Nefi

Nefi (engl. Nephi) on Mormonin kirjassa esiintyvä hahmo. Hänen kerrotaan olleen profeetta Lehin poika ja eläneen Jerusalemissa vuoden 600 eaa. tienoilla. Yhdessä isänsä kanssa hän johti joukon juutalaisia pitkälle erämaavaellukselle. Suuren meren rannalle saavuttuaan he rakensivat laivan ja purjehtivat Amerikkaan. Siellä Nefin seuraajista tuli suuri kansa, jota alettiin kutsua nefiläisiksi.

Laman ja Lemuel yrittävät surmata Nefin, mutta enkeli estää heitä. Käsin väritetty pysäytyskuva elokuvasta The Life of Nephi (1915).

Smith kertoi kääntäneensä Mormonin kirjan kultalevyistä, jotka hän oli enkelin opastamana löytänyt. Tapahtumasta on säilynyt useita Smithin saneluun perustuvia kuvauksia. Joissakin niistä enkeliin viitataan Moronin nimellä, toisissa taas käytetään nimeä Nefi. Myöhempien aikojen pyhät ovat yleensä pitäneet ”enkeli Nefiä” kirjurin tekemänä virheenä, kun taas mormonismin kriitikot katsovat Smithin muuttaneen kertomustaan.

Nefi on Mormonin kirjan tärkeimpiä ja tunnetuimpia hahmoja, jonka mukaan on nimetty sekä lapsia että asutuskeskuksia. Utahissa Nephi on yksi yleisimmistä pojan nimistä.

Mormonin kirjan kertomus

Elämäkerta

»Minä, Nefi, synnyin hyvistä vanhemmista, ja sen tähden minulle opetettiin jonkin verran kaikkea isäni tietämystä; ja nähtyäni monia ahdinkoja elinpäivieni aikana mutta oltuani silti Herran suuressa suosiossa kaikkina elämäni päivinä, – – teen sen tähden aikakirjan siitä, mitä olen elinaikanani toimittanut.»
(1. Nefi 1:1.)

Nefin näky Mariasta ja Jeesuksesta. Piirros vuodelta 1888.

Mormonin kirjan kaksi ensimmäistä kirjaa ovat ensimmäinen ja toinen Nefin kirja. Niiden päähenkilö ja minä-muotoinen kertoja on Nefi, Lehin poika. Hänet kuvataan isoksi ja vahvaksi mieheksi, ja hän on myös oppinut ja osaa sekä hepreaa että egyptiä. Lehi ja Nefi perheineen elävät Jerusalemissa kuningas Sidkian hallituskaudella, noin vuonna 600 eaa.

Kertomuksen alussa Lehi profetoi Jerusalemin asukkaiden joutuvan tilille synneistään ja näkee ennalta Babylonin pakkosiirtolaisuuden. Juutalaiset eivät usko varoituksia ja alkavat vainota Lehiä. Hän pakenee perheineen erämaahan ja kehottaa poikiaan pysymään kuuliaisina Herralle. Nefi on isälleen uskollinen, mutta hänen isoveljensä Laman ja Lemuel kapinoivat. Siksi Herra määrää Nefin johtamaan myös veljiään.

Lehi näkee unta vaskisista kirjoitustauluista, joihin on kaiverrettu juutalaisten historia ja hänen esi-isiensä sukuluettelo. Hän lähettää poikansa hakemaan vaskilevyjä Jerusalemista, mutta niiden omistaja Laban ei suostu luopumaan niistä. Laban varastaa Lehin omaisuuden ja yrittää tappaa tämän pojat, jotka pakenevat takaisin autiomaahan. Yön tullen Nefi palaa Jerusalemiin, mistä hän löytää juopuneen Labanin. Herran käskystä hän ottaa Labanin miekan ja iskee sillä Labanilta pään irti. Sitten hän pukeutuu Labanin vaatteisiin ja suuntaa tämän aarrekammiolle, missä hän kohtaa Labanin palvelijan Soramin. Labaniksi tekeytyneenä Nefi ottaa vaskilevyt itselleen ja käskee Soramia seuraamaan. Autiomaassa totuus paljastuu, mutta Nefi ei anna Soramin palata Jerusalemiin, jottei hänen perheensä pako paljastuisi. Soram vannoo Lehin perheelle uskollisuutta ja jää heidän seuraansa. Myöhemmin Nefi veljineen palaa Jerusalemiin vielä kerran hakemaan erästä Ismaelia, jonka perheeseen kuuluu naimaikäisiä tyttäriä.

