Karhula

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tulostettavaa versiota ei enää tueta ja siinä voi olla renderöintivirheitä. Päivitä selaimesi kirjanmerkit ja käytä selaimen tavallista tulostustoimintoa sen sijaan.
Tämä artikkeli käsittelee entistä kauppalaa. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Karhula
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Kotka

vaakuna

sijainti

Sijainti 60°30′54.8″N, 026°55′59.7″E
Lääni Kymen lääni
Maakunta Kymenlaakson maakunta
Kuntanumero 201
Hallinnollinen keskus Helilä
Perustettu 1951
– emäpitäjä Kymi
Liitetty 1977
– liitoskunnat Kotka
Kymi
Karhula
– syntynyt kunta Kotka
Pinta-ala  km²  [1]
(1.1.1976)
– maa 44,3 km²
Väkiluku 22 686  [2]
(31.12.1976)

Karhula on Kymenlaaksossa vuosina 1951–1976 sijainnut entinen Suomen kauppala. Kauppala erotettiin Kymistä ja pakkoliitettiin yhdessä Kymin kanssa Kotkan kaupunkiin. [3] Nykyinen Karhulan kaupunginosa käsittää kauppalan entisen keskustan.

Karhulan naapurikunnat olivat Kotka, Kymi ja Vehkalahti.

Seurakunnallisesti Karhula kuului Kymin seurakuntaan. Karhulassa sijaitsevat vuosina 1848–1850 rakennettu Kymin kirkko ja vuonna 1930 valmistunut seurakuntatalo.[4]

Historia

Karhulan kauppalan alue vuosien 1967 ja 1968 peruskartoissa.

Kymin pitäjä itsenäistyi vuonna 1642 Suur-Vehkalahdesta. Karhulan seudun teollisuuden esivaiheena voidaan pitää Korkeakosken putouksen partaalle vuosina 1563–1564 rakennettua, Kyminkartanon omistamaa vesisahaa. Saha tuhoutui Suuren Pohjan sodan aikana 1700-luvun alussa, mutta se rakennettiin uudelleen ja sahaustoiminta jatkui 1840-luvulle saakka. Helilässä toimi 1500- ja 1600-luvuilla veneveistämö, jonka rakentamia aluksia myytiin myös Viroon.[4]

Kymin kunnan nopea teollistuminen johti Kotkan kaupungin perustamiseen vuonna 1879, mutta myös muualle Kymiin perustettiin höyrysahoja, joiden rinnalle syntyi runsaasti muuta teollisuutta ja pienyrityksiä jo 1870-luvulla.

Vuonna 1902 William Ruth muodosti Karhula Osakeyhtiön, jonka osakepääoma oli neljä miljoonaa markkaa. Karhulan tehtaat siirtyivät A. Ahlströmin omistukseen 9. marraskuuta 1915 6,5 miljoonan markan kauppahinnasta. Karhula Osakeyhtiö fuusioitiin A. Ahlströmiin 17. kesäkuuta 1941. Karhulan konepaja valmisti paperi- ja kartonkikoneita, kunnes Ahlström myi nämä liiketoiminnat Valmetille 1987 ja itävaltalaiselle Andritz AG:lle 2001. Karhulan lasitehdas oli loppuaikoinaan Suomen ainoa lasipurkkeja ja -pulloja valmistanut tehdas, jonka yhdysvaltalainen Owens-Illinois osti vuonna 1995 ja lopetti vuonna 2009[5]. Ahlströmin lasivillatehdas toimi Karhulassa 1960-luvun alkupuolelta vuoteen 1982[6]. Pumpputehtaan Ahlström myi vuonna 2000 sveitsiläiselle Sulzerille[7] ja lasikuitutuotetehtaan vuonna 2016 yhdysvaltalaiselle Owens Corningille[8]. Yhä toimiva Karhulan kartonkitehdas on myös Ahlströmin peruja, ja Ahlström omisti aiemmin myös osan Sunilan sellutehtaasta.

Karhulan helluntaiseurakunta elokuussa 2013.

Kymin ja Kotkan liittäminen toisiinsa oli esillä vuosina 1949–50 mutta lopulta Kymin teollisuustaajamista päätettiin muodostaa Karhulan kauppala vuonna 1951, maaseutukylien jäädessä edelleen maalaiskunnaksi. Kauppalaan liitettiin Kymin kunnan keskeiset alueet; kirkonkylä Helilä sekä Karhulanniemen, Sunilan ja Korkeakosken teollisuusalueet. Kauppala sai nimensä Karhulanniemen teollisuusalueesta, joka periytyy puolestaan tilannimeen Karhula Helilän kylässä. Alvar Aallon suunnittelema Sunilan asuntoalue oli alun perin kaavoituksella muuhun kuntakokonaisuuteen liittymätön alue Kymissä. Otto-Iivari Meurmanin luomassa Karhulan kauppalan ensimmäisessä yleiskaavassa vuodelta 1955 pyrittiin kokoamaan kylätaajamia kauppalan asumalähiöiksi ja luomaan Helilästä liikekeskusta.

