Charles III
Charles III[1] (Charles Philip Arthur George, s. 14. marraskuuta 1948 Lontoo) on Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas ja 14[2] muun Kansainyhteisömaan valtionpäämies, muun muassa Australian, Kanadan ja Uuden-Seelannin kuningas. Hän on kuningatar Elisabet II:n ja prinssi Philipin vanhin poika.
| Charles III | |
|---|---|
.jpg) Charles vuonna 2023. | |
| Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas | |
| Valtakausi | 8. syyskuuta 2022 – |
| Kruunajaiset | 6. toukokuuta 2023 |
| Edeltäjä | Elisabet II |
| Perijä | Walesin prinssi William |
| Pääministerit |
Liz Truss Rishi Sunak Keir Starmer |
| Syntynyt |
14. marraskuuta 1948 Lontoo, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Puoliso |
|
| Lapset | |
| Koko nimi | Charles Philip Arthur George |
| Suku | Windsor |
| Isä | Prinssi Philip, Edinburghin herttua |
| Äiti | Elisabet II |
| Uskonto | anglikaani |
Charles oli kruununperimysjärjestyksessä ensimmäinen vuodesta 1952 lähtien, ja hänestä tuli syyskuussa 2013 Britannian historian pitkäaikaisin kruununperillinen ja Walesin prinssi. Hänestä tuli vanhin Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsijaksi noussut henkilö äitinsä Elisabet II:n kuoltua 8. syyskuuta 2022.[3]
Charles oli vuosina 1981–1996 naimisissa prinsessa Dianan kanssa, ja heillä on kaksi poikaa, prinssit William ja Harry. Charlesin nykyinen puoliso on kuningatar Camilla.
Lapsuus
muokkaaCharles Philip Arthur George syntyi prinsessa Elisabetin ja Edinburghin herttua Philipin esikoispojaksi 14. marraskuuta 1948 Buckinghamin palatsissa Lontoossa. Canterburyn arkkipiispa kastoi Charlesin 15. joulukuuta. Elisabet nousi kuningattareksi vuonna 1952 Charlesin ollessa kolmevuotias, ja Charlesista tuli kruununperimysjärjestyksessä ensimmäinen. Samalla Charles sai Cornwallin herttuan ja Skotlannin kruununperijälle tarkoitetun Rothesayn herttuan arvonimet. Hänet nimitettiin yhdeksänvuotiaana Walesin prinssiksi ja vuonna 1958 Chesterin jaarliksi.[4] Walesin prinssiksi hänet kruunattiin 11 vuotta myöhemmin, 1. heinäkuuta 1969 Caernarfonin linnassa järjestetyssä seremoniassa.[4]
Charlesilla on sisar prinsessa Anne (s. 1950) ja kaksi veljeä, prinssit Andrew (s. 1960) ja Edward (s. 1964).[5]
Opinnot
muokkaaMarraskuussa 1956 Charles aloitti Hill Housen koulun Länsi-Lontoossa ja seuraavana vuonna Cheam School -koulun Berkshiressa. Vuonna 1962 hän meni Gordonstounin kouluun Itä-Skotlannissa, kuten isänsä aikoinaan. Vuonna 1966 Charles lähti kahdeksi lukuvuodeksi vaihto-oppilaaksi Melbourneen Australiaan. Hän valmistui Gordonstounista heinäkuussa 1967.[4]
Syksyllä 1967 Charles aloitti Cambridgen yliopiston Trinity Collegessa arkeologian ja antropologian opinnot. Hän valmistui vuonna 1970 historian koulutusohjelmasta. Opintojensa aikana hän vietti yhden lukukauden University College of Walesissa, jossa hän opiskeli kymrin kieltä.[4] Valmistuessaan hänestä tuli ensimmäinen brittiläinen kruununperillinen, jolla on akateeminen loppututkinto.[6][7]
