Ero

• EROTESSA: Syyskylmien aikaan / käärin aamuisin vuodemattoni kokoon, / kevätlämpimillä / vähennän peitettä yöllä. / Vaikka matto ja peite ovat tunteettomia esineitä, / eroan apein mielin niistäkin: / miten raskain mielin sinusta sitten! / Eroa seuraavat tunteet, pinnalliset ja syvät, / ja muistot: kaksi vuotta iloa, hymyileviä ajatuksia, / ja sitten äkkiä päivä, / jolloin toisen sydän on idässä, toisen lännessä. / Yksin jäätyä ei voi muuta kuin miettiä: / meille ei siis suotu onnea vaeltaa yhdessä. / Kuka tietää, mitä on edessä päin? / Vaikea on luottaa siihenkään, että vielä tapaisimme. / Virtoinaan tulevat kyyneleet, / mistään välittämättä me annamme puvun miehustan kastua. (Po Chü-i, suomentanut Pertti Nieminen)

Tämän runon haluaisin kuulla. Tammi, 1978.