Toivo Kärki

Toivo Pietari Johannes Kärki (3. joulukuuta 1915 Pirkkala – 30. huhtikuuta 1992 Helsinki) oli suomalainen säveltäjä, muusikko, piano- ja harmonikkataiteilija, sovittaja ja Finnlevyn tuotantopäällikkö. Hänet muistetaan erityisesti Reino Helismaan työkumppanina.

Toivo Kärki
Toivo Kärki työpöytänsä ääressä Helsingissä vuonna 1959.
Henkilötiedot
Koko nimi	Toivo Pietari Johannes Kärki
Syntynyt	3. joulukuuta 1915 Pirkkala
Kuollut	30. huhtikuuta 1992 (76 vuotta) Helsinki
Kansalaisuus	suomalainen
Ammatti	säveltäjä, muusikko, sovittaja
Vanhemmat	Ester ja Frans Kärki
Puoliso	Tuulikki Kärki
Lapset	Anna-Liisa, Pekka, Kalervo
Muusikko
Soittimet	piano, harmonikka, vibrafoni
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Kärjen sävellyksiä levytettiin hänen eläessään noin 1 400 kappaletta – monta useana eri versiona – sekä lukuisia muita kappaleita. Hänen kuolemansa jälkeen on (vuoteen 2021 mennessä) levytetty noin 170 uutta kappaletta. Kärki teki musiikin noin 50 elokuvaan sekä lukuisiin revyihin, näytelmiin ja radiohupailuihin. Hän teki myös suuren määrän sovituksia muiden sävellyksiin. Hän koulutti useita tärkeimmistä iskelmäsanoittajista. Hän "löysi" ja auttoi urallaan eteenpäin kymmenittäin laulajia, joista monet ovat edelleen aktiivisia.

Levytystiedoissa vuosina 1940-1944 Kärki on mainittu myös sanoittajana. Todellisuudessa sanoitukset olivat Kärjen serkun Auvo Kurvisen (joka etunimestään huolimatta oli nainen), jonka toivomuksesta ne merkittiin Kärjen tekemiksi, ja asian paljastuttua tiedot on korjattu Kurvisen nimelle .

Vuonna 1987 Mitä missä milloin -vuosikirjan toimituksen kokoama raati valitsi Kärjen yhdeksi Suomen itsenäisyyden ajan 70 vaikuttajasta. Vuonna 2004 Kärki oli mukana Suuret suomalaiset -äänestyksessä asiantuntijoiden kokoamalla ennakkolistalla, mutta karsiutui yleisöäänestyksen tuloksena syntyneeltä lopulliselta sadan kaikkien aikojen suurimman suomalaisen listalta.

Lapsuus ja nuoruus

Toivo Kärki syntyi 3.12.1915 Pirkkalassa (nykyisen Nokian alueella). Hänen isänsä Frans Kärki (1884-1965) oli pappi ja myöhemmin kansanedustaja, syntyjään Vesilahdelta, ja äitinsä Ester o.s. Kurvinen (1883-1952), jonka isä oli ilomantsilainen lähetyssaarnaaja Pietari Kurvinen (jonka äidinäiti oli runonlaulaja ja kansanparantaja Mateli Kuivalatar) . Sisaruksia Toivolla oli kuusi: Usko (s. 1912), Lahja (s. 1913), Armo (s. 1914), Rauha (s. 1918), Voitto ja Ilo (myöh. Ilmari, s. 1925). Lapsuutensa ja nuoruutensa Toivo vietti ensin Töysässä , sitten Laihialla, jossa hän myös tapasi tulevan vaimonsa Tuulikki Leikkaan . Toivo soitti pianoa jo pienestä pitäen ja opiskeli musiikkia sekä teoriassa että varsinkin käytännössä, muun muassa urkurina. Vuonna 1928 hän kuuli Louis Armstrongia ja innostui peruuttamattomasti amerikkalaisesta jazzista. Koulunsa hän kävi Tampereella kirjoittaen Klassillisesta Lyseosta ylioppilaaksi vuonna 1933.

Uran alku

Ramblers -orkesteri vuosina 1936-37. Vasemmalta Klaus Salmi, Eero Väre, Kaarlo Valkama, Toivo Kärki, Gösta Hagelberg, Hilding Bäckström.

Vuoden 1933 syksyllä Kärki aloitti ammattimuusikon uransa pianistina tamperelaisessa ravintola Funkiksessa. Vuonna 1935 hän siirtyi Klaus Salmen johtamaan Ramblers-yhtyeeseen, joka toimi etupäässä Turussa. Hän vei morsiamensa Tuulikki Leikkaan vihille kesäkuussa 1936, ja ensimmäinen lapsi Anna-Liisa syntyi marraskuussa 1937 .

1930-luvun kuluessa Kärjen sävellyksiä levytettiin kaikkiaan yhdeksän kappaletta; ensimmäisenä Kauno Raivion laulama "Sit' en tietää voi" vuonna 1933. Se, kuten melkein kaikki seuraavatkin, oli vauhdikas foxtrot. Useimmat niistä sanoitti Veikko Virmajoki ja vielä tässä vaiheessa sovitukset teki vanhempi kollega Kaarlo Valkama, joka soitti Ramblersissa saksofonia. Kappaleista tunnetuimmaksi jäi Eugen Malmstenin laulama "Muratin peittämä akkuna". Muita laulajia 1930-luvulla olivat Arvi Hänninen, Georg Malmsten, A. Aimo ja Veli Lehto.^lähde?

Vuonna 1938 Kärki astui varusmiespalvelukseen, jonka hän suoritti Kenttätykistörykmentti 1:ssä Hämeenlinnassa. Talvella 1939 hän kävi Reserviupseerikoulun Haminassa. Asepalveluksensa loppuvaiheessa keväällä 1939 Kärki osallistui englantilaisen Rhythm-lehden (Melody Makerin edeltäjä) kansainväliseen sävellyskilpailuun. Osallistujia oli yli 500, mutta Kärki voitti modernilla sävellyksellään "Things happen that way" (joka levytettiin Reino Helismaan suomenkielisin sanoin vuonna 1958 nimellä "Näin kai määrätty on", laulajana Eila Pellinen, alkuperäisin Raymond Wayen sanoin vuonna 2003, laulajana Ewa Kaarela). Tästä innostuneena hän suunnitteli Yhdysvaltoihin lähtöä. Sota teki kuitenkin aikeen tyhjäksi. Loppujen lopuksi Kärki ei koskaan myöhemminkään käynyt Yhdysvalloissa.

