Lindaani

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lindaani
Tunnisteet
IUPAC-nimi (1r,2R,3S,4r,5R,6S)-1,2,3,4,5,6-heksakloorisykloheksaani
Muut nimet γ-1,2,3,4,5,6-Heksakloorisykloheksaani
gamma-BHC
gamma-HCH
CAS-numero 58-89-9
SMILES Cl[C@H]1[C@H](Cl)[C@@H](Cl)[C@@H](Cl)[C@H](Cl)[C@H]1Cl
Ominaisuudet
Molekyylikaava C6H6Cl6
Moolimassa 290,81 g/mol
Ulkomuoto Valkoinen jauhe
Sulamispiste 113 °C (386,15 K)
Kiehumispiste 323 °C (596,15 K)
Tiheys 1,9 g/cm3
Liukoisuus veteen 0,0007 g/100 ml (vesi 2 °C)

MyrkyllinenYmpäristölle vaarallinenKrooninen terveyshaitta

Lindaani eli γ-1,2,3,4,5,6-heksakloorisykloheksaani on organoklorideihin kuuluva yhdiste. Se on yksi heksakloorisykloheksaanin isomeeri ja POP-yhdiste. Sitä on käytetty hyönteismyrkkynä. Se on myös lisätty Tukholman sopimukseen vuonna 2009, joten sen tuotantoa, kauppaa ja käyttöä on rajoitettu.

Huoneenlämmössä lindaani on hajuton valkoinen kiteinen jauhe. Sen sulamispiste on 113 °C ja kiehumispiste 323 °C. Sen tiheys on 1,9 g/cm3. Huoneenlämmössä lindaani liukenee veteen erittäin huonosti. Kuumennettaessa se vapauttaa klooriyhdisteitä, kuten vetykloridia.[1][2]

Lindaani on myrkyllistä ihmiselle. Sen epäillään aiheuttavan myös syöpää. Lindaani on erittäin vaarallista ympäristölle. Luonnossa se rikastuu helposti ravintoketjussa.[1][2]

Lidaania on käytetty hyönteismyrkkynä sekä syyhyä vastaan. Sitä käytettiin yleisesti 1950–1990. Suomessa sen käyttöä rajoitettiin jo 1970–luvulla. 1990–luvulla sitä käytettiin Suomessa enää syyhyä vastaan. Euroopan unionin alueella käyttö kiellettiin 31. joulukuuta 2007.[2][3] Se lisättiin Tukholman sopimukseen vuonna 2009.[4]

  1. a b Kemikaalikortti - Lindaani Työterveyslaitos/ILO. Viitattu 25.11.2021. (englanniksi)
  2. a b c Lindane National Library of Medicine. Viitattu 25.11.2021. (englanniksi)
  3. Lindaani (pdf) Ympäristöhallinto. Viitattu 24.11.2021.
  4. Pysyvät orgaaniset yhdisteet (POP) Ympäristöhallinto. Viitattu 24.11.2021.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]