Herran käskystä Nefi valmistaa kaksi aikakirjaa. Nefin isot levyt sisältävät hänen kansansa maallisen historian, pieniin levyihin taas kaiverretaan pyhinä pidetyt asiat. Isänsä tapaan Nefistä tulee huomattava profeetta. Hän näkee ennalta Kristuksen tulon ja kaksitoista apostolia, juutalaisten diasporan ja pakanakristittyjen lankeemuksen. Hän profetoi myös Amerikan löytymisestä ja Mormonin kirjan julkitulosta.

Ismael kuolee erämaassa, ja hänet haudataan Nahom-nimiseen paikkaan. Vaellus jatkuu, kunnes seurue saapuu suuren meren rannalle. Herran opastamana Nefi tovereineen rakentaa laivan ja lähtee purjehtimaan kohti luvattua maata, joka on Amerikan manner. Matkalla Laman, Lemuel ja Ismaelin pojat nousevat kapinaan ja yrittävät ottaa Nefin hengiltä, mutta tämä pelastuu enkelin väliintulon ansiosta. Perille saavuttuaan he asettuvat aloilleen ja alkavat viljellä maata. Lehin kuoltua veljesriidat kärjistyvät. Nefin seuraajat pysyvät uskollisina Jumalalle ja rakentavat Salomon temppelin mallin mukaisen temppelin. Nefi nimitetään heidän kuninkaakseen, ja kansaa aletaan kutsua nefiläisiksi, kun taas Lamanin ja Lemuelin seuraajia nimitetään lamanilaisiksi. He ovat Jumalan kiroamia villi-ihmisiä, jotka vainoavat nefiläisiä.

Vanhoilla päivillään Nefi lukee paljon Jesajan kirjaa ja iloitsee tämän sanoista. Lehin lähdöstä Jerusalemista on kulunut 55 vuotta, kun Nefi vihkii pikkuveljensä Jaakobin ja Joosefin nefiläisten papeiksi ja opettajiksi. Hän antaa pienet levyt Jaakobille ja kehottaa tätä kirjoittamaan niihin kallisarvoisimpina pitämänsä asiat. Maallinen historia tulee kuitenkin kirjoittaa isoihin levyihin. Nefin kuoltua nefiläisten kuninkaat nimittävät itseään toiseksi Nefiksi, kolmanneksi Nefiksi ja niin edelleen.

Sukupuu

Lehi

Saria

Laman

Lemuel

Sam

Nefi

Jaakob

Joosef

Lisäksi Nefillä on ainakin kaksi siskoa.

Historiallisuus

Pääartikkeli: Mormonin kirjan historiallisuus

Mormonit ovat perinteisesti katsoneet Mormonin kirjan kuvaavan todellisia henkilöitä ja tapahtumia. Kirjan kertomuksen tueksi ei kuitenkaan ole tieteellistä näyttöä, ja sekulaarit tutkijat pitävät sitä 1800-luvulla sepitettynä fiktiona.

Enkeli Nefi

MAP-kirkon perustaja Joseph Smith kertoi löytäneensä Nefin levyt yliluonnollisen opastuksen avulla. Syksyllä 1823 hän rukoili Jumalalta syntiensä anteeksiantoa, jolloin enkeli ilmestyi hänelle ja kertoi kultaisille levyille kaiverretusta kirjasta. Smith kirjoitti tapauksesta useita muistelmia, joiden yksityiskohdissa on eroavaisuuksia. Kirkon virallisen historian vuonna 1832 sanellussa versiossa enkelin nimi on Maroni [sic], mutta vuonna 1838 sanellussa käsikirjoituksessa sekä vuosina 1842 ja 1851 painetuissa historioissa se onkin Nephi (Nefi). Myös Smithin äiti Lucy nimesi enkelin Nefiksi. J. C. Whitmer muisteli vuonna 1888, että hänen isoäitinsä Mary kutsui aina enkeliä ”Veli Nefiksi”. Mormonin kirjan todistajista viisi oli Mary M. Whitmerin lapsia.

Joseph Smith – Historia on Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon kanonisoima selonteko Smithin nuoruudesta ja kirkon syntyvaiheista. Se julkaistiin kirkon Times and Seasons -lehdessä keväällä 1842 ja kirjana 1851 osana Kallisarvoista helmeä. Alkuperäinen teksti kertoo enkelin olleen nimeltään Nefi, mutta nykyisessä versiossa sanansaattajan nimi on vaihdettu Moroniksi.

