Sissit
Sissit on vuonna 1963 valmistunut Mikko Niskasen ohjaama sotaelokuva. Se pohjautuu hänen esikoiselokuvansa Poikien tavoin Paavo Rintalan romaanikäsikirjoitukseen. Käsikirjoitus ilmestyi myöhemmin samana vuonna kohuteoksena Sissiluutnantti. Sissien tapahtumat sijoittuvat jatkosodan viimeisiin päiviin.
| Sissit | |
|---|---|
 Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | Mikko Niskanen |
| Käsikirjoittaja |
Mikko Niskanen Matti Kassila Jouni Apajalahti |
| Perustuu | Paavo Rintalan romaanikäsikirjoitukseen, joka ilmestyi nimellä Sissiluutnantti (1963) |
| Tuottaja | Matti Kassila |
| Säveltäjä | Erkki Ertama |
| Kuvaaja | Esko Nevalainen |
| Leikkaaja | Juho Gartz |
| Lavastaja | Ensio Suominen |
| Pääosat |
Matti Oravisto Kauko Laurikainen Paul Budsko Heimo Lepistö |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Fennada-Filmi |
| Ensi-ilta | 21. helmikuuta 1963 |
| Kesto | 105 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | Suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Juoni
muokkaaElokuvan kehyskertomuksena on nykyhetkeen sijoitettu illanvietto, jossa 20. divisioonan sissiveteraanit muistelevat sotaa ja kaatuneita tovereitaan. Pääosa elokuvasta nähdään takaumana. Luutnantti Erkki Takalan (Matti Oravisto) Vienan Karjalassa jatkosodan aikana toimiva sissijoukkue menettää alussa yhden miehistä, kun liikaa nähnyt sotamies Saastamoinen saa hermoromahduksen heti linjojen läpi tultua ja viedään köysissä hoitoon. Retkeltä palaamista juhlittaessa Takalan ja nuoren lotan välillä syntyy sukupuolisuhde – lotat kelpuuttavat kavaljeereikseen upseerien lisäksi ainoastaan sissit, jotka erotukseksi tavallisesta jalkaväestä nähdään sodan tähtinä.
Takala, joka on siviilissä teologian ylioppilas, keskustelee sotilaspapin kanssa sodan mielettömyydestä, ja sotilaspappi kertoo hänelle tuntevansa tekevänsä paholaisen työtä sotaväen palveluksessa. Kun sissit saavat vaarallisen tehtävän vallata pieni kukkula, jonka valtaamisessa jalkaväki on epäonnistunut neljästi, pappi lähtee mukaan vaikka aavistaa kuolevansa. Röyhkeästi päiväsaikaan tehty valtausyritys onnistuu, mutta pappi kaatuu.
Takalan esimies kapteeni Kokkonen lähtee poikkeuksellisesti Takalan sissien mukaan vanginhakuretkelle, jolta palattaessa Takala osin Kokkosen painostuksesta päästää vangiksi otetun neuvostoliittolaisen sotilaan vapaaksi, kun tämä paljastuu vain sotamieheksi, vaikka tietää siten asettavansa miehensä vaaraan. Hurjan takaa-ajon aikana sisseistä puolet kaatuu. Tapaus laukaisee Takalassa samankaltaisen hulluuskohtauksen kuin Saastamoisella alussa.
Takala käy lomalla kotona tapaamassa Marjaa, joka puhuu avioliitosta, mutta Takala ei usko kykenevänsä enää rakastamaan. Kun rauha lopulta tehdään, sodankäynnin ja tappamisen elämänsä sisällöksi omaksunut Takala ei pysty yhtymään yleiseen riemuun.
Näyttelijät
muokkaa| Matti Oravisto | … | luutnantti Erkki Takala |
| Kauko Laurikainen | … | sotamies Järvelin |
| Paul Budsko | … | sotamies Hanhivaara |
| Heimo Lepistö | … | vääpeli Orava |
| Valde Pitkänen | … | sotamies Kangas |
| Jaakko Jokelin | … | alikersantti Uula Andaras |
| Erkki Siltola | … | kapteeni Kokkonen |
| Yrjö Järvinen | … | sotamies Paavo Saastamoinen |
| Tea Ista | … | Maria Takala |
| Anja Pohjola | … | esikuntalotta |
| Ritva Vepsä | … | Riitta, puhelinkeskuslotta |
| Vieno Saaristo | … | sairaanhoitajatar Helke |
| Sirppa Sivori-Asp | … | sairaanhoitajatar Nieminen |
| Pehr-Olof Sirén | … | sotilaspastori Raakku |
| Oiva Sala | … | luutnantti, huoltopäällikkö |
| Eino Kaipainen | … | eversti, divisioonan komentaja |
| Pentti Saares | … | kapteeni Tappara, TK-mies |
| Seppo Wallin | … | 1. saksalainen upseeri |
| Tauno Lehtonen | … | |
| Yrjö Ikonen | … | kenraalimajuri, armeijakunnan komentaja |
| Paavo Roiha | … | |
| Anssi Mänttäri | … | sotamies Mänttäri |
| Sulo Sulander | … | sotamies Sulander |
| Anu Kilpiö | … | Leena, Takaloiden kotiapulainen |
| Matti Lehtelä | … | entinen sissi |
| Ulla Aaltonen | … | tarjoilijatar |
| Seppo Gerdt | … | Niska |
| Matti Jämsä | … | sotamies |
| Svante Korkiakoski | … | sissi |
| Leo Mustonen | … | sissi |
| Pertti Roisko | … | sissi |
| Ismo Saario | … | sissi |
| Erkki Ertama | … | yhtye ravintolassa |
| Aaro Kurkela | … | yhtye ravintolassa |
| Toivo Vaare | … | yhtye ravintolassa |
| Reino Bäckman | … | yhtye ravintolassa |
| Kalevi Korte | … | ”valkoinen kuolema” |
| Tuukka Soitso | … | 2. saksalainen upseeri |
| Arno Carlstedt | … | 3. saksalainen upseeri |
| Mikko Niskanen | … | saunova sissi / yksi sissien sijaisnäyttelijöistä joen ylitysjaksossa |
| Kauko Helovirta | … | majuri, esikuntapäällikkö |
| Laila Rihte | … | lotta |
| Eino Lumes | … | kapteeni |
| Kauko Kokkonen | … | majuri Salmijärvi, operatiivisen osaston päällikkö |
| Åke Manninen | … | sotamies korsussa |
| Eino Penttilä | … | sissin sijaisnäyttelijä joen ylitysjaksossa |
| Matti Ylinen | … | sissin sijaisnäyttelijä joen ylitysjaksossa |
| Severi Seppänen | … | venäläinen kapteeni |
Vastaanotto
muokkaaElokuva sai vuonna 1964 valtion elokuvapalkinnon ja neljä Jussi-palkintoa: paras ohjaus (Mikko Niskanen), paras miespääosa (Matti Oravisto), paras kuvaus (Esko Nevalainen), paras leikkaus (Juho Gartz).
Tv-kriitikko Arto Pajukallio nostaa elokuvan suomalaisten sotaelokuvien kärkisijoille.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 9.2.2012, s. D 7.