Pierre Tirard

Pierre Emmanuel Tirard (27. syyskuuta 1827 Geneve, Sveitsi – 4. marraskuuta 1893 Pariisi) oli ranskalainen poliitikko, joka toimi Ranskan pääministerinä 1887–1888 ja 1889–1890.

Pierre Tirard
Ranskan pääministeri
12. joulukuuta 1887–3. huhtikuuta 1888
Presidentti	Sadi Carnot
Edeltäjä	Maurice Rouvier
Seuraaja	Charles Floquet
22. helmikuuta 1889–17. maaliskuuta 1890
Presidentti	Sadi Carnot
Edeltäjä	Charles Floquet
Seuraaja	Charles de Freycinet
Henkilötiedot
Syntynyt	27. syyskuuta 1827 Geneve, Sveitsi
Kuollut	4. marraskuuta 1893 (66 vuotta) Pariisi, Ranska
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Tirard vietti nuoruutensa Sveitsissä, mutta muutti 1846 Pariisiin, jossa hän toimi alkuun insinöörinä ja perusti 1851 kultasepänliikkeen. Hän oli toisen keisarikunnan vastustaja, ja tasavallan perustamisen jälkeen hänet valittiin syksyllä 1870 Pariisin 11. arrondissementin pormestariksi. Hänet valittiin myös helmikuussa 1871 Ranskan kansalliskokoukseen ja maaliskuussa Pariisin kommuunin hallintoon. Tirard kuitenkin jätti pian paikkansa kommuunissa ja siirtyi Versaillesiin, jossa hän otti paikkansa kansalliskokouksessa ja yritti turhaan sovitella sen välejä kommuunin kanssa. Kansalliskokouksessa häntä pidettiin äärimmäisen vasemmiston edustajana. Myöhemmin hän edusti Pariisin 1. arrondissementtia kolmannen tasavallan edustajainkamarissa ja kuului tasavaltalaisten vasemmistosiipeen. Vuonna 1883 hänet valittiin Ranskan senaattiin.

Tirard toimi kauppa- ja teollisuusministerinä kolmessa peräkkäisessä hallituksessa 1879–1881 ja vastaavasti valtiovarainministerinä 1882–1885. Sadi Carnot’n tultua presidentiksi Tirard muodosti ensimmäisen hallituksensa 12. joulukuuta 1887, mutta joutui eroamaan jo 30. maaliskuuta 1888. Hän palasi uudelleen pääministeriksi 21. helmikuuta 1889, ja otti samalla itselleen myös kauppa-, teollisuus- ja siirtomaaministerin salkut. Tirardin toinen hallitus pysäytti kenraali Georges Boulangerin etenemisen. Tasavaltalaiset saivat syyskuun 1889 vaaleissa enemmistön edustajainkamariin, mutta erimielisyydet Tirardin ja sisäministeri Ernest Constansin välillä johtivat hallituksen hajoamiseen ja eroon 13. maaliskuuta 1890. Tirard toimi vielä valtiovarainministerinä Alexandre Ribot’n hallituksessa 1892–1893.