hohotus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- äänekäs nauru, hohottaminen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: [ˈhohotus]
Tavutus
muokkaa- tavutus: ho‧ho‧tus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hohotus | hohotukset |
genetiivi | hohotuksen | hohotusten hohotuksien |
partitiivi | hohotusta | hohotuksia |
akkusatiivi | hohotus; hohotuksen |
hohotukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hohotuksessa | hohotuksissa |
elatiivi | hohotuksesta | hohotuksista |
illatiivi | hohotukseen | hohotuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hohotuksella | hohotuksilla |
ablatiivi | hohotukselta | hohotuksilta |
allatiivi | hohotukselle | hohotuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hohotuksena | hohotuksina |
translatiivi | hohotukseksi | hohotuksiksi |
abessiivi | hohotuksetta | hohotuksitta |
instruktiivi | – | hohotuksin |
komitatiivi | – | hohotuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hohotukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
hohotus- |
Etymologia
muokkaa- onomatopoeesi
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaa=Synonyymit
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- hohotus Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39