Location via proxy:   [ UP ]  
[Report a bug]   [Manage cookies]                
Wikipedia

Taras

(Ohjattu sivulta Tarentum)

Taras (m.kreik. Τάρας), roomalaisella kaudella Tarentum (lat.), oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Suur-Kreikassa eli Magna Graeciassa nykyisen Italian alueella.[1][2][3] Se on kehittynyt nykyiseksi Taranton kaupungiksi ja sijaitsi sen paikalla.[4]

Taras
Τάρας
Taraksen Poseidonin temppeliksi oletetut rauniot nykyisessä Tarantossa.
Taraksen Poseidonin temppeliksi oletetut rauniot nykyisessä Tarantossa.
Sijainti

Taras
Koordinaatit 40°28′15″N, 17°14′13″E
Valtio Italia
Paikkakunta Taranto, Taranto, Apulia
Historia
Tyyppi kaupunki
Ajanjakso n. 708/706 eaa.–
Huippukausi n. 600–200-luvut eaa.
Kulttuuri antiikki
Alue Suur-Kreikka
Aiheesta muualla

Taras Commonsissa

Taras oli Suur-Kreikan merkittävimpiä kreikkalaisia siirtokuntia ja tärkeä satama- ja kauppapaikka. Se perustettiin 700-luvun eaa. lopulla ja kukoisti aina siihen saakka, kun Rooma valtasi sen vuonna 272 eaa. Kaupunki oli olemassa myös roomalaiskaudella, jolloin se tunnettiin Tarentumin nimellä.[2][3]

Maantiede

muokkaa

Taras sijaitsi siitä nimensä saaneen Taraksenlahden (Tarantinos kolpos, Ταραντῖνος κόλπος, lat. Tarentinus sinus) eli nykyisen Tarantonlahden pohjoisrannalla. Kaupungin akropolis eli yläkaupunki oli rakennettu rannikolle pienelle niemelle, joka oli nykyisin nimellä Mare Piccolo tunnetun pienen lahden tai laguunin suulla, toisin sanoen nykyisen Taranton vanhankaupungin paikalla. Nykyisin niemenkärki muodostaa saaren, sillä sen poikki kaivettiin keskiajalla kanava vanhankaupungin itäpuolitse, mutta antiikin aikana akropoliilta oli yhteys mantereelle kapean kannaksen kautta. On kuitenkin mahdollista, että kaupunkia perustettaessa se oli alun perin saarella. Myöhemmin kaupunki laajeni huomattavasti niemeltä kaakkoon ympäröivälle tasangolle Taranton nykyisen uuden kaupungin (Città Nuova) alueelle.[2][3]

Laguunilahti toimi kaupungin sisempänä satamana. Se oli suojainen ja koko lähirannikon paras satamapaikka, millä oli suuri merkitys koko kaupungille. Meren puolella sijaitsi ulompi satama ja sen edustalla sitä suojanneet Khoirades-saaret, nykyiset Isola di San Pietro ja Isola di San Paolo. Taras-joki, josta kaupunki sai nimensä, on yhdistetty noin 6,5 kilometriä länteen sijaitsevaan jokeen, jonka nimi on edelleen Tara (myös Fiume di Terra). Toinen merkittävä joki alueella oli Galaisos, joka laski satamalahden pohjoisosaan. Se tunnettiin myös Spartan Eurotakseen viittaavasti nimellä Eurotas. Muita lähialueen antiikin aikaisia paikkoja olivat Aulon-kukkula, joka tunnettiin erinomaisesta viinistään, sekä Satyrion, joka toistuu usein paikannimenä kaupungin yhteydessä antiikin kirjallisuudessa, mutta jonka kohde on epäselvä. Taras tunnettiin antiikin aikana hyvästä ilmastostaan ja hedelmällisestä maaperästään.[2][3]

Roomalaisella kaudella Tarentum luettiin osaksi Calabrian provinssia.[2][3]

Historia

muokkaa

Esihistoria

muokkaa

Myöhemmän kaupungin läheltä on löydetty neoliittisen kauden talojen jäänteitä sekä hautoja, mikä osoittaa paikan olleen asutettu jo tuolloin. Paikalta on löydetty myös merkkejä pronssikautisesta asutuksesta, mukaan lukien mykeneläisen kauden keramiikkaa, sekä varhaisen rautakauden asutuksesta. Varhaisimpien rautakautisten asuttajien oletetaan olleen iapygejä, jotka käyttivät oman keramiikkansa lisäksi kreikkalaista keramiikkaa. Nämä asuivat seudulla ennen kreikkalaisten siirtokuntalaisten tuloa.[2]

