Sähkövirran tiheys

Sähkövirran tiheys (tunnus J) on suure, joka kuvaa sähkövirtaa sen lävistämän pinta-alan suhteen. Sähkövirran tiheyden SI-järjestelmän mukainen yksikkö on ampeeri neliömetriä kohti, A/m².

Määritelmä

Sähkövirran tiheys riippuu seuraavalla tavalla materiaalin sähkönjohtavuudesta σ ja vaikuttavasta sähkökentän voimakkuudesta E:^[1]^[2]

{\vec {J}}=\sigma \cdot {\vec {E}}

.

Toinen tapa ilmaista sähkövirran tiheys on yhtälö^[3]^[4]

J={\frac {I}{A}}

,

missä siis I on virta ja A virran läpäisemä pinta-ala. Edellä olevasta yhtälöstä voidaan saada virran yhtälö muotoon:

I=\int _{A}JdA\,\!

.

Lähteet

↑ ^a ^b Voipio, Erkki: Sähkö- ja magneettikentät, s. 14. (Moniste 381) Espoo: Otakustantamo, 1987. ISBN 951-672-038-2
↑ I. S. Grant & W. R. Phillips: ”4.1.1”, Electromagnetism, 2. painos, s. 114. Wiley, 2003. ISBN 0-471-92712-0 (englanniksi)
↑ ^a ^b Voipio, Erkki: Sähkö- ja magneettikentät, s. 5. (Moniste 381) Espoo: Otakustantamo, 1987. ISBN 951-672-038-2
↑ Young & Freedman: ”25.1”, University Physics with Modern Physics, 11. painos, s. 945. Pearson, 2004. ISBN 0-321-20469-7 (englanniksi)

Kirjallisuutta

Lindell, Ismo; Sihvola, Ari: Sähkömagneettinen kenttäteoria 1. Staattiset kentät. Helsinki: Otatieto, 2013. ISBN 978-951-672-354-2

Tämä fysiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[EV-1] Voipio, Erkki: Sähkö- ja magneettikentät, s. 14. (Moniste 381) Espoo: Otakustantamo, 1987. ISBN 951-672-038-2

[2] I. S. Grant & W. R. Phillips: ”4.1.1”, Electromagnetism, 2. painos, s. 114. Wiley, 2003. ISBN 0-471-92712-0 (englanniksi)

[EV1-3] Voipio, Erkki: Sähkö- ja magneettikentät, s. 5. (Moniste 381) Espoo: Otakustantamo, 1987. ISBN 951-672-038-2

[4] Young & Freedman: ”25.1”, University Physics with Modern Physics, 11. painos, s. 945. Pearson, 2004. ISBN 0-321-20469-7 (englanniksi)

[1]

[2]

[3]

[4]