Heinä- ja elokuussa 1939 Käpylän työväentalossa Helsingissä tehtiin amerikansuomalaisen Bruno Laakon johdolla suuri määrä levytyksiä, joihin Kärki osallistui pianistina, hanuristina ja usean kappaleen sovittajana. Laulajina olivat Laakko, Olavi Virta, Matti Jurva, Arvi Tikkala ja Eugen Malmstén; omissa muistelmissaan yli 40 vuotta myöhemmin Kärki ei maininnut lainkaan Laakkoa ja laulajistakin vain Tikkalan. Tekijänoikeussyistä Dallapé-orkesteri käytti näissä levytyksissä nimeä Lepakot. Levytettyjen kappaleiden joukossa oli myös yksi Kärjen sävellys, valssi "Onnellinen hetki", jonka oli sanoittanut Kerttu Mustonen. Levytysten lisäksi Kärki osallistui SF-paraati -elokuvan kuvauksiin loppukesällä ja alkusyksyllä 1939.

Sotavuodet

Talvisota

Talvisodassa Kärki toimi I/KTR11:n 1. patterin patteriupseerina Karjalankannaksella, Muolaassa Oinalan kylän tienoilla. Taistelutoiminta oli ankaraa ja jatkuvaa, joten hän joutui pitämään musiikin suhteen taukoa. Välirauhan tultua voimaan toinen lapsi Pekka syntyi huhtikuussa 1940, ja perhe asettui Helsinkiin.

Kärki aloitti pianistina ja sovittajana Erkki Ahon orkesterissa ja myös sävelsi ahkerasti. Joulukuussa 1940 Eero Väre ja Matti Jurva lauloivat Berliinissä Kristall-levylle 28 Kärjen säveltämää ja sovittamaa kappaletta, joista tunnetuimpia ovat hänen ensimmäinen tangonsa "On elon retki näin" ja valssi "Olit Karjala kaunein maa", jossa menetetystä Karjalasta kerrotaan imperfektissä. Nämä molemmat, ja osan muistakin oli sanoittanut Kerttu Mustonen, jo vakiintunut iskelmärunoilija. Muita sanoittajia olivat Olavi Karu ja Auvo Kurvinen, Kärjen äidinpuoleinen serkku.

Jatkosota

Jatkosodassa kevyt patteristo 10, johon Kärki oli sijoitettuna, eteni Petroskoihin ja Karhumäkeen ja siirtyi sitten vuodenvaihteessa 1941–42 Syvärin eteläpuolelle Homorovitšin tienoille ja asettui sinne asemiin. Kärki toimi patteriupseerina ja myös patterin päällikkönä sekä tulenjohtajana. Hän ei ollut sota-aikana viihdytysjoukoissa, mutta soitti jonkin verran radiossa ja konserteissa. Yli kaksi vuotta kestäneen asemasotavaiheen aikana hän saattoi taisteluiden välillä paneutua musiikkiin ja sävelsi ja sovitti, korsussa ja sen edessä, ilman instrumenttia.

Toukokuussa 1942 Eero Väre lauloi Helsingissä Kristall-levylle 33 Kärjen kappaletta, joista mikään ei juuri menestynyt. Ainoa kohtalaisen tunnettu on valssi "Aamu Aunuksessa". Mukana oli myös mm. tango "Viimeinen viesti" sekä eräät räväkkään, moderniin swing-tyyliin sovitetut foxtrotit kuten "Retki Kauko-Karjalaan". Monenkin kappaleen miljöönä oli silloin Suomen hallussa ollut Itä-Karjala, mutta minkäänlaista sotauhoa ei esiinny yhdessäkään Kärjen tuotteessa.

Vuonna 1942 levytettiin myös Columbia-merkille Kärjen sävellyksiä ja sovituksia. Laulajina olivat A. Aimo, Eugen Malmsten ja nuori Henry Theel. Sota-ajan vaikeuksien takia moni näistä levyistä jäi ilmestymättä, mutta äänitteenä ovat säilyneet mm. foxtrot "Harmaa siipi" ja valssi "Nimetön valssi", jolla suorittaa debyyttinsä nuori sanoittaja Helena Eeva. Kärjen jäämistössä on lisäksi nuotit ja sanat suureen määrään levyttämättä jääneitä kappaleita, joita on tarkoitus vähitellen saattaa julkisuuteen.^lähde?

Vuonna 1943 Kärki sävelsi useita kuorokappaleita huomattavien runoilijoiden kuten Aleksis Kiven, Heikki Asunnan ja Einari Vuorelan runoihin. Joitakin näistä on julkaistu painettuina nuotteina ja levytettykin (ks. Luettelo Toivo Kärjen teoksista).

Maaliskuussa 1944 Olavi Virta lauloi levylle 10 Kärjen sävellystä ja sovitusta, jotka kaikki oli sanoittanut Kerttu Mustonen. Suurin osa niistä on temaattisesti selvästi kehittyneempiä kuin pari vuotta aikaisemmat, kuten foxtrot "Lauluni ei sun luoksesi kanna", tango "Mikä mielesi muuttanut on" sekä tango "Siks oon mä suruinen", josta on tullut yksi Kärjen tunnetuimmista kappaleista. Lisäksi Virta lauloi useita Kärjen sovituksia amerikkalaisista ikivihreistä kuten "Stardust" ja "Deep Purple".

Sodanjälkeinen aika

Toivo Kärki vuonna 1947.

Kolmas lapsi Kalervo syntyi joulukuussa 1945. Perheen elättäminen musiikilla vaati Kärjeltä valtavaa panostusta. Ensimmäiset todelliset menestyskappaleet levytettiin 1945: "Tule hiljaa", "Liljankukka", "Hiljaa soivat balalaikat", "Joka ainoa hetki". Seuraavina vuosina ilmestyivät mm. "Surullinen tango", "Jos muistelet mua", "Ei onnea suurempaa", "Harmaat silmät", "Naisten tango", "Joko uuvuit sä uneen", "Anna-Liisa", "Soidessa tangon ja loisteessa kuun" ja monia muita. Suurin osa oli nyt tangoja, joilla Kärki kehitti suomalaiskansallista tangotyyliä. Siihen hän otti aineksia paitsi alkuperäisestä rakkaudestaan jazzista (harmonioissa) myös slaavilaisesta romantiikasta. Rytmisesti nämä 40-luvun tangot olivat hienovaraisia, kaukana yksitoikkoisesta marssitangosta. Ne peilasivat kipeitä sodanjälkeisiä tuntoja. Laulajina olivat Henry Theel ja joissakin kappaleissa Eero Väre. Harmony Sisters lauloi levylle uuden version (myöhemmin toisenkin) tangosta "On elon retki näin". Sanoittajina olivat noihin aikoihin Kerttu Mustonen, Helena Eeva, Erkki Salmi sekä myös säveltäjäkollega Usko Kemppi.

