Location via proxy:   [ UP ]  
[Report a bug]   [Manage cookies]                
Wikipedia

Vilho Helanen

suomalainen poliitikko

Vilho Veikko Päiviö Helanen (vuoteen 1905 Helander, 24. marraskuuta 1899 Oulu – 8. kesäkuuta 1952 Frankfurt) oli suomalainen kirjailija, tiedemies, poliitikko, Akateemisen Karjala-Seuran puheenjohtaja ja lehtimies. Helanen oli suomalaisen dekkarikirjallisuuden pioneereja. Hän toimi vanhasuomalaisen henkivakuutusyhtiö Salaman johtokunnan sihteerinä vuosina 1922–1941, sekä viipurilaisen Keskinäisen eläke-kassan johtajana vuosina 1942–1945.

Vilho Helanen
Vilho Helanen jatkosodan aikana.
Vilho Helanen jatkosodan aikana.
Henkilötiedot
Koko nimi Vilho Veikko Päiviö Helanen
Syntynyt24. marraskuuta 1899
Oulu
Kuollut8. kesäkuuta 1952 (52 vuotta)
Frankfurt, Länsi-Saksa
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Elämä

muokkaa

Tausta

muokkaa

Vilho Helasen vanhemmat olivat kihlakunnantuomari Klas Robert Helanen (ent. Helander) ja Johanna Aurora Gummerus. Hän oli naimisissa vuodesta 1922 Kaarina Emilia Hurskaisen kanssa. Helanen pääsi ylioppilaaksi vuonna 1918 ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa 1922 pääaineinaan historia ja kansantaloustiede. Hänestä tuli filosofian maisteri 1923 ja hän väitteli filosofian tohtoriksi 1937.[1]

Poliittinen toiminta, sotakokemus ja vankeustuomio

muokkaa

Helanen otti vapaaehtoisena osaa Viron vapaussotaan vuonna 1919. Hän liittyi heimoaatteelliseen Akateemiseen Karjala-Seuraan (AKS) vuonna 1923 jäsenenä n:o 91[2] ja toimi seuran puheenjohtajana vuosina 1927–1928 ja uudelleen syksystä 1933 lähtien niin sanottujen vanhojen noustua jälleen valtaan seurassa. Helasen puheenjohtajuus jatkui seuran lakkauttamiseen saakka.[2] 1930-luvulla Helanen antoi tukensa Lapuan liikkeelle ja liittyi Isänmaallisen kansanliikkeen (IKL) riveihin. Tämä ratkaisu johti hänet eroon monista AKS:n aikaisista opiskelutovereistaan, muun muassa Urho Kekkosesta.

Talvisodan alla ja sen aikana hän oli Maan Turva -järjestön toiminnanjohtaja. Vuonna 1940 Helanen tuli Nouseva Suomi -yhdistyksen hallituksen puheenjohtajaksi. Jatkosotaa Helanen nimitti ”pyhäksi sodaksi.” ”Nyt luodaan eheän, yksimielisen, elämäntahoisen kansamme voimalla Suomi, jonka yltä idän uhka on iäksi poissa,” hän kirjoitti päätoimittamassaan Suomen heimo -lehdessä 1941. Helanen oli Suur-Suomi-aatteen innokas kannattaja. Hän toimi talvisodan aikana propagandatehtävissä ja jatkosodan aikana valtionlainojen propagandatoimikunnan puheenjohtajana, Itä-Karjalan sotilashallinnon virkailijana ja asutuksen suunnittelijana sekä sisäasiainministeriön edustajana Tallinnassa.[3]

Helanen suhtautui varauksellisesti siihen, että suomalaisia värvättiin SS-pataljoonaan. IKL, josta Helanen oli erkaantunut talvisodan jälkeen, leimasi hänet Kolmannen valtakunnan vastustajaksi ja kanteli hänestä Saksaan.[4] Sodan jälkeen AKS:n ja IKL:n toiminta kiellettiin ja Suomen Heimo -lehti lakkautettiin.

