Ero sivun ”Louis Vierne” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutos
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Luckas-bot (keskustelu | muokkaukset)
297 546 muokkausta
p r2.7.1) (Botti lisäsi: et:Louis Vierne
LKFbot (keskustelu | muokkaukset)
botit
41 053 muokkausta
p →top: muusikkojen linkitystä korjattu soittimista soittajiin per pyyntö using AWB
 
(21 välissä olevaa versiota 14 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
{{lähteetön}}
[[Tiedosto:LouisVierne.jpg|thumb|Louis Vierne]]
{{Henkilö
⚫
'''Louis Victor Jules Vierne''' ( [[8. lokakuuta]] [[1870]] [[Poitiers]], [[Ranska]] – [[2. kesäkuuta]] [[1937]] [[Pariisi]]) oli [[ranska]]lainen [[säveltäjä]] ja [[urut|urkuri]]. Hän toimi Pariisin [[Notre Damen katedraali (Pariisi)|Pariisin Notre-Damen]] pääurkurin (Organiste titulaire du grand-orgue) elinikäisessä virassa [[21. toukokuuta]] [[1900]] alkaen.
| nimi = Louis Vierne
| alkuperäinen nimi =
| kuva = Vierne 1910.JPG
| kuvakoko =
| kuvateksti = Vierne 1910
| syntymäpäivä = {{Syntymäaika ja ikä|8|10|1870||1}}
| syntymäpaikka = [[Poitiers]], [[Ranska]]
| kuolinpäivä = {{Kuolinaika ja ikä|8|10|1870|2|6|1937}}
| kuolinpaikka = [[Pariisi]], [[Ranska]]
| ammatti = säveltäjä<br />urkuri
| merkittävät teokset = Juhlamessu (Messe Solennelle)<br />6 urkusinfoniaa
| tyyli = [[1900-luvun taidemusiikki]]
| arvonimi =
}}
⚫
'''Louis Victor Jules Vierne''' ([[8. lokakuuta]] [[1870]] [[Poitiers]], [[Ranska]] – [[2. kesäkuuta]] [[1937]] [[Pariisi]]) oli [[ranska]]lainen [[säveltäjä]] ja [[urkuri]].<ref name="AMG">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.allmusic.com/artist/louis-vierne-mn0001516494/biography | Nimeke = Artist Biography | Tekijä = Adrian Corleonis | Ajankohta = | Julkaisu = all music guide | Viitattu = 7.8.2019 }}</ref> Hän toimi [[Notre Damen katedraali (Pariisi)|Pariisin Notre-Damen]] pääurkurin (''Organiste titulaire du grand-orgue'') elinikäisessä virassa 21. toukokuuta 1900 alkaen.


== Elämästä ==
== Elämästä ==
Louis Vierne syntyi [[Poitiers]]'ssa lähes sokeana (cataracta congenita). Perhe muutti aluksi [[Pariisi]]in, sitten [[Lille]]en ja takaisin Pariisin. Vierne sai seitsenvuotiaana tehdyn leikkauksen jälkeen näkönsä osittain voidakseen opiskella musiikkia. Hän oli aluksi [[César Franck]]in yksityisoppilaana ja tämän kuoltua Pariisin Konservatoriossa [[Charles-Marie Widor]]in urkuluokalla. Hän pääsi pian Widorin apulaiseksi Pariisin [[Saint-Sulpice (Pariisi)|Saint-Sulpice]]-kirkkoon. Siellä sijaitsivat Ranskan suurimmat, [[Aristide Cavaillé-Coll]]in uudelleen rakentamat urut. Viernen vastoinkäymisten täyttämän elämän suurin voitto oli valinta Pariisin Notre-Damen katedraalin pääurkuriksi.
Louis Vierne syntyi Poitiers'ssa lähes sokeana (johtuen synnynnäisestä [[Harmaakaihi|harmaakaihista]] cataracta congenita). Perhe muutti aluksi Pariisiin, sitten [[Lille]]en ja takaisin Pariisin. Vierne sai kuusivuotiaana tehdyn leikkauksen jälkeen rajoitetun näkökyvyn ja saattoi alkaa opiskella musiikkia.<ref name="AMG"/> Hän oli aluksi [[César Franck]]in yksityisoppilaana ja tämän kuoltua [[Pariisin konservatorio|Pariisin konservatoriossa]] [[Charles-Marie Widor]]in urkuluokalla. Hän pääsi pian Widorin apulaiseksi Pariisin [[Saint-Sulpice (Pariisi)|Saint-Sulpice]]-kirkkoon. Siellä sijaitsivat Ranskan suurimmat, [[Aristide Cavaillé-Coll]]in uudelleen rakentamat urut. Viernen vastoinkäymisten täyttämän elämän suurin voitto oli valinta Pariisin Notre-Damen katedraalin pääurkuriksi.


Vierne asui levottomat vuodet 1915–1920 Sveitsissä. Hän konsertoi vuosina 1924–1925 kahteen otteeseen Englannissa, missä kantaesitti viidennen urkusinfoniansa Lontoon [[Westminster Abbey]]ssa, ja vuonna 1927 hän teki neljän kuukauden kiertueen Yhdysvaltoihin ja Kanadaan.
Vierne asui levottomat vuodet 1915–1920 [[Sveitsi]]ssä. Hän konsertoi vuosina 1924–1925 kahteen otteeseen [[Englanti|Englannissa]], missä [[Kantaesitys|kantaesitti]] viidennen urkusinfoniansa [[Lontoo]]n [[Westminster Abbey]]ssa, ja vuonna 1927 hän teki neljän kuukauden kiertueen [[Yhdysvallat|Yhdysvaltoihin]] ja [[Kanada]]an.


Vuonna 1898 solmittu avioliitto Arlette Taskinin kanssa kesti vain vajaat kymmenen vuotta. Avioeron jälkeen Viernellä oli kumppanina laulaja Jeanne Montjovet ja Sveitsin ajan jälkeen nuori laulaja Madeleine Richepin. Avioliitosta syntynyt nuorempi poika André menehtyi kymmenvuotiaana ja vanhempi poika Jacques kaatui rintamalla vain 17-vuotiaana. Myös hänen Pariisin Notre-Dame-des-Champs-kirkon urkurina toiminut veljensä [[René Vierne]] kaatui rintamalla. Toinen veli Edouard kuoli vuonna 1926.
Vuonna 1898 solmittu avioliitto Arlette Taskinin kanssa kesti vain vajaat kymmenen vuotta. Avioeron jälkeen Viernellä oli kumppanina laulaja Jeanne Montjovet ja Sveitsin ajan jälkeen nuori laulaja Madeleine Richepin. Avioliitosta syntynyt nuorempi poika André kuoli kymmenvuotiaana ja vanhempi poika Jacques kaatui rintamalla vain 17-vuotiaana. Myös hänen Pariisin [[Notre-Dame-des-Champs]]-kirkon urkurina toiminut veljensä [[René Vierne]] kaatui rintamalla. Toinen veli Édouard kuoli vuonna 1926.


Viernen omien sanojen mukaan Notre-Damen maagiset urut olivat ainoa inspiraation lähde hänen loppuelämänsä aikana. Hän oli lähes sokea, sillä synnynnäisen kaihin lisäksi silmissä oli glaukooma. Myös sydän oireili, mikä aiheutti ennenaikaisen kuoleman. Kuolemakin oli dramaattinen. Kesäkuun 2. päivän konsertin viimeisenä numerona oli ''Stèle pour un enfant défunt'' (Lapsen hautakivi) teoksesta ''Triptyque'', ja säveltäjä ryhtyi vielä rekisteröimään urkuja tavanmukaista improvisaatiota varten, kun hän lyyhistyi urkujen koskettimille.
Viernen omien sanojen mukaan Notre-Damen maagiset urut olivat ainoa inspiraation lähde hänen loppuelämänsä aikana. Hän oli lähes sokea, sillä synnynnäisen kaihin lisäksi silmissä oli [[glaukooma]]. Myös sydän oireili, mikä aiheutti ennenaikaisen kuoleman. Kuolemakin oli dramaattinen. Kesäkuun 2. päivän konsertin viimeisenä numerona oli ''Stèle pour un enfant défunt'' (Lapsen hautakivi) teoksesta ''Triptyque'', ja säveltäjä ryhtyi vielä rekisteröimään urkuja tavanmukaista improvisaatiota varten, kun hän lyyhistyi urkujen koskettimille.


== Tuotannosta ==
== Tuotannosta ==
Viernen tuotanto on pääasiassa urkumusiikkia. 60 opuksesta vain 17 on jotakin muuta. Merkittävimmät urkuteokset ovat myös kuoron sisältävän ''Juhlamessun'' (Messe Solennelle) ohella kuusi [[urkusinfonia]]a. Ensimmäinen sinfonia on Notre Damea edeltävältä ajalta ja saanut vaikutteita Widorilta. Se on kuusiosainen, kun muut oat viisiosaisia. Toinen sinfonia on saanut vaikutteita [[César Franck]]in koraaleista. Kolmas sinfonia on intensiivisin, ja sitä esitetään eniten. Neljäs sinfonia on melankolinen, ja Vierne sävelsi sen elämänsä vaikeimpien vuosien aikana. Viides sinfonia ei käsittele musiikillista materiaalia sinfonisesti vaan pikemminkin [[Richard Wagner|Wagnerin]] johtoaiheiden tapaan.
Viernen tuotanto on pääasiassa urkumusiikkia. 60 opuksesta vain 17 on jotakin muuta. Merkittävimmät urkuteokset ovat myös kuoron sisältävän ''Juhlamessun'' (Messe Solennelle) ohella kuusi [[urkusinfonia]]a. Ensimmäinen sinfonia on Notre Damea edeltävältä ajalta ja saanut vaikutteita Widorilta. Se on kuusiosainen, kun muut ovat viisiosaisia. Toinen sinfonia on saanut vaikutteita César Franckin [[Koraali|koraaleista]]. Kolmas sinfonia on intensiivisin, ja sitä esitetään eniten. Neljäs sinfonia on melankolinen, ja Vierne sävelsi sen elämänsä vaikeimpien vuosien aikana. Viides sinfonia ei käsittele musiikillista materiaalia sinfonisesti vaan pikemminkin [[Richard Wagner|Wagnerin]] johtoaiheiden tapaan.


[[Tiedosto:Gargoyles (Notre-Dame de Paris - South-West).JPG|thumb|Gargouilles]]
[[Tiedosto:Gargoyles (Notre-Dame de Paris - South-West).JPG|thumb|Gargouilles]]
Rivi 20: Rivi 35:
Varsin vaihtelevaa ja arvoituksellista musiikkia sisältyy 24 Fantasiakappaleesen (Pièces de Fantaisie), jotka on jaettu neljäksi sarjaksi. Joka sarjan rakenne on sama kuin [[messu]]n: Entrée - [[introitus|Introït]] - [[offertorium|Offertoire]] - Élévation - [[ehtoollinen|Communion]] - Sortie. Toisaalta kukin sarja voisi olla pieni urkusinfonia. Säveltäjän ajatus lienee ollut, että harjoitellessaan näitä kappaleita tulevat urkurit saisivat samalla tuntuman messuun.
Varsin vaihtelevaa ja arvoituksellista musiikkia sisältyy 24 Fantasiakappaleesen (Pièces de Fantaisie), jotka on jaettu neljäksi sarjaksi. Joka sarjan rakenne on sama kuin [[messu]]n: Entrée - [[introitus|Introït]] - [[offertorium|Offertoire]] - Élévation - [[ehtoollinen|Communion]] - Sortie. Toisaalta kukin sarja voisi olla pieni urkusinfonia. Säveltäjän ajatus lienee ollut, että harjoitellessaan näitä kappaleita tulevat urkurit saisivat samalla tuntuman messuun.


Kappaleista tunnetuin on kolmannen sarjan päättävä Westminsterin kellot (''Carillon de Westminster''), jossa Lontoon [[Big Ben]]in teemaa on muunnettu melodisemmaksi. Notre Damen katedraalin demonisiin veistoksiin liittyy läheisesti neljännen sarjan Syöksykouruja ja epäsikiöitä (''Gargouilles et Chimères''). Toisen sarjan Virvatulia (''Feux follets''), kolmannen Aaveita (''Fantômes'') sekä neljännen Merenneitoja (''Naïades'') ovat liukuneet kauaksi perinteistä urkumusiikista.
Kappaleista tunnetuin on kolmannen sarjan päättävä ''Westminsterin kellot'' (''Carillon de Westminster''), jossa Lontoon [[Big Ben]]in teemaa on muunnettu melodisemmaksi. Notre Damen katedraalin demonisiin veistoksiin liittyy läheisesti neljännen sarjan ''Syöksykouruja ja epäsikiöitä'' (''Gargouilles et Chimères''). Toisen sarjan ''Virvatulia'' (''Feux follets''), kolmannen ''Aaveita'' (''Fantômes'') sekä neljännen ''Merenneitoja'' (''Naïades'') ovat liukuneet kauaksi perinteistä urkumusiikista.