Vuonna 1946 Kärki perusti yhtyeen, jonka kanssa alkoi käydä kiertueilla. Lähes 10 vuoden aikana yhtye kolusi perusteellisesti Suomen iltamatalot, tanssilavat ja muut huvipaikat tarjoten monipuolista musiikkia viihteennälkäiselle yleisölle. Laulusolistina oli Henry Theel, 50-luvulla myös Erkki Junkkarinen, Matti Louhivuori ja Metro-Tytöt. Yhtyeessä soittivat eri aikoina muiden muassa Pauli Granfelt, Usko Dahl, Mauno Maunola, Per-Erik Förars, Tage Manninen, Ossi Runne ja Harry Aaltonen. Kärki itse soitti yleensä hanuria, mutta myös pianoa, jos sellainen oli paikalla, sekä vibrafonia, jota kuljetettiin mukana. Yhtyeen kunnia-asiana oli pystyä esittämään kaikki sille annetut musiikkitoiveet, ja yleensä tämä onnistuikin.

Toivo Kärjen yhtye vasemmalta: Ossi Runne, Martti Huttunen, Tage Manninen, Toivo Kärki, Henry Theel ja Usko Dahl.

Vuosikymmenen vaihteen tienoilla levytettiin muiden muassa kappaleet "Laulava sydän", "Toukokuu", "Eron hetki on kaunis", "Marja-Leena", "Kuin lapsena ennen", "Ei erossa yhtään iltaa", "Köyhä laulaja", "Harhakuva", "Soita hiljaa kitarain" – edelleen enimmäkseen tangoja, mutta myös joitakin valsseja oli. Laulajina olivat Henry Theelin lisäksi Tauno Palo ja nuori Erkki Junkkarinen. Sanoittajina toimivat myös Lauri Jauhiainen ja Kullervo.

Paitsi että Kärki sävelsi ja sovitti kappaleensa, hän johti niiden levytykset ja soitti itse mukana, yleensä hanuria, ja useilla kappaleilla ovat kuultavissa hänen omaperäiset improvisoidut säestyskuvionsa. Pianoa hän soitti levytyksissä vain harvoin, ja pianosolistina häntä voi kuulla lähinnä jazzkappaleilla "Why nameless" ja "My serenade".

Ensimmäinen yhteistyökausi Helismaan kanssa

Toivo Kärki oli saanut jatkosodan aikana Syvärillä käsiinsä Olavi Paavolaisen toimittaman rintamamiesten runoantologian, jossa hänen huomiotaan kiinnitti alikersantti Reino Helismaan runo "Unta ja totta". Kirjoittajan nimi ei sanonut Kärjelle mitään, mutta hän päätti ottaa yhteyttä Helismaahan heti, kunhan sota loppuisi. Jo ensitapaamisella Kärki tunsi löytäneensä sukulaissielun: Helismaa oli impulsiivinen henkilö, joka suorastaan pulppusi teksti-ideoita. Kärjellä puolestaan sävelet soivat koko ajan päässä. Minkäänlainen ympäristö ei ollut sopimaton heidän yhteiseen työskentelyynsä; uusia kappaleita syntyi niin esiintymispaikkojen takahuoneissa, matkustajakodeissa kuin keikkamatkoilla linja-autossa tai junassa. Kun muusikkotoverit ihmettelivät miesten kiivasta työtahtia, he vastasivat, ettei heillä ollut ideoidensa toteuttamisessa aikaa tuhlattavaksi. Kärki sanoi, ettei hän tarvinnut säveltämiseen ehdotonta työrauhaa, vaan hän selitti tottuneensa sota-aikana monenlaiseen meteliin ja pystyvänsä sulkemaan sen mielestään.

Vuonna 1948 Kärki ja Helismaa tekivät ensimmäisen yhteisen kappaleensa, Helismaan laulaman jenkan Suutarin tyttären pihalla. Kappaleesta tuli heti suosittu, mutta se joutui soittokieltoon Yleisradiossa sen ajan mittapuun mukaan arveluttavien sanojensa takia. Seuraavina vuosina Helismaa lähinnä keikkaili muiden muassa Esa Pakarisen ja Tapio Rautavaaran kanssa.^lähde?

Varsinainen tiivis yhteistyö Kärjen ja Helismaan välillä käynnistyi loppuvuodesta 1950, kun Rautavaara oli sanoutunut irti Helismaan kiertueporukasta. Sattumoisin samaan aikaan Kärki riitautui siihenastisen vakiosanoittajansa Lauri Jauhiaisen kanssa. Jauhiainen katsoi, että hänelläkin oli oikeus säveltämiseen, ja alkoi tarjota töitään kilpaileville levy-yhtiöille Levytukulle ja PSO:lle, mistä kimpaantuneena Kärki antoi Jauhiaiselle lopputilin. Kaksi huipputehokasta ja ideakasta tekijää löysi toisensa, ja monipuolista jälkeä alkoi syntyä huimalla teholla: "Katuviertä pitkin", "Linjuripolkka", "Rovaniemen markkinoilla", "Imatran Inkeri", "Kaksi vanhaa tukkijätkää", "Moukan tuuri", "Tuija tehtaan tyttö", "Neljän tuulen tiellä", "Reppu ja reissumies", "Muhoksen Mimmi", "Kaksi ystävää", "Kievarin Kirsti", "Kulkurin iltatähti", "Rekiretki", "Lentävä kalakukko" - nämä kaikki ja monta muuta pelkästään vuonna 1951. Laulajina olivat Helismaan itsensä lisäksi muun muassa Jorma Ikävalko, Justeeri (Kauko Käyhkö), Veikko Sato, Erkki Junkkarinen, Matti Louhivuori, Esa Pakarinen.^lähde?

Elokuvasta Rovaniemen markkinoilla ja sen saamasta erittäin negatiivisesta kritiikistä käynnistyi ns. rillumarei -ilmiö, joka ajoi tekijäkaksikon avoimeen ristiriitaan korkeakulttuurin kanssa, vaikka tarkoitus ei ollut ollenkaan sellainen. Kansa kuitenkin otti rillumarein avosylin vastaan, ja myöhempi arviointi on osoittanut sen olleen ainakin parhaimmillaan aitoa ja rehellistä katoavan maaseutumaisen elämänmuodon, tukkijätkien ja kulkureiden maailman kuvausta. Kärki ja Helismaa joutuivat kuitenkin armottoman ryöpytyksen kohteeksi, ja heitä pidettiin suomalaisen musiikkimaun pilaajina. Vaikka heidän tuotteistaan vain pieni osa oli rillumareita, kaikki muutkin heitettiin "virallisen" kritiikin taholta samaan roskakoriin.^lähde?

Samoihin aikoihin tehtiin runsaasti elokuvia, joihin Helismaa teki käsikirjoituksen ja Kärki musiikin. Lähes kaikki näistä teilattiin suoralta kädeltä, toiset kieltämättä syystä, mutta toiset syyttä. Moni silloinen suosikki-iskelmä oli joko elokuvasta peräisin tai antoi elokuvalle aiheen. Pekka Puupää -elokuvien pitkä sarja alkoi tuolloin.^lähde?

