Seminolet

Seminolet ovat intiaanikansa, joka asuu Yhdysvalloissa Oklahoman ja Floridan osavaltioissa. Seminolien heimo muodostui Floridaan muuttaneista creek-intiaaneista ja isänniltään paenneista orjista, joita kutsuttiin mustiksi seminoleiksi. Seminolet olivat hyvissä väleissä alueen silloisten omistajien Ison-Britannian ja Espanjan kanssa (noin 1767–1821). Sen sijaan Espanjan luovutettua Floridan Yhdysvalloille virallisesti 1821 olivat seminolien välit amerikkalaisiin huonot, mikä johti kolmeen seminolesotaan (1817–1818, 1835–1842 ja 1855–1858). Sotien seurauksena 3 000 seminolia siirrettiin Oklahomaan, vain muutaman sadan jäädessä Floridaan. Floridaan jääneet asuivat eristyksissä muusta maailmasta 1860-luvulta 1930-luvulle asti. Seminolit olivat yksi viidestä sivistyneestä heimosta.

Seminolet
Seminoleja eri aikakausilta
Väkiluku	12 431 puhdasveristä (vuonna 2000)
Asuinalueet	Yhdysvallat (Oklahoma, Florida)
Kielet	englanti, creek, mikasuki
Uskonnot	protestantismi
Infobox OK

Vuoden 2000 väestönlaskennan mukaan puhdasverisiä seminoleja oli 12 431 ja osittaisia seminoleja 15 000. Suurin osa kuuluu Oklahoman heimoon, joka käsittää 6 000 jäsentä. Lisäksi Floridan heimoon kuuluu 3 100 jäsentä. Oklahoman seminolit jakautuvat 14 ryhmään, joista kaksi on mustien seminolien ryhmiä.

Historia

Ensimmäinen seminolesota

Seminolien varhaishistoria sai alkunsa 1700-luvun puolivälissä, jolloin ensimmäiset muskogee-kieliset intiaani-pakolaiset saivat espanjalaisten luvalla asettua Pohjoisessa Floridassa sijaitsevalle autiolle alueelle. Saman vuosisadan loppuun mennessä seminolien asuinalueelle kulkeutui lukuisia mustia orjia, jotka olivat paenneet Georgiasta, Alabamasta ja Etelä-Carolinasta. Seminolet toivottivat pakolaiset tervetulleiksi ja ottivat nämä asumaan omiin kyliinsä.

Seuraavan vuosisadan alussa Seminoleja alettiin pitää uhkana Yhdysvaltain etelävaltioiden orjanpito-kulttuurille. Lopulta karanneiden orjien suojelu rikkoi seminolien välit kokonaan Georgian siirtolaisten kanssa, ja vuosina 1812 - 1813 Georgian miliisi teki sotaretkiä Floridaan. Aseellisissa yhteenotoissa seminolet menettivät tärkeän päällikkönsä ja monia sotureitaan, mutta saivat samalla uusia jäseniä heimoonsa, kun tuhansia creekejä liittyi heihin amerikkalaisten joukkojen tuhottua heidän kylänsä. Taistelut levisivät ensimmäiseksi seminolisodaksi, joka käytiin 1817 - 1818. Yhdysvaltain joukkoja johti kenraalimajuri Andrew Jackson, joka antoi määräyksen tuhota seminolien pääkylän. Tästä sodasta pelästyneenä Espanjan hallitus luovutti Floridan Yhdysvalloille.

Toinen seminolisota

Amerikkalaisten painostamina seminolet vetäytyivät 1820-luvulla luoteis-Floridasta pois ja asettuivat itäisemmille alueille. Siellä he pysyttelivät omissa oloissaan vuosikymmenen ajan. Seuraavalle vuosikymmenelle tultaessa presidentiksi valittu Andrew Jackson ajoi kongressissa läpi lain itäisten intiaanien siirtämisestä Mississippijoen länsipuolelle. Sopivaksi intiaaniterritorioksi valikoitui nykyisen Oklahoman kohdalla leviävä alue, joka nimettiin choctaw-intiaanien kielellä Oklahomaksi (okla= kansa, homma = punainen). Floridan valkoiset siirtolaiset kannattivat lähes yksimielisesti ajatusta seminolien siirtämisestä länteen. Seminolien enemmistö asettui vastustamaan pakkomuuttoa ja tilanne johti toiseen seminole-sotaan, joka alkoi 1835.

Sodasta tuli pitkäkestoinen, sillä seminolet pakenivat Floridan viidakkoon ja vaikeakulkuisille suoalueille. Heidän peräänsä lähetettiin lähes 10 000 miestä, joista 1 500 kuoli erilaisiin tauteihin. Seminolien ylin johtaja Osceola vangittiin vuonna 1837, mutta hänen kuolemansa 1838 ei lopettanut seminolien vastarintaa, vaan taistelut jatkuivat vuosien ajan etelä-Floridan Everglades-soilla, missä paikallinen calusa-heimo antoi seminoleille aseellista tukea.