Arkaainen kausi

muokkaa

Taras perustettiin Spartan siirtokuntana noin vuonna 708–706 eaa., joitakin vuosia alueen akhaialaisten siirtokuntien Sybariin ja Krotonin jälkeen. Siirtokuntalaisten johtajaksi mainitaan Falanthos. Perustajien kerrotaan olleen äpärinä syntyneitä nuoria miehiä, jotka tunnettiin nimellä Partheniai. Nämä olivat syntyneet spartalaisten naisten ja heloottien laittomasta suhteesta sillä aikaa, kun naisten aviomiehet olivat sotimassa ensimmäisessä messenialaissodassa. Koska miehille ei myönnetty kansalaisoikeuksia, nämä yrittivät ensin kansannousua ja sen epäonnistuttua lähtivät etsimään onneaan uuteen maahan. Kehotuksen siirtokunnan perustamisesta antoi Delfoin oraakkeli.[2][3][5][6]

 
Nikeä esittävä pronssiveistos Taraksesta, n. 500 eaa. British Museum.

Siirtokunta sijaitsi alun perin ilmeisesti joitakin kilometrejä etelämpänä ja siirtyi sittemmin myöhemmälle paikalleen. Kreikkalaisten kerrotaan voineen asuttua seudulle vaivatta, ja olleen hyvissä väleissä alkuperäisasukkaiden kanssa. Kaupungin nimi saattoi olla peräisin seudun varhaisemmilta asukkailta, ja se viittasi samannimiseen pieneen jokeen alueella. Kuten yleensä, kreikkalaiset selittivät nimen kuitenkin tulleen samannimisestä heeroksesta, joka olisi ollut Poseidonin ja paikallisen nymfin poika. Taraksella oli kaupungissa heeroskultti, ja hänet yhdistettiin usein perustajana Falanthokseen.[2][3][6] Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Tarantinos (Ταραντῖνος), myöhemmin latinaksi Tarentinus.[3]

Muiden Suur-Kreikan kreikkalaiskaupunkien tavoin myös Taraksen varhaisesta historiasta ensimmäisen kahdensadan vuoden ajalta tiedetään antiikin lähteiden perusteella vain vähän. Kaupunki vaikuttaa kuitenkin nousseen kukoistavaksi ja vauraaksi, vaikkakin jäi tässä pitkään akhaialaisten naapuriensa varjoon. Kaupunki sai alueella johtoaseman vasta myöhemmin. Kaupungin vauraus oli sen hyvien maanviljelyolosuhteiden ja kaupankäynnin ansiota. Vaikkakaan alue ei sopinyt yhtä hyvin viljan viljelyyn kuin läheisten Metapontionin ja Siriin alue, se sopi hyvin oliivinviljelyyn, ja sen laidunmaat tuottivat arvostettua villaa. Rannikko tunnettiin myös merenelävistään. Niihin kuului myös punapurppuraa tuottanut murex, ja kaupungin purppuraa pidettiin parhaana heti Tyyroksen jälkeen. Kaupunki oli myös hyvän satamansa ansiosta koko Suur-Kreikan merkittävin satamapaikka ja kaupan keskus. Herodotoksen kertoma tarina Arionista osoittaa Taraksella olleen laajat kauppasuhteet Korinttiin jo Periandroksen aikana n. 625–585 eaa.[3][7]

500-luvun eaa. lopulla Taraksessa tiedetään olleen kuningas Spartan mallin mukaisesti. Tuolloin kuninkaana tiedetään olleen Aristofilides.[2][8] Muissa Suur-Kreikan kaupungeissa vaikuttaneilla, myös poliittisia muutoksia aikaansaaneilla pythagoralaisilla ei näytä olleen Taraksessa yhtä suurta vaikutusta kuin muualla. Pythagoraan oppilaisiin kuului kuitenkin useita taraslaisia, eikä kaupunki varmaankaan välttynyt täysin näiden vaikutukselta.[3][9]

