Pikisaari (Oulu)
Pikisaari (ruots. Beckholmen) on pääasiassa taiteilijoiden ja käsityöläisten asuttama saari ja kaupunginosa Oulujoen suistossa, vastapäätä Oulun keskustaa Rommakonselällä.[4] Alue on miljöönä suojeltu.[5] Pikisaari sijaitsee Oulun kauppatorin ja Hietasaaren välissä (kartta), joten se on suosittu kävelyn ja pyöräilyn saaristoreitti matkalla Nallikariin.
| Pikisaari | |
|---|---|
 |
|
 Kaupungin kartta, jossa Pikisaari korostettuna. |
|
| Kaupunki | Oulu |
| Suuralue | Tuiran suuralue |
| Kaupunginosa nro | 50 |
| Pinta-ala | 1,85 [1] km² |
| Väkiluku | 218 [2] 31.12.2023 |
| Työpaikkoja | 58 kpl [3] (31.12.2011) |
| Osa-alueet | Pikisaari |
| Postinumero(t) | 90100 |
Pikisaari kaupunginosana
muokkaaHistoria
muokkaa
Pikisaari on saanut nimensä sinne 1600-luvulla perustetusta pikiruukista.[6] Saari mainitaan Oulun varhaisimmissa kartoissa vuosina 1649 ja 1651 nimellä Beckholm. Ensimmäiset maininnat pikipolttimosta ovat 1640-luvulta.[7] 1700-luvulla saarta kutsuttiin joskus myös Tullisaareksi, koska meritulli oli siirretty sinne vuonna 1724.[8]
Pienpolttoa tärkeämmäksi elinkeinoksi muodostui 1600- ja 1700-luvuilla laivanrakennustoiminta. Pikisaaren laivanveistämöt olivat aluksi pieniä ja niitä oli enimmillään kahdeksan kappaletta, mutta 1700-luvun lopulla jäljellä oli enää neljä veistämöä: Zachris Franzénin, Johan Henrik Peuronin ja Johan Nylanderin veistämöt sekä Nylanderin ja Johan Westmanin yhteisesti omistama yritys.[9] Pienpoltto ja laivanrakentaminen säilyivät saaren pääelinkeinoina vielä 1800-luvun puoleen väliin asti, vaikka muutakin teollisuustoimintaa saarelle alkoi syntyä[10]. 1800-luvulla suurimmaksi laivanveistämöksi kasvoi Niskan ja Wacklinin omistama veistämö, joka oli saanut vuonna 1811 erioikeuskirjan.[11]
Pikisaari säilyi pitkään asumattomana, mutta 1800-luvulla saarelle alkoi syntyä vakituista asutusta. Suurin osa saaren asukkaista oli vielä 1800-luvun puolessa välissä luotseja. Lisäksi saarelle oli sijoitettu venäläistä sotaväkeä ja pari sataa työmiestä, joiden tehtävänä oli rakentaa Venäjän armeijalle kanuunaveneitä. Venäläiset aloittivat kanuunaveneiden rakentamisen Suomen sodassa valtaamassaan Oulussa jo ennen Haminan rauhan allekirjoittamista.[12]
Oolannin sodassa vuonna 1854 englantilaiset polttivat Pikisaaren ja muut Oulun laivanrakennuspaikat maan tasalle. Myös Toppilassa sijainnut Tervahovi poltettiin. Laivanrakennus alkoi Pikisaaressa uudelleen vuonna 1856, mutta ei toipunut enää sotaa edeltäneelle tasolle. Rantojen madaltumisen takia veistämöt siirtyivät Pikisaaren luoteispuolella sijaitsevaan Korkeasaareen, mutta joutuivat pian maankohoamisen vuoksi siirtymään myös sieltä pois. Laivanrakennus keskittyi Pateniemeen ja Varjakkaan, joissa oli aloitettu laivarakennus vuonna 1856.[13]
Oulun kaupungin omistama viinanpolttimo perustettiin Pikisaareen vuonna 1840. Kaupunki valmisti saaressa viinaa aina vuoteen 1883 asti, jolloin kaupunki myi polttimon yksityiselle yrittäjälle. Viinaa poltettiin Pikisaaressa 1890-luvulle asti, jolloin viinanpolttimon tiloihin perustettiin tehdasmaisesti toimiva värjäämö. Värjäämön omistajana ja värjärimestarina toimi Otto Lindgren, joka suomensi nimensä myöhemmin Karhiksi. Värjäämön nimeksi tuli Oulun Villatehdas Oy Karhin myytyä värjäämön Walde Hyrylle.[14] Sotien jälkeen Villatehtaalla työskenteli enimmillään lähes 500 työntekijää.[15]
