Location via proxy:   [ UP ]  
[Report a bug]   [Manage cookies]                

Plesetskin kosmodromi

aktiivinen avaruuskeskus Venäjällä Arkangelin alueella

Plesetskin kosmodromi on aktiivinen avaruuskeskus Venäjällä Arkangelin alueella, noin 300 kilometriä Arkangelista etelään ja 400 kilometriä Suomen rajalta itään.

2015
2016
Plesetskin kosmodromin sijanti
Plesetskin kosmodromin sijanti
Plesetskin kosmodromi
Kosmodromi sijaitsee Arkangelin alueella

Toiminnan alku

muokkaa

Plesetsk suunniteltiin ja rakennettiin Neuvostoliiton ensimmäisen ydinkärjellä varustetun mannertenvälisen ballistisen ohjuksen (ICBM) tukikohdaksi. Kyseessä oli Sergei Koroljovin R-7-ohjus, joka oli kehitetty kesään 1955 mennessä. Paikka valittiin sillä perusteella, että lyhin lentorata Yhdysvaltoihin kulkee Pohjoisen jäämeren yli. Sijainti oli myös riittävän syrjäinen huippusalaiselle tukikohdalle ja sopivan etäällä suurista kaupungeista. Kosmodromi aloitti toimintansa virallisesti 15. heinäkuuta 1957.[1] Ensimmäinen laukaisualusta oli valmiudessa joulukuussa 1959. 1960-luvun alussa tukikohdassa oli ilmeisesti kuusi tällaista ydinohjusta.

Vuoden 1960 alussa Yhdysvaltain tiedustelupalvelu arvioi Plesetskin mahdolliseksi ICBM-tukikohdaksi. Asiaa yritettiin varmistaa muun muassa kuuluisalla Gary Powersin ohjaaman Lockheed U-2-koneen tiedustelulennolla, mutta kone ammuttiin alas jo sen lähestyessä Sverdlovskin rakettikoeasemaa 1. toukokuuta 1960. Neuvostoliiton ohjusten määrän (yli)arvioiminen oli osa Nixonin ja Kennedyn presidentinvaalikamppailua vuonna 1960, jossa ”Missile gap” oli Kennedyn päävaaliteemoja.

Vuonna 1963 Plesetskiä alettiin kehittää myös uudentyyppisten kiinteää ajoainetta käyttävien ohjusten testipaikaksi ja sotilaalliseksi avaruuskeskukseksi. Ensimmäinen satelliitti Plesetskistä laukaistiin avaruuteen 17. maaliskuuta 1966, jolloin Vostok-2-kantoraketti vei radalle vakoilusatelliitin.

Ensimmäiset laukaisut paljastivat avaruuskeskuksen olemassaolon suurelle yleisölle syksyllä 1966. Plesetskin laukaisujen valoilmiöt näkyivät Suomessa ainakin Helsingin tienoolle asti ja olivat esillä muun muassa 1970-luvun UFO-keskusteluissa. Neuvostoliitto tunnusti virallisesti paikan olemassaolon vasta vuonna 1983.

Plesetskin kosmodromi nykyään

muokkaa

Tukikohta tunnetaan koodeilla GIK-1 ja GNIIP. Paikallinen asutuskeskus Mirnyi sijaitsee 36 kilometrin päässä laukaisupaikasta.

Alueella on yhdeksän laukaisutornia, joista voidaan laukaista Rockot-, Zenit-, Sojuz-, Molnija-, Tsiklon-, Angara- ja Kosmos-kantoraketteja.

Plesetskistä on laukaistu avaruuteen yli 1 500 kantorakettia tai ohjusta. Kiertoradalle on kuljetettu noin 2 000 avaruusalusta. Plesetskistä laukaistaan pääosin tietoliikenne-, sotilaallisia- ja erilaisiin tutkimustarkoituksiin suunnattuja satelliitteja polaariradoille, joiden ratatason kaltevuus päiväntasaajaan nähden (inklinaatio) on useimmiten 63–83 astetta (62.8, 67.1, 73–74, 82–83). Laukaisut tehdään koilliseen tai itään.

Vuosina 2006–2008 Plesetskistä laukaistiin Kosmos-3M-raketeilla radoilleen viidestä satelliitista koostuva Saksan SAR-Lupe -tiedustelusatelliittijärjestelmä.

Tuleva kehitys

muokkaa

Plesetskiä tultaneen tulevaisuudessa laajentamaan ja sen merkitys tullee kasvamaan, sillä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Baikonurin kosmodromi jäi Kazakstanin puolelle. Venäjä solmi viimeksi vuonna 2005 Kazakstanin kanssa 20-vuotisen vuokrasopimuksen Baikonurista. Vuokrahinta on 115 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria vuodessa. Sopimuksessa on lisäksi kymmenen vuoden jatko-optio.

Ennemmin tai myöhemmin Venäjä siirtänee avaruustoimintansa keskeisen infrastruktuurin kokonaan omalle maaperälleen. Myös tulevat Sojuz-kantorakettien laukaisut Guayanan avaruuskeskuksesta Etelä-Amerikasta ESA:n lipun alla tulevat vähentämään Baikonurin painoarvoa.

Ympäristöongelmia

muokkaa

Avaruuskeskus on aiheuttanut vakavia terveys- ja ympäristöongelmia siitä itään päin sijaitsevalla alueella.lähde? Kantorakettien alemmat loppuunpalaneet rakettivaiheet putoavat laukaisun jälkeen maahan mukanaan käyttämätöntä polttoainetta. Suurin osa maailman avaruuskeskuksista sijaitseekin siten, että laukaisusuunnassa on valtameri.

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Istorija kosmodroma Plesetsk, 15.7.2012, Julkaisija Ria Novosti, ria.ru, Viitattu 29.7.2014, (venäjäksi)

Lähteet joihin ei viitata

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa