ren

Katso myös: Ren, reņ

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	rēn	rēnēs
akkusatiivi	rēnem	rēnēs
genetiivi	rēnis	rēnum
datiivi	rēnī	rēnibus
ablatiivi	rēne	rēnibus

rēn m. (3)

1. munuainen

Puola

Substantiivi

ren m.

1. renium

Ruotsi

Adjektiivi

ren

Taivutus
Positiivi
predikatiivinen		adjektiivinen
		epämääräinen		määräinen
yl.	ren	yl.	ren	m.	rene [luo]
				yl.	rena
n.	rent[luo]	n.	rent[luo]	n.
mon.	rena[luo]	mon.	rena[luo]	mon.
Komparatiivi
renare [luo]
Superlatiivi
predikatiivinen			adjektiivinen
renast [luo]			yl./m.den renaste [luo] n.det renaste mon. de renaste

1. puhdas

Substantiivi

ren yl. (2) (yks. määr. renen [luo], mon. epämäär. renar [luo], mon. määr. renarna [luo])

1. (eläintiede) poro
2. piennar, reuna

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

renkalv renko renkött

Aiheesta muualla

• ren Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)