Taraksen laajennettua alueitaan ajan kuluessa se joutui ristiriitoihin seutua asuttaneiden ei-kreikkalaisten heimojen messapien ja peuketien kanssa, mikä johti myös sotiin. Kaupunki sai näistä sotavoittoja, joiden kunniaksi se pystytti Delfoihin kaksi muistomerkkiä, ja valloitti messapien kaupungit yksi toisensa jälkeen.[3][2]

Klassinen kausi

muokkaa

Vuonna 473 eaa. Taras kärsi kuitenkin suuren tappion barbaareja vastaan yhdessä Rhegionin kanssa. Tämä on kaupungin historian ensimmäisiä tapahtumia, joiden ajankohta tiedetään tarkasti. Herodotos kutsui tappiota suurimmaksi minkään kaupungin kokemaksi miestappioksi, josta hän oli tietoinen, mainitsematta kuitenkaan lukumääriä. Koska tappio koski ennen kaikkea yläluokkaa, tämä johti samalla vallankumoukseen ja aristokraattisen hallinnon vaihtumiseen demokratiaksi. Muutoin tappiolla ei vaikuta olleen pitkäkestoista vaikutusta kaupungin menestykseen.[2][3][10]

Taras oli suurimmassa kukoistuksessaan 400-luvun eaa. puolessa välissä Krotonin taannuttua, ja siitä tuli alueen vauraimpia ja vahvimpia kaupunkeja. Noin vuonna 433–432 eaa. Taras vastusti Thurioin aikomuksia ottaa noin vuonna 550–510 eaa. tuhotun Siriin alue eli Siritis valtaansa. On epäselvää, miksi Taras pystyi vaatimaan kyseistä aluetta itselleen, koska Metapontionin alue sijaitsi Siritiin ja Taraksen välissä. Joka tapauksessa kiista johti sotaan Thurioin kanssa. Lopulta kaupungit tekivät sopimuksen, ja perustivat alueelle yhdessä Herakleian siirtokunnan vuonna 432 eaa. Virallisesti sitä pidettiin kuitenkin Taraksen siirtokuntana.[2][3]

 
Taraksen lyömä raha, n. 330–302 eaa. Kuvituksessa kantharoksia.
 
Taraksen lyömä raha, n. 302 eaa. Kuvituksessa ratsastava ja itsensä seppelöivä nuorukainen sekä delfiinillä ratsastava heeros Taras tai Falanthos.
 
Taraksen lyömä raha, 212–209 eaa. Sama kuvitus kuin edellä, mutta nyt nuorukainen seppelöi hevosensa.

Ateenan Sisilian sotaretken aikaan peloponnesolaissodassa vuosina 415–413 eaa. Taras pyrki ensin pysymään puolueettomana monien muiden alueen kaupunkien tavoin, eikä sallinut ateenalaisten rantautua rannikolleen tai huoltaa aluksiaan. Myöhemmin taraslaiset kuitenkin sallivat Ateenan toisen, Demostheneen johtaman laivaston tulla Khoirades-saarille. Lopulta Taras vaikuttaa asettuneen Sisilian Syrakusan puolelle ja antoi laivojaan sen laivastoon.[2][3][11]

300-luvun eaa. alkupuolella kaupunki kukoisti edelleen, nyt pythagoralaisen filosofi-matemaatikko Arkhytaan johdolla. Hänen saavuttamaansa asemaa on verrattu Perikleen asemaan Ateenassa. Arkhytas toimi seitsemän kertaa strategoksena noin vuosina 380–360 eaa., vaikka laki salli vain yhden kauden kullekin. Hänen kerrotaan menestyneen kaikilla sotaretkillään. Tästä tiedosta voidaan päätellä, että kaupunki soti tuohon aikaan usein, todennäköisesti messapeja vastaan.[3][12] Näiden lisäksi Suur-Kreikan kaupunkeja kohtasi uusi uhka, sillä Syrakusan tyranniksi noussut Dionysios alkoi tavoitella valtaa myös Suur-Kreikan puolella, uhaten aluetta etelästä päin, kun taas pohjoisesta ja lännestä uhkasivat nyt lukaanit. Taras oli jonkin aikaa suojassa hieman sivussa olleen sijaintinsa vuoksi, eikä ole selvää, liittyikö se vielä alussa Suur-Kreikan kaupunkien liittoon mainittuja uhkia vastaan. Dionysioksen vallattua tai tuhottua eräitä kaupungeista Taras vaikuttaa nousseen alueella johtoasemaan. Taraksen liityttyä liittoon sen yhteiset kokoukset pidettiin Herakleiassa, Taraksen siirtokunnassa, mikä kertoo kaupungin saavuttamasta asemasta.[3][13]