1950-luvun alkupuolen tuotantoa olivat lisäksi muun muassa kappaleet "Minä soitan sulle illalla", "Kirje Korvatunturille", "Lauluni aiheet", "Laivat puuta – miehet rautaa", "Me tulemme taas", "Vanhan myllyn taru", "Odotin pitkän illan", "Hiljainen kylätie", "Muista minua", "Ohi on", "Lapin jenkka", "Mummon kaappikello", "Virta toi – virta vei", "Koivu ja sydän", "Äidin syntymäpäivä", "Rakasta kärsi ja unhoita", "Keskiyön tango", laulajina edellisten lisäksi Tapio Rautavaara (joka tässä vaiheessa levytti vain kaksi Kärjen - Helismaan kappaletta), Metro-tytöt ja Juha Eirto. Tangoja oli noihin aikoihin vain hyvin vähän. Tuotannossaan Kärki ja Helismaa olivat johdonmukaisesti tavallisen ihmisen puolella hienostelijoita, byrokraatteja ja "nappiherroja" vastaan.^lähde?

Kärjen ja Helismaan intensiivisimmän yhteistyökauden aikana Lauantain toivotut levyt oli ainoa radio-ohjelma, jossa saattoi kuulla kevyttä musiikkia – siinäkin heidän mielestään aivan liian vähän suhteessa lähetettyihin levytoiveisiin, vain puolen tunnin loppupuoliskolla. Eri puolille Suomea suuntautuneita kiertueitaan varten he olivat täyttäneet postimerkkejä myöten valmiiksi postikortteja, joihin he kehottivat yleisöä laittamaan iltamien aikana kuulemiensa kappaleiden nimiä ja lähettämään kortit sitten "Lauantain toivottuihin". Tämä oli Kärjen ja Helismaan tietoista vastarintaa vallinnutta vakavaa musiikkipolitiikkaa vastaan, eikä Yleisradion raati tällä tavoin myöskään päässyt miesten juonesta selville.

Lopullisen tyylinsä löytänyt Olavi Virta levytti vuosina 1952-54 suuren määrän parivaljakon kappaleita kuten "Kaipaan kahta sanaa", "Poskivalssi", "Merenneidon kyynel", "Sinun silmiesi tähden", "Täysikuu", "Missä lienetkään", "Kohtalon leikkiä" ja "Kolme kitaraa". Näillä ei ainakaan ollut mitään tekemistä huonomaineisen rillumarein kanssa.^lähde?

Tuotannon laajuuden ja mainittujen ristiriitojen vuoksi Kärki ja Helismaa käyttivät enimmäkseen salanimiä (näistä on erillinen selvitys kohdassa "Salanimet"). Vuonna 1954 he tekivät salanimillä Karjala-aiheisen laulunäytelmän Ruoska ja rakkaus. Se sai erinomaiset arvostelut, mutta kun oikeat tekijät paljastuivat, kehut vaimenivat ja näytelmä hävisi julkisuudesta. (Sitä alettiin uudelleen esittää 1990-luvulla.)^lähde?

Kärki sovitti aloittelevan Unto Monosen kappaleen "Satumaa", ja levytytti sen Henry Theelin laulamana. Se ei tuolloin herättänyt huomiota.^lähde?

Kärjellä oli jo 40-luvulta alkaen ollut oma nuottikustantamo Sävelteos. Sen nimeksi vaihtui noihin aikoihin X-Sävel, ja se toimi aina vuoteen 1970 saakka, jolloin Musiikki Fazer osti sen. (Ja kun vuonna 1993 Warner/Chappell osti Fazerin, Kärjenkin kappaleiden kustannusoikeudet siirtyivät sinne ja ovat siellä edelleen.)^lähde?

Vuonna 1955 Kärki lopetti keikkailun ja esiintymiset kertaheitolla ja aloitti Musiikki Fazerin kotimaisen tuotannon päällikkönä. Tässä tehtävässä hän joutui tavallaan istumaan kahdella tuolilla: toisaalta huolehtimaan suuren levy-yhtiön musiikkipolitiikasta, toisaalta tekemään omaa musiikkiaan. Näiden yhteen sovittaminen osoittautui omantunnon miehelle tavattoman hankalaksi.^lähde?

Sävellystuotannossa seurasi ymmärrettävästi jonkinlainen aallonpohja, mutta seuraavina vuosina syntyivät kuitenkin muun muassa "Sekajunan matkassa", "Sininen hetki", "Liian paljon rahaa", "Tango suviyössä soi", "Kuutamotango", "Sakura no hana", "Rattaanpyörä", "Tulivuori", uusina laulajina muun muassa Lasse Kuusela, Vieno Kekkonen, Jorma Lyytinen ja Ilkka Rinne.^lähde?

Toinen yhteistyökausi Helismaan kanssa

Toivo Kärki ja Reino Helismaa 1950-luvulla.

Nuorisomusiikin nousu ja kansainvälistyminen saivat aikaan, että Kärki ja Helismaa modernisoivat tyyliään. Tähän vaikutti myös nuorten valovoimaisten laulajien esiinmarssi. Näitä olivat edellisten lisäksi mm. Eila Pellinen, Eila Pienimäki, Eino Grön, Tuula Siponius, Anja Piipponen, Vesa Enne ja Tuija Helinä. Kärki pääsi käyttämään taas suosikkikokoonpanoaan, isoa yhtyettä, ja hyödynsi sen mahdollisuuksia monissa svengaavissa kappaleissaan kuten "Onni jonka annoin pois", "Nyt maksaa saan sen", "Toisen oma", "Sinä sinä sinä", "Vanhan veräjän luona", "Nyt sataa", "Nuori rytmi", "Pieni hopea-aasi", "Sydänyön hetki", "Nuori sydän" ja "Illasta aamuun". Svengaavien kappaleiden ohella jatkui myös perinteisempi linja: "Tango sinun kanssasi", "Illan viimeinen tango", "Tähdet kertovat" ja "Tulenliekki".

Kappaleesta "Tulenliekki" on säilynyt myös pätkä Kärjen omaa lauluesitystä. Nimittäin Aappo I. Piippon vuonna 1984 tekemässä radiohaastattelussa tulee esille, että Kärjen 50-vuotispäiville ystävät olivat teettäneet LP-levyn, jolla on tallenteita studiossa tapahtuvista kokeiluista yms. Kärki oli sitten näyttänyt esimerkkiä ko. kappaleen laulamisesta (Piipon tiedon mukaan Henry Theellille). Kärki muistelee:

»... Tulenliekki se oli, sitä mä laulon. Se vaan, että kun mä kuuntelen sitä, niin mä totean, että jaa-ha ... öh ... minun ääneni ääneni on ... oli sillon liian nenään menevä ja pikkusen falski ja kaikkea muuta ja totesin, että ei se laulaminenkaan niin helppoa ole!"»