Helanen sai syytteen vuonna 1948. Toukokuussa 1950 korkein oikeus tuomitsi Helasen kuuden vuoden kuritushuonetuomioon maanpetoksellisesta toiminnasta hänen avustettuaan natsi-Saksan hyväksi vakoillutta tanskalaista insinööriä Thoralf Kyrreä Moskovan välirauhan aikana lokakuussa 1944. Tasavallan presidentti armahti Helasen maaliskuussa 1951. Sitä edelsi marraskuussa 1950 presidentille lähetetty Helasen armahdusanomusta puoltava kirjelmä, jossa oli allekirjoittajina useita tunnettuja kansalaisia.[5] Vapauduttuaan vankilasta Helanen jatkoi luovaa kirjallista työskentelyä.

Kirjailijana

muokkaa

Helanen aloitti novellien kirjoittamisen sanomalehtiin jo 17-vuotiaana. Hän toimi Ylioppilaslehden päätoimittajana vuosina 1924–1926 ja Suomen Heimo -lehden päätoimittajana 1938–1944.

Helasen ensimmäinen kirja oli omakohtaisiin kokemuksiin perustunut muistelmateos Suomalaiset Viron vapaussodassa, joka julkaistiin vuonna 1921. Ensimmäisessä rikosromaanissaan Helsingissä tapahtuu (1941), jonka Helanen kirjoitti salanimellä Heikki Aksila, hän loi sittemmin yli-inhimillisiin mittoihin kasvaneen sankarinsa, Kaarlo Raudan, kaikkea ”itäistä pahuutta” vastaan taistelevan suoraselkäisen aatteen miehen.[6] Varatuomari Rauta esiintyi kaikkiaan kahdeksassa romaanissa, jotka Oppian on julkaisut vuonna 2023 uusintapainoksina, samoin kuin Suomalaiset Viron vapaussodassa.[7] Rauta-dekkareista Ristilukin arvoituksen Helanen kirjoitti vankilasta vapauduttuaan Suomen Kuvalehteen jatkokertomukseksi päätoimittajan Ilmari Turjan tilauksesta, vaikka epäilikin itse voiko hänen nimellään julkaista.[7]

Helanen kuoli sydänkohtaukseen Frankfurtin asemalla reportaasimatkalla Saksassa, jossa Helanen oli Helsingin Sanomien toimeksiannosta.[6]

Teokset

muokkaa

Omalla nimellä:

  • Suomalaiset Viron vapaussodassa. Kustannusosakeyhtiö Kirja, Helsinki 1921, Oppian 2023
  • Sarastus : koulupoikaromaani. Gummerus 1923
  • Satu hyvästä kuninkaasta. Henkivakuutusyhtiö Salama, Helsinki 1923
  • Ankarat tähdet : romaani. WSOY 1926
  • Heräävä heimo. Werner Söderström oy:n näytelmäsarja 99. WSOY 1926
  • "Isä, jos sinä kuolisit millä eläisimme me sitten?". Henkivakuutusyhtiö Salama, Helsinki 1932
  • Vanhan Pohjalaisen osakunnan jakaminen teoksessa Pohjois-Pohjalainen osakunta 1907-1932. Pohjois-Pohjalainen osakunta, Helsinki 1932
  • Veli Vilho Helasen yleisessä kokouksessa 27.4.32 käyttämä puheenvuoro. Akateeminen Karjala-seura, Helsinki 1932
  • Pohjalainen osakunta vv. 1828-1855 1, Vv. 1828-1837, väitöskirja. Tekijä, Porvoo 1937
  • Suuri murros : Pohjalainen osakunta 1828-1837. WSOY 1937
  • Porthanin-juhlat vv. 1839-1866. Helsinki 1941
  • Palava pensas : Elias Simojoen puheita ; koonnut ja johdannolla varustanut Vilho Helanen. WSOY 1942
  • Anni : 1-näytöksinen näytelmä Itä-Karjalasta. Otavan näytelmäkirjoja n:o 30. Otava 1943
  • Valvova silmä : salapoliisiromaani. Kustannusosakeyhtiö Viiri, Imatra 1946, Oppian 2023
  • Ylioppilas lehtorinnaamion takana : tarina huolettomista ylioppilasvuosista. Kustannusosakeyhtiö Karhu, Helsinki 1946
  • Berenike : neliosainen historiallinen draama. Seuranäytelmiä 490. Karisto 1947
  • Rauhaton rannikko : salapoliisiromaani. Gummerus 1947, 3. painos 1969, Oppian 2023
  • Filmitalon murhenäytelmä : salapoliisiromaani. Gummerus 1948, 3. painos 1952, Oppian 2023
  • Vene tulee valkamaan : 3-näytöksinen näytelmä. Seuranäytelmiä 498. Karisto 1948
  • Ristilukin arvoitus : salapoliisiromaani. Gummerus 1949, 3. painos 1960, Oppian 2023
  • Kolme laukausta yössä : salapoliisiromaani. Gummerus 1950, 4. painos 1969, Oppian 2023
  • "Kansantuhooja" : salapoliisiromaani. Gummerus 1951; Oppian 2023 ISBN 78-951-877-832-8 (uuden painoksen otsikko ilman lainausmerkkejä)
  • Oulu, koskien kaupunki - Uleåborg forsarnas stad ; toim. ja valokuvannut Uuno Laukka ; tekstit Atte Kalajoki ja Vilho Helanen. WSOY 1951
  • Kohtalon silta : salapoliisiromaani. Gummerus 1952, Oppian 2023

