Kartonki

Kartonki on paksua paperia.

Paperien neliömassat vaihtelevat välillä 6–300 g/m² kun taas kartongin neliömassat ovat välillä 125–600 g/m². Kartonki on usein myös monikerroksista toisin kuin paperi. Kerroksissa voidaan käyttää erilaisia raaka-ainetyyppejä haluttujen ominaisuuksien saavuttamiseksi. Kartonki valmistetaan kartonkikoneella. Tyypillisesti tavoitteena on valmistaa kartonkia, jolla on hyvä jäykkyys. Lisäksi kartongilta edellytetään yleensä riittävän hyvää painettavuutta.

Kartongit jaotellaan seuraavasti:

• Sisäpakkauskartongit ja graafiset kartongit
  • taivekartonki (FBB, folding boxboard)
  • valkopintainen uusiokuitukartonki (WLC, white lined chipboard)
  • valkaistu sellukartonki (SBS, solid bleached sulphate)
  • valkaisematon sellukartonki (SUS, solid unbleached sulphate)
  • nestepakkauskartonki (LPB, liquid packaging board)
• Ulkopakkauskartongit eli aaltopahvit
• Erikoiskartongit
  • hylsykartonki
  • tapettipohjapaperi
  • kipsilevykartonki
  • kirjansidontakartonki
  • muut erikoiskartongit

Taivekartonkia (200–400 g/m²) käytetään erilaisten koteloiden valmistukseen. Se on käytetyn kuidun osalta kolmikerroksinen. Keskikerros on mekaanista sellua, pintakerrokset valkaistua sellua. Yläpinta on yleensä kaksoissavipäällystetty ja kiillotettu, ja joskus myös alapinta on ohuelti savipäällystetty tai pigmentoitu. Taivekartongin sileä pinta sopii hyvin offset- tai syväpainokäyttöön. Taivekartonkia voidaan päällystää muovilla tai laminoida alumiinilla.

Sellukartonki on valkoisesta sellusta valmistettua yksi- tai monikerroksista kartonkia, jossa voi olla savipäällystys painatusjäljen parantamiseksi. Sellukartongin tärkein käyttökohde on laminointi nestepakkauskartongiksi.

Ulkopakkauskartongit eli aaltopahvit valmistetaan kahdesta osasta: pinnan lainerista ja pintojen väliin tulevasta aallotetusta osasta, flutingista eli aallotuskartongista. Laineri voi olla valkaistua, valkaisematonta tai uusiokuitua.

Kartongin ominaisuudet

Valmiin kartonkipakkauksen on oltava riittävän kestävä jotta se kestää täytön, kuljetuksen ja käsittelyn rikkoutumatta. Tästä syystä kartongin on oltava riittävän jäykkää. Painettavaksi tarkoitetulta kartongilta edellytetään yleensä myös mahdollisimman korkeaa vaaleutta ja sisäistä lujuutta. Tärkeitä ominaisuuksia ovat myös kartongin pinnan sileys, kiilto ja absorptio-ominaisuudet.

Kartongin käyttö pakkauksissa

Kartonkia käytetään pääasiassa pakkaustarkoituksiin. Lisäksi kartongista voidaan valmistaa kortteja, kirjan kansia tai laminaatteja. Kartonkia voidaan jatkojalostaa, jolloin sen ominaisuuksia parannetaan esimerkiksi lakkaamalla, laminoimalla tai päällystämällä. Näin saavutetaan esimerkiksi paremmat tiiveysominaisuudet tai parempi lämmön kesto. Tavallisin jatkojalostustapa on kuitenkin kartongin painaminen. Painamisen jälkeen kartonki muotoillaan pakkaukseksi nuuttauksen, stanssauksen ja liimauksen avulla.

Kartongin käyttö rakentamisessa

Rakentamisessa kartonkeja käytetään muun muassa rakennusaikaisiin suojauksiin sekä ilmansulkuna. Tyypillisesti rakennuskartonki on yksikerroksinen. Lisäksi käytetään kaksikerroksisia, joko bitumiraidoilla tai PVC-ruiskutuksella yhteen laminoituja kartonkeja. Bitumilaminoiduissa kartongeissa voi olla lujuutta parantamassa lasikuituverkko.

Bitumikartonkien eli ”tervapaperien” käyttö käytännössä loppui vuosituhannen vaihteessa johtuen bitumin soveltumattomuudesta kierrätettäväksi.

Lähteet

• Karhu, Heikki: Painopaperi- ja kartonkilajit Suomessa. (Opinnäytetyö) Tampere: Tampereen ammattikorkeakoulu, Paperitekniikan koulutusohjelma, 2007. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 30.11.2014).
• Seppälä, Markku J. (toim.); Grönstrand, Joel; Karhuketo, Hannu; Törn, Tage: Kemiallinen metsäteollisuus III: Paperin ja kartongin jalostus. Opetushallitus, 2000. ISBN 952-13-0606-8