Taras otti nyt johtoaseman taistelussa lukaaneja vastaan. Se joutui kuitenkin pyytämään apua Spartan kuninkaalta Arkhidamokselta. Tämä toi Italiaan suuren armeijan vuonna 346 eaa. ja soti siellä useita vuosia. Hän koki tappion ja kaatui taistelussa, ilmeisesti lukaanien ja messapien yhtynyttä armeijaa vastaan, Mandurian lähellä vuonna 338 eaa.[3][14]

Hellenistinen kausi

muokkaa

Muutamia vuosia Arkhidamoksen kuoleman jälkeen taraslaiset kutsuivat apuun Epeiroksen kuninkaan Aleksanterin. Tämä saapui Italiaan armeijoineen vuonna 332 eaa. ja jatkoi sotimista siellä vuoteen 326 eaa. saakka. Aleksanteri soti ensin messapeja vastaan ja pakotti nämä tekemään rauhan taraslaisten kanssa. Tämän jälkeen hän soti lukaaneja ja bruttiumlaisia vastaan, ja voitti nämä suuressa taistelussa Poseidonian lähellä. Lopulta Aleksanteri kääntyi Tarasta vastaan, valtasi sen siirtokunnan Herakleian ja siirsi suurkreikkalaisten kokoontumispaikan sieltä Akalandros-joelle Thurioin alueelle. On kuvattu, että Aleksanterin kuolema lopulta ennemminkin vapautti kreikkalaiset vihollisesta, sen sijaan että olisi ollut liittolaisen menetys.[3][15]

Vuonna 303 eaa. taraslaiset pyysivät apua vuorostaan Spartalta. Sparta lähetti Italiaan suuren armeijan Kleonymoksen johdolla. Tämä sai messapit ja lukaanit taipumaan rauhaan, mutta toisaalta hankki käytöksellään kreikkalaisten vihat päälleen. Strabonin mukaan taraslaiset olisivat tämän jälkeen pyytäneet apua Syrakusan tyrannilta Agathokleelta.[3][16]

Tämän jälkeen taraslaiset joutuivat ensimmäistä kertaa kohtaamaan uuden nousevan vallan, Rooman, joka kävi eteläisessä Italiassa samnilaissotia. Toisen samnilaissodan aikaan vuonna 326 eaa. taraslaisten mainitaan lupailleen apua Neapoliille ja yllyttäneen lukaaneja Roomaa vastaan. Vuonna 321 eaa. taraslaisten sanotaan puolestaan vaatineen roomalaisia ja samnilaisia rauhaan, uhaten sodalla sitä osapuolta, joka ei tottelisi. Vuonna 303 eaa. taraslaiset tekivät roomalaisten kanssa sopimuksen, jonka mukaan roomalaiset sotalaivat eivät saisi tulla Tarantonlahdelle.[3]

Roomalaiset rikkoivat sopimuksen vuonna 282 eaa., kun L. Corneliuksen johtama kymmenen laivan laivasto saapui lahdelle thurioilaisten avuksi. Taraslaiset kokosivat liiton Roomaa vastaan, mikä johti joskus neljänneksi samnilaissodaksi kutsuttuun sotaan. Taraslaiset tuhosivat osan laivoista, julistivat sodan Thurioita vastaan ja valtasivat kaupungin. Roomalaiset julistivat Tarakselle sodan vuonna 281 eaa. Taraslaiset puolestaan pyysivät nyt apua Epeiroksen kuninkaalta Pyrrhokselta. Tämä lähetti Tarakseen ensin 3 000 miehen sotajoukon Milonin johdolla ja saapui itse myöhemmin suuremmalla sotajoukolla.[2][3][17]

 
Taraksesta löydetty naista esittävä hellenistinen pienoispatsas, 200-luku eaa.

