Muokataan sivua Kolmas orjasota

{{Taistelu
 | nimi = Kolmas orjasota
 | osa_sotaa = 
 | kuva = Italy and environs, 218 BC.gif
 | kuvateksti = 
 | päivämäärä = [[73 eaa.|73]]–[[71 eaa.]]
 | paikka = [[Italia]]
 | casus = 
 | aluemuutokset = 
 | vaikutukset = 
 | lopputulos = Rooman ratkaiseva voitto
 | taistelija1 = Karanneiden orjien armeija
 | taistelija2 = [[Rooman valtakunta]]
 | komentaja1 = [[Crixus]]&nbsp;†,<br>[[Oenomaus (orja)|Oenomaus]]&nbsp;†,<br>[[Spartacus]]&nbsp;† <sup>a</sup>,<br>[[Castus]]&nbsp;†,<br>[[Gannicus]]&nbsp;†
 | komentaja2 = [[Gaius Claudius Glaber]],<br/>[[Publius Varinius]],<br/>[[Gnaeus Cornelius Lentulus Clodianus|Gnaeus Clodianus]],<br/>[[Lucius Gellius Publicola]],<br/>[[Gaius Cassius Longinus 2|Gaius Cassius Longinus]],<br/>[[Gnaeus Manlius]],<br/>[[Marcus Licinius Crassus]],<br/>[[Pompeius|Gnaeus Pompeius Magnus]],<br/>[[Marcus Terentius Varro Lucullus]],<br/>[[Lucius Quinctius]],<br/>[[Gnaeus Tremellius Scrofa]]
 | vahvuus1 = 120 000 karannutta orjaa ja gladiaattoria
 | vahvuus2 = yli 3 000 puolisotilasta, 8 [[legioona]]a, yli 12 000 muuta taistelijaa
 | tappiot1 = Lähes kaikki tapettiin taisteluissa tai ristiinnaulittiin
 | tappiot2 = Huomattavia (50, 1 000 tai 4 000 [[decimatio]]lla)
 | huomautus = <sup>a</sup> Oletetaan kuolleen, ruumista ei löydetty
 | muut_taistelut = Rooman tasavallan sisällissodat
}}
'''Kolmas orjasota''' oli vuosina [[73 eaa.|73]]–[[71 eaa.]] [[Roomalaiset|roomalaisia]] vastaan käyty [[orjakapina]]. Se oli viimeinen sarjassa epäonnistuneita orjakapinoita Rooman tasavallan aikana. Kolmas orjasota oli näistä vakavin ja ainoa, joka suoranaisesti uhkasi Roomaa.

Orjien kapinaa johti [[traakialaiset|traakialainen]] [[gladiaattori]] [[Spartacus]]. Hänen johtamansa 74-miehinen joukko pakeni [[Capua (antiikin kaupunki)|Capuan]] gladiaattorikoulusta, ja seuraavina kuukausina heihin liittyi tuhansia orjia. Monikymmentuhatpäiseksi lopulta kasvanut orjien armeija liikkui seuraavien kahden vuoden aikana Italian eteläosissa, kunnes tuhoutui taistelussa roomalaisten armeijaa vastaan Lounais-Italiassa vuonna 71 eaa. Henkiin jääneet orjat [[Ristiinnaulitseminen|ristiinnaulittiin]].

==Kapina gladiaattorikoulussa==
[[Spartacus]] oli [[Traakia]]sta tuotu orja, joka oli karannut Rooman armeijasta. Häntä ja satoja muita orjia koulutettiin Capuan gladiaattorikoulussa taistelemaan areenalla kuolemaan asti. Spartacus tiesi, ettei hänellä olisi tästä syystä montakaan elinvuotta jäljellä. Keväällä 73 eaa. Spartacus teki 200 muun orjan kanssa suunnitelman vallata gladiaattorikoulun tilat ja aseet, surmata vartiojoukot ja murtautua vapaaksi. Ennen h-hetkeä yksi vangeista kuitenkin kavalsi toverinsa ja varoitti roomalaisia vartijoita, mikä pakotti kapinalliset muuttamaan suunnitelmiaan. He valtasivat gladiaattorikoulun keittiön ja haalivat sieltä mukaansa keittiöveitsiä ja kaikkea muuta kelpaavaa. Heidän onnistui tappaa kaikki vartijat, ja historioitsija [[Sallustius|Sallustiuksen]] mukaan heistä 74 pääsi pakoon. Pakomatkansa alussa joukko törmäsi vaunuihin, jotka oli lastattu täyteen gladiaattorien aseita, ja he ottivat kuormasta itselleen [[gladius]]miekkoja, keihäitä ja kolmipiikkisiä atraimia.<ref>Christensen et al. 2011, s. 48.</ref>

