Location via proxy:   [ UP ]  
[Report a bug]   [Manage cookies]                
Wikipedia

Seppo Ylä-Herttuala

suomalainen lääkäri, tutkija (geeniterapia) ja molekyylilääketieteen professori (Itä-Suomen yliopiston A. I. Virtanen -instituutti), akatemiaprofessori (Suomen Akatemia)

Seppo Ylä-Herttuala (s. 5. tammikuuta 1957 Tampere)[8] on suomalainen molekyylilääketieteen professori. Hän työskentelee Itä-Suomen yliopiston A. I. Virtanen -instituutissa Bioteknologian ja molekulaarisen lääketieteen laitoksella ja toimii Biocenter Kuopion johtajana.[1] Ylä-Herttuala on kansainvälisesti tunnetuin suomalainen geeniterapiatutkija, ja hänet valittiin vuonna 2005 ja uudestaan vuonna 2010 Suomen Akatemian akatemiaprofessoriksi. Hänet on palkittu uransa aikana muun muassa Matti Äyräpään palkinnolla.

Seppo Ylä-Herttuala
Henkilötiedot
Syntynyt5. tammikuuta 1957 (ikä 67)
Tampere
Kansalaisuus Suomi suomalainen
Koulutus ja ura
Tutkinnot Tampereen yliopisto
(LK 1978, LL 1982, LT 1987[1])
Instituutti Itä-Suomen yliopisto, Kuopion yliopisto, Suomen Akatemia, Tampereen yliopisto, Kalifornian yliopisto (UCSD)[1]
Tutkimusalue sydän- ja verisuonitautien ja aivosyövän geeniterapia[2], virusvälitteinen geeninsiirtoteknologia[2]
Tunnetut työt Suomalainen geenilääketieteen pioneeri, Ark Therapeutics -geenilääkeyhtiön perustaja
Palkinnot Matti Äyräpään palkinto[3], InBev-Baillet Latour International Health Prize[4], Sydäntutkimuksen suurpalkinto[2], Kunniatohtori (University College London[2]),
FSGT, pj.[5] ja perustaja[2]
ESGCT, hall. jäsen, pj. 2011–[6]
ESC, Fellow[7], hall. jäsen 2006[2]
ASGT, jäsen[2]

Koulutus ja ura

muokkaa

Ylä-Herttuala valmistui lääketieteen kandidaatiksi Tampereen yliopistosta 1978, lisensiaatiksi 1982 ja väitteli tohtoriksi 1987. Hän työskenteli Tampereen yliopistossa tutkimusassistenttina 1983–1985 ja Suomen Akatemiassa tutkimusavustajana 1985–1988. Tutkijatohtorina Ylä-Herttuala oli Kalifornian San Diegon yliopistossa 1988–1991. San Diegosta hän palasi Tampereen yliopistoon, jossa hän opetti 1991–1995 lääketieteellistä biokemiaa. Samaan aikaan hän toimi Suomen Akatemian akatemiatutkijana. Vuonna 1995 Ylä-Herttuala nimitettiin molekyylilääketieteen professoriksi Kuopion yliopistoon. Vuodesta 2001 hän on johtanut A. I. Virtanen -instituuttia.[8]

Ylä-Herttualan johdolla tehtiin vuonna 1995 Pohjoismaiden ensimmäinen geenisiirto ihmisen pahanlaatuisen aivokasvaimen hoitamiseksi[3]. Hän käytti myös ensimmäisenä maailmassa adenovirusvälitteistä geeninsiirtoa ihmisen valtimoihin vuonna 1996[2]. Ylä-Herttuala on julkaissut useita tutkimuksia VEGF-kasvutekijän biologisista vaikutuksista ja terapeuttisesta angiogeneenistä, patogeneesistä ja ateroskleroosin hoidosta käyttäen geeniterapiaa ja erilaisia virusvektoreita.[9] Hän perusti Suomen Geeniterapiaseuran vuonna 1999[2], ja toimii useissa kansainvälisissä yhteisöissä sekä tieteellisten lehtien toimituskunnissa[2].

Ylä-Herttualaa pidetään yhtenä maailman eturivin tutkijoista verenkiertoelimistön sairauksien sekä pahanlaatuisen aivosyövän hoitoon tähtäävässä geeniterapiassa. Hänen ryhmänsä Sydän- ja verisuonitautien ja tyypin 2 diabeteksen tutkimuksen huippuyksikkö Itä-Suomen yliopistossa oli Suomen Akatemian huippututkimusyksikkö, Center of Excellense 2002–2007.[10][11]

