SM-65 Atlas

Convair/General Dynamics SM-65 Atlas (Strategic Missile) on Yhdysvaltain USAF:n ensimmäinen IRBM-ohjus. Ohjustyyppi kehiteltiin 1950–1960-lukujen taitteessa, ja sen koelento-ohjelmat toteutettiin vuosien 1957–1959 välillä. Kehittelytöiden aikana ase kantoi vielä nimeä B-65 (b=bomber). Myöhemmin sen niminä olivat CGM-16 & HGM-16 Atlas. Ohjuksen lakipiste (apogee) oli 900 km ja kantama noin 2 400 km. Nesteraketti oli kaksimoottorinen, ja polttoaineena toimi LOX/RP-1 -polttoaineseos. Lisäksi ohjuksessa oli yksi boosteriraketti lähtökiihdytystä varten. Ohjuksen enimmäisnopeus oli 25 000 km/h.^[1]

SM-65 Atlaksen oli tarkoitus toimia kantorakettina raskaille yksikärkisille megatonni-luokan lämpöydinpommeille. Ohjuksen kehityskaudella näiden omamassa oli verrattain raskas: vähintään 1 360 kg. Laukaisumassa oli 120 200 kg, halkaisija 3,05 (305 cm) ja pituus 22,11m.^[2] Ydinräjähteen teho vaihteli välillä: 1,45 MT - 4,5 MT.^[3] Vuonna 1965 aktiivipalveluskäytöstä poistetun SM-65 Atlaksen korvasivat varsin nopeasti PGM-17 Thor ja PGM-19 Jupiter. SM-65-tyyppiä valmistettiin eri muunnoksia A — C, sekä myöhemmin D — E (ICBM) yhteensä 350 kpl, ja tästä alkoi kokonainen Atlas-rakettiperhe. Niiden valmistajana on toiminut Martin-Marietta, eli myöhempi Lockheed Martin.

Alkusarjan laukaisuista vuonna 1957 onnistui vain noin puolet, mutta luotettavuus parani, ja raketti pysyi käytössä jopa 47 vuotta. Ohjuksen kehittelytöiden yhteydessä kehiteltiin myös WD-40-yleisvoiteluaine, joka on samalla korroosion ja hapettumisen estoaine.