==Orja-armeijan vaellus Italiassa==
Etupäässä [[Keltit|kelteistä]], [[Germaanit|germaaneista]] ja traakialaisista koostunut kapinallisjoukko jatkoi matkaansa maantietä pitkin kohti etelää. He leiriytyivät [[Vesuvius|Vesuviuksen]] rinteiden suojaisiin metsiin 32 kilometriä Capuasta etelään. Paikalle tuli roomalaispartio, jonka kapinalliset kuitenkin löivät viimeiseen mieheen. Samalla he saivat lisää aseita ja varusteita. Kapinalliset alkoivat ryöstellä lähiseudun taloista ruokaa ja arvotavaroita.<ref>Christensen et al. 2011, s. 48–51.</ref>

Orjien armeijaan liittyi hiljalleen lisää orjia, vapaita maatyöläisiä ja köyhtyneitä tilanomistajia. Muutama kuukausi paon jälkeen Spartacuksen ja keltti [[Crixus|Crixuksen]] johtamiin joukkoihin kuului jo tuhansia miehiä, naisia ja lapsia. Armeijassa ja gladiaattorikoulussa oppinsa saaneet orjat kouluttivat sotajoukoista taistelukykyiset.<ref name="christensen-51">Christensen et al. 2011, s. 51.</ref>

Roomalaiset lähettivät tuhansia legioonalaisia Vesuviukselle kukistamaan kapinalliset. He leiriytyivät vuoren juurelle aikomuksenaan näännyttää Spartacuksen joukot nälkään. Orjat laskeutuivat kuitenkin vuorenrinteiltä yön pimeydessä viiniköynnöksistä punomiensa köysien varassa ja yllättivät roomalaiset näiden leirissä. Roomalaiset pakenivat ja jättivät orjajoukolle ruokavarastonsa, vaunut, aseet ja varusteet.<ref name="christensen-51" /> Roomalaiset lähettivät orjien kimppuun uusia legioonia, mutta Spartacuksen joukot löivät nekin nopeissa väijytyshyökkäyksissä ja lukuisissa taisteluissa pitkin Vesuviusta. Voittojensa jälkeen orja-armeija ryösteli Italian eteläistä itärannikkoa. Kapinalliset vaelsivat koko [[Campania]]n halki, ja heidät toivotettiin tervetulleeksi, sillä alueella ei pidetty roomalaisista.<ref name="christensen-51" />

Spartacus armeijoineen suuntasi kurssin pohjoiseen ja jatkoi uusien taistelijoiden värväämistä. Joukko ylitti [[Picentinivuoret]], ja keväällä 72 eaa. joukoissa oli [[Appianos|Appianoksen]] mukaan jo 70&nbsp;000 miestä. Orjajoukot löivät preetori [[Publius Varinius|Variniuksen]] joukot, minkä seurauksena heihin liittyi jälleen lisää taistelijoita. He valtasivat [[Thurioi]]n kaupungin ja muuttivat sen sepänpajat asetakomoiksi.<ref name="christensen-51" />

Kapinalliset jatkoivat matkaansa pohjoiseen kahtia jakautuneena: Spartacuksen komennossa oli kaksi kolmasosaa ja Crixuksen komennossa kolmasosa miehistä. Rooman lähettämän konsuli [[Lucius Gellius Publicola]]n joukot löivät Crixuksen joukot ja tappoivat itse Crixuksen. Vaeltaessaan [[Apenniinit|Apenniineja]] pitkin kohti pohjoista Spartacus sai vastaansa Rooman legioonalaisia ja löi heidät taistelussa. Voitonjuhlissa Spartacus pakotti 300 vangiksi otettua roomalaista taistelemaan gladiaattoreina kuolemaan asti.<ref>Christensen et al. 2011, s. 51–52.</ref> Spartacuksella oli tilaisuus johdattaa joukkonsa vapauteen [[Alpit|Alppien]] yli, mutta syystä tai toisesta kapinalliset jäivät Italiaan.<ref name = heritagehistory />

