kalleus

Suomi

Substantiivi

kalleus (40)

se, että jokin on kallis; se, miten kallis jokin on
kallisarvoinen esine; usein monikossa: kalleudet
kruununkalleudet

Linnan kalleuksia säilytettiin aarrekammiossa.

Ääntäminen

IPA: /ˈkɑlːeus/ tai /ˈkɑlːeu̯s/, [ˈkɑ̝lːe̞us]

tavutus: kal‧le‧us / kal‧leus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kalleus	kalleudet
genetiivi	kalleuden	kalleuksien
partitiivi	kalleutta	kalleuksia
akkusatiivi	kalleus; kalleuden	kalleudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	kalleudessa	kalleuksissa
elatiivi	kalleudesta	kalleuksista
illatiivi	kalleuteen	kalleuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kalleudella	kalleuksilla
ablatiivi	kalleudelta	kalleuksilta
allatiivi	kalleudelle	kalleuksille
muut sijamuodot
essiivi	kalleutena	kalleuksina
translatiivi	kalleudeksi	kalleuksiksi
abessiivi	kalleudetta	kalleuksitta
instruktiivi	–	kalleuksin
komitatiivi	–	kalleuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kalleude-
vahva vartalo	kalleute-
konsonantti- vartalo	kalleut-

Etymologia

us-johdos adjektiivista kallis

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

kalleusluokitus, kalleusluokka, perhekalleus, perintökalleus, sukukalleudet, sukukalleus

Aiheesta muualla

kalleus Kielitoimiston sanakirjassa
Artikkeli 523 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=kalleus&oldid=4687273”