Sastamala (pitäjä)
Sastamalan pitäjä eli Saastamala[1] oli suuri Satakunnan historialliseen maakuntaan kuulunut pitäjä. Se lienee muodostunut jo 1200-luvulla. Sastamala-nimi esiintyi ensimmäisen kerran muodossa Sastamall eräässä kuningas Birger Maununpojan kirjeessä vuodelta 1300 tai 1303. Piispa Pentti Gregoriuksenpoika mainitsi Sastamalan itsenäisenä seurakuntana vuonna 1328.
Ennen Sastamalan kirkkopitäjää oli arkeologi Unto Salon mukaan olemassa kaksi rautakautista muinaispitäjää, Karkku ja "Tyrvää" (jälkimmäisen alkuperäisestä nimestä ei ole tietoa).[2]
Keskiajalta lähtien Sastamala kuului 1300-luvulla syntyneeseen Kokemäenkartanon linnalääniin ja myöhemmin vuonna 1634 perustettuun Turun ja Porin lääniin. Vuonna 1412 Kokemäenkartanon lääni jaettiin kahteen kihlakuntaan, Ylä- ja Ala-Satakuntaan. Sastamala kuului Ylä-Satakuntaan. [3]
Kirkkopitäjä
muokkaaSastamalan kirkkopitäjän seurakuntakirkkoon nykyisen Sastamalan kirkon paikalle vaelsi seurakuntaa Pohjanmaalta asti. Kirkkopitäjän keskuskirkot lienevät olleet erilaisia puisia kirkkoja ennen Sastamalassa vielä tänäkin päivänä seisovan harmaakivisen Sastamalan kirkon rakentamista 1500-luvulla. Kirkkopitäjä ulottui ”Näsijärvestä Pohjanlahteen ja nykyisen Vammalan seuduilta Pohjanmaan lakeuksien rajoille asti”. Siihen kuului myös koko pohjoinen Satakunta.
Tästä kirkkopitäjästä muodostuivat alueen myöhemmät seurakunnat. Muistona Sastamalan pitäjän vanhoista eräomistuksista on myös Pohjanlahden rannalla sijaitsevan Merikarvian ruotsinkielinen nimi Sastmola.[4] Kirkollisesti Merikarvian ei kuitenkaan uskota koskaan kuuluneen Sastamalaan, sillä se oli jo keskiajalla osa Ulvilan kirkkopitäjää, josta se erotettiin itsenäiseksi seurakunnaksi vuonna 1639.[5] Siikainen puolestaan erosi Merikarviasta omaksi seurakunnakseen vuonna 1861.[6]
Sastamalan hajoaminen ja uudelleen muodostuminen
muokkaaMyöhemmin Sastamala hajosi kahteen osaan. Sastamalasta irtaantui ensimmäisenä Kyrön pitäjä (Hämeenkyröstä-Kankaanpäästä Kyröjoen suistoon Pohjanlahdelle ulottuva alue), keskuksenaan Hämeenkyrö. Ala-Sastamalan alueesta kehittyivät Tyrvää, Vammala, Kiikoinen ja Kiikka.
Pietari Brahen aikoina 1600-luvun alkupuolella, jolloin seurakuntia pilkottiin yleisemminkin, Sastamalasta irtautui Ylä-Sastamala eli Mouhijärvi, joka oli jo jonkin aikaa ennen irtautumista ollut kappeliseurakuntana. Ylä-Sastamalasta muodostuivat sittemmin Mouhijärvi, Suodenniemi ja Lavia. Viimeisenä itsenäistyi Suoniemi vuonna 1908. Tyrväätä eli Kallialaa nimitettiin Ala-Sastamalaksi[1].
Vammala erosi itsenäiseksi kauppalaksi Tyrväästä vuonna 1915, mutta jäi seurakunnallisesti osaksi Tyrväätä. Karkku ja Tyrvää liitettiin Vammalaan (kaupunki vuoden 1965 alusta lukien) sekä Suoniemi silloiseen Nokian kauppalaan vuoden 1973 alussa. Vuonna 1993 Mouhijärvi siirtyi Turun ja Porin läänistä Hämeen lääniin.
Uusi Sastamalan kaupunki syntyi vuoden 2009 alussa, kun Vammala, Mouhijärvi ja Äetsä yhdistyivät; Suodenniemi oli liitetty Vammalaan jo vuoden 2007 alussa. Lisäksi Kiikoinen yhdistettiin Sastamalaan vuoden 2013 alussa.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 7, palsta 1094
- ↑ Salo, Unto: Ajan ammoisen oloista. Satakunnan ja naapurimaakuntien esihistoriaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2008, s. 367-370.
- ↑ Pirkanmaan liitto/Pirkanmaan historia (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 12.9.2012
- ↑ Salo, Unto: Kotimaakuntamme Satakunta, s. 42-44. Pori: Satakuntaliitto, 1999.
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, osa 5, palsta 1519. Helsinki: Otava, 1963.
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, osa 7, palsta 1383. Helsinki: Otava, 1964.