Syksyllä 72 eaa. Spartacuksen joukot suuntasivat etelään [[Mutina]]n kaupunkia kohti. Loppuvuonna he saivat kuulla [[Marcus Licinius Crassus|Marcus Licinius Crassuksen]] johtamasta suuresta roomalaisjoukosta, joka oli tulossa heitä vastaan. Spartacus päätti johdattaa miehensä [[Sisilia]]an, missä hän saattaisi elää rauhassa. Orjien armeija saavutti [[Messinansalmi|Messinansalmen]] vuoden 72 eaa. lopulla. Spartacus teki merirosvojen kanssa sopimuksen, jonka mukaan heidän piti kuljettaa Spartacuksen 2&nbsp;000 miestä kolmen kilometrin levyisen salmen yli Sisiliaan. Loput kapinalliset piiloutuisivat vuorille ja seuraisivat etujoukkoa Sisiliaan sen jälkeen kun se oli käynnistänyt saarella kapinan. Merirosvot eivät kuitenkaan jostain syystä pitäneet sopimustaan vaan pakenivat ennen sovittua lähtöä, eikä Spartacus näin koskaan päässyt Sisiliaan.<ref>Christensen et al. 2011, s. 52–54.</ref>

Petetty Spartacus lähti joukkoineen taas kohti pohjoista, mutta he joutuivat Italian saappaankärjessä Crassuksen saartamaksi. Saarron läpi taisteltuaan Spartacus kuuli prokonsuli [[Marcus Lucullus|Marcus Luculluksen]] nousseen joukkoineen maihin [[Brundisium]]issa. Spartacus oli joutunut kahden roomalaisarmeijan väliin, ja pelastautuakseen hänen oli hyökättävä Crassuksen armeijaa vastaan.<ref>Christensen et al. 2011, s. 54.</ref>

Spartacuksen armeija kävi viimeisen taistelunsa [[Sele (joki)|Silarusjoella]] Lounais-Italiassa vuonna 71 eaa. Spartacus kaatui taistelussa, ja orjat joutuivat hajaannuksen valtaan. 6&nbsp;000 orjaa pakeni, mutta heidät otettiin kiinni ja [[Ristiinnaulitseminen|ristiinnaulittiin]] [[Via Appia]]n varrelle Capuan ja Rooman välille 40 metrin välein. Spartacuksen ruumista ei koskaan löydetty, ja hänet heitettiin muiden kuolleiden mukana nimettömään joukkohautaan.<ref>Christensen et al. 2011, s. 54–55.</ref> Roomalaiset vapauttivat 3&nbsp;000 roomalaista vankia kapinallisten leiristä.<ref name = heritagehistory>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.heritage-history.com/index.php?c=resources&s=war-dir&f=wars_servile |Nimeke = Servile Wars |Julkaisu = Study Resources |Julkaisija = Heritage History |Viitattu = 17.12.2018 |Kieli = {{en}} }}</ref>

<gallery widths="250px" heights="250px">
Defaitearmeespretoriennes.png|Joukkojen liikkeet sodan alkuvaiheissa talveen 72&nbsp;eaa. asti. Sinisellä orjien joukot.
AppienSpartacus.png|Sotatapahtumat 72&nbsp;eaa. Appianuksen mukaan. Sinisellä Spartacus, purppuranpunaisella Crixus.
Last battle.gif|Sodan viimeiset tapahtumat Italian saappaankärjessä&nbsp;71 eaa. Sinisellä Spartacus.
</gallery>

== Lähteet ==
* {{Kirjaviite | Tekijä = Christensen, Else & Moll, Jakob & Mosbech, Hakon | Nimeke = Rooma – antiikin suurvalta | Vuosi = 2011 | Sivu = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Bonnier | Suomentaja = | Tunniste = ISBN 978-82-535-3200-4 }}

=== Viitteet ===
{{Viitteet|sarakkeet}}

== Aiheesta muualla == 
{{Commonscat-rivi|Third Servile War}}

[[Luokka:Ensimmäisen vuosisadan eaa. sodat]]
[[Luokka:Orjakapinat]]
[[Luokka:Rooman sodat]]