Pikisaaren historian merkittävin teollisuuslaitos on ollut vuonna 1874 toimintansa aloittanut Oulun Konepaja Oy.[16] Konepajan (Uleåborgs Mekaniska Werkstads Aktiebolag) perusti englantilainen yhtiö The Finland Charcoal Iron Works Company Limited, joka oli vuonna 1872 ostanut Kurimon ja Ämmän ruukit. Yhtiö halusi toisaalta turvata ruukkien tuottaman jalostamattoman raudan kysynnän ja toisaalta Pohjois-Suomessa oli markkinoita raudanjalostustuotteille kasvavan sahateollisuuden vuoksi. Yhtiön tekninen johtaja Karl Löfhjelm osti konepajan vuonna 1886, kun konepaja oli edellisenä vuonna kärsinyt suuria vahinkoja tulipalossa. Löfhjelmin kuoltua yhtiön osake-enemmistö siirtyi Pohjois-Suomen suurille puunjalostusyhtiöille.[17] Suurimmillaan konepajan toiminta oli sotien jälkeen, kun Neuvostoliitolle piti maksaa sotakorvauksia. 1960-luvulla, kun Raahe Oy osti konepajan, oli pajan tuotanto jo merkittävästi supistunut. Toiminta konepajassa loppui vuonna 1972.[18] Nykyisessä Pikisaaressa konepajasta muistuttaa vielä sen koristeellinen konttorirakennus, joka on valmistunut kahdessa osassa vuosina 1885 ja 1889.[19]
1960- ja 1970-luvulla kaupunki hankki alueelta omistukseensa konepajan rakennuksia, jotka se 1980-luvulla kunnosti taiteilijoiden ja käsityöläisten asunnoiksi ja työtiloiksi.[1]
Käsityöläis- ja taiteilijakaupunginosa
muokkaaNykyisin Pikisaaren yhdistää keskustaan Pikisaarensilta, Raatinsaareen Pikisilta ja Hietasaareen Korkeasaarensilta. Näistä ainoastaan Pikisilta on tarkoitettu moottoriajoneuvoliikenteelle. Saaren pinta-ala on 1,85 km² ja sen rantoja seurailevan ulkoilureitin pituus kaksi kilometriä.[1][20]
Pikisaaressa asuu ja työskentelee useita kymmeniä eri alan taiteilijoita ja käsityöläisiä.[21] Saareen on muodostunut taiteilijayhteisö, jota Oulun kaupunki on kehittänyt 1980-luvulta asti. Saaressa on 38 kaupungin vuokra-asuntoa, joista kahtatoista asuttavat taiteilijat, ja monilla taiteilijoilla on myös työtilat Pikisaaressa, useilla samassa rakennuksessa kodin kanssa.[22]
Tammikuussa 2007 Pikisaaressa oli 149 asukasta.[2] Siellä on yhä useita alkuperäisiä puutaloja, joista osa on suojelukohteita. Alueella sijaitsee muun muassa Oulun seudun ammattiopiston Pikisaaren yksikkö eli entinen Oulun kulttuurin ja tekniikan oppilaitos, aiemmin Käsi- ja taideteollisuusoppilaitos. Pikisaaren yksikköön sijoittuu Oulun seudun ammattiopiston kulttuurialan ja vaatetusalan koulutus, Oulun arkkitehtikillan talo, taidegalleria Galleria Harmaja, Proto-Pohjois-Suomen muotoilijat ry:n Showroom sekä arkkitehtitoimisto.
Pikisaaressa asuvia tai työskenteleviä taiteilijoita
muokkaa- Riitta Helevä, kuvataiteilija, kuvanveistäjä. Asuu Pikisaaressa.[23]
- Antti Holma, taidegraafikko. Työskentelee Pikisaaressa.[24]
- Helena Kankaansyrjä, kuvataiteilija, kuvanveistäjä. Asuu ja työskentelee Pikisaaressa.[25]
- Sinikka Laine-Törmänen, kirjailija. Asuu ja työskentelee Pikisaaressa.[26]
- Sakari Matinlauri, kuvanveistäjä. Asuu ja työskentelee Pikisaaressa.[21][24]
- Martti Mäki, taidemaalari ja taidegraafikko. Asuu ja työskentelee Pikisaaressa.[27]
- Karoliina Niemelä, kuvataiteilija. Asuu ja työskentelee Pikisaaressa.[21][28]
- Jyrki Poussu, kuvanveistäjä ja kuvataiteilija. Asuu ja työskentelee Pikisaaressa.[21][29]
- Lauri Rankka, taidegraafikko. Työskentelee Pikisaaressa.[24]
- Liisa Toivonen, näyttelijä ja ohjaaja. Asuu Pikisaaressa.[30]
- Veikko Törmänen, taidemaalari ja taidegraafikko. Asuu ja työskentelee Pikisaaressa.[22][31]
Kuvia Pikisaaresta
muokkaa-
Pikisaari Linnansaaresta nähtynä helmikuussa 2005. -
Pikisaari Sonnisaaresta nähtynä tammikuussa 2006. -
Pikisaari Raatinsaaresta nähtynä lokakuun lopulla 2006. -
Vanhoja puutaloja Pursitien varrella lokakuussa 2008.