Pyrrhos saavutti kaksi sotavoittoa, mutta kärsi tappion vuonna 275 eaa. ja vetäytyi Italiasta. Hän jätti Tarasta puolustamaan Milonin ja epeiroslaisen varuskunnan. Taraslaiset olivat kuitenkin jakaantuneet kahteen puolueeseen, joista toinen kannatti Roomaa ja toinen avunpyyntöä Karthagosta. Karthago lähettikin laivaston Taraksen avuksi, mutta se saapui liian myöhään, sillä kaupunki oli jo antautunut roomalaisille ja konsuli Papiriukselle. Tämä tapahtui vuonna 272 eaa.[2][3]

Aiemmin mainittujen lisäksi Taraksesta olivat kotoisin muun muassa muusikko ja Aristoteleen oppilas Aristoksenos, näytelmäkirjailija Rhinthon ja roomalaisajalla latinankielisen kirjallisuuden alkuunpanijoihin kuulunut ja ensimmäinen latinaksi kirjoittanut näytelmäkirjailija Livius Andronicus.[3]

Roomalainen kausi

muokkaa

Tämän jälkeen Taras oli Rooman vallan alla. Se säilytti muodollisen itsenäisyytensä ja omat lakinsa, mutta kaupungissa oli roomalainen varuskunta. Ensimmäisessä puunilaissodassa Taras varusti laivoja Rooman laivastoon. Toisessa puunilaissodassa kaupungista tuli Hannibalin kohde alueella, sillä sen hyvällä satamalla oli suuri strateginen merkitys. Kaupungissa oli myös edelleen karthagolaismielinen puolue, joka neuvotteli salaa Hannibalin kanssa. Nikonin ja Filodemoksen johdolla puolue sai petettyä kaupungin Hannibalille kuitenkin vasta vuonna 213/212 eaa. Hannibal valtasi itse kaupungin, vaikka roomalaiset saivatkin pidettyä sen linnoituksen, ja tätä kesti yli kaksi vuotta.[2][3][18]

Roomalaiset valtasivat kaupungin takaisin Q. Fabius Maximuksen johdolla vuonna 210/209 eaa. Karthagolaiset ja myös suuri osa kaupungin asukkaista surmattiin, ja kaupunki ryöstettiin. Livius kiitti Fabiusta siitä, ettei tämä ryöstänyt kaikkia kaupungin kuuluisia veistoksia, mutta ainakin Capitoliumia pitkään koristanut Lysippoksen Herakles-veistos oli peräisin Taraksesta. Kaupungista kerrotaan viedyn myös suuri määrä kultaa ja hopeaa, mikä kertoo sen vauraudesta.[2][19]

 
Tarentumin roomalaisaikaisia lakeja sisältävä pronssitaulu, kopio alkuperäisestä (89–62 eaa.). Napolin arkeologinen museo.

Sotien ja valloituksen seurauksena kaupunki kärsi huomattavasti ja taantui. Se säilytti kuitenkin liittolaiskaupungin (urbs foederata) aseman, ja toimi edelleen alueen keskuksena ja roomalaisten viranhaltijoiden toimipaikkana näiden ollessa eteläisessä Italiassa. Vuonna 123/122 eaa. C. Gracchus yritti elvyttää kaupunkia perustamalla sinne roomalaisen kolonian, ja sen nimeksi tuli Colonia Neptunia. Myöhemmin nimeksi vakiintui kuitenkin Tarentum. Strabonin mukaan koloniasta tuli kukoistava, mutta se ei silti vaikuta kehittyneen normaalia roomalaista provinssikaupunkia kummemmaksi. Sen koko oli huomattavasti aikaisempaa pienempi, sillä se käsitti vain vanhan akropoliin alueen sekä hieman kannaksesta. Sen tärkeä satama esti sitä kuitenkin häviämästä kokonaan, mikä oli monien muiden Suur-Kreikan kaupunkien kohtalona roomalaisajalla. Se oli myös Suur-Kreikan harvoja kaupunkeja Neapoliin ja Rhegionin ohella, joissa kreikan kieli säilyi.[2][3][20]

Rooman sisällissotien aikaan Tarentum toimi vuorollaan Octavianuksen, Antoniuksen ja Sextus Pompeiuksen laivastotukikohtana. Myös keisarikaudella kaupunki oli edelleen Italian tärkeimpiä satamia, vaikkakin alkoi jäädä Brundisiumin varjoon.[3][21]

