Vuokkiniemi

Vuokkiniemi (ven. Вокнаволок, Voknavolok) on entinen kunta Vienan Karjalassa, nykyisin kylähallinto ja sen keskuskylä Kostamuksen kaupunkialueella Karjalan tasavallassa Venäjällä. Vuokkiniemi oli vuoden 2017 suomalais-ugrilainen kulttuuripääkaupunki.

Vuokkiniemi Вокнаволок, Voknavolok
Vuokkiniemi
Koordinaatit: 64°57′00″N, 30°33′20″E
Valtio	Venäjä
Tasavalta	Karjalan tasavalta
Piiri	Kostamuksen kaupunkipiiri
Kunta	Kostamus
Hallinto
– Asutustyyppi	kylä, entinen kunta, entinen kyläneuvosto
Väkiluku (1990)	500
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Vuokkiniemi vuonna 2005

Vuokkiniemen kylä

Pala Vuokkiniemeä Ylä-Kuittijärveltä nähtynä (2007).

Vuokkiniemen kylä sijaitsee Ylä-Kuittijärven lounaispäässä maanteitse 59 kilometriä Kostamuksesta pohjoiseen.

Vuokkiniemessä on noin 500 asukasta (1990). Heistä karjalaisia on noin 85 %. Valtaosa väestöstä käyttää keskinäisenä kielenään vienankarjalaa, joka on hyvin lähellä suomen kieltä. Nykyisin myös nuoremmat ovat alkaneet käyttää vanhempiensa kieltä.

Vuokkiniemen kylä ulottuu laajalle Kuittijärven ja Lammasjärven väliselle alueelle. Se koostuu useasta pienemmästä kylänosasta, joita ovat Kyyrölä, Kaskola, Lammasjärvi, Sepänniemi, Ryhjä, Selvana ja Remsulanpiä. Kylää poikki kulkee tsärkkä eli hiekkaharju, jossa on mäntymetsää.

Kylässä on ortodoksinen profeetta Iljan kirkko, joka on valmistunut 1997 ja vihitty käyttöön samana vuonna Iljan päivänä. Kirkko rakennettiin suunnilleen vanhan kirkon paikalle alkuperäispiirustusten mukaisena. 1700-luvulla rakennettu vanha kirkko toimi neuvostokaudella voimistelusalina, klubina ja rajavartioston ruokalana, kunnes se paloi vuonna 1939. Runonlaulaja Miihkali Perttusen patsas on vuodelta 1991.

Kylän keskuksena toimii Kylätalo Etnokulttuurikeskus, jossa on kylänjohdon toimitilat, museo, Vuokkiniemen Marttojen toimitilat, kutomo, puusepän verstas jossa valmistetaan kanteleita sekä juhlasali. Kylätalossa myös järjestetään karjalankielenopetusta aikuisille ja nuorille. Kylässä toimii yksi kauppa, yksi posti ja lisäksi kirjasto. Vuokkiniemessä on suomalaisten rakentamat koulut. Lisäksi kylässä toimii etnografinen museo vanhassa kunnostetussa Ontsin talossa.

Karjalaisilla kylillä on yleensä kaikilla oma juhlapäivänsä. Vuokkiniemen kylän juhla on Iljanpäivän juhla heinä-elokuun vaihteessa. Yleensä Vuokkiniemi-seura Ry tekee matkan juhlaan, johon voi osallistua vaikkei olekaan seuran jäsen.

Vuokkiniemen kylähallintoalue siirrettiin Kalevalan piiristä Kostamuksen kaupungin alaisuuteen 1988.

Vuokkiniemen kunta

Vuokkiniemeä heinäkuussa 2007

Vuokkiniemen kunta (ven. Вокнаволокская волость, Voknavolokskaja volost) käsitti Ylä-Kuittijärven ympäristön ja kuului Kemin kihlakuntaan. Kunnan naapureina olivat pohjoisessa Pistojärvi, idässä Uhtua, etelässä Kontokki ja lännessä Suomen puolella Suomussalmi.

Vuonna 1905 kunnassa oli kaikkiaan 48 asutuspaikkaa, joista varsinaisia kyliä olivat itse Vuokkiniemi, Ponkalahti,Mölkkö, Vuonninen, Keynäsjärvi, Tsenanniemi, Tollonjoki, Venehjärvi, Riinuojärvi, Kivijärvi ja Latvajärvi. Tuolloin kylissä asui yhteensä 990 asukasta, 203 taloudessa. Jatkosodan aikana Vuokkiniemi oli Suomen miehittämä 1941–1944.