Lähteet
muokkaa- Hautala, Kustaa: Oulun kaupungin historia IV. Oulu: Kirjapaino Oy Kaleva, 1976. ISBN 951-9327-00-2
- Sormunen, Mikko: Pikisaaren historia. Oulu. Määritä julkaisija!
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c Pikisaari-työryhmä,: Oulun Pikisaaren kehittämis- ja toimenpideohjelma (PDF) ouka.fi. elokuu 2007. Arkistoitu 4.1.2012. Viitattu 7.2.2009.
- ↑ a b Oulun kaupungin ikäluokkatilasto kaupunginosittain 31.12.2023 (pdf) 2024. Oulu: Oulun kaupunki. Viitattu 4.6.2024.
- ↑ Oulun kaupungin tilastollinen vuosikirja 2013, s. 46. Oulu: Oulun kaupunki, 2014. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 8.10.2014).
- ↑ FSD1351 Käsityöläisten ja taiteilijoiden Pikisaari Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto, Tampereen yliopisto: Oulun yliopisto, taideaineiden ja antropologian laitos, kulttuuriantropologian laitos. Arkistoitu 26.4.2005. Viitattu 7.1.2009.
- ↑ Pikisaaren asunnot olisivat Oulun kalleimpia Kaleva. Viitattu 7.2.2009.[vanhentunut linkki]
- ↑ Pikisaari Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt 1993 -luettelo.: Helsingin Sanomat. Viitattu 30.1.2009.
- ↑ Sormunen 1994, s. 5
- ↑ Sormunen 1994, s. 8
- ↑ Sormunen 1994, s. 6–7
- ↑ Sormunen 1994, s. 10
- ↑ Sormunen 1994, s. 12
- ↑ Sormunen 1994, s. 10–11
- ↑ Sormunen 1994, s. 10–13
- ↑ Sormunen 1994, s. 14–15
- ↑ Sormunen 1994, s. 21
- ↑ Sormunen 1994, s. 15
- ↑ Hautala 1976, s. 176–178
- ↑ Sormunen 1994, s. 20
- ↑ Huusko, Jorma; Teppo, Jorma; et al.: Oulun kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet, s. 18. Oulu: Oulun kaupunki, 1986. ISBN 951-9234-06-3
- ↑ Oulun kaupungin karttapalvelu[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d Poussu, Jyrki: Pikisaari arthouse.oulu.net. Pikisaari-sivusto. Arkistoitu 30.10.2009. Viitattu 30.1.2009.
- ↑ a b Pasula, Niina: Pikisaaren taiteilija-asunnot myyntiuhan alla Oulussa 20.6.2006. Helsingin Sanomat. Viitattu 30.1.2009.[vanhentunut linkki]
- ↑ Riitta Helevä kuvataiteilijamatrikkeli.fi. Suomen kuvataiteilijat -verkkomatrikkeli. Viitattu 7.2.2009.
- ↑ a b c Sarrala, Hannu: Pohjoisen taidetta ja Halosten sukua taidemuseolla 21.1.2009. Pohjolan Sanomat. Viitattu 30.1.2009.
- ↑ Helena Kankaansyrjä Oulun taiteilijaseura. Arkistoitu 16.5.2008. Viitattu 7.2.2009.
- ↑ Oulun kaupunginkirjasto – maakuntakirjasto: Sinikka Laine – nuorten elämää kylmässä kaupungissa (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Martti Mäki taiteilijamatrikkelissa
- ↑ Karoliina Niemelä Suomen kuvanveistäjäliitto. Arkistoitu 5.12.2008. Viitattu 6.2.2009.
- ↑ Jyrki Poussu taiteilijamatrikkelissa
- ↑ Kreivi-Palosaari, Satu, Hannu: Neljänlaiset piparit, ainakin! 18.12.2006. Kaleva. Viitattu 7.2.2009.[vanhentunut linkki]
- ↑ Veikko Törmänen taiteilijamatrikkelissa
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pikisaari (Oulu) Wikimedia Commonsissa
- Jyrki Poussun Pikisaari-sivut (Arkistoitu – Internet Archive) (suomeksi) (englanniksi)
- Wikiaineisto: Sara Wacklin, Satanen muistelmia Pohjanmaalta (suom. J. Aulén)
- Oulun Pikisaaren kehittämis- ja toimenpideohjelma. Oulun kaupunkisuunnittelu - sarja A 188. Elokuu 2007
- Uuno Laukan valokuvia (Arkistoitu – Internet Archive), sisältää joitakin otoksia joululta 1975
| Puistot ja nähtävyydet | |
|---|---|
| Museot | |
| Rakennukset ja alueet | |
| Patsaat ja veistokset |