Ero sivun ”Aleuttien saarten sotaretki” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Coen (keskustelu | muokkaukset)
w, f
Rivi 29: Rivi 29:
*2. liikkuvalaivasto, jonka runkona oli kaksi kevyttä lentotukialusta. Osaston tehtävänä oli hyökätä Dutch Harboriin 3. kesäkuuta, minkä tarkoituksena oli uskotella Nimitzille pääiskun tapahtuvan alueella, tuhota mahdollisuudet käyttää aluetta tukialueena tehtäessä hyökkäyksiä Japaniin sekä tukea kahta muuta operaatiota.
*2. liikkuvalaivasto, jonka runkona oli kaksi kevyttä lentotukialusta. Osaston tehtävänä oli hyökätä Dutch Harboriin 3. kesäkuuta, minkä tarkoituksena oli uskotella Nimitzille pääiskun tapahtuvan alueella, tuhota mahdollisuudet käyttää aluetta tukialueena tehtäessä hyökkäyksiä Japaniin sekä tukea kahta muuta operaatiota.
*Kiskan valtausosasto, jonka muodostivat 500 merijalkaväensotilasta sekä 700 rakentajajoukkojen miestä. Osaston tehtävänä oli vallata saari sekä luoda siitä tukikohta.
*Kiskan valtausosasto, jonka muodostivat 500 merijalkaväensotilasta sekä 700 rakentajajoukkojen miestä. Osaston tehtävänä oli vallata saari sekä luoda siitä tukikohta.
*Adak-Attun valtausosasto, johon kuului 1200 armeijansotilasta kahtena eri kuljetusportaana. Ensimmäisen portaan tehtävänä oli vallata Adak ja toisen Attu estääkseen alueen käyttö Yhdysvaltain joukoilta.
*Adak-Attun valtausosasto, johon kuului 1 200 armeijansotilasta kahtena eri kuljetusportaana. Ensimmäisen portaan tehtävänä oli vallata Adak ja toisen Attu estääkseen alueen käyttö [[Yhdysvaltain asevoimat|Yhdysvaltain joukoilta]].
Japanilaisten suunnitelmissa ei ollut vallata mitään Adakin itäpuolelta. Heillä ei ollut suunnitelmaa Alaskan, Kanadan tai Yhdysvaltain luoteisosien valtaamiseksi.<ref name="USAPart4_169"/>
Japanilaisten suunnitelmissa ei ollut vallata mitään Adakin itäpuolelta. Heillä ei ollut suunnitelmaa Alaskan, [[Kanada]]n tai [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] luoteisosien valtaamiseksi.<ref name="USAPart4_169"/>


Syrjäisen sijainnin ja vaikeiden sääolosuhteiden vuoksi Japanille ei saarista ollut suurtakaan hyötyä.
Syrjäisen sijainnin ja vaikeiden sääolosuhteiden vuoksi [[Japani]]lle ei saarista ollut suurtakaan hyötyä.
Päinvastoin huolto sitoi resursseja.<ref>vdVat s. 273</ref>.
Päinvastoin huolto sitoi resursseja.<ref>vdVat s. 273</ref>.


== Saarten takaisin valtaus ==
== Saarten takaisin valtaus ==


Kesäkuussa 1942 Yhdysvallat teki kaksi ilmahyökkäystä Kiskalle. Ensimmäisen tekivät Atkaan sijoitetut laivaston PBY Catalinat 11.-13. kesäkuuta, jolloin ne vaurioittivat satamassa yhtä hävittäjää sekä yhtä tai kahta Mavis-lentovenettä menettäen kolme Catalinaa ja tukilaiva ''Gillisin'' kapteeni joutui vetäytymään Atkalta. Toisessa hyökkäyksessä maavoimien Cold Baystä lähteneet kahdeksan pommikonetta upottivat Kiskan satamassa kuljetusalus ''Nissanmarun''.<ref>Morison, Samuel Eliot 2011 s. 5-6</ref>
Kesäkuussa 1942 Yhdysvallat teki kaksi ilmahyökkäystä Kiskalle. Ensimmäisen tekivät [[Atka]]an sijoitetut laivaston PBY Catalinat 11.–13. kesäkuuta, jolloin ne vaurioittivat satamassa yhtä hävittäjää sekä yhtä tai kahta Mavis-lentovenettä menettäen kolme Catalinaa ja tukilaiva ''Gillisin'' kapteeni joutui vetäytymään Atkalta. Toisessa hyökkäyksessä maavoimien Cold Baystä lähteneet kahdeksan pommikonetta upottivat Kiskan satamassa kuljetusalus ''Nissanmarun''.<ref>Morison, Samuel Eliot 2011 s. 5-6</ref>


Yhdysvallat toteutti Attun maihinnousun ensin saaren pohjoisosiin Holtzinlahden länsipuolella ja sitten eteläosiin Massacrelahdella. Sukellusveneet ''USS Narwhal'' ja ''USS Nautilus'' laskivat 11. toukokuuta aamuyöllä kumpikin kumiveneillä maihin noin 100 tiedustelijaa Scarlett Beachiin Holtzinlahden luoteispuolella. Kuljetusalus ''USS Kane'' laski muutamaa tuntia myöhemmin vielä 400 tiedustelujoukkojen sotilasta maihin. Joukot etenivät kokoontumisen jälkeen vuoristoon etsien kulkutietä Holtzinlahdelta eteenpäin. Alue todettiin kuitenkin vaikeakulkuiseksi ja joukot kaivautuivat puolustukseen.<ref name="USNav7_42">Morison, Samuel Eliot 2011 s. 42</ref>
Yhdysvallat toteutti Attun maihinnousun ensin saaren pohjoisosiin Holtzinlahden länsipuolella ja sitten eteläosiin Massacrelahdella. Sukellusveneet ''USS Narwhal'' ja ''USS Nautilus'' laskivat 11. toukokuuta aamuyöllä kumpikin kumiveneillä maihin noin 100 tiedustelijaa Scarlett Beachiin Holtzinlahden luoteispuolella. Kuljetusalus ''USS Kane'' laski muutamaa tuntia myöhemmin vielä 400 tiedustelujoukkojen sotilasta maihin. Joukot etenivät kokoontumisen jälkeen vuoristoon etsien kulkutietä Holtzinlahdelta eteenpäin. Alue todettiin kuitenkin vaikeakulkuiseksi ja joukot kaivautuivat puolustukseen.<ref name="USNav7_42">Morison, Samuel Eliot 2011 s. 42</ref>
Rivi 44: Rivi 44:
''USS J. Franklin Bellillä'' olleet pohjoisosien pääjoukot eivät saaneet tietoa tiedustelijoiden tilanteesta ja lisäksi sumu haittasi näkyvyyttä. Yhdysvaltain 32. jalkaväkirykmentin komentaja eversti Frank L. Culin miehitti kaksi maihinnnousualusta ja siirtyi maihin hävittäjä ''USS Phelpsin'' suojaamana. Joukot nousivat maihin Red Beachillä juuri Holtzinlahden ulkopuolella. Koska japanilaisia ei havaittu siirrettiin lisää joukkoja rantaan kuudella maihinnousualuksella. Yöhön mennessä oli maihin siirretty 1500 miestä.<ref name="USNav7_42"/>
''USS J. Franklin Bellillä'' olleet pohjoisosien pääjoukot eivät saaneet tietoa tiedustelijoiden tilanteesta ja lisäksi sumu haittasi näkyvyyttä. Yhdysvaltain 32. jalkaväkirykmentin komentaja eversti Frank L. Culin miehitti kaksi maihinnnousualusta ja siirtyi maihin hävittäjä ''USS Phelpsin'' suojaamana. Joukot nousivat maihin Red Beachillä juuri Holtzinlahden ulkopuolella. Koska japanilaisia ei havaittu siirrettiin lisää joukkoja rantaan kuudella maihinnousualuksella. Yöhön mennessä oli maihin siirretty 1500 miestä.<ref name="USNav7_42"/>


Eteläinen maihinnousuosasto, johon kuului kolme kuljetusalusta, yhdeksän hävittäjää ja taistelulaiva ''USS Nevada'', saapui Massacrenlahden suulle varhain 11. kesäkuta laskien maihinnousualukset veteen. Sumun noustua maihinnousu keskeytettiin ja odotettiin näkyvyyden paranemista. Puolilta päivin ilmoitettiin maihinnousun tapahtuvan kello 15.30 näkyvyydestä huolimatta. Ensimmäinen maihinnousuaalto lähti maihin miinalaiva ''USS Pruitin'' pillinsoittoa seuraten. Kaksi muuta aaltoa seurasi pienin väliajoin. Sumu hälveni hieman helpottaen viimeisten joukkojen maihinnousua. Kello 20.00 mennessä noin 2000 miestä oli maissa ja komento- ja viestiyhteydet luotu. Joukot olivat saaneet myös kosketuksen Massacren laaksossa oleviin japanilaisjoukkoihin.<ref>Morison, Samuel Eliot 2011 s. 42-43</ref>
Eteläinen maihinnousuosasto, johon kuului kolme kuljetusalusta, yhdeksän hävittäjää ja taistelulaiva ''USS Nevada'', saapui Massacrenlahden suulle varhain 11. kesäkuta laskien maihinnousualukset veteen. Sumun noustua maihinnousu keskeytettiin ja odotettiin näkyvyyden paranemista. Puolilta päivin ilmoitettiin maihinnousun tapahtuvan kello 15.30 näkyvyydestä huolimatta. Ensimmäinen maihinnousuaalto lähti maihin miinalaiva ''USS Pruitin'' pillinsoittoa seuraten. Kaksi muuta aaltoa seurasi pienin väliajoin. Sumu hälveni hieman helpottaen viimeisten joukkojen maihinnousua. Kello 20.00 mennessä noin 2&nbsp;000 sotilasta oli maissa ja komento- ja viestiyhteydet luotu. Joukot olivat saaneet myös kosketuksen Massacren laaksossa oleviin japanilaisjoukkoihin.<ref>Morison, Samuel Eliot 2011 s. 42-43</ref>


Attun japanilaisjoukkojen komentajalla eversti Yamazakilla oli 2630 miestä, joiden raskaana kalustona oli kaksitoista ilmatorjuntatykkiä ja joitakin rannikkotykkejä. Joukot oli sijoitettu laaksoon maihinnousupaikkojen väliin.<ref name="USNav7_42">Morison, Samuel Eliot 2011 s. 43</ref>
Attun japanilaisjoukkojen komentajalla eversti Yamazakilla oli 2&nbsp;630 sotilasta, joiden raskaana kalustona oli kaksitoista ilmatorjuntatykkiä ja joitakin rannikkotykkejä. Joukot oli sijoitettu laaksoon maihinnousupaikkojen väliin.<ref name="USNav7_42">Morison, Samuel Eliot 2011 s. 43</ref>


Yhdysvaltain joukot saivat Attun vallattua [[29. toukokuuta]]<ref>vdVat s. 275</ref>. Kiskan vuoro oli [[15. elokuuta]]. Amerikkalaiset nousivat maihin 29&nbsp;000 miehen voimin voimakkaan tulivalmistelun jälkeen - ja havaitsivat saaren tyhjäksi.
Yhdysvaltain joukot saivat Attun vallattua 29. toukokuuta<ref>vdVat s. 275</ref>. Kiskan vuoro oli 15. elokuuta. Yhdysvaltalaiset [[maihinnoususotatoimi|nousivat maihin]] 29&nbsp;000 sotilaan voimin voimakkaan tulivalmistelun jälkeen ja havaitsivat saaren tyhjäksi.


== Lähteet ==
== Lähteet ==

Versio 10. toukokuuta 2014 kello 11.25

Aleuttien saarten sotaretki
Osa Tyynenmeren sotaa toisessa maailmansodassa
Yhdysvaltalaiset toimittamassa lisävarustusta Attun saarella toukokuussa 1943
Yhdysvaltalaiset toimittamassa lisävarustusta Attun saarella toukokuussa 1943
Päivämäärä:

3. kesäkuuta 194215. elokuuta 1943

Paikka:

Aleutien saaristo, Alaska

Lopputulos:

Liittoutuneiden voitto

Osapuolet

Liittoutuneet:
 Yhdysvallat
 Kanada

 Japani

Komentajat

Yhdysvallat Thomas C. Kinkaid
Yhdysvallat Francis W. Rockwell
Yhdysvallat Albert E. Brown
Yhdysvallat Archibald V. Arnold
Yhdysvallat Simon Bolivar Buckner, Jr.
Kanada George R. Pearkes
Kanada Harry W. Foster

Japani Boshiro Hosogaya
Japani Kakuji Kakuta
Japani Monzo Akiyama
Japani Yasuyo Yamasaki

Vahvuudet

144 000 sotilasta

8 500 sotilasta

Tappiot

1 481 kaatunutta
640 kadoksissa
3 416 haavoittunutta
8 vangittua
225 lentokonetta

4 350 kaatunutta
28 vangittua
7 sotalaivaa
9 kuljetusalusta

Aleuttien saarten sotaretki oli Alaskassa olevan Aleutien saariston hallinnasta käyty sotaretki osana Tyynenmeren sotaa toisessa maailmansodassa. Taistelut alkoivat 3. kesäkuuta 1942 keisarillisen Japanin laivaston voimaryhmän tukialuskoneiden pommittaessa Dutch Harboria sekä Japanin armeijan valloittessa Attun ja Kiskan saaret osana Midwayn taistelun harhautusoperaatioita. [1][2]

Japani valtaa saaret

Keisarillisen Japanin 5. laivaston komentaja vara-amiraali Boshiro Hosogayalle annettiin tehtäväksi johtaa operaatiota Aleuttien valtaamiseksi. Hänen käytettävissään olivat seuraavat joukot[3]:

  • 2. liikkuvalaivasto, jonka runkona oli kaksi kevyttä lentotukialusta. Osaston tehtävänä oli hyökätä Dutch Harboriin 3. kesäkuuta, minkä tarkoituksena oli uskotella Nimitzille pääiskun tapahtuvan alueella, tuhota mahdollisuudet käyttää aluetta tukialueena tehtäessä hyökkäyksiä Japaniin sekä tukea kahta muuta operaatiota.
  • Kiskan valtausosasto, jonka muodostivat 500 merijalkaväensotilasta sekä 700 rakentajajoukkojen miestä. Osaston tehtävänä oli vallata saari sekä luoda siitä tukikohta.
  • Adak-Attun valtausosasto, johon kuului 1 200 armeijansotilasta kahtena eri kuljetusportaana. Ensimmäisen portaan tehtävänä oli vallata Adak ja toisen Attu estääkseen alueen käyttö Yhdysvaltain joukoilta.

Japanilaisten suunnitelmissa ei ollut vallata mitään Adakin itäpuolelta. Heillä ei ollut suunnitelmaa Alaskan, Kanadan tai Yhdysvaltain luoteisosien valtaamiseksi.[3]

Syrjäisen sijainnin ja vaikeiden sääolosuhteiden vuoksi Japanille ei saarista ollut suurtakaan hyötyä. Päinvastoin huolto sitoi resursseja.[4].

Saarten takaisin valtaus

Kesäkuussa 1942 Yhdysvallat teki kaksi ilmahyökkäystä Kiskalle. Ensimmäisen tekivät Atkaan sijoitetut laivaston PBY Catalinat 11.–13. kesäkuuta, jolloin ne vaurioittivat satamassa yhtä hävittäjää sekä yhtä tai kahta Mavis-lentovenettä menettäen kolme Catalinaa ja tukilaiva Gillisin kapteeni joutui vetäytymään Atkalta. Toisessa hyökkäyksessä maavoimien Cold Baystä lähteneet kahdeksan pommikonetta upottivat Kiskan satamassa kuljetusalus Nissanmarun.[5]

Yhdysvallat toteutti Attun maihinnousun ensin saaren pohjoisosiin Holtzinlahden länsipuolella ja sitten eteläosiin Massacrelahdella. Sukellusveneet USS Narwhal ja USS Nautilus laskivat 11. toukokuuta aamuyöllä kumpikin kumiveneillä maihin noin 100 tiedustelijaa Scarlett Beachiin Holtzinlahden luoteispuolella. Kuljetusalus USS Kane laski muutamaa tuntia myöhemmin vielä 400 tiedustelujoukkojen sotilasta maihin. Joukot etenivät kokoontumisen jälkeen vuoristoon etsien kulkutietä Holtzinlahdelta eteenpäin. Alue todettiin kuitenkin vaikeakulkuiseksi ja joukot kaivautuivat puolustukseen.[6]

Yhdysvaltain sotilaita Attulla.