Uhtuan kunnan länsiosa kuului aikoinaan Vuokkiniemeen. Vuokkiniemen kunnan kyliä olivat Vuokkiniemi, Vuonninen, Kivijärvi, Venehjärvi, Latvajärvi, Ponkalahti, Tollonjoki, Tšena, Lonkka, Ylä-Lapukka, Lapukka, Huhtiniemi, Vitsajärvi, Naukuvaara, Haapavaara, Vasonvaara, Paahkomienvaara, Keynäsjärvi, Pirttilahti, Mölkkö, Karkujärvi, Piesunki ja Riinuojärvi.

Suurin osa näistä kylistä lakkautettiin 1960-luvulla "perspektiivittöminä", mikä tarkoitti, ettei niillä katsottu olevan tulevaisuudennäkymiä, ja niiden talot ja asukkaat siirrettiin Vuokkiniemen, Vuonnisen ja Ponkalahden kyliin. Myöhemmin myös Ponkalahti lakkautettiin. Vuokkiniemen kunta lakkautettiin 1920-luvulla ja liitettiin Uhtuan piiriin.^lähde?

Runonlaulanta

Vuokkiniemen pitäjä oli 1800-luvulla vanhan runonlaulun keskus, jonka alueelta pääosa kansalliseepos Kalevalan runot ovat kerätty. Tämä kalevalainen runopesä löytyi alkuaan piirilääkäri Zacharias Topeliuksen kiinnostuksen avittamana – hän nimittäin kirjoitti jo vuonna 1803 muistiin runoja Suomen alueella kulkevilta laukkukauppiailta. Hänen kolmannessa julkaisemassaan vihkossa jo viitataan Vuokkiniemeen ja viimeisessä eli neljännessä julkaisussa hän kertoo suoraan mistä runoja löytää. Hän on kirjoittanut runovaroista näin:

Yksi ainoa maanpaikka, sekin Suomen piirin ulkopuolella, tai muutama pitäjäs, Arkangelin läänissä erinomattain Vuokkiniemen Pitäjäs, säilyttää vielä vanhat tavat, ja vanhan urosväen jutut vilpitönnä ja puhtaana. Siellä veisaa Väinämöisen ääni, siellä soipi vielä Kantele ja Sampo.^lähde?

Kalevalan synty-isä Elias Lönnrot löysi tämän jälkeen Vuokkiniemen ja sen runokylät. Hän keräsi useita kymmeniä tuhansia säkeitä ja kokosi niistä tuntemamme Kalevalan. Hän on päivännyt Kalevalan 28. helmikuuta 1835. Nimeksi hän laitokselle antoi Kalewala taikka Wanhoja Karjalan Runoja Suomen kansan muinosista ajoista.

Vuokkiniemen kunnasta on tullut useita runonlaulajia muun muassa Arhippa ja Miihkali Perttunen Latvajärveltä, Ontrei ja Jyrki Malinen sekä Vaassila Kieleväinen Vuonnisista, Jyrki ja Petri Kettunen Tšenasta ja Outokka Lesonen Venehjärveltä.

Karjalan Sivistysseura julkaisi 25. helmikuuta 2015 vienankielisen Kalevalan eli Kal’evala vienankarjalakši. Se on lähinnä sitä kieltä, jolla runot aikoinaan Lönnrotille esitettiin. Sen on kääntänyt Raisa Remšujeva ja kuvittanut Vitali Dobrinin. Raisa Remšujevan sukujuuret ovat Vuokkiniemessä ja Dobrinin Akonlahdessa.

Vuokkiniemi-seura ry

Vuokkiniemi-seura ry vaalii kalevalaista kulttuuriperinnettä ja pyrkii vahvistamaan tietämystä Vuokkiniemestä, sen kulttuurista ja asemasta niin Karjalassa kuin Suomessakin. Seurassa on jäseniä noin 300.^lähde?

Seuran toiminta kulttuurin vaalimisessa pohjautuu Vuokkiniemen erityisasemaan Kalevalan synnyn kannalta. Elias Lönnrot kokosi valtaosan Kalevalan runoaineksesta Vienasta ja erityisesti Vuokkiniemen pitäjän alueelta. Kalevalaisen kulttuurin ensimmäiset inkarnaatiot eli suuret runonlaulajat Arhippa Perttunen, Miihkali Perttunen ja Vaassila Kieleväinen elivät Vuokkiniemen pitäjässä yhdessä muiden runontaitajien kanssa. Lönnrot piti tästä syystä Vuokkiniemeä koko Karjalan tärkeimpänä pitäjänä.^lähde?

