Taivalkoski

Taivalkoski on Suomen kunta Pohjois-Pohjanmaan maakunnan koillisosassa. Se kuuluu Koillismaan seutukuntaan. Kunnan väkiluku on 3 683, ja sen pinta-ala on 2 650,61 km², josta 212,40 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 1,51 asukasta/km². Taivalkosken rajanaapureita ovat Kuusamo, Posio, Pudasjärvi ja Suomussalmi.

Taivalkoski
vaakuna	sijainti
Taivalkosken kunnanvirasto.
Sijainti	65°34′35″N, 028°14′30″E
Maakunta	Pohjois-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta	Koillismaan seutukunta
Kuntanumero	832
Hallinnollinen keskus	Taivalkosken kirkonkylä
Perustettu	1879
Kuntaliitokset	Jokijärvi (1884)
Kokonaispinta-ala	2 650,61 km² 31:nneksi suurin 2022
– maa	2 438,21 km²
– sisävesi	212,40 km²
Väkiluku	3 683 198:nneksi suurin 31.8.2024
– väestötiheys	1,51 as./km² (31.8.2024)
Ikäjakauma	2020
– 0–14-v.	14,4 %
– 15–64-v.	54,6 %
– yli 64-v.	31,0 %
Äidinkieli	2023
– suomenkielisiä	97,5 %
– ruotsinkielisiä	0,1 %
– muut	2,4 %
Kunnallisvero	7,90 % 257:nneksi suurin 2024
Kunnanjohtaja	va. Mirva Haataja
Kunnanvaltuusto	23 paikkaa
2021–2025  • Kesk.  • SDP  • PS  • Vas.  • Sitoutumattomat	9 6 3 1 4
www.taivalkoski.fi
Infobox OKNimi-testi OK

Jalavan kauppa

Kuuluisin taivalkoskelainen on kirjailija Kalle Päätalo. Hänen lapsuudenkotitalonsa Kallioniemi Taivalkosken Jokijärvellä on nykyisin matkailukohde. Taivalkosken keskustassa on Kalle Päätalon tori ja siellä taiteilija Arja Lehtimäen suunnittelema Päätalon muistomerkki (2005).

Taivalkosken lukiossa ja OSAO:ssa voivat kouluttautua sekä nuoret että aikuisopiskelijat. OSAO:n Taivalkosken yksiköstä voi valmistua kaivostyöntekijäksi, metsäkoneenkuljettajaksi, maanrakennuskoneenkuljettajaksi ja lähihoitajaksi. Kunnassa toimii myös kirjoittajakoulutusta antava Päätalo-instituutti (1990), joka järjestää vuosittain Napero-Finlandia-kilpailun.

Taivalkoski kuuluu Koillismaahan. Muita Koillismaan kuntia ovat Kuusamo ja Posio sekä osin Pudasjärvi. Koillismaan rajamääritelmä on avoin ja vailla lakimääritelmää. Pohjois-Pohjanmaan katsotaan perinteisesti alkavan Pudasjärven eteläpuolelta.

Kunnan pohjoisosassa on entinen Mustavaaran kaivos, joka oli merkittävä vanadiinipentoksidin tuottaja.

Luonto

Taivalkoski on Koillismaan kunta, jonka maisemia hallitsevat metsäiset suo- ja vaaramaat sekä monet järvet ja joet.

Alueen kallioperästä suurin osa kuuluu Itä-Suomen gneissigraniittialueeseen. Luoteesta kunnan alueelle työntyy myös gabro-, granodioriitti- ja kvartsiittialueita. Pyhitysvaara on kokonaan vaaleaa kvartsiittia. Mustavaaralla on vanadiiniesiintymä, jota Rautaruukki hyödynsi vuoteen 1985 saakka. Yleisin maalaji on moreeni, jota on vaarojen ja laaksojen pohjilla. Paikoin moreeni on kasautunut mannerjään kulkusuunnan mukaisiksi drumliineiksi.

