Reino Ala-Kulju
Reino Ala-Kulju (25. huhtikuuta 1898 Kuortane – 5. elokuuta 1983 Seinäjoki) oli suomalainen poliitikko, rehtori, rovasti ja kouluneuvos.[1] Hän toimi kansanedustajana vuosina 1933–1939, 1952–1954 ja 1959–1966 edustaen ensin Isänmaallista kansanliikettä (IKL) ja myöhemmin kokoomusta. Hän oli IKL:n pääsihteeri vuosina 1932–1936.
| Reino Ala-Kulju | |
|---|---|
 Elias Simojoki ja Reino Ala-Kulju Sinimustien Kuortaneen leirin leirinuotiolla vuonna 1935. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. huhtikuuta 1898 Kuortane |
| Kuollut | 5. elokuuta 1983 (85 vuotta) Seinäjoki |
| Ammatti |
rehtori rovasti |
| Arvonimi | kouluneuvos |
| Poliitikko | |
| Puolue | Kansallinen Kokoomus |
| Entiset puolueet | Isänmaallinen kansanliike |
| Asema | kansanedustaja |
| Vaalipiiri |
Vaasan itäinen vaalipiiri Vaasan eteläinen vaalipiiri Vaasan vaalipiiri |
| Kotipaikka |
Kuortane Seinäjoki |
| Koulutus | filosofian maisteri |
| Puoliso | Kerttu Sylvia Soiniemi |
| Vanhemmat |
Aleksanteri Ala-Kulju Eveliina Ala-Kulju |
Ala-Kulju oli mukana sekä maakunnallisessa, että valtakunnallisessa toiminnassa sekä opetustyössä. Hänet kutsuttiin kunniapuheenjohtajaksi tai kunniajäseneksi noin kymmeneen järjestöön.[1] Muun uransa ohella hän toimi opettajana ja rehtorina Seinäjoella.
Nuoruus
muokkaaPerhe
muokkaaAla-Kuljun vanhemmat olivat maanviljelijä Aleksanteri Ala-Kulju ja kansanedustaja Eveliina Ala-Kulju.[2] Reino Ala-Kuljun vaimo oli Kerttu Sylvia o.s. Soiniemi. He avioituivat vuonna 1928.
Sisällissota, heimosodat ja toiminta suojeluskunnissa
muokkaaAla-Kulju osallistui Lapuan suojeluskunnan toteuttamaan venäläisten aseistariisuntaan tammisunnuntaina 1918. Hän osallistui Suomen sisällissotaan valkoisten riveissä ja oli mukana Vilppulan, Ruoveden, Länkipohjan ja Oriveden taisteluissa. Ala-Kulju toimi ryhmänjohtajana Tampereen valtauksessa, Lahdessa, Kouvolassa ja Viipurissa.[1] Hän haavoittui 18. maaliskuuta 1918 Oripohjassa.lähde?
Ala-Kulju osallistui vuonna 1919 Viron vapaussotaan. Hän toimi Kuortaneen suojeluskunnan päällikkönä ja oli lisäksi Itsenäisyysklubi Junkkarien jäsen 1917–1918. Myöhempinä vuosinaan Ala-Kulju osallistui Vapaussodan Invalidien toimintaan. Suojeluskunnan työhön Ala-Kulju osallistui valistusupseerina ja pappina.[1]
Koulutus ja työura
muokkaaAla-Kulju valmistui ylioppilaaksi Lapualla vuonna 1918. Samana vuonna hän lähti Helsingin yliopistoon, jossa suoritti teologian erotutkinnon vuonna 1925, filosofian kandidaatin tutkinnon 1931 ja sai maisterin arvon 1932. Ala-Kulju vihittiin papiksi samana vuonna. Opiskeluaikanaan Ala-Kulju osallistui ylioppilastoimintaan, kuuluen ylioppilaskunnan hallitukseen 1925–1926. Ala-Kulju osallistui myös Akateemisen Karjala-Seuran toimintaan toimien järjestön varapuheenjohtajana 1926.[1]
Työnsä Ala-Kulju aloitti Kristiinan suomalaisessa keskikoulussa 1924. Vuonna 1927 hän otti vastaan Seinäjoen yhteiskoulun uskonnon ja filosofian aineiden lehtoraatin. Vuosina 1930–1944 hän oli vanhempi lehtori Seinäjoen yhteislyseossa, tyttölyseon vararehroti 1930–1952 sekä rehtori 1952–1963 eläkkeelle siirtymiseensä asti.[1]
Ala-Kulju vihittiin myös papiksi vuonna 1929,[3] ja hän toimi toisen maailmansodan aikana sotilaspappina. Jatkosodan aikana hän oli heimosoturiprikaatin valistusupseeri ja pastori Itä-Karjalassa.[1]
Ura poliitikkona
muokkaaKansanedustaja
muokkaaAla-Kulju toimi kansanedustajana kolmeen otteeseen. Vuosina 1933–1939 hän edusti eduskunnassa IKL:ää ja oli myös sen pääsihteeri vuosina 1932–1936.[1] Hän oli myöhemmin kokoomuksen kansanedustajana vuosina 1952–1954 ja 1959–1966 sekä presidentin valitsijamiehenä vuosina 1950, 1956 ja 1962.[1] Vuonna 1964 Ala-Kulju yhtyi Margit Borg-Sundmanin alulle panemaan eduskuntakyselyyn Hannu Salaman eräissä piireissä pahennusta herättäneen Juhannustanssit-romaanin vuoksi.lähde?
