dūcō (III) (akt. prees. inf. dūcere, ind. perf. y. 1. p. dūxī, part. perf. ductus) (taivutus[luo])
- johtaa, johdattaa, opastaa
- verbit: abdūcō, addūcō, cōndūcō, dedūcō, ēdūcō, indūcō, intrōdūcō, obduco, perduco, praeduco, produco, reduco, seduco, subduco, traduco