helppo
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaahelppo (1-B) (komparatiivi helpompi, superlatiivi helpoin) (taivutus[luo])
- joka ei tuota vaikeuksia, yksinkertainen ymmärtää, ei työläs, ei vaikea
- (puhekieltä) seksuaaliseen kanssakäymiseen suostuvainen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhelpːo/
- tavutus: help‧po
Etymologia
muokkaaGermaanisesta sanasta *helpō-. Kognaatteja ovat esimerkiksi englannin help ja ruotsin hjälp.
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adverbit: helposti, helppoudella
- substantiivit: helppous
- verbit: helpontaa, helpontua, helpota, helpottaa, helpottua
Yhdyssanat
muokkaahelppoheikki, helppohintainen, helppohoitoinen, helppokulkuinen, helppokäyttöinen, helppoliukoinen, helppolukuinen, helpposivelteinen, helppotajuinen, helppotöinen, helppoymmärteinen
Vastakohta
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- helppo Kielitoimiston sanakirjassa