1960-luvun alkupuolta leimasivat kolme ilmiötä: rautalankamusiikki, tangon uusi nousu ja letkajenkka. Kärjen sävellyksiä levyttivät muun muassa Per-Erik Förars, Leif Wager, Anna-Liisa Pyykkö, Ritva Mustonen, Johnny Forsell, Ragni Malmsten, Marion Rung, Taisto Tammi, Markus Allan, Oili Vainio, Matti Heinivaho, Viktor Klimenko, Umberto Marcato, Seppo Hanski: "Onnenrasia", "Kahvila Flamenco", "Syksyn tango", "Tiku ja Taku", "Pikku rahastaja", "Tango merellä", "Yksi ainoa katse vain", "Rakkauden rikkaus", "Kesän tango", "Pieni myyjätär", "Neljäs mies", "Anneli Anneli Anneli". Lasse Mårtenson lauloi Eurovisiokarsinnassa toiseksi jääneen kappaleen "Kaikessa soi blues". Oli myös marsseja, joululauluja, lastenlauluja, letkajenkkoja, humppia. Kärki ja Helismaa tekivät tosiaan musiikkia laidasta laitaan.

Erittäin tärkeä oli Tapio Rautavaaran paluu Kärjen - Helismaan musiikin pariin. Avauksena oli balladi "Tuopin jäljet", ja sitten Rautavaara lauloi vihdoin levylle uusina versioina eräitä 50-luvun alun kappaleita kuten "Neljän tuulen tiellä", "Merenneidon kyynel", "Kulkurin iltatähti", "Lapin jenkka", "Reppu ja reissumies". Henry Theel suoritti come-backin usean vuoden vaitiolon jälkeen kappaleella "Metsätorpan Marjatta". Muutkin vanhat luottolaulajat Kauko Käyhkö, Matti Louhivuori ja Esa Pakarinen olivat taas kuvassa mukana.

Kärki ei enää sovittanut kaikkia kappaleitaan eikä johtanut niiden levytyksiä. Näissä tehtävissä toimivat muun muassa Ossi Runne, Jaakko Borg, Matti Viljanen, Ronnie Kranck, Ensio Kosta, Arthur Fuhrmann, Nacke Johansson, Aarno Raninen, Rauno Lehtinen.

Kärjen 17-vuotinen, yli 550 levytettyä kappaletta tuottanut yhteistyö Helismaan kanssa päättyi tämän ennenaikaiseen kuolemaan tammikuussa 1965. Kuin symbolisena sinettinä oli kevään Eurovisiokarsinnan voittaja "Aurinko laskee länteen". Viktor Klimenko lauloi sen loppukilpailussa ansiokkaasti, mutta hienoa kappaletta ei muualla ymmärretty, vaan se jäi pisteittä. Tämä oli Kärjelle kova isku, etenkin kun hän oli vasta toipumassa erinomaisen työtoverinsa menetyksestä.^lähde? Kärki sanoo, että Helismaa oli sanoituksia tehdessään jo hyvin väsynyt, mitä kuvastavat laulun loppusanat.

Uusi alku

Erikoinen sattuma oli, että vuoden 1965 Euro­visio­karsinnassa oli mukana myös ensimmäinen Juha Vainion sanoittama Kärjen kappale "Minne tuuli kuljettaa", esittäjänä Katri Helena. Vainiosta tulikin pian Kärjen monipuolinen ja aikaansaava työtoveri, joka sanoitti 60-luvun lopulla muun muassa kappaleet "Seuramatkat", "Vanha salakuljettaja Laitinen", "Tulta päin", "Ei maha mittää", "Rapurallaa", "Hiljainen sade toukokuun", "Lapin taikaa", "Ei tämän pojan haudalla ruusut kasva", "Kuin silloin ennen" (Suomen Eurovisioedustaja 1969), "Sanat eivät riitä kertomaan" (Syksyn sävelen voittaja 1969), "Jos vielä oot vapaa", ja myöhemmin paljon lisää. Vainio teki Kärjen sävellyksiin vuosina 1965–1989 kaikkiaan noin 150 levytettyä sanoitusta, joten hän on Reino Helismaan jälkeen toiseksi eniten Kärjelle tekstejä kirjoittanut sanoittaja.

Mutta Kärki sai muitakin hyviä sanoittajia: Lauri Jauhiainen noin 15 vuoden tauon jälkeen ("Vanhan jermun purnaus", "Kaiken vaihtaisin tangoon"), Tuula Valkama ("Sirpale onnea", "Joku odottaa kirjettäsi"), Pauli Salonen ("Miksi puhelin ei soi", "Tallinnan laulu", "Rantaa riittää"), Terttu Suni ("Märkää asfalttia"), neljässä levytyksessä Saukki ("Taj Mahal", "Tango Sinikalle"), Reijo Vires ("Antaa vetää vain", "Helsingin kesä") ja Arvo Aallas ("Hyväile hyväile vaan", "Suosikkityttö"). Helena Eevan vanhoihin sanoihin Kärki teki sävellyksen "Jos helmiä kyyneleet ois". Laulajina kunnostautuivat muun muassa Juha Vainio, Reijo Tani, Tamara Lund, Anneli Sari, Esko Rahkonen, Vuokko Piironen, Fredi, Kivikasvot, Jarkko ja Laura, Pasi Kaunisto, Markus, Finn Trio, Jarkko Lehti, Tapio Rautavaara, Paula Koivuniemi, Sammy Babitzin, Georg Ots. Levytysten tyylillinen kirjo oli laaja, kuten koko Kärjen ammattiuran aikana.^lähde?

Vuonna 1966 Kärki rakennutti Asikkalan Mustjärvelle mökin, jossa hän vietti yli kahdenkymmenen vuoden ajan käytännössä kaikki viikonloput läpi vuoden. Siellä syntyivät hänen noiden aikojen kappaleensa, usein yhteistyössä esimerkiksi Juha Vainion kanssa.^lähde?

Viivytystaistelu

1970-luvulla musiikkibisnes muuttui yhä kovemmaksi, ja nuorempi polvi valtasi markkinat. Tuottajana Kärjen oli pakko yrittää pysyä ajan hermolla, mutta myös säveltäjänä hän onnistui siinä olosuhteisiin nähden ainakin kohtalaisesti. Perinteisellä iskelmällä oli edelleen kannatusta, ja vuosikymmenen aikana oli useita siihen liittyviä ilmiöitä kuten "kotiseutu" ja "tilitys". Humppa koki vahvan nousun, ja monipuolisena ammattilaisena Kärki toimi, omien sanojensa mukaan tosin "puolivastenmielisesti", hieman silläkin saralla.

