Pitkospuut
Pitkospuut ovat suolle tai muulle kostealle paikalle, kuten järvien rantakosteikoille, rakennettu kävelyväylä. Pitkospuut on rakennettu yhdestä tai useammasta vierekkäin asetetusta lankusta tai halkaistusta puusta. Nimitys viittaakin juuri siihen, että puut ovat kulkusuuntaan nähden pitkittäin eivätkä poikittain, kuten usein puusillassa. Joskus puita on vierekkäin jopa 3–4 kappaletta. Luontokohteissa, joissa on panostettu esteettömyyteen, saattaa olla leveitä pitkospuureittejä, joita pitkin pystyy kulkemaan myös pyörätuolilla.[1]
Kiinnittäminen
muokkaaPitkospuut kiinnitetään päistään puutapeilla poikittaisiin aluspuihin. Nauloja ei kiinnittämisessä yleensä käytetä.
Käyttökohteet
muokkaaSuomessa on rakennettu lukemattomia kilometrejä pitkospuita, varsinkin retkeily- ja suojelualueille, luontopoluille sekä muun muassa lintujärvien lintutorneille johtaville kosteille reiteille.
Paitsi kulkemisen helpottamiseen, pitkospuita voidaan käyttää myös maaston kulumisen estämiseen sekä kosteilla että kuivilla maastotyyppialueilla.[2]
Ylläpitäjä
muokkaaSuomessa pitkospuupolkujen huollosta ja hallinnoinnista vastaa pääosin Metsähallituksen Luontopalvelut. Näitä pitkospuupolkuja on yhteensä noin viisisataa kilometriä.lähde?
Puuaines
muokkaaYleisimmin pitkospuut ovat yli seitsemäntuumaista (17,5 cm) tuppeensahattua mäntylankkua. Jonkin verran käytetään myös siperianlehtikuusta[3]. Kestopuun käyttäminen on yleistynyt, sillä puun kyllästysaineissa on tapahtunut kehitystä[3].
Kustannukset
muokkaaVuonna 2011 pitkospuukilometrin rakentamisen hinnan sanottiin olevan noin 20 000 euroa ja sorastamisen noin puolet tästä.[3] Vuonna 2022 pitkoskilometrin rakentamisen sanottiin maksavan 25 000–50 000 euroa.[4]
Käyttöikä
muokkaaMäntypitkospuiden kestoikä on 10–15 vuotta, kun taas kestopuisten pitkosten ikä voi olla jopa kolminkertainen.[3]
Vaihtoehdot
muokkaaPitkospuita korvataan nykyisin joskus kustannussyistä sorastuksella kangasmaaosuuksilla tai muutoin, kun tämä maaston puolesta käy päinsä.[5][6] Myös kivituhkaa, mursketta, purua, haketta ja komposiittirakenteita on käytetty[4].
Teräsrakenteita on käytetty paikoilla, joissa kulkijoita on paljon[7]. Teräksen hankintahinta on kaksinkertainen, mutta elinkaari nelinkertainen[4]. Metalliritilä ei kuitenkaan sovi koirille[8][7] ja käyttäjät pitävät sinkitystä teräksestä valmistettuja metalliritiöitä ulkonäöltään luontoon sopimattomina.[8][7]
Lähteet
muokkaa- ↑ Pyörätuoli kulkee myös metsässä – kansallispuistot panostavat esteettömyyteen deski.fi. Arkistoitu 13.3.2016.
- ↑ Koivuniemi, Pilvi: Retkeilijöiden aiheuttama maaperän ja kasvillisuuden kuluminen sekä roskaantuminen Pallas-Ounastunturin kansallispuiston taukopaikoilla, s. 47. (Ekologian ja ympäristönhoidon pro gradu -tutkielma) Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Bio- ja ympäristötieteiden laitos, 2006. Verkkoversio (viitattu 21.6.2009).
- ↑ a b c d Rajala, Pekka: Nykyaika jäytää pitkospolustojakin 8.6.2011. Ilkka. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 8.6.2011.
- ↑ a b c Metalli ja maa-ainekset syrjäyttävät tulevaisuudessa pitkospuut yhä herkemmin – Joensuussa laavut muistuttavat nyt bussikatoksia Yle Uutiset. 5.10.2022. Viitattu 14.10.2022.
- ↑ Pitkospuihin etsitään kestävämpiä materiaaleja Hämeen Sanomat. 14.10.2013. Viitattu 16.2.2020.
- ↑ Salamajärven kansallispuiston uuden esteettömän reitin avajaiset 17.6.2019 ePressi. 10.6.2019. Viitattu 16.2.2020.
- ↑ a b c Alanne, Joonas: KSML: Koiranulkoiluttajat pettyivät luontoreittien uudistuksiin - Metsähallitus korvannut pitkospuita ja puuportaita metalliritilöillä Iltalehti. 12.8.2018. Viitattu 16.2.2020.
- ↑ a b Passoja, Annu: Metsähallitus korvaa pitkospuita teräksellä ja kivimurskalla - retkeilijä kaipaa puuta jalkojensa alle Yle Uutiset. 25.7.2016. Viitattu 16.2.2020.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pitkospuut Wikimedia Commonsissa