Runonlaulajan patsas
Runonlaulajan patsas (ven. Рунопевец, Runopevets) on kuvanveistäjä Alpo Sailon veistos, joka paljastettiin Sortavalassa Suomen kansalliseepoksen Kalevalan satavuotisjuhlavuoden kunniaksi vuonna 1935. Patsaan mallina oli karjalainen runonlaulaja Petri Shemeikka (1821–1915), jonka Sailo oli aikaisemmin tavannut.[1] Venäjän kulttuuriministeriö on luokitellut veistoksen suojeltavaksi kulttuuriperintökohteeksi.[2]
| Runonlaulajan patsas | |
|---|---|
 |
|
| Nimi | Runonlaulajan patsas |
| Tekijä | Alpo Sailo |
| Valmistumisvuosi | 1935 |
| Sijainti | Väinämöisenpuisto |
| Paikkakunta | Sortavala |
| Koordinaatit | 61°42'6.246"N, 30°41'20.742"E |
Historia
muokkaaAjatuksen Shemeikalle pystytettävästä patsaasta esitti ensimmäisenä kuvanveistäjä Alpo Sailo jo vuonna 1916. Innokkaana karelianistina tunnettu Sailo oli tavannut Shemeikan Öllölän Ristivaarassa vuonna 1908 ja samalla piirtänyt hänestä luonnoksia sekä ottanut joitakin valokuvia. Myöhemmin Sailo vertasi Shemeikan ulkomuotoa Leonardo da Vinciin ja sanoi heillä molemmilla olleen samanlaisia vahvoja henkisiä ominaisuuksia.[1] Varsinaisesti hanke lähti kuitenkin käyntiin vasta 1927, jolloin sitä alkoivat suunnittelemaan Sortavalan kaupunginhallitus sekä edellisen vuoden Sortavalan laulujuhlista saaduilla tuloilla perustettu Raja-Karjalan säätiö. Se päätti ensimmäisenä hankkeenaan toteuttaa Kalevalan satavuotisjuhlan johdosta karjalaista runonlaulajaa kuvaavan patsaan, jonka tekijäksi valikoitui Sailo.[3] Säätiön lisäksi 25 000 silloista markkaa maksaneeseen hankkeeseen käytettiin vuonna 1909 kuolleen Sortavalan pormestarin K. G. Bergin testamenttaamia varoja.[1]
Patsaan sijoituspaikaksi tuli Sortavalan keskustassa sijainnut kolmion muotoinen aukio, jota rajasivat Karjalankatu, Brahenkatu (nyk. Väinämöisenkatu) sekä Raatihuoneenkatu (nyk. Lenininkatu). Torin muokkaaminen puistoksi aloitettiin vuonna 1928 arkkitehti Uno Ullbergin ja puutarha-arkkitehti Bengt Schalinin suunnitelmien mukaan. Aukiolle rakennettu puisto nimettiin myöhemmin Kolmikulmanpuistoksi ja nykyään se tunnetaan Väinämöisenpuistona.[3]
Veistos paljastettiin seuraavien Sortavalan laulujuhlien yhteydessä 29. kesäkuuta 1935, jolloin kaupungissa oli yli 30 000 koti- ja ulkomaista vierasta. Itse patsas on valettu pronssista ja se on sijoitettu Sortavalan maalaiskunnan Riekkalansaaren Nukuttalahdesta louhitulle graniittijalustalle. Patsaan vieressä on myös muistokivi, jossa kerrotaan Elias Lönnrotin poikenneen runonkeruumatkallaan Sortavalassa vuonna 1828.[1] Veistoksen tekemisessä Sailoa auttoi hänen oppilaansa Nina Stünkel, josta muutamaa vuotta myöhemmin tuli Sailon puoliso.[4]
Myöhempi vaikutus
muokkaaKuvanveistäjä Alpo Sailo hyödynsi Runonlaulajan patsaan hahmoa myös vuoden 1935 Sortavalan laulujuhlia varten tekemässään julisteessa.[5] Lisäksi se on myöhemmin esiintynyt muun muassa Kalevalan 150-vuotisjuhlan kunniaksi vuonna 1985 julkaistuissa suomalaisessa ja neuvostoliittolaisessa postimerkissä.[6][7] Sortavalalainen runoilija Ilmari Saarinen puolestaan on kirjoittanut veistokselle omistetun ruonon.[8]
Kuvia
muokkaa-
Veistoksen paljastustilaisuus kesäkuussa 1935. -
Puisto vuonna 2012. -
Runonlaulajan patsas taustallaan Suomen Pankin talo.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d Памятник рунопевцам Приладожья Pohjois-Laatokan museo. Viitattu 3.11.2015. (venäjäksi)
- ↑ памятник рунопевцу (Педри Шемейкке). Venäjän kulttuuriministeriö. Arkistoitu 17.2.2014. Viitattu 3.11.2015. (venäjäksi)
- ↑ a b Poem Singer Statue, unveiling The Virtual Sortavala. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 3.11.2015.
- ↑ Lindgren, Liisa: Sailo, Alpo (1877-1955) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.6.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 3.11.2015.
- ↑ Piela, Ulla: Kareliaaneista uusshamanisteihin Kalevalan kulttuurihistoria. Arkistoitu 6.3.2016. Viitattu 3.11.2015.
- ↑ Postimerkkihaku Postimuseo. Viitattu 3.11.2015.
- ↑ Финский рунопевец Philatelia.Ru. Viitattu 3.11.2015.
- ↑ Sudakov, Vladimir: Laatokan laulaja. 2/2008. Carelia. Arkistoitu 6.11.2015. Viitattu 3.11.2015.
Aiheesta muualla
muokkaa- Katoavan Karjalan kuvanveistäjä. Alpo Sailon runolaulajamonumentti, Suomen Kuvalehti, 23.02.1935, nro 8, s. 30, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot