Samsara

Samsara (sanskritiksi संसार, saṃsāra; 'läpikulku', 'eteneminen monien vaiheiden kautta') on hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa kaikkien elollisten olentojen uudelleensyntymisen ja -kuolemisen katkeamaton ketju.

Perinteinen tiibetiläinen kuva elämänpyörästä ja samsaran erilaisista ilmenemistavoista.

Uudelleensyntyminen on Etelä-Aasiassa ikivanha käsite, mutta samsaran käsite nousi esille hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa joskus 500-luvulla eaa. Silloin papit alkoivat pohtia sitä, mitä tapahtuisi, kun Veda-kirjoissa kuvattujen uhrausten suomat vuodet taivaassa loppuisivat. He päättelivät tällöin tapahtuvan uudelleen kuolemisen, jota seuraisi uudelleen syntyminen, jonka olosuhteet määräytyisivät karman, yksilön omien tekojen pohjalta. Samoihin aikoihin Buddha tuli siihen päätelmään, että kaikki elolliset olennot käyvät läpi jatkuvaa uudelleensyntymisen prosessia, joka on seurausta heidän halujensa motivoimista teoista, joita luonnehtivat viha, ahneus ja tietämättömyys.

Hinduille uudelleensyntymässä oleellista on ikuinen ja muuttumaton itseys eli atman, joka syntyy uudelleen ja uudelleen. Buddhalaiset kiistävät tällaisen muuttumattoman itseyden olemassaolon, ja puhuvat samsarasta sen sijaan syy- ja seuraussuhteen jatkuvuutena, joka ei katkea edes kuolemassa. Buddhalaisuuden näkökulmasta samsaran luonteenomaisin piirre on dukkha eli kärsimys tai epätyydyttävyys. Samsarasta voidaan neljän jalon totuuden mukaan vapautua seuraamalla jaloa kahdeksanosaista polkua.

Joidenkin hindujen mukaan samsara tapahtuu vain näennäisesti, koska itse on ikuinen ja muuttumaton, eikä siksi voi syntyä tai kuolla. Mahajanabuddhalaisen opettajan Nāgārjunan mukaan samsara ja nirvana liittyvät toisiinsa, ja nirvana on yksinkertaisesti tapa elää samsaran kanssa.