äb

Katso myös: AB, ab, ab-

Liivi

Verbi

äb (ä’b)

1. (apuverbi) ei

   Līvõ kēļ äb ūo kūolõn. – Liivin kieli ei ole kuollut.

   Ma äb lǟ. – [Minä] en lähde.

   Ma äb tund tēḑi. – En tunne teitä.

   Ta äb tīeda. – Hän ei tiedä.

   Mēg äb nǟmõ. – Me emme näe.

   Äb ūo tǟdzi. – Ei ole tärkeä / tärkeää

Änntäminen

• IPA: [æˀb]

Taivutus

• LEL verbityypi 62 (ä’b) äb

Taivutusmuotoja

indikatiivi preesens yksikkö 3. persoona	äb
indikatiivi preesens monikko 3. persoona	ät
indikatiivi imperfekti yksikkö 3. persoona	iz
indikatiivi imperfekti monikko 2. ja 3. persoona	izt
imperatiivi yksikkö 2. persoona	alā
imperatiivi monikko 2. persoona	algid
jussiivi yksikkö	algõ

Liittyvät sanat

• äp
• äb-
• äbjõvā, äbknaš
• mittõ

Lähteet

• Liivi-eesti-läti sõnaraamat / Tiit-Rein Viitso, Valts Ernštreits. – Tartu : Tartu Ülikool, 2012

Verkkoversio: https://web.archive.org/web/20150518124640/http://www.murre.ut.ee/liivi/index.html