Verner Järvinen
Venne ”Verner” Järvinen (4. maaliskuuta 1870 Ruovesi – 31. tammikuuta 1941 Tampere) oli suomalainen kenttälajeihin erikoistunut yleisurheilija, olympiamitalisti ja välikisojen kultamitalisti.
| Verner Järvinen | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. maaliskuuta 1870 Ruovesi |
| Kuollut | 31. tammikuuta 1941 (70 vuotta) Tampere |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Uran tiedot | |
| Laji | yleisurheilun heittolajit |
| Saavutukset | |
| Voitot | olympiakulta 1906 |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Suomi
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Ateena 1906 (välikisat) | antiikin kiekonheitto | |
 Pronssia |
Ateena 1906 (välikisat) | kiekonheitto | |
| Pronssia |
Lontoo 1908 | antiikin kiekonheitto | |
Henkilötietoja
muokkaaJärvisen vanhemmat olivat torppari Henrik Järvinen ja Gustava Saarijärvi. Hän hankki koulutietoja asevelvollisena Hämeen Pataljoonassa, jossa yleni aliupseeriksi. Valtion rautateiden palvelukseen Järvinen tuli 1896, päätyen ylijunailijaksi. VR:n palveluksesta hän erosi vasta 1932.
Järvinen oli vuodesta 1897 naimisissa Thyra Maria Leanderin (k. 1948) kanssa. Heidän poikansa Yrjö, Kalle, Akilles ja Matti menestyivät urheilijoina, ja Verner Järvinen tunnettiinkin lempinimellä ”Isä Järvinen”.[1]
Urheilu-ura
muokkaaJärvinen kiinnostui urheilusta jo asevelvollisuusaikana, jolloin hän harjoitteli muun muassa painia, kuulantyöntöä ja kiekonheittoa. Palkinnon hän sai ensimmäisen kerran voimistelukilpailuissa vuonna 1900.
Järvinen voitti Ateenan välikisoissa 1906 olympiakultaa 1. toukokuuta[2] vauhdittomassa antiikkisessa kiekonheitossa (tulos 35,17 m) ja pronssia kiekonheitossa (tulos 36,82 m). Samoissa kisoissa hän oli keihäänheitossa viides neljän ruotsalaisen jälkeen. Kuulantyönnössä pisimmälle työntänyt Järvinen hylättiin[3] virheellisen tekniikan vuoksi vastustajien protestoitua.
Lontoon kesäolympialaisissa 1908 Järvinen oli antiikkisessa kiekonheitossa kolmas (tulos 36,48 m) ja kiekonheitossa neljäs (tulos 39,43 m). Järvinen osallistui kisoissa myös kuulantyöntöön. Vielä samana vuonna hän heitti kiekossa maailmanennätystuloksen 44,84 metriä.
SM-tasolla Järvinen voitti Suomen-mestaruuden antiikin tyylin kiekonheitossa 1910 tuloksella 37,43 ja seuraavana vuonna, jolloin voittotulos oli 38,03.[4]
Järvinen teki 1900-vuosikymmenen lopulla Suomen-ennätyksen kiekonheitossa ja moukarinheitossa. Kiekonheitossa hän heitti 1909 43,15, joka pysyi Suomen-ennätyksenä seuraavaan vuoteen, kunnes Elmer Niklander rikkoi sen. Moukarinheitossa Järvinen heitti 1909 Suomen-ennätykseksi 34,83. Niklander rikkoi myös tämän ennätyksen seuraavana vuonna.[5]
Tukholman vuoden 1912 kisoissa Järvinen oli jo yli 40-vuotias ja menestys jäi vaisuksi. Hän oli kiekonheitossa viidestoista tuloksella 38,60 ja kahden käden kiekonheitossa kahdestoista yhteistuloksella 66,69 (27,84 + 28,85).[6]
Lähteet
muokkaa- Verner Järvinen Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).
- Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto, s. 355. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.
- Verner Järvinen Biography and Olympic Results (Arkistoitu – Internet Archive) Sports Reference LLC. (englanniksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ Reetta Meriläinen, Olipa kerran isä, äiti ja neljä poikaa. Helsingin Sanomat, 21.11.2009 sivu B 14
- ↑ Siukonen, Markku & Rantala, Risto: Kaikki urheilusta, s. 12. Otava, 2006. ISBN 978-951-1-20841-9
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 14. Otava, 1970.
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 447. Otava, 1970.
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 432. Otava, 1970.
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 19. Otava, 1970.
Kirjallisuutta
muokkaa- Antero Raevuori: Järviset – legendaarinen suomalainen urheilijaperhe. Revontuli, 2009.
Aiheesta muualla
muokkaa- Antti O. Arponen: Järvinen, Verner (1870–1941) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 13.10.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Artturi Tienari : Olympiasankarin muisteloita sieltä, missä miehiä tehdään. Verner Järvinen isänmaan puolustajana, Hakkapeliitta, 06.12.1938, nro 49, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot