Location via proxy:   [ UP ]  
[Report a bug]   [Manage cookies]                
Wikipedia

Nuorsuomalainen Puolue

entinen suomalainen poliittiinen puolue
Tämä artikkeli käsittelee autonomian ajan viimeisten vuosikymmenten aikaista puoluetta. Vuosina 1994–1999 toimineesta liberaalista puolueesta kertoo Nuorsuomalaiset.

Perustuslaillis-Suomenmielinen Puolue eli Nuorsuomalainen Puolue oli Suomen suuriruhtinaskunnassa toiminut liberaali porvarillinen ja poliittinen ryhmittymä, jolla oli kansainvälisempi ohjelma kuin Suomalaisella puolueella, josta se oli irtautunut. Puolue lopetti toimintansa 1918 jäsenistön liittyessä uuteen liberaaliin tasavaltalaiseen Kansalliseen Edistyspuolueeseen ja konservatiiviseen monarkistiseen Kansalliseen Kokoomukseen. Vuoteen 1899 nuorsuomalaisilla oli enemmistö työväenyhdistyksissä.

Nuorsuomalainen Puolue
Perustettu 1905
Lopetti 1918
Ideologia liberalismi, suomalainen nationalismi

Ideologia ja aate

muokkaa

Nuorsuomalaisen puolueen ohjelma painotti perustuslakien loukkaamattomuutta ja Suomen sisäisen itsenäisyyden puolustamista. Mechelinin oppien mukaisesti Venäjän keisari olisi itsevaltiaan sijaan lakien alainen suuriruhtinas. Suomen kielen asema haluttiin johtavaksi ruotsinkielisiä sortamatta. On arvioitu, että Nuorsuomalainen puolue oli liberaali, mutta selvästi vähemmän liberaali kuin Leo Mechelinin Liberaalinen puolue (1880–1885).lähde?

Vuodesta 1894 suomalaisessa puolueessa erottui nuorsuomalainen suuntaus, joka edusti uudistusmielistä ja perustuslaillisempaa eli passiivisen vastarinnan politiikkaa.[1]

Puolueessa oli sen viimeisen vuosikymmenen ajan kaksi siipeä, "varpuset" (mm. K. J. Ståhlberg ja Eero Erkko) ja "pääskyset" (mm. Jonas Castrén ja P. E. Svinhufvud). Näistä ensin mainitut olivat lähinnä sosiaaliliberaaleja ja jälkimmäiset perustuslaillisuuden etusijalle asettavia, osittain konservatiivis-nationalistisia. Etenkin alussa erot olivat pieniä; esimerkiksi edellisiin kuulunut kirjailija Minna Canth piti Jonas Castrénia kyvyiltään ylivertaisena ja puolueen ainoana toivona. Itsenäistyneen Suomen valtiomuotokysymys jakoi puolueen kahtia vuonna 1918.

Politiikka ja tavoitteet

muokkaa

Vuoden 1894 ohjelmaa tehtäessä nuorsuomalaisten tavoitteena pidettiin yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta. Sen läpiajamisen arveltiin vievän aikaa, ja lyhyen ajan tavoitteiksi otettiin äänioikeuden maltillinen laajentaminen ja äänivaltaerojen kaventaminen. Ohjelmassa jätettiin paljon abstraktiksi, koska pelättiin vanhasuomalaisten vievän vanhoillisen maaseudun äänet ja estävän näin jopa pienet uudistukset. Samasta syystä kirkon ja valtion erottamiskohtia lievennettiin huomattavasti.

Taloudellisissa kysymyksissä nuorsuomalaiset olivat melko liberaaleja; esimerkiksi elinkeinovapaus haluttiin loukkaamattomaksi ja suojatullit torjuttiin. Liberalismi oli muutenkin ohjelmassa laajaa: ennakkosensuuri haluttiin poistaa ja virkavaltaisuutta vähentää. Virkamiehistä piti tehdä kansan palvelijoita. Toisaalta verotus haluttiin progressiiviseksi.

Nuorsuomalaiset halusivat parantaa maattomien ja työläisten oikeuksia. Puolue halusi määrätä työnantajat ottamaan työläisille pakollisen tapaturmavakuutuksen ja työläiset ottamaan pakollisen eläkevakuutuksen. Kansakoululaitos haluttiin koko maahan ja pakolliseksi. Yliopisto-opiskelu haluttiin kaikille esteettömäksi. Työväen opetusta haluttiin edistää myös ammattikouluin.

Raittiusasiaa haluttiin vuonna 1894 edistää vain vapaaehtoistoimin (Santeri Alkio tosin oli kieltolain kannattaja). Vuonna 1906 koko maan yleinen ilmapiiri kääntyi kieltolain kannalle ja nuorsuomalaisetkin tekivät sille myönnytyksiä.

Historia

muokkaa

Nuorsuomalaisuus muotoutui aluksi vuonna 1894 Suomalaisen puolueen sisäiseksi suuntaukseksi, jolla oli erillinen ohjelma. Itsenäiseksi puolueeksi nuorsuomalaiset ryhmittyivät vuonna 1905, jolloin puoluetta johtivat Eero Erkko ja K. J. Ståhlberg. Juuret ovat 1880-luvun taiteilijapiireissä (Ahot, Järnefeltit, Kasimir Leino).

Routavuosina puolueeseen oli liittynyt suomalaisesta puolueesta niitä, jotka eivät hyväksyneet myöntyväisyyspolitiikkaa ja muodostivat 1902 "perustuslaillisten suomenmielisten puolueen".[2] Ensimmäisen sortokauden aikana Nuorsuomalainen Puolue ja Ruotsalainen puolue torjuivat yhdessä venäläistämistä ja puolustivat Suomen perustuslakia.

Yhteistyötä johti sitoutumaton Leo Mechelin. Perustuslailliset pitivät voittona vuonna 1905 (järjestettiin mielenosoituksia, tehtiin vetoomuksia, lakkoiltiin ym.) tapahtunutta venäläisten perääntymistä, jolloin sortokausi päättyi. Mechelin muodosti senaatin yksinomaan perustuslaillisista. Mechelinin senaatti sääti Suomelle sanan-, paino-, yhdistymis- ja kokoontumisvapauden sekä eduskuntauudistuksen: säätyvaltiopäivät korvattiin yksikamarisella parlamentilla, joka ensimmäisen kerran valittiin 1907. Äänioikeus laajeni kaikkiin täysi-ikäisiin kansalaisiin, myös naisiin. Venäläistämistä vastaan tehty työ toi puolueeseen mukaan myös nationalisteja ja konservatiiveja.

Vuoden 1907 eduskuntavaaleissa maalaiset ja työläiset muodostivat äänestäjäkunnan enemmistön. Ryhmien merkittävimpinä edustajina valtiopäivillä nähdyt nuorsuomalaiset luulivat saavansa niiltä merkittävän tuen ja jopa noin 70 eduskunnan 200 paikasta, mutta kansanedustajia tulikin vain 26. Tiukan perustuslaillinen Svinhufvud valittiin eduskunnan puhemieheksi, ja Mechelinin senaatti jatkoi toimintaansa vuoteen 1908.

Itsenäistyneen Suomen valtiomuotokysymys jakoi puolueen kahtia vuonna 1918. Nuorsuomalaisten enemmistö (pääasiassa "varpuset") päätti liittää puolueen uuteen Kansalliseen Edistyspuolueeseen, jonka perustivat tasavallan kannattajat. Edistyspuolue toimi maailmansotien välisessä Suomessa porvarillisena ja liberaalina keskustapuolueena. Siihen liittyi enemmistö Kansanpuolueesta ja vanhasuomalaisten pieni niin sanottu vasemmistosiipi. "Pääskysten" enemmistö siirtyi 1918 perustettuun monarkiaa kannattaneeseen Kansalliseen Kokoomuspuolueeseen.

Nuoren Suomen Liitto

muokkaa

Nuoren Suomen Liitto oli Nuorsuomalaisen puolueen valtakunnallinen nuorisojärjestö. Liitto perustettiin Tampereella 19.–21. kesäkuuta 1909. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin FT Oskari Mantere.

Vaalimenestys eduskuntavaaleissa

muokkaa
Vuosi Edustajat Äänet
1907
26 / 200
 121 604 13,65 %
1908
26 / 200
 115 201 14,23 %
1909
29 / 200
 122 770 14,50 %
1910
28 / 200
 114 291 14,44 %
1911
28 / 200
 119 361 14,88 %
1913
29 / 200
 102 313 14,13 %
1916
23 / 200
 99 419 12,50 %
1917
24 / 200
 299 516 30,17 %

Vuoden 1917 eduskuntavaaleissa Suomalainen puolue, Nuorsuomalainen puolue ja Kansanpuolue tekivät vaaliliiton kaikissa muissa paitsi Lapin vaalipiirissä. Yksittäisten puolueiden äänimääriä on vaikea selvittää, sillä (toisin kuin aiempien vaalien yhteydessä) käytettiin useissa vaalipiireissä sekalistoja, joissa oli kolmenkin puolueen ehdokkaita. Kyseisen vaaliliiton äänimäärässä on mukana myös joissain vaalipiireissä siihen kuuluneiden Maalaisliiton ja Ruotsalaisen kansanpuolueen ehdokkaiden ääniä.[3]

Tunnettuja nuorsuomalaisia

muokkaa

Myöhempiä presidenttejä:

  • Risto Ryti, Suomen presidentti 1940–1944, meni politiikkaan vasta 1919 Edistyspuolueen riveissä
  • K. J. Ståhlberg, puolueen (varpusten) johtohahmo 1900-luvulla, Suomen ensimmäinen presidentti (1919–1925) ja perustuslain isä, oikeustieteen professori, Edistyspuolueessa 1918–
  • P. E. Svinhufvud, Suomen presidentti 1931–1937, myös itsenäisyyssenaatin puheenjohtaja ja Suomen valtionhoitaja vuonna 1918; Kokoomuslainen 1918–

Muita poliitikkoja:

Muiden puolueiden isiä:

Taiteilijoita:

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Rantala, Onni: Suomen puolueiden muuttuminen 1945-1980. (Toinen, tarkistettu ja täydennetty painos) Helsinki: Gaudeamus, 1982. ISBN 951-662-320-4

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Rantala 1982, s. 15
  2. ↑ Pieni tietosanakirja s. 441
  3. ↑ Vaalitilasto eduskuntavaalit vuonna 1917. Saatavilla: http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/67199/evaa8_1917.pdf

Kirjallisuutta

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Nuorsuomalainen_Puolue&oldid=22799834”