Vienalaisella ja vuokkiniemeläisellä kaupankäyntitaidolla on ollut suuri merkitys Suomen liike-elämässä. Vuokkiniemeläiset laukkukauppiaat kiertelivät erityisesti 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa ympäri Suomea. Moni heistä asettui pysyvästi Suomeen ja ryhtyi pitämään joko tukku- tai maakauppoja eri puolilla Suomea, suhteellisesti eniten Pohjanmaalla (esimerkiksi Lipkin/Lipponen, Loginov/Seppänen, Remsu/Remsujeff, Rettijeff, Mattinen/Matvejeff, viimeksi mainitusta ks. James (farkut), joka oli Ville Mattisen perustaman Mattisen teollisuus Oy:n tuote). Myös tämän perinteen säilyminen on seuralle tärkeää.

Vuokkiniemi-seuran tavoitteisiin kuuluu myös auttaa vuokkiniemeläisen kulttuurin elinvoimaisena pitämistä Vuokkiniemessä. Karjalan tasavallan alueella karjalaisia on arviolta kymmenisen prosenttia. Vuokkiniemen kylä on karjalaisuuden kannalta tärkeä, koska sen asukkaista noin 85 % on karjalaisia, ja niinpä Vuokkiniemi onkin karjalaisin kylä koko Karjalan tasavallassa. Vuokkiniemessä karjalan kielikin elää sen verran vireänä, että siellä vielä ”paissah puhasta karjalua”. Se on vuokkiniemeläisen identiteetin kivijalka, jota Vuokkiniemi-seura omalla toiminnallaan pyrkii tukemaan.

Vuokkiniemi-seuran historia voidaan jakaa epäviralliseen ja viralliseen historiaan, mutta lisäksi aikaan rekisteröimättömänä ja rekisteröitynä yhdistyksenä. Seuran virallinen historia alkaa 1.7.1990. Silloin Vuokkiniemen kulttuuritalolla pidetyssä järjestäytymiskokouksessa asiasta oli päättämässä suuri joukko Vuokkiniemestä Suomeen lähteneitä ja heidän jälkeläisiään. Kokous pidettiin ensimmäisen seuran järjestämän yhteisen Vuokkiniemen-matkan yhteydessä. Sitä ennen oli pidetty lähinnä epävirallisia, vuokkiniemisten yhteisiä kesätapaamisia. Ensimmäinen yhteinen kesätapaaminen järjestettiin Ruotsissa vuonna 1984. Ruotsiin, erityisesti Boråsiin oli jatkosodan jälkeen Suomesta muuttanut itäkarjalaispakolaisia, myös vuokkiniemeläisiä, pakoon punaista Valpoa. Vuokkiniemi-seura rekisteröitiin virallisesti yhdistykseksi 2006.^lähde?

Vuokkiniemi-seuran ensimmäinen puheenjohtaja oli lapualainen Heikki Kyyrönen, ja sihteeri Ville Lahelma Helsingistä. Heikki Kyyrönen toimi seuran puheenjohtajana 1990–2001 ja Ville Lahelma sihteerinä 1990–2000. Tämä kaksikko junaili yhdessä silloisen johtokunnan ja monen aktiivijäsenen kanssa läpi kaksi suururakkaa: Vuokkiniemi sai uuden ortodoksikirkon käyttöön 1997 ja kylän vanhukset vanhustentalon 2001.^lähde?

Tammikuussa 2007 seura julkaisi Vuokkiniemen ja samalla koko Vienan Karjalan historiasta kertovan historiakirjan "Tupenkolahuttajien mailla. Vuokkiniemi esihistoriasta toiseen maailmansotaan". Kirjan kirjoittajat ovat alansa tutkijoita niin Suomesta kuin Venäjältä, esimerkiksi emeritusprofessori Heikki Kirkinen ja professori Jouko Vahtola sekä Karjalan tasavallasta professori Pekka Zaikov. Kirjan on toimittanut seuran silloinen puheenjohtaja Kai Paajaste ja hankkeen talousasioista vastasi Rauno Rosenqvist.^lähde?

Vuokkiniemi-seuran nykyinen puheenjohtaja on Asmo Kallio, ja häntä ennen tehtävässä ovat olleet Jyrki Mäkelä, Kai Peksujeff ja Marita Paajaste..

Seuralla on sukututkimuksesta kiinnostuneiden yhteistyöverkosto, jonka sukututkimustoiminta keskittyy vienalaisen ja vuokkiniemeläisen sukutiedon kokoamiseen.

Vuokkiniemi-seura toimii tiiviissä yhteistyössä Karjalan Sivistysseura ry:n (KSS) kanssa. Ennen rekisteröimistään Vuokkiniemi-seura toimi KSS:n alaosastona. KSS oli alun perin vienalaisten laukkukauppiaiden ja heidän jälkeläistensä perustama Wienan Karjalaisten Liitto (WKL), jonka perustamiskokous pidettiin Tampereen työväentalolla elokuussa 1906. Nopeassa tahdissa WKL perusti Vienan Karjalaan muun muassa suomenkielisiä kouluja ja lukutupia.