Kärki kuului alusta alkaen Suuren Toivelaulukirjan toimituskuntaan sen erittäin aktiivisena jäsenenä. Välillä hän jäi pois eräiden teknisistä yksityiskohdista syntyneiden erimielisyyksien takia, mutta palasi taas takaisin.^lähde?

Kärjen kappaleiden sovittajina toimivat (hänen itsensä ohella) aikaisempien lisäksi muun muassa Markku Johansson, Kalevi Nyqvist, Antti Hyvärinen, Jaakko Salo, Taito Vainio, Kaj Backlund, Lasse Lintala, Pentti Lasanen, Jani Uhlenius, Kalervo Halonen, Paul Fagerlund ja Veikko Samuli.^lähde?

Kärki kiinnostui yhä enemmän Karjalasta, josta hänen äitinsä suku oli peräisin. Hän teki paljon matkoja paitsi Suomen puoleiseen myös rajantakaiseen Karjalaan ja luki innokkaasti alan kirjallisuutta. Karjala-aiheisia kappaleita hän oli tehnyt silloin tällöin jo vuodesta 1940 alkaen, mutta nyt niitä syntyi useita lisää: "Runon ja rajan tie", "Koitere - Karjalan helmi", "Karjalan metsäruusu", "Karjalan Marjaana" ja Siirtokarjalaisten tie.^lähde?

1960- ja 1970-luvuilla Kärki teki Finnlevyn kotimaisen tuotannon päällikkönä muutamia dramaattisia virhearviointeja. 1972 Sammy Babitzinin läpimurtohittiä "Daa-da daa-da" oli Kari Kuuva alun perin tarjonnut Frederikin levytettäväksi, mutta kappale, eritoten sen sanoitus, ei kelvannut Kärjelle. Samoin 1978 Kärki vastusti Einin suunnitelmia levyttää Baccara-cover "Yes Sir, alkaa polttaa". Eini ei kuitenkaan antanut periksi, vaan levytti kappaleen Kärjen vastustuksesta huolimatta ja siitä tuli hänen läpimurtohittinsä. Kalervo Kärki mainitsee isänsä tekemiksi erehdyksiksi myös sen, ettei tämä kelpuuttanut 1960-luvun lopulla Kari Tapiota, Anneli Saaristoa, Jamppa Tuomista, Lea Lavenia ja Matti Eskoa Finnlevyn laulajiksi. Toisaalta Kalervo Kärki huomauttaa, että kun Toivo Kärki kävi tuottajauransa aikana läpi tuhansittain koelaulajia, joista hyvin harva oli ollenkaan lupaava, erehdykset olivat väistämättömiä.

Toivo Kärki & Vexi Salmi

Sanoittajana aloitti ahkera Vexi Salmi, jonka kynästä lähtivät muun muassa "Ei päivää ilman sinua", "Kauneimmat päivät", "Pojat on poikia", "Daragaja maja", "Oo – mikä nainen", "Anna kaikkien kukkien kukkia", "On hauska kotiin palata". Salmi tuli Fazerille hieman vahingossa Irwin Goodmanin "kylkiäisenä" tämän siirtyessä Erik Lindströmin Finndisciltä. Salmen ensimmäinen Kärjelle tehty sanoitus oli Sirkka Keiskin vuonna 1966 levyttämä ”Enempää en kerro”, mutta varsinaisesti miesten tiivis yhteistyö käynnistyi vasta 1970-luvun taitteessa. Salmi sanoitti Kärjen sävelmiä vielä tämän kuoltua, viimeiset vuonna 2011. Kaikkiaan Salmi teki tekstit noin 120 Kärjen sävelmään, mikä on kolmanneksi eniten Reino Helismaan ja Juha Vainion jälkeen. Aikaisemmat sanoittajat olivat mukana, ja myös A. Aleksi (Arto Johansson) ja Olavi Polvi tekivät tekstejä Kärjelle. Muita oleellisia tuon ajan kappaleita olivat "Kuka puolestani itkee", "Kauan sitten", "Nelostie", "Kauneimmat päivät", "Mustasukkainen", "Vain eteenpäin", "Kotiseudulle tiedä en vertaa", "Minun on ikävä kesää", "Aina näin lähekkäin", "Sinne". Laulajana eniten ahkeroi Pasi Kaunisto, ja muita olivat muun muassa Jouko ja Kosti, Päivi Paunu, Carola, Markku Aro, Kai Hyttinen, Frederik, Tapani Kansa, Tulipunaruusut, Ahonkylän flikat, Marit ja Mikot, Merja Rantamäki.

Viimeiset vuodet

Kärki jäi eläkkeelle Fazerilta vuonna 1980. Hän jatkoi sävellystyötään sammumattomalla teholla, mutta ongelmaksi muodostui tuotteiden markkinointi. Monet edellä mainituista sanoittajista jatkoivat yhteistyötä, ja mukaan tulivat lisäksi Aappo I. Piippo, Raul Reiman, Kyösti Timonen, Pauli Ylitalo ja Timo Jokinen. Kappaleita levyttivät muun muassa Reijo Taipale, Jukka Raitanen, Ahti Lampi, Hanne, Esa Niemitalo, Pekka Himanka, Teuvo Oinas, Jamppa Tuominen, Taneli Mäkelä, Rainer Friman, Timo Turpeinen, Teuvo Valo. Vaikeuksista huolimatta 1980-luvulla levylle päässeiden Kärjen sävellysten määrä oli melkoinen, mutta minkäänlaiseen menestykseen ylsivät enää harvat: Kun vaivut sylissäni uneen, Minä haaveilin vaan, Apteekin ovikello, Paista päivä, Odotan sinua niin, Elämän parketeilla, Haave rakkaudesta. Näiltä ajoilta jäi hyvin paljon valmiita teoksia, joita on säveltäjän kuoleman jälkeen vähitellen julkaistu eri artistien levyillä (ks. artikkeli Toivo Kärjen postuumi tuotanto) , osa odottaa vielä julkaisemistaan.

Erityisesti kannattaa mainita Stemma-Kuoron vuonna 1982 levyttämät, STM:n kuorosävellyskilpailuun osallistuneet kantaaottavat neljä kappaletta, joista parhaat ovat Pauli Salosen sanoittamat "Villit linnut" ja "Tähän miksi jouduttiin". Nämä olivat vielä uusia aluevaltauksia. Kärki oli aina arvostanut suuresti kuoromusiikkia, mutta arkisen työn paineessa mahdollisuudet sen tekemiseen olivat olleet vähäiset .

Kärjen vanhoista kappaleista tehtiin runsaasti uusia, nykyaikaistettuja versioita, joita lauloivat muun muassa M. A. Numminen, Vesa-Matti Loiri, Harri Saksala, Katri Helena, Tapani Kansa, Ismo Alanko.