Vuoteen 1842 mennessä Oklahoman intiaaniterritorioon saatiin kuljetettua noin 3 000 seminolea, mutta sota tuli maksamaan liittovaltiolle arviolta 20 miljoonaa dollaria.

Kolmas seminolesota

Yhdysvaltain lopettaessa sotatoimet vuonna 1842 Evergladesin suoalueelle jäi asumaan yhä useita satoja seminoleja. Oklahomaan siirretyt seminolit elivät autonomisena kansakuntana ja kärsivät suuresti asuinalueensa olosuhteista. Erääseen merkittävään seminolesukuun kuuluva Wild Cat halusi koko seminolekansan päälliköksi, mutta presidentti James K. Polkin hallitus antoi ymmärtää, että kaikki seminolet aiottiin liittää creekien kansaan. Tulevaisuuden parantamiseksi Wild Cat suunnitteli rotujen välistä liittoutumaa, joka yhdistäisi kaikki eteläisten tasankojen heimot ja karanneet mustat orjat yhdeksi suureksi siirtokunnaksi. Meksikon presidentti Antonio López de Santa Anna lupasi Wild Catille sopivat maat pohjois-Meksikon Coahuilasta vastineeksi siitä, että Wild Catin siirtokunta estäisi Yhdysvaltain puolelta tapahtuvat rajanylitykset. Vaikka siirtokunta lopulta rajoittui Wild Catin seminolien lisäksi vain Mustiin seminoleihin ja noin 500 kickapoo-soturiin, rajavartijat onnistuivat kahden vuoden ajan torjumaan hyökkäykset rajan takaa. Vuonna 1852 suurin osa Wild Catin seminoleista palasi takaisin Oklahomaan.

Kolmas seminolesota leimahti vuonna 1855, kun ryhmä amerikkalaisia maanmittaajia varasti ja tuhosi seminolien omaisuutta Floridan Great Sypress Swampissa. Armeija osoittautui jälleen voimattomaksi, mutta Oklahoman seminolien toimiessa välittäjinä heidän floridalaiset heimoveljensä suostuivat rauhaan kolmen vuoden sotatilan jälkeen. Seminoleja jäi Floridaan arviolta 300 muiden siirtyessä Oklahomaan. Yhdysvaltain sisällissodassa Oklahoman seminolet jakaantuivat ja taistelivat sekä Pohjoisvaltioiden ja Etelävaltioiden joukoissa. Osa seminoleja pakeni sotaa Texasiin, ja heistä värvättiin rajavartijoita, jotka puolustivat Yhdysvaltain rajaa kymmenen vuoden ajan. Tätä seminolekomppaniaa on jälkeenpäin ylistetty parhaana intiaaneista koostuneena yksikkönä.

1900-luvulta eteenpäin

Floridan osavaltio tunnusti seminolien heimon 1957 ja Yhdysvaltojen liittovaltio teki saman seuraavana vuonna 1958. Floridan seminolet puhuvat mikasukia ja he ovat suurimmaksi osaksi chiaha-heimon jälkeläisiä. Oklahoman seminolet puhuvat creekiä. Floridan seminoleilla on alkuperäiskansan asema, joten heitä ei veroteta ja heillä on yksinoikeus kasinoihin Floridassa. Muita rahatulon lähteitä ovat tupakka-ala, turismi, golfkentät, museot sekä Floridan seminolien osaksi omistama Hard Rock Cafe -ravintolaketju.

Kulttuuri

Seminolien kylä

Alkuperä ja nimi

Seminolit olivat alun perin osa creek-intiaanien valtioliittoa, joka hallitsi laajoilla alueilla Alabamassa ja Georgiassa. Joskus 1700-luvun jälkipuoliskolla Chattahoocheejoen rannoilla asuvat creekien yhteisöt katkaisivat poliittiset ja sosiaaliset siteensä kaikkiin naapureihinsa ja siirtyivät pohjois-Floridaan. Siellä he espanjalaisten suostumuksella asettuivat uusiin kyliinsä ja heitä alettiin kutsua seminoleiksi. Nimen väitetään juontaneen espanjankielisestä sanasta cimarrón, joka tarkoittaa "karkuria" tai "kesyttämätöntä". Ensimmäisen kerran nimi seminole esiintyi dokumenteissa vuonna 1765. Tuolloin nimellä tarkoitettiin luoteis-Floridaan paennutta pientä creekien leirikuntaa, mutta nopeasti seminoli-nimi levisi myös länteen. Vajaa sata vuotta myöhemmin nimeä käytettiin kaikista Floridan intiaaneista.