Myöhäisantiikista keskiajalle

muokkaa

Tarentum mainitaan edelleen gootteja vastaan käytyjen sotien aikaan merkittävänä sotilastukikohtana ja satamana. Belisarius valtasi kaupungin Itä-Roomalle eli Bysantin valtakunnalle, ja Totila valtasi sen uudelleen vuonna 549 jaa., jonka jälkeen se säilyi gooteilla siihen sakka, kunnes Narses valtasi sen takaisin Bysantille. Tämän jälkeen kaupunki säilyi Bysantin hallussa aina vuoteen 661 saakka., jolloin sen valtasi Beneventumin herttua Romoaldus. Tämän jälkeen kaupunki oli välillä saraseeneilla, jotka tuhosivat sen kokonaan vuonna 967, ja välillä jälleen Nikeforos Fokaksen valtaamana Bysantilla. Bysantti menetti alueen lopullisesti normanneille Robert Guiscardin vallattua sen vuonna 1063, jonka jälkeen se kuului Napolin kuningaskuntaan.[2][3]

Rakennukset ja löydökset

muokkaa

Antiikin aikaisesta kaupungista on säilynyt vain vähän jäänteitä sen enempää kreikkalaiselta kuin roomalaiseltakaan ajalta, koska myöhempi kaupunki on aina sijainnut samalla paikalla. Yksittäisiä löytöjä on kuitenkin tehty eri puolilta kaupungin aluetta.[2]

Akropolis eli yläkaupunki

muokkaa
 
Poseidonin temppelin rauniot.

Kaupunki sijaitsi ilmeisesti 500-luvun eaa. lopulle saakka pääosin akropoliin eli linnoituksen tai ”yläkaupungin” muurien sisäpuolella. Taraksessa akropolis-niemi oli vain hieman alakaupunkia korkeampi. Sen muureista ei ole löydetty jäänteitä. Akropoliin paikalta on löydetty doorilaista tyyliä edustaneen temppelin rauniot. Se on ajoitettu noin vuoteen 575 eaa., ja sen oletetaan olleen omistettu Poseidonille. Temppelistä on säilynyt pari pylvästä ja stylobaattia. Läheltä on löydetty myös toisen, korinttilaista tyyliä edustaneen temppelin jäänteitä 300-luvulta eaa., joskin temppelin koristelu vaikuttaa olevan ensimmäiseltä vuosisadalta eaa. Tämän temppelin oletetaan olleen omistettu Paxille eli Rauhalle. Nykyisen Sant'Agostinon kirkon läheltä on löydetty Afroditelle omistetun alttarin jäänteet, jotka ovat saattaneet kuulua tämän temppeliin.[2][3]

Alakaupunki

muokkaa

Noin 400-luvulla eaa. kaupunki alkoi laajentua kannasta ja niemeä koilliseen nykyisen uuden kaupungin alueelle. Myös tämä alue ympäröitiin muurein noin 400 eaa., ja näistä muureista on löydetty vähäisiä osia erityisesti nykyisen Montegranaron alueelta, Marmarinista ja Collepazzosta sekä veden alta Mare Piccolosta. Hannibal rakennutti kaupunkiin poikittaismuurin noin vuonna 213 eaa. suojaksi akropolista hallussaan pitäneitä roomalaisia vastaan. Muurein ympäröidyn alakaupungin pinta-alaksi on arvioitu noin kolme neliökilometriä. Kaupunginmuurit ympäröivät jotakuinkin kolmionmuotoisen alueen, jonka länsikärjessä sijaitsi akropolis. Idänpuoleinen pääportti tunnettiin nimellä Temenidien portti. Sen lähellä sijaitsi spartalaistyylinen ”Hyakinthoksen haudaksi” kutsuttu tumulus.[2][3]

Strabonin mukaan kaupungin agora eli kauppapaikka sijaitsi alakaupungissa hieman akropoliin ulkopuolella, toisin sanoen uuden kaupungin luoteisosassa. Strabonin mukaan agoralla oli Zeusta esittänyt pronssipatsas, joka oli hänen mukaansa toiseksi suurin sitten Rhodoksen kolossin. Agoran lähellä oli myös Museion, joka on toiminut jonkinlaisena julkisena juhlatilana.[2][3]

 
Nekropolista.

