Variksenmarja
Variksenmarja eli mustavariksenmarja (Empetrum nigrum), jota kutsutaan myös kaarnikaksi, on matala ainavihanta varpukasvi, joka kuuluu kanervakasvien (Ericaceae) heimoon. Sitä käytetään ravinnoksi etenkin Pohjois-Suomessa. Variksenmarjasta on olemassa kaksi eri alalajia, joista pohjanvariksenmarja (Empetrum nigrum subsp. hermaphroditum) on yleisempi Suomen pohjoisosissa ja etelänvariksenmarja eli variksenmarja (Empetrum nigrum subsp. nigrum) puolestaan etelämpänä.
| Variksenmarja | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kaari: | Streptophyta |
| Luokka: | Embryopsida |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Kladi: | Asteridit |
| Lahko: | Ericales |
| Heimo: | Kanervakasvit Ericaceae |
| Alaheimo: | Ericoideae |
| Tribus: | Empetreae[1] |
| Suku: | Variksenmarjat Empetrum |
| Laji: | nigrum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Empetrum nigrum |
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko
muokkaaVariksenmarjalla on tiheä versosto, ja neulasmaiset reunoilta kiertyneet pienet lehdet sietävät kuivuutta ja selviävät talvesta vähäisenkin lumipeitteen turvin paleltumatta. Lehtihankoihin muodostuvat vaaleanpunaiset pienet kukat, joista kehittyvät kiiltävän mustat mehevät luumarjat. Marjojen keskusta on painunut sisäänpäin. Tuulipölytteisyys varmistaa lähes säännöllisen runsaan sadon joka vuosi.
Pohjanvariksenmarja on tavallisimmin yksikotinen (heteet ja emit ovat samassa kasvissa), ja sen tunnistaakin siitä, että marjojen tyvellä on kuihtuneiden heteiden jäänteitä. Se marjoo runsaammin kuin eteläisempi kaksikotinen lajitoverinsa, jolla vain emiyksilöt tuottavat marjoja. [2]
Levinneisyys
muokkaaLaji on yleinen koko pohjoisella pallonpuoliskolla, niin Euraasiassa kuin Pohjois-Amerikassa. Hyvin yleinen myös koko Suomessa.
Kasvuympäristö
muokkaaVariksenmarja kasvaa sekä kankailla että rämeillä koko Suomessa. Lapissa se kasvaa myös tuoreissa ja lehtomaisissa metsissä sekä tuntureilla.
Käyttö ravintona
muokkaa
Variksenmarjan maku on mieto, eikä siitä saada paljoa mehua, mutta yhdessä mustikan, juolukan tai mustaherukan kanssa se sopii hyvin mehuihin, marjaviineihin, marmeladeihin ja muihin marjaruokiin.[3] Variksenmarja sisältää runsaasti vitamiineja ja kuituja, ja sen kokonaisflavonoidimäärä on suurempi kuin millään muulla kotimaisella marjallamme. Pohjoisen kansoille variksenmarja on ollut kautta aikojen tärkeä C-vitamiinin (11 mg/100 g) lähde ja mauste.
Nimestä huolimatta varis ei syö variksenmarjoja, mutta kanalinnuille marjat kyllä kelpaavat.[2]
Muu käyttö
muokkaaVariksenmarjan varvuista on perinteisesti tehty luutia, joita kutsutaan nimillä kraakuvartine luuta tai juuriluuta. Variksenmarjan varvut ovat koivuvarpuja ohuempia ja joustavampia, joten niistä tehdyllä luudalla on lakaistu mielellään etenkin sisätiloja.[4] Varvuista voi tehdä myös pienempiä harjoja, kuten patahuiskuja.[5]
Kansanomaisia nimiä
muokkaaVariksenmarjalla on paljon kansanomaisia nimiä. Etenkin Länsi-Lapissa se tunnetaan kaarnikkana. Lounais-Suomessa sen nimiä ovat kraakku, kraakunmarja ja kraakunvarsi. Sekä Itä- että Länsi-Suomesta tunnetaan nimitys harakanmarja.[7]
Lähteet
muokkaa- ↑ Stevens, P. F.: Ericaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 21.3.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Yrttitarha 2000. Länsi-Pirkanmaan Koulutuskuntayhtymä. Viitattu 24.7.2007.
- ↑ Arktiset aromit (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Tuormaa, Markus: Lakaise juurilla. Metsälehti Makasiini 5, 2014. Metsäkustannus Oy.
- ↑ Rautavaara, Toivo: Mihin kasvimme kelpaavat, s. 195. WSOY, 1981.
- ↑ Coloria
- ↑ Suomen murteiden sanakirja kaino.kotus.fi. Viitattu 16.11.2019.
Aiheesta muualla
muokkaa- Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Variksenmarja (Empetrum nigrum)
- Kasviatlas: Variksenmarjan eli mustavariksenmarjan levinneisyys Suomessa.
- LuontoPortti: Variksenmarja (Empetrum nigrum)
- Pohjolan kasvien pauloissa: Empetrum nigrum subsp. nigrum - (musta)variksenmarja subsp. etelänvariksenmarja
- Suomen Lajitietokeskus: Variksenmarja (mustavariksenmarja) (Empetrum nigrum)