Vuonna 1982 ilmestyi Maarit Niiniluodon kirjoittama, laajoihin haastatteluihin perustuva Kärjen muistelmateos Siks oon mä suruinen (Tammi).

Jo 1960-luvulla alkanut kevyen musiikin uudelleenarviointi (esimerkiksi Matti Kuusi, Pekka Gronow, Peter von Bagh) johti lopulta jonkinasteiseen arvostukseen, josta eräänä osoituksena olivat alan veteraanien saamat julkiset kunnianosoitukset. Moni Kärjen vanhoista työtovereista tosin uupui ennen kuin pääsi näistä osalliseksi. Kärjelle myönnettiin Suomen Muusikkojen liiton tunnustuspalkinto 1980, Helsinki-mitali 1983, Kalevala-vuoden tunnustuspalkinto 1985 sekä säveltaiteen valtionpalkinto ja Pro Finlandia-mitali 1987. Kultaisen Emman numero 1 hän sai 1986.

Kärki sävelsi jatkuvasti, kunnes heikkenevä terveys pakotti hänet vähitellen jättämään työn, jota oli tehnyt 60 vuotta. Hän kuoli 30. huhtikuuta 1992. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin.

Kärjen viimeiseksi julkisesti esitetyksi teokseksi jäi hänen vanhan yhteistyökumppaninsa Esa Pakarisen hautajaisiin vuonna 1989 säveltämänsä Karjalainen kehtolaulu, Esa Pakarinen in memoriam. Vuonna 1990 Eija Ahvo lauloi Kurvisen sukuseuran sukujuhlissa Ilomantsissa Kärjen säestyksellä tämän säveltämiä Mateli Kuivalattaren tekstejä nimellä Pieni sarja Mateli Kuivalattarelta muistiinpantuihin kansanrunoihin. Esitystä ei taltioitu.

Vääksyssä sijaitsee punainen, laivan mallinen Toivo Kärki -lava.

Säveltäjän ja tuottajan uran arviointia

Toivo Kärki kuvaili sävellystekniikkaansa Maarit Niiniluodon toimittamassa elämäkerrassa:

»Säveltäessäni en hyräile mitään. Koko elämäni minulla on aina vain kynä ja nuottipaperia taskussa. Jos mieleen tulee jokin neljän tahdin aihe, kirjoitan ylös neljä tahtia ja soinnut päälle. Sitten pistän paperin taskuun takaisin. Kerran viikossa tai kuukaudessa käyn läpi nämä neljän tahdin aiheet ja kruksaan ylitse: tuo on huono, tuo on huono. Ja sitten: ahah, tästä saisi jotain. Vähän paremmat aiheet siirrän sitten toiselle paperille, joka on aika arvokas. Sitä käyn sitten silloin tällöin lävitse ja katson: jahah, ei tästä ikävä kyllä sittenkään tule mitään. Mutta tästä voi saada ja tuosta voi saada, niissä on jokin juju, melodinen, soinnillinen tai rytminen. Ne siirrän sitten kolmanteen paperiin arkistoon enkä hukkaa ollenkaan, koska voi milloin tahansa ruveta katsomaan, tutkimaan mitä niistä saisi. Tämä on minun sävellystyylini."»

Kärki pohti iskelmän olemusta koko elämänsä ja uransa ajan. Iskelmä oli hänelle ikuinen arvoitus, vaikka hän tunsi sen luonnetta monelta puolelta. Se ei ollut hänelle vain sävelmän, runon, sovituksen ja esityksen kombinaatio; se oli energian keräymä, joka liikutti ihmistä henkisesti ja fyysisesti. Säveltämisen vaikeus ei ollut pelkästään siinä, että sormet "ajattelivat" eri tavoin kuin korvat, vaan myös siinä, että lopputulos ei välttämättä lainkaan vastannut ennakkokuvaa. Kärjen mielestä musiikin teoriaa oli mahdollista opettaa, mutta ei säveltämistä. Teoston illanvietoissa Kärki otti usein yhteen joidenkin sellaisten vakavan musiikin säveltäjien kanssa, joiden teoksia kukaan ei hänen mielestään tosissaan viitsinyt kuunnella. Nämä puolestaan eivät lainkaan ymmärtäneet sitä, että Kärki testautti sävelmänsä yleisöllä ennen kuin itse suostui sanomaan mitään niiden arvosta. Tässä suhteessa Kärki oli kärsimätön: hän halusi arvion sävellyksistään heti eikä vasta vuosien tai vuosikymmenien kuluttua. Pöytälaatikossa lojuva sävellys ei ollut hänelle käytännössä minkään arvoinen. Itseään Kärki piti ennakkoluulottomana ja avoimena taiteilijana eikä ymmärtänyt taiteen ja viihteen kuppikuntamaisuutta. Hänelle paljon merkityksellisempi ero oli sellaisella musiikilla, joka myi, ja sellaisella, joka ei menestynyt. Toimiessaan levytuottajana Kärki laski, että 20 prosentin on tuotava rahat niiden loppujen 80 prosentin kattamiseksi, jotka eivät mene kaupaksi.

Säveltäjänä Kärjelle oli taloudellisena kannustimena Musiikki-Fazerin kanssa tehtyyn sopimukseen sisältynyt provisiopalkka. Mitä enemmän hän teki myyviä lauluja, sitä enemmän oli myös tuloja. Kärjen vainu oli sellainen, että sopimus tuli hänelle edulliseksi, vaikka välillä oli heikompiakin kausia.

Kärki tunnusti, ettei hän säveltäjänä ja levy-yhtiön tuotantopäällikkönä koskaan etukäteen tiennyt, mistä sävelmistä tulee menestys. Jotkin kappaleet, joista hän itse piti, eivät menestyneet, kun taas eräät toiset, hänen itse vähäpätöisinä pitämänsä kappaleet saavuttivat yllättäen vastakaikua yleisössä. Hyvä esimerkki viimeksi mainituista on Tapio Rautavaaran vuonna 1965 levyttämä "Häävalssi", jonka ohi ei levymyyntilistoilla päässyt edes The Beatles -yhtyeen maailmanmenestys "Michelle".

Tarkasteltaessa Toivo Kärjen elämäntyötä on usein herännyt kysymys, miksi Kärki sävelsi vain vähäteltyä iskelmää, vaikka hänellä olisi ollut hallussaan taito haasteellisemmankin ja ns. paremman musiikin tekemiseen. Kärki kosketteli tätä asiaa elämäkerrassaan melko lyhyesti:

»Jotkut ovat aina huokailleet, että Topi Kärki, niin lahjakas säveltäjä ja koko ikänsä tehnyt pelkkää iskelmämusiikkia. Siihen olen kysynyt, että mitä musiikkia sitten rupeaisin säveltämään. Pitääkö säveltää pianokonsertto siitä syystä, että saa nimensä tietosanakirjaan tai voi kirjata sen Kuka kukin on -opukseen? Eihän siinä ole mitään järkeä. Olen säveltänyt mitä olen säveltänyt. Ei minulla ole sellaista kunnianhimoa, että pitää tehdä sinfonia."»

