äänilevy

Suomi

Substantiivi

äänilevy (1)

1. mekaaniseen äänen tallentamiseen käytetty kiekko, jonka pinnalle ääni-informaatio on kaiverrettu yhtenäiselle spiraalin muotoiselle uralle, josta informaatio luetaan levyn pyöriessä neulan poikittaisena liikkeenä

   Äänilevyn tallennetta voidaan toistaa levysoittimella, jonka neula seuraa uran muotoa ja värähtelee alkuperäistä ääni-informaatiota mukaillen.

   Äänilevyjen materiaalina on käytetty aluksi sellakkaa ja myöhemmin vinyyliä tai muuta keinomateriaalia.

Ääntäminen

• IPA: /ˈæːniˌleʋy/
• tavutus: ää‧ni‧le‧vy

Etymologia

• yhdyssana sanoista ääni ja levy

Käännökset

1. mekaaniseen äänen tallentamiseen käytetty kiekko

englanti: disc, vinyl, (gramophone) record espanja: disco m. italia: disco m. puola: płyta f. ranska: disque m.

ruotsi: skiva, gramofonskiva, gramofonplatta saksa: Platte f., Schallplatte f. turkki: plak venäjä: диск viro: heliplaat, grammofoniplaat

Liittyvät sanat

• levysoitin
• gramofoni
• gramofonilevy, sellakkalevy, savikiekko
• LP-levy, vinyylilevy
• CD-levy
• ääniraita

Yhdyssanat

äänilevykonsertti, äänilevymusiikki, äänilevyteollisuus

Aiheesta muualla

• äänilevy Kielitoimiston sanakirjassa