Kunnan alueella on useita lähes itä-länsisuuntaisesti harjujaksoja, joita monin paikoin reunustavat laajat hiekka- ja hietakankaat. Huomattavin harjujakso tulee Pudasjärven puolelta ja ulottuu Taivalkoskelta Kuusamon puolelle. Soipeharju, Pahkakuru-Porraslamminkangas, Pitkänlamminkangas ja Harjukangas-Martinharju kuuluvat valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan. Suurin savikkoalue on Metsäkylän Saarijärvellä kunnan eteläosassa; itse Saarijärvi on meteoriitin törmäyskraatteri. Pinnanmuodot vaihtelevat. Maasto on ylävintä kunnan pohjois- ja länsiosissa, missä korkeimpia kohoumia ovat Pyhitysvaara, Kumpujenselkä, Maaselkä, Latvavaara ja Suvantovaara. Etenkin Pyhitysvaaran laelta avautuu hieno näköala yli metsien ja järvien. Kunnan itäosissa maasto on loivapiirteisempää.

Taivalkoski on runsasvetistä vedenjakajaseutua. Alueen vedet kuuluvat Iijoen vesistöön. Iijoki virtaa itä-länsisuuntaisesti kunnan keskustaan, missä se kääntyy lounaaseen. Joen tärkeimpiä sivujokia Taivalkosken alueella ovat Kostonjoki, Kutinjoki, Oudonjoki, Loukusajoki ja Kisosjoki. Kunnan itäosassa on lukuisia järviä, joista suurimmat ovat Tyräjärvi, Koviojärvi, Ala-Irni, Polojärvi ja Särkiluoma. Kunnan pohjoisosassa on lähes saareton Kostonjärvi ja lännessä Kortejärvi.

Kasvillisuus on vaaroilla ja hiekka-alueilla männikköä, moreenimailla on rehevämpiä kuusikoita. Taivalkoskella on useita luonnontilaisia aarnialueita, joista tunnetuimpia ovat Pyhitysvaaran lakialue, Pahkakurun alue sekä Rääpyksen ja Kylmäluoman aarnialueet. Soita on kunnan pinta-alasta runsas kolmannes. Länsiosan suot ovat tyypiltään aapasoita, idässä ovat vallitsevia juottimaiset rinnesuot. Maijanlammensuon alue on muodostettu soidensuojelualueeksi.

Ilmasto

Taivalkosken kirkonkylän ilmastotilastoa tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) −7,7 −7,0 −1,6 4,5 11,6 17,5 20,5 17,5 11,5 3,7 −1,7 −5,2 ka. 5,3 Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) −15,6 −15,8 −11,9 −5,2 1,1 7,1 10,3 8,1 3,8 −1,5 −7,2 −12,0 ka. −3,2 Vrk:n keskilämpötila (°C) −11,0 −10,8 −6,4 −0,1 6,4 12,3 15,2 12,5 7,4 1,1 −4,0 −7,9 ka. 1,2 Sademäärä (mm) 47 39 38 33 52 69 91 76 64 61 60 53 Σ 683 L ä m p ö t i l a −7,7 −15,6 −7,0 −15,8 −1,6 −11,9 4,5 −5,2 11,6 1,1 17,5 7,1 20,5 10,3 17,5 8,1 11,5 3,8 3,7 −1,5 −1,7 −7,2 −5,2 −12,0 S a d a n t a 47 39 38 33 52 69 91 76 64 61 60 53 Lähde: Tilastoja Suomen ilmastosta ja merestä 1991-2020 [1]