Useissa haastatteluissakin vuosien varrella kyseltiin, miksi Kärki ei ole säveltänyt pianokonserttoa, sinfoniaa tai edes varteenotettavaa jazzteosta. Tähän Kärki vastasi vain epämääräisesti "ei ole ollut aikaa" tai "kukaan ei ole oikein kysynyt". Elämäkerrassaan Kärki kiisti koskaan säveltäneensä rahan vuoksi:

»Monilla nuorilla lahjakkailla säveltäjillä on nykyään tällä alalla aivan väärä lähtökohta. He sanovat, että minä teen rahasta. Itse en ole koskaan niin ajatellut, että nyt otetaan nuottipaperi ja kynä ja saadaan fyrkkaa. Lähtökohtanani on aina ollut, että otetaan nuottipaperi ja kynä ja tehdään mahdollisimman hyvä ralli. Sellainen, joka elää vielä 50 vuotta minun jälkeeni."»

Salanimet

Kärki käytti useita salanimiä varsinkin työskennellessään Reino Helismaan kanssa 1950- ja 1960-luvuilla. Tähän oli käytännön syy, sillä heidän tuotantonsa oli valtava. Kun kevyttä musiikkia ylipäätään soitettiin radiossa vain vähän, olisi ollut kiusallista, jos heidän nimensä olisi mainittu tämän tästä. Toisena syynä tähän oli, että heidän nimillään oli tietyissä piireissä huono kaiku. Salanimien käyttö ei sinänsä ollut uutta, sillä useat tuotteliaat tekijät, muiden muassa Georg ja Eugen Malmstén, Matti Jurva, Usko Kemppi, Valto Tynnilä ja Martti Jäppilä olivat jo 1930-luvulla piiloutuneet nimimerkkien taakse. Toivo Kärki oli itsekin alkanut käyttää eri salanimiä jo kauan ennen kuin hänen yhteistyönsä Helismaan kanssa alkoi.

Kärki käytti salanimiä:

• Kari Aava (Kärjen eniten käyttämä salanimi, vuodesta 1948 lähtien kaikkiaan 330 sävellyksessä)
• Antonio Brave (vuosina 1956–1970 yhteensä 46 kappaletta)
• C. Kaparov (tarkoitettu venäläistyylisiin kappaleisiin, käytössä vain kolmessa kappaleessa vuosilta 1957–1969 sekä joissakin sovituksissa)
• Vesa Lehti (vain kolmessa kappaleessa vuonna 1944)
• Matti Metsä (yhdeksässä kappaleessa vuonna 1942)
• Martti Ounamo (12 kappaleessa vuosina 1951–1953. Muusikko ja valokuvaaja Martti Ounamo oli Kärjen muusikkotuttavia; Kärki halusi auttaa Ounamoa tämän sairastaessa ja laittoi joitakin sävellyksiään tämän nimiin.)
• Pedro De Punta (tarkoitettu lähinnä eteläamerikkalais- ja espanjalaistyylisiin sävellyksiin, vuosina 1949–1969 noin 60 kappaletta)
• Sulo Sointu (vain kuudessa vuonna 1942 levytetyssä kappaleessa)
• Karl Stein (vuosina 1956–1970 yhteensä 35 kappaleessa)
• W. Stone (lähinnä amerikkalaistyylisissä foxtroteissa, vuosina 1948–1971 kaikkiaan noin 70 kappaleessa)
• Markku Tienoja (käytössä vain vuoden 1954 Ruoska ja rakkaus -laulunäytelmän säveltäjänä)
• Esko Tuulimäki (neljässä kappaleessa 1940-luvun lopulla; sanoittajana tätä nimimerkkiä käytti yhdessä kappaleessa Usko Kemppi)
• Vasara
• Orvokki Itä (anagrammi nimestä Toivo Kärki. Samaa nimeä käytti myös Reino Helismaa sillä erotuksella, että säveltäjänä se tarkoitti Kärkeä ja sanoittajana Helismaata, paitsi Lintu merellä, joka on Helismaan sävellys.)

Populaarikulttuurissa

Toivo Kärki on esiintynyt fiktiivisenä henkilöhahmona useissa elokuvissa. Timo Koivusalon elokuvissa Kulkuri ja joutsen ja Rentun ruusu Kärkeä esittää Matti Mäntylä ja elokuvassa Olavi Virta Hannu-Pekka Björkman. Aleksi Mäkelän elokuvassa Love Records – Anna mulle Lovee Kärkeä esittää Pirkka-Pekka Petelius ja elokuvassa Olen suomalainen Aake Kalliala.. Vuonna 2020 Koronaviruksen jyllätessä julkaistiin Uuden edessä -niminen hyväntekeväisyysesitys, jonka tekemiseen osallistui yli 150 suomalaismuusikkoa. Kappaleen tekijöiden ryhmänimi oli "Toivon Kärki" kunnianosoituksena Kärjelle.

Katso myös

• Toivo Kärjen postuumi tuotanto
• Luettelo Toivo Kärjen teoksista

Lähteet

• Erola, Lasse: Olavi Virta ja hänen maailmansa, s. 93. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2005
• Kärki, Toivo & Niiniluoto, Maarit: Siks oon mä suruinen. Tammi, 1982. ISBN 951-30-5435-7
• Kärki, Kalervo: Sydämeni sävel: Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa. Mediapinta, 2015. ISBN 978-952-235-888-2

Kirjallisuutta

• Henriksson, Juha & Kukkonen, Risto: Toivo Kärjen musiikillinen tyyli. Suomen Jazz & Pop Arkisto, 2001. ISBN 952-91-4201-3
• Kärki, Kalervo & Niemi, Marko: Liljankukka nelostiellä : Toivo Kärjen musiikin 80 vuotta. Tampere: Pop-lehti, 2007. ISBN 978-952-5546-27-9

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Toivo Kärki Wikimedia Commonsissa

• Toivo Kärjen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
• Toivo Kärjen sävellystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
• Toivo Kärjen sovitustuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
• Toivo Kärki Ylen Elävässä arkistossa
• Maarit Niiniluoto: Kärki, Toivo (1915–1992) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 24.2.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Syrjänen, Heikki: Toivo Kärjen valtavan tuotannon salaisuus: jopa puutarhatyöt olivat peitetoimintaa sävellystyölle Kulttuuritoimitus. 23.5.2021.
• Erkki Pälli: Toivo Kärki-haastattelu 1-6 www.musiikkiarkisto.fi (ovat myös YouTubessa)