Karhulan kauppala liitettiin Kotkaan vuonna 1977 yhdessä Kymin kunnan kanssa. Liittymisvaiheessa Karhulan asukasluku oli 22 867, Kymin 5 204 ja Kotkan 34 074 eli yhdistyneen kunnan 62 145 asukasta. Karhula oli kauppala-nimityksen lakkaamisen yhteydessä jäljellä olleista kauppaloista ainoa, jota ei muutettu kaupungiksi.

Karhulan kaupunginosaa, entistä Helilän kauppalanosaa. Etualalla kanjonissa kulkeva Valtatie 7, takana linja-autoasema.

Urheilu

Karhulan kauppalan alueella toimineita urheiluseuroja ovat muun muassa Karhulan Katajaiset, Peli-Karhut, Karhulan Veikot, Karhulan Urheilijat, Rateko, Karhulan Pojat ja Sunilan Sisu.

Kulttuuri

Karhulan vesitorni

Karhulassa sijaitsi vuonna 1969 toimintansa aloittanut Suomen ensimmäisiin kuulunut disko, Kåren kellari. Kotkan kansalliseen kaupunkipuistoon Karhulasta kuuluvat Karhulan keskusurheilukenttä, sen vieressä oleva Jokipuisto, mikä valmistui 2013. Jokipuistossa on lummelampi, grillauspaikka ja leikkipuisto. Jokipuiston leikkipuisto on palkittu 2015 Vuoden ympäristörakenteena 2015. Kotkan keskusyhteilukenttä rakenenttiin 1940-luvun loppupuolella, ja se oli keskuspaikkana Kalevan kisoissa 1949. Keskusurheilukentän vierelle rakennettiin 2010 viralliset mitat täyttävä jalkapallokenttä tekonurmesta. Karhulan Hovi Valtatie-7:n moottoritien eteläpuoella sijaitsevat entinen Kymin suurpappila, puurakenteinen maakuntatalo kuuluvat myös Kotkan kansalliseen kaupunkipuistoon. [9]

Kauppalanosat

Karhulan kauppalanosat vuonna 1956.[10]

  1. Helilä
  2. Karhulanniemi
  3. Rauhala
  4. Itäranta
  5. Suulisniemi
  6. Popinniemi
  7. Sunila
  8. Kierikkala
  9. Koivula
  10. Hovila
  11. Kalliokoski
  12. Kyminsuu
  13. Eskola
  14. Otsola
  15. Korkeakoski
  16. Halla-Tiutinen

Väestö

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Karhulan väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1950–1970 ja lisäksi vuoden 1975 väkiluku.

Karhulan väestönkehitys 1950–1975
Vuosi Asukkaita
1950
  
 19 139
1960
  
 22 143
1970
  
 21 834
1975
  
 22 854
Lähde: Tilastokeskus.[11]

Vuoden 1970 taajamarajauksen mukaan Karhulan taajamat olivat Halla-Tiutinen (259 asukasta), keskustaajama (20 671 asukasta), Marinkylä (394 asukasta) ja Saksala (48 asukasta). Näistä Halla-Tiutinen ulottui osin Kotkan puolelle, Saksala Kymin puolelle ja Karhulan keskustaajama sekä Kotkan että Kymin puolelle. Niiden kohdalla on mainittu pelkästään Karhulan puolella asunut asukasmäärä.[12]

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Suomen tilastollinen vuosikirja 1976 (PDF) (sivu 22) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastokeskus. Viitattu 25.4.2016.
  2. ↑ Väestörakenne- ja väestönmuutokset kunnittain 1976 (PDF) (sivu 21) Tilastokeskus. Viitattu 15.3.2019.
  3. ↑ http://yle.fi/uutiset/virkkunen_pakkoliitoksista_kunnissa_otetaan_kriisimenettely_nyt_vakavammin/7295892
  4. ↑ a b Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 3: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 84–90. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1970.
  5. ↑ Karhulan lasi siirtyy historiaan, Finlandia-pullon valmistus loppuu Suomessa Yle Kymenlaakso. 4.5.2009. Viitattu 13.7.2019.
  6. ↑ Ahlström lakkauttaa Karhulan lasivillatehtaan. Helsingin Sanomat, 9.10.1981, s. 34. Näköislehden etusivu (tilaajille).
  7. ↑ Malin, Risto: Pumput vilahtivat ulkomaisiksi Talouselämä. 14.4.2000. Viitattu 13.7.2019.
  8. ↑ Kykkänen, Valtteri: Ahlstrom myy Karhulan ja Mikkelin tehtaat amerikkalaisyhtiölle Yle Uutiset. 21.1.2016. Viitattu 13.7.2019.
  9. ↑ https://www.kotka.fi/wp-content/uploads/2020/08/HKS_2020_4_21_Pieni.pdf
  10. ↑ Karhula opaskartta v. 1956
  11. ↑ Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.
  12. ↑ Väestölaskenta 1970 Osa I: Yleiset demografiset tiedot. (Suomen virallinen tilasto VI C:104) Helsinki: Tilastokeskus, 1973. Julkaisun verkkoversio (PDF) (viitattu 16.9.2018).


Kansainväliset
Kansalliset
Henkilöt
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Karhula&oldid=22290457”