Ala-Kulju ajoi koulun uudistamista ja korosti erikoistumista ja ylioppilastutkinnossa. Hän kannatti lyseoiden yhdistämistä ja korosti jatkuvan opiskelun merkitystä. Hän vastusti koululaisten ja poliittisten nuorisojärjestöjen univormuja.[1]
Ala-Kulju oli Yleisradion hallintoneuvoston jäsen vuosina 1964–1967.[4]
Maakunnalliset luottamustoimet
muokkaaAla-Kulju kuului Etelä-Pohjanmaan maakuntaliiton hallitukseen sen perustamisesta alkaen 1939–1971, oli varapuheenjohtaja 1948–1955 sekä puheenjohtaja 1955–1971.[1]
Ala-Kulju toimi Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistyksen puheenjohtajana 1960–1972 ja ajoi aktiivisesti korkeakoulua maakuntaan. Hän ajoi erityisesti humanistis-sosiaalisen tiedekunnan ja teologian opetusta maakuntaan. Ala-Kulju toimi myös Etelä-Pohjanmaan oppikouluopettajien puheenjohtajana 1952–1964.[1]
Kaupungin luottamustoimet
muokkaaAla-Kulju toimi Seinäjoen seurakunnan johtoelimissä noin 40 vuotta. Ala-Kulju toimi muun muassa Lakeuden Ristin rakennustoimikunnan puheenjohtajana 1950–1960. Ala-Kulju kuului Seinäjoen kauppalan/kaupunginvaltuustoon 1946–1968 ja hallitukseen 1948–1961.[1]
Harrastukset
muokkaaAla-Kulju harrasti radiotoimintaa ja näki radion sivistyksellisen merkityksen. Ala-Kulju toimi Seinäjoen maakuntaradion ohjelmaneuvoston puheenjohtajana 1950–1956 sekä myöhemmin Yleisradion ohjelmaneuvostossa 1961–1962 ja hallintoneuvostossa 1963–1967.[1]
Ala-Kulju käytti aikaansa kotiseututyön ja kulttuuritoiminnan kehittämiseen. Myöhemmin Ala-Kulju kutsuttiin sekä Seinäjoen että Kuortaneen kotiseutuyhdistysten kunniapuheenjohtajaksi. Ala-Kulju vaikutti Etelä-Pohjanmaan historiatyhön Etelä-Pohjanmaan museoyhdistyksen, Kotiseutuliiton, Talonpoikaissäätiön sekä Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Pohjanmaan rahaston kautta. Osana kotiseututyötä Ala-Kulju harrasti myös sukututkimusta.[1]
Viimeiset vuodet
muokkaaEläkkeelle siirtymisensä jälkeen Ala-Kulju vähensi luottamustoimiaan ja alkoi harrastaa maalausta, johon hän oli saanut virikkeen eduskuntavuosinaan asuessaan Eero Nelimarkan luona.[1]
Teokset
muokkaa- Seinäjoen yhteiskoulu, Seinäjoen yhteislyseo, Seinäjoen tyttölyseo 1913-1963, Seinäjoki, S.n, 1964.
- Reino Ala-Kulju: Seinäjoen kirja: Kuvaus Seinäjoen vaiheista. Seinäjoen seurakunta, 1963.
- Reino Ala-Kulju ym.: Eteläpohjalaisia elämäkertoja 1 ja 2. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto, 1962, 1965.
- Reino Ala-Kulju ym. (toim.), Etelä-Pohjanmaa 1970-luvulla. Seinäjoki : Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto, 1971
- Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto 30-vuotias, Seinäjoki: Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto, 1971
- Vihtori Kosola, legenda jo eläessään, Helsinki : WSOY, 1976 ISBN 951-0-07785-2
- Vaasan läänin 70 vuotta itsenäisessä Suomessa 1917-1987, Vaasa : Vaasan läänin seutukaavaliitto, 1987 ISBN 951-9187-57-X
Lähteet
muokkaa- Toimituskunta: Ilmari Laukkonen ym.: Eteläpohjalaisia elämäkertoja III. (Täydennysosa A-Ö) Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto, 1994. ISBN 952-9570-04-X
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Eteläpohjalaisia elämäkertoja 1994, s. 18
- ↑ Kaarle Sulamaa, Eveliina Ala-Kulju, Biografiasampo.fi, viitattu 16.10.2024
- ↑ Reino Ala-Kulju Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Viljakainen, Jarmo: Liite 3: Yleisradion hallintoelimet 1964-1970 Reporadio – Yleisradion vaaran vuodet 1965-1972. 2008. Reporadio.fi. Viitattu 1.2.2022.
Kirjallisuutta
muokkaa- Veikko Pirilä: Maakuntapatriootit: Reino Ala-Kulju ja Matti Laurila isänmaan ja kotiseudun asialla. Seinäjoki: Etelä-Pohjanmaan maakuntasäätiö, 1985.