USS J. Franklin Bellillä olleet pohjoisosien pääjoukot eivät saaneet tietoa tiedustelijoiden tilanteesta ja lisäksi sumu haittasi näkyvyyttä. Yhdysvaltain 32. jalkaväkirykmentin komentaja eversti Frank L. Culin miehitti kaksi maihinnnousualusta ja siirtyi maihin hävittäjä USS Phelpsin suojaamana. Joukot nousivat maihin Red Beachillä juuri Holtzinlahden ulkopuolella. Koska japanilaisia ei havaittu siirrettiin lisää joukkoja rantaan kuudella maihinnousualuksella. Yöhön mennessä oli maihin siirretty 1500 miestä.[6]

Eteläinen maihinnousuosasto, johon kuului kolme kuljetusalusta, yhdeksän hävittäjää ja taistelulaiva USS Nevada, saapui Massacrenlahden suulle varhain 11. kesäkuta laskien maihinnousualukset veteen. Sumun noustua maihinnousu keskeytettiin ja odotettiin näkyvyyden paranemista. Puolilta päivin ilmoitettiin maihinnousun tapahtuvan kello 15.30 näkyvyydestä huolimatta. Ensimmäinen maihinnousuaalto lähti maihin miinalaiva USS Pruitin pillinsoittoa seuraten. Kaksi muuta aaltoa seurasi pienin väliajoin. Sumu hälveni hieman helpottaen viimeisten joukkojen maihinnousua. Kello 20.00 mennessä noin 2 000 sotilasta oli maissa ja komento- ja viestiyhteydet luotu. Joukot olivat saaneet myös kosketuksen Massacren laaksossa oleviin japanilaisjoukkoihin.[7]

Attun japanilaisjoukkojen komentajalla eversti Yamazakilla oli 2 630 sotilasta, joiden raskaana kalustona oli kaksitoista ilmatorjuntatykkiä ja joitakin rannikkotykkejä. Joukot oli sijoitettu laaksoon maihinnousupaikkojen väliin.[6]

Yhdysvaltain joukot saivat Attun vallattua 29. toukokuuta[8]. Kiskan vuoro oli 15. elokuuta. Yhdysvaltalaiset nousivat maihin 29 000 sotilaan voimin voimakkaan tulivalmistelun jälkeen ja havaitsivat saaren tyhjäksi.

Lähteet

  • Erkki Arni: Taistelu Tyynen meren herruudesta. WSOY, 1964.
  • Walter Lord: Incredible Victory. HarperCollins, 1967. ISBN 0-06-092360-1
  • Dan van der Vat: The Pacific Campaign. Simon&Schuster, 1991. ISBN 0-671-79217-2
  • Morison, Samuel Eliot: History of Unites States Naval Operations in World War II Volume 4: Coral Sea, Midway and Submarine Actions May 1942 - August 1942. Annapolis: Naval Institute Press, 2010. ISBN 978-1-59114-550-9 (englanniksi)
  • Morison, Samuel Eliot: History of Unites States Naval Operations in World War II Volume 7: Aleutians, Gilberts and Marshalls June 1942 - April 1944. Annapolis: Naval Institute Press, 2011. ISBN 978-1-59114-553-0 (englanniksi)

Viitteet

  1. Arni s.76,97
  2. vdVat s. 181,195
  3. a b Morison, Samuel Eliot 2010 s. 169
  4. vdVat s. 273
  5. Morison, Samuel Eliot 2011 s. 5-6
  6. a b c Morison, Samuel Eliot 2011 s. 42 Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; nimi ”USNav7_42” on määritetty usean kerran eri sisällöillä
  7. Morison, Samuel Eliot 2011 s. 42-43
  8. vdVat s. 275
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Aleutian Islands Campaign
Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
  • Merkinnän syy: taistelutoimien ja niihin osallistuneiden joukkojen kuvaus puuttuu