Mormonitutkijat ovat yleensä pitäneet ”Nefin” ilmestymistä kirjurin tekemänä virheenä. Virheen mahdollisuutta tukee se, että Moronin nimi on vuoden 1832 käsikirjoituksessa kirjoitettu väärin. D. Michael Quinnin (1987) mukaan nimet ”Moroni” ja ”Nephi” eivät kuitenkaan lainkaan muistuta toisiaan, ja todennäköisempää on, että Smith muutti kertomustaan.

Nefin nimi

Nimen alkuperä

Nephi tai sitä muistuttava sana esiintyy useita kertoja Kuningas Jaakon Raamatussa ja apokryfikirjojen englanninkielisissä käännöksissä:

• ”Nehemia ja hänen maanmiehensä kutsuivat nestettä neftariksi [engl. Naphthar], joka merkitsee puhdistusta, mutta useimmat puhuvat naftasta [engl. Nephi]” (2. makkabilaiskirja 1:36).
• Henkilönnimi Nephish (1. Aik. 5:19, suom. Nafis) ja kansan nimi Nephishesim (Neh. 7, suom. nafusilaiset).
• Nefilim (1. Moos. 6:4, engl. Nephilim), ihmisten ja enkelien liitoista syntyneet jättiläiset.

D. Michael Quinn (1987) näkee Nefin nimessä yhtymäkohtia myös varhaiskristilliseen gnostilaisuuteen sekä juutalaiseen esoteriaan ja taikuuteen:

• Nephiomaoth oli gnostilaisuudessa eräs Jumalan nimistä.
• Nephes on juutalaisessa kabbalassa käytetty nimitys hautakammioissa vaeltaville haamuille.
• Nimiä Neph, Nephum ja Nephaton käytettiin kabbalistissa sielujen kutsurituaaleissa.

Mormonin kirjan historiallisuuteen uskova egyptologi ja apologeetta John Gee (1992) tulkitsee Nefin heprealaiseksi muunnelmaksi egyptiläisestä henkilönnimestä Nfr. Gee katsoo arkeologisen todistusaineiston osoittavan, että Syyrian ja Palestiinan alueella oli Lehin ja Nefin aikoihin todella käytössä tällainen nimi. Monissa Euroopan ja Latinalaisen Amerikan maissa käytetty lausumisasu /nefi/ on Geen mukaan lähempänä alkuperäistä kuin englanninkielisessä maailmassa suosittu /niifai/.

Henkilönnimenä

Monet mormoniperheiden lapset on nimetty Mormonin kirjassa esiintyvien hahmojen mukaan. Utahissa Nephi on 30. yleisin pojan nimi ja yksi yleisimmistä Mormonin kirjaan perustuvista henkilönnimistä. Nephi on myös Juabin piirikunnassa Utahissa sijaitsevan kaupungin nimi.

Lähteet

• The Pearl of Great Price: Being a Choice Selection from the Revelations, Translations, and Narrations of Joseph Smith. Liverpool: F. D. Richards, 1851. Internet Archive (viitattu 29.7.2023). (englanniksi)
• Coe, Michael: Mormons and Archaeology: An Outside View. Dialogue: A Journal of Mormon Thought, Summer 1973, 8. vsk, nro 2, s. 41–48. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.7.2021. (englanniksi)
• Gee, John: A Note on the Name Nephi. Journal of Book of Mormon Studies, 31.7.1992, 1. vsk, nro 1, s. 189–191. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 19.1.2023. (englanniksi)
• Hutchinson, Anthony A.: The Word of God is Enough: The Book of Mormon as Nineteenth-Century Scripture. Teoksessa Metcalfe, Bren Lee (toim.): New Approaches to the Book of Mormon. Explorations in Critical Methodology. Salt Lake City, Utah: Signature Books, 1993. ISBN 1-56085-017-5 Internet Archive (viitattu 10.11.2022). (englanniksi)
• Quinn, D. Michael: Early Mormonism and the Magic World View. Salt Lake City, Utah: Signature Books, 1987. ISBN 0-941214-46-X Internet Archive (viitattu 19.1.2023). (englanniksi)
• Smith, Joseph: Joseph Smith – historia: Otteita profeetta Joseph Smithin historiasta (Joseph Smith—History: Extracts from the History of Joseph Smith, the Prophet, 1839.) Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko. Viitattu 19.1.2023.
• Vanhan testamentin apokryfikirjat. (Toimittaneet Juha Pihkala ym) Helsinki: Kirjapaja, 2009. ISBN 978-951-607-780-5
• Östman, Kimmo: Mormonit. Historia, oppi ja elämä. Helsinki: Gaudeamus, 2019. ISBN 978-952-345-044-8