Keväällä 1971 Charles opiskeli suihkukonelentäjäksi kuninkaallisten ilmavoimien tukikohdassa Cranwellissa. Saman vuoden syksyllä hän aloitti kuuden viikon kurssin kuninkaallisessa laivastossa ja palveli sen jälkeen HMS Norfolkilla ja kahdella fregatilla. Vuonna 1974 hän sai helikopterilentäjän pätevyyden ja liittyi 845 Naval Air Squadron -lentolaivueeseen. Viimeisenä vuonnaan laivastossa 1976 Charles toimi HMS Broningtonin kapteenina.[4]
Avioliitot
muokkaaCharles vihittiin 29. heinäkuuta 1981 avioliittoon Diana Spencerin kanssa, josta tuli Walesin prinsessa Diana. Pariskunnalle syntyi kaksi lasta: William Arthur Philip Louis eli prinssi William vuonna 1982 ja Henry Charles Albert David eli prinssi Harry vuonna 1984. Avioliitto päättyi avioeroon 28. elokuuta 1996. Diana kuoli auto-onnettomuudessa vuotta myöhemmin 31. elokuuta 1997.[4]
Charles avioitui uudelleen 9. huhtikuuta 2005 Camilla Parker Bowlesin kanssa, josta tuli Cornwallin herttuatar.[4] Charlesilla oli ollut nuoruuden rakkaussuhde Camillaan jo ennen Dianaa, ja he aloittivat suhteensa uudelleen Charlesin avioliiton aikana.[8]
Julkinen ja yksityinen elämä
muokkaa
Kruununprinssinä ollessaan Charles vieraili kuningatar Elisabetin puolesta erilaisissa tilaisuuksissa ja edusti kruunua ja maataan lukuisilla virallisilla matkoillaan ulkomailla.[9]
Charles asuu Clarence Housessa Lontoossa ja Highgrove Housessa Gloucestershiressa. Hänellä on asuntoja myös Skotlannissa, ja hän viettää usein aikaansa Birkhallin läheisyydessä Balmoralin linnassa.[9]
Charles on kiinnostunut ympäristöstä, arkkitehtuurista ja kaupunkirakentamisesta.[10] Vuosina 1984–1988 hän piti sarjan huomiota herättäneitä julkisia puheita, joissa hän arvosteli modernia arkkitehtuuria rumaksi ja modernia kaupunkisuunnittelua kaoottiseksi sekä vaati paluuta klassiseen arkkitehtuuriin. Kuuluisin tapaus oli Royal Institute of British Architects -järjestön 150-vuotisjuhlissa vuonna 1984 pidetty puhe, jossa Charles tyrmäsi muun muassa suunnitteilla olleen National Galleryn lisärakennuksen kuvaten sitä ”hirviömäiseksi”. Prinssin puheen seurauksena National Gallery tilasi arkkitehti Robert Venturilta uuden suunnitelman, joka jäljitteli uskollisesti klassista tyyliä. Vuonna 1988 Charles teki BBC:lle televisio-ohjelman, jossa hän toi esiin mielipiteitään asuinympäristöjen suunnittelusta Britanniassa. Ohjelman materiaali julkaistiin seuraavana vuonna kirjana A Vision of Britain. Arkkitehtikunta ei pitänyt kirjasta, mutta suuri yleisö otti sen ja Charlesin mielipiteet omikseen.[11] Kun Charlesin perinnetietoiset näkemykset eivät kelvanneet arkkitehtikouluille, hän perusti oman arkkitehtuurikoulunsa nimeltä The Prince's School of Traditional Arts. Lopulta hän perusti myös oman kaupunkinsa Poundburyn Dorsetiin Dorchesterin lähelle.[12]