Suomalais-ugrilainen kulttuuripääkaupunki

Suomalais-ugrilaisen kulttuuripääkaupungin avajaiset 7. tammikuuta 2017 Vuokkiniemessä

Vuokkiniemi osallistui kansainvälisen nuorisojärjestö Youth Association of Finno-Ugric Peoples eli MAFUNin organisoimaan Finno-Ugric Capital of Culture 2017 -kilpailun finaaliin elokuussa 2016. Voitosta kilpailivat Vuokkiniemen ohella Suomesta Kuhmo (Juminkeko) sekä Kymenlaakson Sippola (Sugrin paikka). Kilpailu oli kovatasoinen ja tiukka. Neljän maan edustajista koostunut tuomaristo päätyi valitsemaan Vuokkiniemen voittajaksi. Vuokkiniemen kulttuuripääkaupunki-vuoden teemana on Karjalan kieli- ja kulttuuri ja sen päivittäminen nuorisoa kiinnostavaksi. Vuoden aikana Vuokkiniemessä järjestetään useita tapahtumia. Vuokkiniemi-seura ry vaalii vuokkiniemeläistä perinnettä ja on ollut edesauttamassa Vuokkiniemen pyrkimystä kulttuuripääkaupungiksi.

Matkalle Vuokkiniemeen

Kostamuksesta bussiyhteydet kulkevat Vuokkiniemeen. Lisäksi Kostamuksesta voi ottaa taksikyydin kylään. Kostamuksesta Vuokkiniemeen on matkaa noin 60 kilometriä. Venehjärvelle Vuokkiniemestä noin 25 kilometriä ja Vuonniseen 41 kilometriä. Latvajärvelle ja Kivijärvelle pääsemiseen tarvitaan erillinen lupa, koska ne sijaitsevat raja-alueella. Tollonjoki on ennen Vuokkiniemeä. Ponkalahti on ennen Venehjärveä ja Pirttilahteen pääsee Vuokkiniemestä Kuittijärven poikki veneellä. Vuonniseen ei ole säännöllistä liikenneyhteyttä, mutta Vuonnisessa on kuljetuspalvelu tätä varten.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vuokkiniemi Wikimedia Commonsissa

• Vienan runokylät, Vuokkiniem
• Vuokkiniemi-seura (Arkistoitu – Internet Archive)
• Karjalan Sivistysseura ry
• Tupenkolahuttajien mailla. Vuokkiniemi esihistoriasta toiseen maailmansotaan. Toim. Kai Paajaste. Vuokkiniemi-seura ry., Mustasaari 2006. ISBN 952-92-1223-2
• Topografinen karttalehti Q-36-XXV-1.htm (Kartalta löytyy Ylä-Kuittijärven pohjoisosa. Nuolilla voi siirtyä viereisille karttalehdille.) Karjalan tiedekeskus, Biologian instituutti, biology.krc.karelia.ru. Arkistoitu 8.8.2014. Viitattu 5.8.2014. (venäjäksi)
• Vuokkiniemestä vienankarjalaksi
• Tietoa matkoista ja majoittajista Vuokkiniemi-Seuran sivuilla

Itä-Karjalan entiset kunnat ja kaupungit

Vienan Karjala

Kemin kihlakunta Jyskyjärvi • Kantalahti • Kemi (kaupunki) • Kieretti • Kiestinki • Kontokki • Kouta • Kuolisma • Laapina • Njuhtša • Oulanka • Paanajärvi • Pistojärvi • Ponkama • Solokka • Sorokka • Suiku • Suikujärvi • Suma • Tunkua • Uhtua • Usmana • Vitsataipale • Voijärvi • Vojatšu • Vuokkiniemi

Aunuksen Karjala

Poventsan kihlakunta Danilova • Kiimasjärvi • Lindjärvi • Mäntyselkä • Paatene • Petrovski Jam • Porajärvi • Poventsa (kaupunki) • Repola • Rimoila • Rukajärvi • Sunku Petroskoin kihlakunta Ahnus • Jallahti • Latva • Munjärvi • Kentjärvi • Kontupohja • Petroskoi (kaupunki) • Pyhäjärvi • Soutjärvi • Suoju • Suurlahti • Säämäjärvi • Tipinitsa • Tiudia • Tolvoja Aunuksen kihlakunta Aunus (kaupunki) • Kotkatjärvi • Mätässyvä • Nekkula • Riipuskala • Tulemajärvi • Vaaseni • Vieljärvi • Vitele