Ylä-Herttuala valittiin vuonna 2005 Suomen Akatemian akatemiaprofessoriksi.[9] Vuonna 2009 Sigrid Juséliuksen säätiö myönsi Ylä-Herttualalle apurahan ajanjaksolle 2009–2014. Apuraha on suuruudeltaan 250 000 euroa vuodessa.[12][13] Ylä-Herttuala oli 2001–2005 myös Sigrid Juséliuksen säätiön suurstipendiaatti.[14] Tammikuussa 2010 Euroopan tiedeneuvosto (ERC) myönsi huippututkijoille suunnatussa Advanced Grants -haussa Ylä-Herttualalle 2,2 miljoonan euron apurahan geenihoidon tutkimuksiin.[15] Toista kertaa järjestettyyn apurahahakuun osallistui 1 584 tutkijaa, joista 236 sai apurahan. Ylä-Herttuala oli ainoa rahoituksen saanut suomalaistutkija.[15] Suomen Akatemia valitsi Ylä-Herttualan vuonna 2010 uudestaan akatemiaprofessoriksi. Yhdeksästä uudesta professorista vain Ylä-Herttuala ja Markku Laakso saivat jatkaa tehtävässä.[16]

Tunnustuksia ja palkintoja

muokkaa

Ylä-Herttuala sai tammikuussa 2009 Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin Matti Äyräpään palkinnon, joka on Suomen arvostetuin lääketieteen tutkimuksen palkinto.[3] Huhtikuussa 2009 hän jakoi 200 000 euron arvoisen InBev-Baillet Latour International Health Prize -tiedepalkinnon Helsingin yliopiston akatemiaprofessori Kari Alitalon kanssa.[4] Se myönnettiin tutkimuksesta, jossa on selvitetty veri- ja imusuonten uudiskasvun ja niiden säätelyn sovellusmahdollisuuksia sydän- ja verisuonitautien, sekä syövän hoidossa. Palkinnon jakaneet Ylä-Herttuala ja Alitalo ovat vuosien ajan tehneet yhteistyötä em. sairauksien geenihoidon kehittämiseksi.[4] Heille on kertynyt 15 yhteistyövuoden aikana yli 40 yhteisjulkaisua.[17]

Lokakuussa 2010 Ylä-Herttuala valittiin Euroopan geeni- ja soluterapian yhdistyksen, European Society of Gene and Cell Therapyn (ESGCT) presidentiksi seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi.[6]

Vuonna 2016 Ylä-Herttuala sai Amerikan geeni- ja soluterapiayhdistyksen myöntämän Outstanding Achievement Awardin pitkäjänteisestä työstä geenihoitojen kehittämiseksi.[18]

Ark Therapeutics

muokkaa
Pääartikkeli: Ark Therapeutics

Ylä-Herttuala on ollut mukana kehittämässä myös kaupallista geeniterapiaa. Hänen 1990-luvun puolivälissä University College Londonin professori John Martinin ja Stephen Barkerin kanssa perustamansa Eurogene on sittemmin muuntunut Ark Therapeutics -ryhmäksi, joka on listautunut Lontoon pörssiin. Perustajat ovat edelleen avainrooleissa (konsultteina ja omistajina) yrityksen tutkimus- ja tuotekehitystoiminnoissa.[19]

Syyskuun vaihteessa 2009 Ylä-Herttuala omisti 1,53 prosenttia Ark Therapeuticsin osakekannasta[20]. Yrityksen osakekurssi oli laskenut syyskuussa 2011 3,75 penceen listautumishetken 133:sta.