Elinkeinot

Kaakkoisalueen intiaanien tapaan seminolet olivat alun perin metsästäjä-keräilijöitä joskin karjanhoito lisääntyi 1800-luvulla. Pääasiallinen riista muodostui peuroista, jäniksistä ja muista villeistä eläimistä. Alligaattoreita pyydystäessään seminolet turvautuivat usein tuli-metsästykseen, jossa vedessä uiva otus häikäistiin soihdulla. Tämän jälkeen alligaattori keihästettiin kanootista ja sen vuota laitettiin riippumaan telineille. Floridan seminolet pyydystivät myös manaatteja. Suurista riistaeläimistä he arvostivat eniten mustaa karhua, jonka jälkien löytäminen johti aina välittömään metsästyspartion organisointiin. Karhunlihan ohella seminolet ottivat talteen eläimen rasvan, josta tehty öljy oli merkittävässä asemassa ruoanlaitossa ja eri sairauksien hoitamisessa.

Muista elinkeinoista voidaan mainita kaupankäynti ja maanviljely. Creekien tavoin seminolet viljelivät maissia, papua ja kurpitsaa.

Kylät

Floridan seminolien kylät rakennettiin suoalueille lähelle jokia. Heidän seinättömät chickee-majansa katot tehtiin palmettopalmun lehdistä ja rakennelma kiinnitettiin korkeiden puutolppien päälle. Lattiana toimivan puulavan ja suoperäisen maan väliin jäi lähes metrin korkuinen tyhjä tila ja majaan noustiin tikapuita pitkin. Korotettu lattia esti majaa vajoamasta tulvien aikana ja suojeli asukkaita Evergladesin käärmeiltä. Rajuilmojen aikana avoimet seinät suojattiin purjekankaalla tai vuodilla. Tämäntyyppiset rakennukset soveltuivat erinomaisesti Floridan suoalueiden ilmastoon ja niiden rakentaminen oli nopeaa.

Jo 1770-luvulla luonnontieteilijä William Bartram dokumentoi pohjois-Floridassa sijaitsevista yhdeksästä seminole-kylästä, joissa majoja ympäröivät viljelykset ja puutarhat.

Avioliitto ja klaanit

Seminolet jakaantuivat klaaneihin ja klaanin jäsenyys periytyi äidin puolelta. Puoliso valittiin oman klaanin ulkopuolelta ja myös moniavioisuutta esiintyi kunnes se kiellettiin 1900-luvun aikana. Vaikka seminolet pitivät sopimattomana avioliittoa yhteisöön kuulumattomien kanssa, seka-avioliitot yleistyivät jo 1800-luvun aikana. Klaaneja oli kymmenittäin ja monet niiden jäsenistä kuuluivat useampaan klaaniin. Muita klaaneja merkittävämmässä asemassa olivat hataka ja chiloki, joista ensin mainitulla oli vastuu yhteiskuntaan ja uskontoon liittyvistä asioista jälkimäisen hoitaessa sota-asiat. Myös muilla klaaneilla oli omat vastuulliset tehtävänsä. Osa klaaneista toimii edelleen ja valitsee aina kaksi jäsentä keskuudestaan edustamaan klaaniaan seminolien kansallisessa keskushallinnossa. Tämä lainsäädäntöelin kokoontuu vähintään neljä kertaa vuodessa.

Lähteet

• Andersson, Rani-Henrik & Henriksson, Markku: Intiaanit – Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia. Gaudeamus, 2010. ISBN 978-952-495-162-3 Intiaanit (HTML) (viitattu 21.6.2017).^{[vanhentunut linkki]}
• Gibson, Arrell: The Kickapoos: Lords of the Middle Border. University of Oklahoma Press, 1975. ISBN 978-0806112640 (englanniksi)
• Katz, William Loren: Black Indians: A Hidden Heritage. Atheneum Books for Young Readers, 2012. ISBN 0-87196-850-9 (englanniksi)
• Mulroy, Kevin: The Seminole Freedmen: A History. University of Oklahoma Press;, 2016. ISBN 978-0806153476 (englanniksi)
• Santoro, Nicholas J.: Atlas of the Indian Tribes of North America. iUniverse, 2009. ISBN 978-1-4401-0795-5 (englanniksi)
• Virrankoski, Pentti: Pohjois-Amerikan intiaanit - intiaanikansojen kulttuuri ja historia Rio Grandelta Yukon-joelle. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1994. ISBN 951-717-7887 (englanniksi)
• Waldman, Carl: Atlas of North American Indian. Facts of File publications, 1985. ISBN 0-87196-850-9 (englanniksi)
• Waldman, Carl: Encyclopedia of Indian Tribes. Checkmark Book, 2006. ISBN 978-0816062744 (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Seminolet Wikimedia Commonsissa