Historia

Ensimmäiset ihmiset saapuivat Taivalkosken seudulle jo varhain^milloin?, sillä Iijoki oli Pohjois-Suomessa Oulujoen ohella tärkeimpiä lännen ja idän välisiä kulkureittejä. Seutua hallitsivat pitkään saamelaiset erämiehet, mutta keskiajan lopulla Iijokivarren erämaihin alkoi tulla erämiehiä Perämeren rannikolta Iin pitäjästä. Vakinaisesti seutu asutettiin kuitenkin vasta Täyssinän rauhan jälkeen 1595, jolloin alue siirtyi Ruotsin hallintaan. Ensimmäiset uudisasukkaat tulivat sekä Savosta että Iijokea pitkin rannikolta. Uudisasukkaita houkuttelivat hyvät kalavedet ja laajat riistamaat. Vanhimpia asutusseutuja olivat Jokijärven, Tyräjärven, Kostonjärven ja Jurmun kylän seudut. 1500-luvun alussa Taivalkoskella asui kolme uudisasukasta, Simo Kurtti, Juho Soroinen sekä Heikki Manninen. Asukasluku pysyi pitkään pienenä, sillä vielä vuonna 1700 asukkaita oli vain noin 150. Uudisasukkaat harjoittivat kalastuksen ja metsästyksen ohella kaskiviljelyä vaarojen rinteillä. Maanviljely kehittyi hitaasti, sillä maat ovat yleensä karuja, hallanarkoja moreenimaita. Karjatalous antoi varmemman leivän.

Taivalkosken alue kuului vuoteen 1842 Pudasjärven pitäjään. Tuolloin muodostettiin Pudasjärven kuuluva Jokijärven rukoushuonekunta, josta 1858 tuli Pudasjärven kappeli. Ensimmäinen kirkko rakennettiin 1849 Jokijärvelle. Vuonna 1868 perustettiin Jokijärven kunta. Koska Taivalkosken kylästä oli kehittynyt sahan perustamisen jälkeen kasvava asutuskeskus, alettiin kirkon siirtämistä suunnitella entisestä kirkonkylästä Jokijärveltä Taivalkosken kylään. Pitkien riitojen jälkeen kirkko määrättiin siirrettäväksi Taivalkoskelle, jonne se pystytettiin 1879. Tuolloin muodostettiin myös itsenäinen Taivalkosken pitäjä. Jokijärven kunta lakkautettiin vuonna 1884 ja liitettiin Taivalkoskeen. Kirkko oli käytössä vuoteen 1925, jolloin se paloi salamaniskusta. Uusi kirkko valmistui 1933. Hengellisessä elämässä on lestadiolaisuudella ollut Taivalkoskella voimakas vaikutus.

Metsillä on ollut suuri merkitys Taivalkosken talouselämässä, kuten kunnanvaakunan justeerisaha osoittaa. Jo tervanpoltto toi lisäansioita talonpojille, mutta etenkin metsätalouden kehittyminen 1800-luvun puolivälin jälkeen vaikutti huomattavasti alueen kehittymiseen. Nykyisen kirkonkylän paikalle Taivalkosken partaalle perustivat oululaiset puutavaramiehet kaksiraamisen vesisahan, jonka omisti sittemmin Uleå-yhtiö. Sahatuotteet kuljetettiin Iijokea pitkin Iijokisuulle.

Taivalkosken asukasluku kasvoi nopeasti 1900-luvun alkupuoliskolla. Vuonna 1920 asukkaita oli 3 268, 1935 4 417. Uudisraivaus pääsi todella vauhtiin vasta toisen maailmansodan jälkeen, ja vuonna 1960 asukkaita oli jo 6 160. 1960-luvulla kunnan väestömäärä alkoi kuitenkin vähetä, mutta seuraavalla vuosikymmenellä väkiluku vakiintui 5 800 asukkaan tuntumaan. Vuonna 1985 asukkaita oli 5 797. Tämän jälkeen asukasluku lähti jälleen laskuun, ja vuonna 2011 asukkaita oli 4 422.

