harava

Katso artikkeli Harava Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

harava

harava (11)

maatalouden ja puutarhanhoidon apu- ja työväline, jota käytetään haravoimiseen. Haravassa on hammastettu tanko, joka on kiinnitetty varren päähän poikittain varteen nähden.
eräänlainen järjestelmä veikkauspeleissä
(arkikieltä) harava-antenni
Teilläkin on harava katolla. Ei se tv-kuva näy ilman haravaa.

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	harava	haravat
genetiivi	haravan	haravien haravoiden haravoitten (haravojen) (haravain)
partitiivi	haravaa	haravia haravoita (haravoja)
akkusatiivi	harava; haravan	haravat
sisäpaikallissijat
inessiivi	haravassa	haravoissa haravissa
elatiivi	haravasta	haravoista haravista
illatiivi	haravaan	haravoihin haraviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	haravalla	haravoilla haravilla
ablatiivi	haravalta	haravoilta haravilta
allatiivi	haravalle	haravoille haraville
muut sijamuodot
essiivi	haravana	haravoina haravina
translatiivi	haravaksi	haravoiksi haraviksi
abessiivi	haravatta	haravoitta haravitta
instruktiivi	–	haravoin haravin
komitatiivi	–	haravine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	harava-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Johdos sanasta hara^[1].

Vastineita lähisukukielissä: karjalan harava, vatjan harava ja vepsän harau^[2].

1. työkalu

↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana harava.
↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana harava.