Agoran läheltä kulkenut kaupungin leveä pohjois-eteläsuuntainen pääkatu sijoitetaan nykyisen Corso Due Marin paikalle. Nykyisen katuverkon oletetaan muutoinkin seuraavan monin osin antiikin aikaisen kaupungin katuja. Pääkatu yhdisti sisemmän sataman ulompaan satamaan. Sen kanssa ristesi kaksi keskeistä itä-länsisuuntaista katua, joiden nimet olivat Batheia ja Soteira. Batheia sai alkunsa Temenidien portilta ja kulki ilmeisesti sisemmän sataman rantaa, kun taas Soteiran oletetaan kulkeneen ulomman sataman rantaa nykyisen Lungomare Vittorio Emanuele III:n suuntaisesti. Eräitä katuosuuksia samoin kuin alueiden talojen perustuksia ja muita jäänteitä on löydetty.[2][3]

Kaupungissa tiedetään olleen kaksi kreikkalaista teatteria, suurempi ja pienempi, sekä roomalainen amfiteatteri. Suurella teatterilla järjestettiin myös kansankokoukset. Amfiteatteri saattoi olla myöhemmin rakennettu sen paikalle. Pienempi teatteri sijaitsi mahdollisesti lähellä agoraa.[2][3]

Pizzonesta uudemman kaupungin kaakkoisosasta on löydetty Demeterin ja Persefonen pyhäkköön liittyviä terrakottaisia votiivilahjoja vanhimmillaan 600-luvulta eaa., ja Sant'Antonion ja Santa Lucian kirkkojen läheltä noin 30 000 votiivilahjaa, jotka liittyvät ilmeisesti Koren ja ktoonisen Dionysoksen pyhäkköön ja on ajoitettu noin 500–200-luvuille eaa. Castello Saracenon läheltä on löydetty puolestaan Apollonille ja muusille omistetun pyhäkön jäänteitä 400–200-luvuilta eaa. Chiesa del Carminen läheltä on löydetty Dioskuureille omistettuja reliefejä 300–200-luvuilta eaa. Ne ovat mahdollisesti peräisin näille omistetusta pyhäköstä.[2]

Uuden kaupungin alueelta on löydetty myös tuhansia hautoja, sillä spartalaiseen tapaan taraslaiset hautasivat kaupungin alueen sisäpuolelle. Toisaalta kyse saattoi olla myös siitä, että kaupunki laajeni ajan kuluessa hautausmaiden alueelle. Haudat ajoittuvat 600-luvulta 100-luvulle eaa. Haudoista on tehty paljon keramiikkalöytöjä.[2][3]

Roomalaiselta kaudelta on löydetty muun muassa roomalaisen kylpylän, huvilan sekä kahden akveduktin jäänteitä.[2]

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”71 Taras”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. (An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation) Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”TARAS later Tarentum (Taranto) Apulia, Italy”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag Smith, William: ”Tarentum”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  4. ↑ Taras Pleiades. Viitattu 1.2.2018.
  5. ↑ Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 8.21, 15.66; Strabon: Geografia 6.3.2.
  6. ↑ a b Pausanias: Kreikan kuvaus 10.10.6–8.
  7. ↑ Herodotos: Historiateos 1.24.
  8. ↑ Herodotos: Historiateos 3.136.
  9. ↑ Iamblikhos: Pythagoraan elämä 262, 266; Porfyrios: Pythagoraan elämä 56.
  10. ↑ Herodotos: Historiateos 7.170; Diodoros Sisiliainen: Historian kirjasto 11.52; Aristoteles: Politiikka 5.3, 6.5.
  11. ↑ Thukydides: Peloponnesolaissota 6.44, 7.33, 8.91.2.
  12. ↑ Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit 8.4.79–82.
  13. ↑ Strabon: Geografia 6.
  14. ↑ Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 16.63, 16.88.
  15. ↑ Strabon: Geografia 6; Livius: Rooman synty 8.24; Junianus Justinus 12.2.
  16. ↑ Strabon: Geografia 6; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 20.104.
  17. ↑ Appianos: Samnilaissodat 7.1; Plutarkhos: Pyrrhoksen elämä 15–16.
  18. ↑ Livius: Rooman synty 22.61, 24.13, 25.8–15, 26.39, 27.3.
  19. ↑ Livius: Rooman synty 27.16; Plutarkhos: Fabiuksen elämä 21–23; Strabon: Geografia 6; Plinius: Naturalis historia 34.7.
  20. ↑ Strabon: Geografia 6; Plinius: Naturalis historia 3.11.
  21. ↑ Tacitus: Keisarillisen Rooman historia 1.10, 14.12, Hist. 2.83.

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Taras&oldid=22814389”