Quercus kelloggii

Quercus kelloggii on tammien (Quercus) sukuun ja pyökkikasvien (Fagaceae) heimoon kuuluva kesävihanta puulaji. Se kasvaa luonnonvaraisena Pohjois-Amerikan länsirannikolla Kalifornian ja Oregonin vuoristoissa. Se on luontaisella elinalueellaan erittäin tärkeä ravintokasvi monille eläimille, ja sen terhoja on käytetty myös ihmisten ruokana.

Quercus kelloggii
Uhanalaisuusluokitus
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Kasvit Plantae
Alakunta:	Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari:	Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari:	Koppisiemeniset Magnoliophyta
Lahko:	Fagales
Heimo:	Pyökkikasvit Fagaceae
Alaheimo:	Quercoideae
Suku:	Tammet Quercus
Laji:	kelloggii
luokitusjärjestelmä:	APG III
Kaksiosainen nimi
Quercus kelloggii Newberry, 1859
Synonyymit
Quercus californica Quercus tinctoria var. californica
Katso myös
Quercus kelloggii Wikispeciesissä   Quercus kelloggii Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Kuvaus

Lehtiä.

Quercus kelloggii on pienehkö puu. Se kasvaa tavallisesti 9–25 metriä korkeaksi ja 0,3–1,4 metriä leveäksi rungon rinnankorkeusläpimitaltaan. Suurin tunnettu yksilö on noin 38 metriä korkea. Latvus on yleensä nuorena kapea ja vanhemmiten leveän epäsäännöllinen. Vanhoilla puilla on yleensä ontto, haarainen runko. Puu muodostaa yhden tai useamman alaspäin suuntautuneen pääjuuren ja lukuisia sivusuuntaisia juuria ja pintajuuria.

Kaarna on tummanruskeaa tai mustanruskeaa ja epäsäännöllisen uurteista. Vanhan puun kaarna on 1,9–5,1 senttimetriä paksua. Versot ovat ruskeita tai punaruskeita. Silmut ovat ruskeita, munanmuotoisia ja 4–10 millimetriä pitkiä.

Lehdet ovat yksinkertaisia ja ruodillisia. Lehtilapa on yleismuodoltaan leveänsoikea, puikea tai vastapuikea ja reunoiltaan 7–11-liuskainen. Se on 6–20 senttimetriä pitkä ja 4–14 senttimetriä leveä, hertta- tai tylppätyvinen ja tavallisesti teräväkärkinen. Lehdet ovat yleensä kaljuja, mutta joskus hienokarvaisia. Lehtiruoti on 1–6 senttimetriä pitkä. Laji on kesävihanta ja talvehtii lehdettömänä.

Quercus kelloggii on yksikotinen, ja hede- ja emikukat kasvavat eri kukinnoissa samassa puussa. Hedekukat kasvavat karvaisissa 3,5–7,5 senttimetriä pitkissä norkoissa, jotka kehittyvät edellisen vuoden versojen lehtihankoihin. Emikukat kasvavat yksittäin tai pienissä ryhmissä. Ne kehittyvät uusien vuosikasvainten lehtihankoihin. Kukinta tapahtuu maalis-toukokuussa. Rannikoilla ja alavilla alueilla kukinta tapahtuu ensimmäisenä ja vuoristoissa viimeisenä.

Hedelmä on maljamaisen kehdon ympäröimä pähkinä eli tammenterho. Maljamainen kehto on 1,3–2,7 senttimetriä pitkä, 2,0–2,8 senttimetriä leveä ja peittää suunnilleen puolet tai kaksi kolmasosaa pähkinästä. Kehdon suomut ovat yli 4 millimetriä pitkiä ja suippokärkisiä tai pitkäsuippuisia. Pähkinä on pitkänomainen, 2,1–3,4 senttimetriä pitkä ja 1,4–2,2 senttimetriä leveä. Terhot kypsyvät seuraavana vuonna pölytyksestä.

Quercus kelloggii elää tavallisesti 100–200 vuotta, mutta se saattaa elää noin 500-vuotiaaksi. Laji lisääntyy usein kasvullisesti ja versoo voimakkaasti juuristonsa tyvestä ja rungostaan metsäpalon jälkeen tai rungon katkettua.

Levinneisyys

Lehti ja kaarnaa.

Quercus kelloggii kasvaa luonnonvaraisena Yhdysvaltain länsirannikolla Kalifornian keski- ja pohjoisosissa sekä Oregonin eteläosissa. Sitä esiintyy monenlaisilla paikoilla, kuten laaksoissa, alluviaalirinteillä ja kallioisilla harjanteilla. Lajia kasvaa 60 metrin korkeudelta merenpinnasta Napan ja Santa Rosan laaksoissa noin 2 380 metrin korkeuteen Kalifornian vuoristoissa.

Elinympäristö ja ekologia

Puu ruskavärityksessä.

Quercus kelloggii kasvaa ilmastossa, jolle ovat ominaisia kuumat, kuivat kesät ja sateiset talvet. Sademäärät lajin elinalueella vaihtelevat suuresti. Luoteisessa Kaliforniassa vuotuinen sadanta on vain 300–380 millimetriä, kun taas osissa Kalifornian rannikkoa vuotuinen sadanta saattaa olla jopa 2 540–2 920 millimetriä tai enemmän. Lajin levinneisyysalueella kylmimmän talvikuukauden keskilämpötila on −1–8 celsiusastetta ja lämpimimmän kesäkuukauden 19–28 °C.

Laji ei siedä vetistä maata ja tarvitsee menestyäkseen hyvin vettä läpäisevän maaperän. Se voi kasvaa monentyyppisissä maannoksissa ja viihtyy parhaiten syvässä, hyvin vettä läpäisevässä hieman happamassa hiesumaassa. Se kestää hyvin kuivuutta.

Quercus kelloggii kasvaa joskus valtapuulajina lähes yksilajisissa metsissä. Se muodostaa usein myös metsiä kalifornianmansikkapuun (Arbutus menziesii), kastanjatammen (Notholithocarpus densiflorus), keltamännyn (Pinus ponderosa) ja lännendouglaskuusen (Pseudotsuga menziesii) kanssa. Se saattaa kasvaa myös yhdessä useiden muiden puiden, etenkin useiden tammilajien ja havupuiden kanssa. Useat linnut ja pienet nisäkkäät käyttävät lajin terhoja ravinnokseen ja samalla levittävät niitä.

Quercus kelloggii on sopeutunut kestämään metsäpaloja. Sen paksu kaarna ja syvä juuristo suojaavat sitä pienemmiltä paloilta ja vaurioiduttuaan palossa puu pystyy yleensä versomaan rungostaan ja juuristonsa tyvestä.

Laji on altis useille sienitaudeille ja Phytophthora ramorum -sienen aiheuttama tammen äkkikuolema on tuhonnut Quercus kelloggii -metsiä monin paikoin Kaliforniassa.

Quercus kelloggii risteytyy luonnossa joidenkin lähisukuisten tammilajien kanssa. Quercus × ganderi on lajin risteymä kaliforniantammen (Quercus agrifolia) kanssa ja Quercus × morehus on lajin risteymä Quercus wislizenii -lajin kanssa.

Käyttö

Puuainesta pidetään arvokkaana ja sitä käytetään sisustukseen ja huonekalujen valmistukseen. Sen kuviointia pidetään kauniina, ja se soveltuu hyvin työstettäväksi. Puu on kuitenkin nykyisin sen verran harvinaistunut, ettei sen käyttö ole yhtä laajamittaista kuin monien samojen alueiden havupuiden.

Kalifornian alkuperäiskansat ovat perinteisesti käyttäneet lajin terhoja ravinnonlähteenä. Terhoista valmistetuista jauhoista on tehty keittoa ja puuroa sekä leivottu leipää. Kasvin osia on käytetty myös lääkintään, korinpunontaan ja työkalujen ja väriaineiden valmistukseen.

Lähteet

• Kevin C. Nixon: Quercus kelloggii Flora of North America. eFloras.org. (englanniksi)
• Philip M. McDonald: California Black Oak, Quercus kelloggii Silvics Manual, vol. 2. United States Department of Agriculture Forest Service. Arkistoitu 26.11.2012. Viitattu 19.11.2012. (englanniksi)
• Fryer, Janet L.: Quercus kelloggii Fire Effects Information System. 2007. United States Department of Agriculture Forest Service, Fire Sciences Laboratory. (englanniksi)