Nimimerkillä Heikki Aksila, myöhemmin oikealla nimellä:

Nimimerkillä V. H.:

  • Ilmoitus. Henkivakuutusyhtiö Salama, Helsinki 1916
  • Siunattua työtä. Henkivakuutusyhtiö Salama, Helsinki 1923, 1927
  • Isä, jos sinä kuolisit, millä eläisimme me sitten?. Salama, Helsinki 1925
  • Mies, joka uskalsi. Henkivakuutusyhtiö Salama, Helsinki 1928
  • Luota minuun : tarina keväästä ja takatalvesta. Henkivakuutusyhtiö Salama, Helsinki 1932
  • Pieni tähtityttö. Henkivakuutusyhtiö Salama, Helsinki 1932
  • Harkitkaa!. Henkivakuutusyhtiö Salama, Helsinki 1936

Nimimerkillä V. P.:

  • Spes patriae. Henkivakuutusyhtiö Salama, Helsinki 1937, 1943

Toimittajana

muokkaa
  • Palava pensas: Elias Simojoen puheita. (Helanen koonnut ja kirjoittanut johdannon) WSOYk 1942; Kansallinen kehitys ry. 2021 ISBN 978-952-69712-1-6

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Eskelinen, Heikki: Me tahdoimme suureksi Suomenmaan: Akateemisen Karjala-Seuran historia. 1, Tausta, organisaatio, aatteet ja asema yhteiskunnassa 1922–1939. (Väitöskirja: Jyväskylän yliopisto) Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-25056-2

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Aikalaiskirja 1934
  2. ↑ a b Eskelinen 2004, 180
  3. ↑ Vilho Helanen Estofilia. 2018. Tallinna: Suomen suurlähetystö. Viitattu 4.5.2018. (viroksi), (suomeksi)
  4. ↑ Keränen, Seppo: Urho Kekkonen ja hänen vihamiehensä, s. 117. Helsinki: Into, 2019. ISBN 978-952-351-149-1
  5. ↑ Pesonen, Niilo: Voi voitettuja, s. 124-140. Tammi, 1992. ISBN 951-31-0070-7
  6. ↑ a b Juha Roiha, Vilho Helanen oli Suomen jännityskirjallisuuden yksinäinen susi, joka kirjoitti viimeisen teoksensa Ratakadun sellissä Yle.fi, uutiset 5.10.2023. Viitattu 5.10.2023.
  7. ↑ a b Jussi Karjalainen, Kaarlo Rauta ja puna-Valpo Suomen Kuvalehti 2.3.2023

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Harri Kousa: Suuren Suomen puolesta. Vilho Helanen 1918–1929 (pro gradu -tutkielma, Turun yliopisto 1995)
  • Heikki Roiko-Jokela ja Heikki Seppänen: Etelän tien kulkija – Vilho Helanen (1997)
  • Paula Arvas: Rauta ja ristilukki. Vilho Helasen salapoliisiromaanit. SKS, 2009. ISBN 978-952-222-105-6.

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vilho_Helanen&oldid=22756857”