Matkailu

Talvi

Taivalkoski kuuluu Suomen varmalumisimpiin alueisiin läpi koko talven. Talviharrasteista suosituimpia ovat laskettelu, murtomaahiihto, moottorikelkkailu ja mäkihyppy. Niiden harrastaminen on mahdollista Taivalkosken keskustan tuntumassa sijaitsevassa Taivalvaaran hiihtokeskuksessa. Runsaan puolen tunnin ajomatkan päässä Taivalkosken keskustasta Pudasjärvellä sijaitsevat Iso- ja Pikku-Syötteen hiihtokeskukset.

Kesä

Taivalkosken puhtaassa ja monipuolisessa luonnossa voi harrastaa seikkailu- ja elämysliikuntalajeja, kuten melontaa, maastopyöräilyä, kalastusta, vaellusta, frisbeegolfia ja seinäkiipeilyä. Taivalkosken kesämatkailun kohokohta on vuodesta 1980 alkaen järjestetty Päätalo-viikko, jonne saapuu vuosittain tuhansia Päätalon ihailijoita nauttimaan Koillismaan keskikesästä kirjallisuuden ja kulttuurin parissa.

Päätaloviikko

Vuodesta 1974 lähtien on Taivalkoskella vietetty kotiseutupäiviä. Aluksi kotiseutupäivien nimenä oli Joki-Jussin päivät. 1980-luvun alussa kotiseutupäivien nimi muuttui Päätalo-päiviksi, ja tapahtuman laajetessa viikon mittaiseksi kulttuuri- ja kirjallisuustapahtumaksi nimeksi tuli Päätalo-viikko. Nimensä mukaisesti Päätalo-viikko kunnioittaa taivalkoskelaisen kirjailijan Kalle Päätalon kirjallista tuotantoa ja elämäntyötä. Viikon tapahtumat vaihtelevat Päätalon kirjoihin perustuvasta tietokilpailusta juoksu- ja toritapahtumiin. Perinteeksi on muodostunut myös pienimuotoinen rockfestivaali Päätalo-viikon lauantaina Taivalkosken vieressä sijaitsevalla melontakeskuksen esiintymislavalla.

Retkeilyalueet

Kylmäluoman retkeilyalue

Kylmäluoman retkeilyalue sijaitsee Taivalkosken kunnan koillisosassa, 45 kilometriä Kuusamosta etelään Kajaanin suuntaan. Retkeilyalueen maasto on pääosin karua männikkökangasta, jolle ovat tunnusomaisia vesistöjen varsia seurailevat korkeat harjujonot. Kylmäluoman retkeilyalue tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet erilaisiin luontoharrastuksiin. Alueella retkeilijöiden suosiossa ovat niin patikointi, kalastus ja melonta kuin marjastus ja pyöräilykin sekä talvella hiihto ja pilkkiminen. Kylmäluoma on erityisesti perheiden lomakeskus.

Iso-Syöte

Ison-Syötteen retkeilyalue rajoittuu Ison-Syötteen laskettelu- ja matkailukeskukseen, pohjoisessa Syötteen kansallispuistoon ja etelässä Syötteen virkistysmetsään. Nämä kolme aluetta muodostavat yhdessä Syötteen virkistys- ja luonnonsuojelualueiden kokonaisuuden. Ison-Syötteen retkeilyalue ja koko Iso-Syöte ympäristöineen tarjoaakin erinomaiset retkeilymahdollisuudet ympäri vuoden. Monipuoliset patikka- ja hiihtoreitit kiertelevät retkeilyalueella ja sen laitamilla. Muun muassa UKK-reitti kulkee Ison-Syötteen maastoissa.

Väestönkehitys

Oheisessa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Taivalkosken väestönkehitys 1980–2020
Vuosi			Asukkaita
1980			5 895
1985			5 741
1990			5 659
1995			5 595
2000			5 127
2005			4 728
2010			4 459
2015			4 199
2020			3 968
Lähde: Tilastokeskus.

Kyliä

Asutusalue, Inkee, Jokijärvi, Jokikylä, Jurmu, Koitila, Kosto, Kurtti, Loukusa, Metsäkylä, Pisto, Polo, Taivalkoski, Tyrävaara ja Vaarakylä.

Taajamat

Vuoden 2017 lopussa Taivalkoskella oli 4 058 asukasta, joista 1 886 asui taajamassa, 2 150 haja-asutusalueilla ja 22:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Taivalkosken taajama-aste on 46,7 %. Kunnassa on vain yksi taajama, Taivalkosken kirkonkylä.

Seurakunnat

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Taivalkoskella on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:

• Taivalkosken seurakunta

Taivalkoski on vanhoillislestadiolaisuuden vahvaa yhtenäistä tukialuetta. Taivalkoskella toimivat Metsäkylän, Taivalkosken ja Tyräjärven rauhanyhdistykset.

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Taivalkosken alueella toimii Oulun ortodoksinen seurakunta.

Talous

Taivalkosken suurimpiin työnantajiin kuuluu satakunta ihmistä työllistävä, ruoripotkurien runkoja valmistava Telatek Works Oy, joka jatkaa kunnassa aiemmin toimineen Transtech-junanvaunutehtaan konepajan toimintaa.

Liikenne

Taivalkosken kautta kulkee Oulun ja Kuusamon välinen valtatie 20. Taivalkoskelta on matkaa Ouluun 150 kilometriä ja Kuusamoon 65 kilometriä. Kunnan itäosan halki kulkee valtatie 5 Kajaanista Kuusamon kautta Sodankylään.

Taivalkosken rata

Taivalkosken entinen rautatieasema

Taivalkoski oli pohjoinen pääteasema Taivalkosken–Ämmänsaaren radalla. Rataosuus Suomussalmen Pesiökylästä Taivalkoskelle suljettiin liikenteeltä 1. heinäkuuta 2004. Rataosuus alkoi Paltamon Kontiomäeltä ja haarautui Suomussalmen Pesiökylässä Taivalkoskelle ja Ämmänsaareen. Rata Kontiomäeltä Ämmänsaareen on edelleen käytössä.

Tunnettuja taivalkoskelaisia

• Olli-Pekka Ervasti, muusikko
• Marko Heikkinen, muusikko
• Pekka Jalava (1977–2012), koomikko
• Kalle Päätalo (1919–2000), kirjailija
• Tapio Räisänen (s. 1949), mäkihyppääjä
• Saana Tyni (s. 1988), kotisiivousyrittäjä
• Jouko Vahtola (s. 1949), historiantutkija, Oulun yliopiston emeritusprofessori

Ruokakulttuuri

Taivalkosken pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla lihalaatikko, mustikkasopan kanssa syöty pottuvoi eli perunasose sekä hapanleipätaikinaan leivottu mustikkapiirakka.

Katso myös

• Luettelo Taivalkosken julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Taivalkoski Wikimedia Commonsissa

• Taivalkosken kunnan kotisivut
• Tilastokeskus – Taivalkosken avainluvut
• Taivalkosken matkailuyhdistyksen kotisivut
• Ison-Syötteen retkeilyalue

Taivalkoski

Kyliä	Inkee – Jokijärvi – Jurmu – Koitila – Kurtti – Loukusa – Metsäkylä – Parviainen – Pisto – Taivalkosken kirkonkylä – Tyrävaara – Vaarakylä
Järviä, jokia ja muita vesistöjä	Iijoki – Kostonjoki – Kostonjärvi – Korvuanjärvi – Kurtinjärvi
Nähtävyyksiä	Kallioniemi – Kylmäluoman retkeilyalue – Päätalopäivät – Taivalkosken kirkko – Syötteen kansallispuisto
Muuta	Mustavaaran kaivos – Korvuan rautatieasema – Kurtin rautatieasema – Taivalkosken rautatieasema – Taivalniskan seisake – Taivalvaaran rautatieasema

Koillismaa