aitaus
Suomi
muokkaa
.png)
Substantiivi
muokkaaaitaus (39)
- aidattu alue tai aluetta ympäröivä aita
- aitaamisen toteutus; se, että aidataan
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑi̯t̪ɑus/ tai /ˈɑi̯t̪ɑu̯s/, [ˈɑi̯.t̪ɑu̯s]
- tavutus: ai‧ta‧us / ai‧taus
Etymologia
muokkaaTaivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aitaus | aitaukset |
| genetiivi | aitauksen | aitausten aitauksien |
| partitiivi | aitausta | aitauksia |
| akkusatiivi | aitaus; aitauksen |
aitaukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aitauksessa | aitauksissa |
| elatiivi | aitauksesta | aitauksista |
| illatiivi | aitaukseen | aitauksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aitauksella | aitauksilla |
| ablatiivi | aitaukselta | aitauksilta |
| allatiivi | aitaukselle | aitauksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aitauksena | aitauksina |
| translatiivi | aitaukseksi | aitauksiksi |
| abessiivi | aitauksetta | aitauksitta |
| instruktiivi | – | aitauksin |
| komitatiivi | – | aitauksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aitaukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
aitaus- | |
Käännökset
muokkaa2. aitaaminen
|
Ks. aitaaminen |
Liittyvät sanat
muokkaaRinnakkaiset kirjoitusasut
muokkaa- (vanha kirjasuomi) aitaus (aitauxen : aitauxia : aitaxesa)[1]