Milleriitti
Milleriitti (NiS) on nikkelisulfidimineraali. Se sisältää noin 65% nikkeliä ja noin 35% rikkiä. Milleriitti on nimetty löytäjänsä, englantilaisen W. H. Millerin (1801–1880) mukaan, joka ensimmäisenä kuvaili mineraalin vuonna 1845.[1][2]
| Milleriitti | |
|---|---|
 |
|
| Luokka | sulfidimineraalit |
| Kemialliset ominaisuudet | |
| Kemiallinen kaava | NiS |
| Molekyylipaino | 90,76 g/mol |
| Fysikaaliset ominaisuudet | |
| Väri | vaaleanmessinginkeltainen |
| Asu | kiteet neulamaisia, massiivinen |
| Kidejärjestelmä | trigoninen |
| Lohkeavuus | etevä |
| Murros | epätasainen |
| Taottavuus | murenee taottaessa |
| Kovuus Mohsin asteikolla | 3–3,5 |
| Tiheys | 5,3–5,5 g/cm3 |
| Optiset ominaisuudet | |
| Optiset ominaisuudet | anisotrooppinen |
| Kiilto | metallikiilto |
| Pleokroismi | heikko |
| Viiru | vihertävänmusta |
| Läpinäkyvyys | läpinäkymätön |
| Muut ominaisuudet | paramagneettinen |
| Lähteet | |
| Aiheesta muualla | |
Milleriitin kidejärjestelmä on trigoninen, ja se esiintyy usein neulamaisina kiteinä sulfidipitoisten kalkkikivien onkaloissa. Sitä tavataan myös sulfidimalmien yhteydessä. Milleriitti on väriltään vaalean messinginkeltainen, ja sen viiru on vihertävän musta. Sen kovuus Mohsin asteikolla on 3–3,5. Milleriitin lohkeavuus on etevä ja murros epätasainen.[1][2]