Charles on vaihtoehtoisen lääketieteen tukija, ja hänen perustamansa The Prince’s Foundation for Integrated Health -säätiö pyrkii kehittämään alan laatua ja sääntelyä.[10]
Vuosina 1978–1995 Charles toimi United World Colleges -koulutusliikkeen puheenjohtajana.[13][14]
Hyväntekeväisyys
muokkaaCharles on perustanut 1970-luvun puolivälistä lähtien useita järjestöjä, jotka keräävät vuosittain yli 100 miljoonaa puntaa hyväntekeväisyyteen niin Britanniassa kuin ulkomaillakin.[15] Järjestöjen kohteet ovat muun muassa rakennetun ympäristön, taiteiden, vastuullisen liiketoiminnan, nuorison, kestävän kehityksen ja maaseudun aloilta. Keskeisimpiä näistä järjestöistä ovat The Prince's Trust Group, The Prince's Foundation ja The Prince of Wales's Charitable Fund.[16]
Kuninkaana
muokkaa.jpg)
Charlesista tuli Yhdistyneen kuningaskunnan historian pitkäaikaisin ensimmäinen kruununperijä vuoden 2011 huhtikuussa hänen oltuaan asemassa 59 vuotta, kaksi kuukautta ja 14 päivää.[17]
Charlesista tuli kuningas heti äitinsä kuoltua 8. syyskuuta 2022. Hän otti hallitsijanimen Charles III.[18] Charlesilla oli oikeus itse valita hallitsijanimensä.[19] Times-lehdessä vuonna 2004 julkaistun uutisen mukaan Charles olisi harkinnut kuninkaaksi tullessaan hylkäävänsä nimen Charles III sen huonon maineen vuoksi ja ottavansa käyttöön nimen George VII. Prinssin toimisto kiisti väitteen ja tiedotti, että hallitsijanimi valitaan vasta, kun se on ajankohtainen.[20]
Ensimmäisessä puheessaan kuninkaana 9. syyskuuta 2022 Charles nimitti poikansa Williamin Walesin prinssiksi.[21]
Charles julistettiin virallisesti kuninkaaksi 10. syyskuuta St Jamesin palatsissa Lontoossa.[22]
Kruunajaiset pidettiin lauantaina 6. toukokuuta 2023 Westminster Abbeyssä. Seremoniaa johti Canterburyn arkkipiispa Justin Welby.[23][24][25]
Vuoden 2024 alussa Charlesilla todettiin syöpä. Syöpä todettiin eturauhasen liikakasvuun liittyvien hoitojen yhteydessä. Hovi ei ole kertonut syövän laatua, mutta kyseessä ei kuitenkaan ole eturauhassyöpä.[26]
Arvonimet ja tunnustukset
muokkaa- Pääartikkeli: Charles III:n kunnianosoitukset
Charles III:n arvonimi kokonaisuudessaan kuuluu: Charles the Third, by the Grace of God, of the United Kingdom of Great Britain and Northern Ireland and of His other Realms and Territories King, Head of the Commonwealth, Defender of the Faith (latinaksi: Carolus III, Dei Gratia Britanniarum Regnorumque Suorum Ceterorum Rex, Consortionis Populorum Princeps, Fidei Defensor, suomeksi: Charles Kolmas, Jumalan armosta Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan sekä muiden valtakuntiensa ja alueittensa kuningas, Kansainyhteisön pää, uskon puolustaja).
Tunnusmerkkejä
muokkaa-
Charles III:n monogrammi, jonka yläpuolella Tudor-kruunu. -
Charles III:n monogrammi Skotlannissa; yläpuolella Skotlannin kruunu.