Julkaisuja

muokkaa
  • Bhardwaj, Shalini et al.: Gene therapy to prevent occlusion of venous bypass grafts. Expert Review of Cardiovascular Therapy, kesäkuu 2008, 6. vsk, nro 5, s. 641–652. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  • Leppänen, O et al.: Oral imatinib mesylate (STI571/gleevec) improves the efficacy of local intravascular vascular endothelial growth factor-C gene transfer in reducing neointimal growth in hypercholesterolemic rabbits. Circulation, 9.3.2004, nro 109, s. 1140–1146. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  • Rutanen, J et al.: Adenoviral catheter-mediated intramyocardial gene transfer using the mature form of vascular endothelial growth factor-D induces transmural angiogenesis in porcine heart. Circulation, 2.3.2004, nro 109, s. 1029–1035. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  • Ylä-Herttuala, Seppo & Alitalo, Kari: Gene transfer as a tool to induce therapeutic vascular growth. Nature Medicine, kesäkuu 2003, 6. vsk, nro 9, s. 694–701. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  • Hedman, M et al.: Safety and feasibility of catheter-based local intracoronary vascular endothelial growth factor gene transfer in the prevention of postangioplasty and in-stent restenosis and in the treatment of chronic myocardial ischemia: phase II results of the Kuopio Angiogenesis Trial (KAT). Circulation, 3.6.2003, 21. vsk, nro 107, s. 2677–2683. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  • Rissanen, TT et al.: VEGF-D is the strongest angiogenic and lymphangiogenic effector among VEGFs delivered into skeletal muscle via adenoviruses. Circulation research, 30.5.2003, 10. vsk, nro 92, s. 1098–1106. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  • Laukkanen, MO et al.: Adenovirus-mediated extracellular superoxide dismutase gene therapy reduces neointima formation in balloon-denuded rabbit aorta. Circulation, 8.10.2002, 15. vsk, nro 106, s. 1999–2003. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  • Mäkinen, Taija et al.: Inhibition of lymphangiogenesis with resulting lymphedema in transgenic mice expressing soluble VEGF receptor-3. Nature Medicine, 2001, nro 7, s. 199–205. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  • Karpanen, Terhi et al.: Vascular Endothelial Growth Factor C Promotes Tumor Lymphangiogenesis and Intralymphatic Tumor Growth. Cancer Research, 1.3.2001, nro 61, s. 1786–1790. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  • Rutanen, Juha et al.: Clinical applications of vascular gene therapy. Current Cardiology Reports, 2001, 3. vsk, nro 1, s. 29–36. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  • Laukkanen, J et al.: Adenovirus-mediated gene transfer of a secreted form of human macrophage scavenger receptor inhibits modified low-density lipoprotein degradation and foam-cell formation in macrophages. Circulation, 14.3.2000, nro 101, s. 1091–1096. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  • Ylä-Herttuala, Seppo & Martin, John: Cardiovascular gene therapy. The Lancet, 15.1.2000, 355. vsk, nro 9199, s. 213–222. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b c Molecular Medicine: People Itä-Suomen yliopisto. Viitattu 11.1.2020. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j Seppo Ylä-Herttualalle vuoden 2009 Matti Äyräpään palkinto 2.1.2009. Kuopion yliopisto. Arkistoitu 5.2.2009. Viitattu 3.1.2009.
  3. ↑ a b c Äyräpää-palkinto Seppo Ylä-Herttualalle Yle Uutiset. 2.1.2008. Viitattu 11.1.2020.
  4. ↑ a b c Tiihonen, Marita: Kuopion yliopistolle merkittävä tiedepalkinto Savon Sanomat. 30.4.2009. Arkistoitu 5.5.2009. Viitattu 2.5.2009.
  5. ↑ FSGT Suomen geeniterapiaseura. Arkistoitu 9.5.2008. Viitattu 28.9.2008.
  6. ↑ a b Alo, Aulikki: Seppo Ylä-Herttualalle geeniterapian tunnustus Savon Sanomat. 28.10.2010. Viitattu 28.10.2010.[vanhentunut linkki]
  7. ↑ ASGT News kesä 2008. American Society of Gene Therapy. Arkistoitu 26.8.2008. Viitattu 28.9.2008. (englanniksi)
  8. ↑ a b Curriculum vitae: Seppo Ylä-Herttuala (Arkistoitu sivu) Groep Biomedische Wetenschappen ku Leuven. Arkistoitu 23.10.2016. Viitattu 11.1.2020. (englanniksi)
  9. ↑ a b Seppo Ylä-Herttuala Itä-Suomen yliopisto. Viitattu 23.9.2013. (englanniksi)
  10. ↑ Seppo Ylä-Herttuala 8.6.2010. Suomen Akatemia. Arkistoitu 28.9.2013. Viitattu 27.9.2013.
  11. ↑ Centres of Excellence in Research in 2002-2007 8.6.2010. Suomen Akatemia. Arkistoitu 2.10.2013. Viitattu 27.9.2013. (englanniksi)
  12. ↑ Junttila, Harri: Sigfrid Juseliuksen säätiö jakoi 15 miljoonaa Mediuutiset. 28.4.2010. Arkistoitu 30.4.2010. Viitattu 2.5.2010.
  13. ↑ Suuret apurahat Sigrid Juseliuksen säätiö. Arkistoitu 4.11.2013. Viitattu 27.9.2013.
  14. ↑ Stiftelsens storstipendiummottagare Sigrid Juseliuksen säätiö. Arkistoitu 20.10.2007. Viitattu 27.9.2013.
  15. ↑ a b Koskinen, Jerri: Ylä-Herttualan tutkimukseen 2,2 miljoonan euron apuraha Savon Sanomat. 18.1.2010. Arkistoitu 26.1.2010. Viitattu 18.1.2010.
  16. ↑ Kuopiolaistutkijat Laakso ja Ylä-Herttuala jatkavat akatemiaprofessoreina Yle Uutiset. 4.6.2013. Viitattu 11.1.2020.
  17. ↑ Tiihonen, Marita: Ylä-Herttualalle kunniaa. Savon Sanomat, 1.5.2009, s. 7.
  18. ↑ Malinen, Markku: Akatemiaprofessori Seppo Ylä-Herttualalle merkittävä geenitutkijan palkinto vasta toisena eurooppalaisena Yle Uutiset. 6.5.2016. Viitattu 11.1.2020.
  19. ↑ Ark Therapeutics Grp - Research Update: Ark to conduct pilot Phase III for Vitorto finalise SPA 25.10.2007. Ark Therapeutics Group. Arkistoitu 27.9.2013. Viitattu 14.12.2007. (englanniksi)
  20. ↑ Ylä-Herttuala myi Arkia. Savon Sanomat, 2.9.2009, s. 11.

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Seppo_Ylä-Herttuala&oldid=21935905”