.svg)
Lähteet
muokkaa- ↑ Britain's new monarch to be known as King Charles III BBC News. 8.9.2022. Viitattu 10.9.2022. (englanniksi)
- ↑ Charles is the new King BBC News. Viitattu 8.9.2022. (englanti)
- ↑ Prince Charles becomes oldest heir for nearly 300 years BBC 19.9.2013 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Biography Walesin prinssin virallinen sivusto. Viitattu 16.1.2013. (englanniksi)
- ↑ Royal Family of Elizabeth II Britroyals.com. Arkistoitu 21.6.2013. Viitattu 10.6.2013. (englanniksi)
- ↑ What to know about King Charles III of Britain ABC News. 2.5.2023. Viitattu 28.8.2023. (englanniksi)
- ↑ King Charles III at Cambridge University of Cambridge. 4.5.2023. Viitattu 28.8.2023. (englanniksi)
- ↑ How William met 'the Rottweiler'... 7.5.2012. Daily Mail. Viitattu 16.1.2013. (englanniksi)
- ↑ a b Prince Charles Biography Royal Insight. Arkistoitu 15.1.2013. Viitattu 16.1.2013. (englanniksi)
- ↑ a b The Prince of Wales Biography The Biography Channel. Arkistoitu 1.9.2012. Viitattu 16.1.2013. (englanniksi)
- ↑ Timo Koho: Menneisyyden muistikuvat: Perinne nykyajan arkkitehtuurissa, s. 165–168. Atena Kustannus, Jyväskylä 2003.
- ↑ Aurora Rämö: Prinssi Charles haukkui 40 vuotta sitten koko arkkitehtien ammattikunnan – ja päätti itse perustaa täydellisen kylän, Poundburyn Suomenkuvalehti.fi. 22.6.2023. Viitattu 23.6.2023.
- ↑ Torsti, Pilvi et al: Kansankodista maailmankylään: puheenvuoroja kansainvälistymisestä. 35 vuotta suomalaisten United World Colleges -koulutusta, s. 67–68. Suomen UWC-yhdistys ry, 2001. ISBN 951-98802-0-8 Teoksen verkkoversio.
- ↑ UWC-liikkeen historia UWC Finland. Viitattu 22.9.2019.
- ↑ The Prince of Wales's Charities Clarence House. Viitattu 18.3.2020. (englanniksi)
- ↑ The Prince of Wales's charities The Prince of Wales's Charitable Fund. Arkistoitu 29.6.2019. Viitattu 18.3.2020. (englanniksi)
- ↑ Prince Charles becomes longest-serving heir apparent 20.4.2011. BBC News. Viitattu 10.6.2013. (englanniksi)
- ↑ Pyy, Tomi: Kruununperijä vuodesta 1952 – tällainen on Britannian uusi kuningas Charles III Helsingin Sanomat. 9.9.2022. Viitattu 10.9.2022.
- ↑ What will be the Regnal name of the next King? 20.12.2008. PoliticalBetting.com. Viitattu 10.6.2013. (englanniksi)
- ↑ White, Michael: Charles denies planning to reign as King George 27.12.2005. The Guardian. Viitattu 10.6.2013. (englanniksi)
- ↑ Kuningas Charles myönsi heti Williamille ja Catherinelle uudet tittelit Ilta-Sanomat. 9.9.2022. Viitattu 10.9.2022.
- ↑ Charles julistetaan kuninkaaksi Yle Uutiset. 8.9.2022. Viitattu 10.9.2022.
- ↑ Ihatsu, Kaija & Lakka, Jenna: Kuningas Charles III ja kuningatar Camilla saivat kruununsa – juhlallisuuksiin osallistunut presidentti Niinistö välitti kuningasparille Suomen terveiset Turun Sanomat. 6.5.2023. Viitattu 7.5.2023.
- ↑ Tähtivaara, Sarianne: Kuningas Charlesin kruunajaispäivä selvillä Ilta-Sanomat. 11.10.2022. Viitattu 11.10.2022.
- ↑ The Coronation of His Majesty The King 11.10.2022. Buckingham Palace. Viitattu 11.10.2022. (englanniksi)
- ↑ Sean Coughlan: King Charles III diagnosed with cancer, Buckingham Palace says BBC News. 5.2.2024. BBC. Viitattu 5.2.2024. (englanniksi)
Kirjallisuutta
muokkaa- Caprarica, Antonio: Kuningas Charles III. Suomentanut Luomi, Anna Maija. Minerva, 2024. ISBN 978-952-410-136-3
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Charles III Wikimedia Commonsissa