Urkuharmonillakin soitettavaksi sopivat vaatimattomammat 24 vaapaan tyylin kappaletta. Näihin sisältyy urkuriveljelle René Viernelle omistettu viehättävä ''Carillon (de Longpont)''. Longpont on pieni kylä [[Aisne]]n departementissa Villers-Cotterêts'n ja Soissonsin välillä, ja vieraillessaan siellä Vierne ihastui siellä olleen kappelin kellojen sointiin. Hän ei myöhemmin enää tunnistanut sitä, koska yksi kelloista oli vaihdettu.
[[Urkuharmoni|Urkuharmonillakin]] soitettavaksi sopivat vaatimattomammat 24 vapaan tyylin kappaletta. Näihin sisältyy urkuriveljelle René Viernelle omistettu viehättävä ''Carillon (de Longpont)''. [[Longpont]] on kunta [[Aisne]]n departementissa [[Villers-Cotterêts|Villers-Cotterêts'n]] ja [[Soissons|Soissonsin]] välillä, ja vieraillessaan siellä Vierne ihastui siellä olleen kappelin kellojen sointiin. Hän ei myöhemmin enää tunnistanut sitä, koska yksi kelloista oli vaihdettu.


== Teokset ==
== Teokset ==
Rivi 61: Rivi 76:
* Sinfonia a-molli orkesterille, op. 24 (1907–1908)
* Sinfonia a-molli orkesterille, op. 24 (1907–1908)


== Lähteet ==
⚫
{{DEFAULTSORT:Vierne, Louis}}
{{Viitteet}}
== Aiheesta muualla ==
{{commonscat-rivi}}

{{Auktoriteettitunnisteet}}
⚫
{{AAKKOSTUS:Vierne, Louis}}
[[Luokka:Ranskalaiset säveltäjät]]
[[Luokka:Ranskalaiset säveltäjät]]
[[Luokka:Ranskalaiset urkurit]]
[[Luokka:Ranskalaiset urkurit]]
Rivi 67: Rivi 88:
[[Luokka:Vuonna 1870 syntyneet]]
[[Luokka:Vuonna 1870 syntyneet]]
[[Luokka:Vuonna 1937 kuolleet]]
[[Luokka:Vuonna 1937 kuolleet]]

[[ar:لويس فيرن]]
[[br:Louis Vierne]]
[[ca:Louis Vierne]]
[[cs:Louis Vierne]]
[[da:Louis Vierne]]
[[de:Louis Vierne]]
[[et:Louis Vierne]]
[[en:Louis Vierne]]
[[es:Louis Vierne]]
[[eo:Louis Vierne]]
[[eu:Louis Vierne]]
[[fr:Louis Vierne]]
[[it:Louis Vierne]]
[[he:לואי ויירן]]
[[la:Ludovicus Vierne]]
[[lb:Louis Vierne]]
[[hu:Louis Vierne]]
[[nl:Louis Vierne]]
[[ja:ルイ・ヴィエルヌ]]
[[no:Louis Vierne]]
[[pl:Louis Vierne]]
[[ru:Вьерн, Луи Виктор Жюль]]
[[simple:Louis Vierne]]
[[sv:Louis Vierne]]
[[zh:路易·维尔纳]]

Nykyinen versio 15. kesäkuuta 2024 kello 18.20

 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Louis Vierne
Vierne 1910
Vierne 1910
Henkilötiedot
Syntynyt8. lokakuuta 1870
Poitiers, Ranska
Kuollut2. kesäkuuta 1937 (66 vuotta)
Pariisi, Ranska
Ammatti säveltäjä
urkuri
Muut tiedot
Merkittävät teoksetJuhlamessu (Messe Solennelle)
6 urkusinfoniaa
Tyyli 1900-luvun taidemusiikki

Louis Victor Jules Vierne (8. lokakuuta 1870 Poitiers, Ranska – 2. kesäkuuta 1937 Pariisi) oli ranskalainen säveltäjä ja urkuri.[1] Hän toimi Pariisin Notre-Damen pääurkurin (Organiste titulaire du grand-orgue) elinikäisessä virassa 21. toukokuuta 1900 alkaen.

Elämästä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Louis Vierne syntyi Poitiers'ssa lähes sokeana (johtuen synnynnäisestä harmaakaihista cataracta congenita). Perhe muutti aluksi Pariisiin, sitten Lilleen ja takaisin Pariisin. Vierne sai kuusivuotiaana tehdyn leikkauksen jälkeen rajoitetun näkökyvyn ja saattoi alkaa opiskella musiikkia.[1] Hän oli aluksi César Franckin yksityisoppilaana ja tämän kuoltua Pariisin konservatoriossa Charles-Marie Widorin urkuluokalla. Hän pääsi pian Widorin apulaiseksi Pariisin Saint-Sulpice-kirkkoon. Siellä sijaitsivat Ranskan suurimmat, Aristide Cavaillé-Collin uudelleen rakentamat urut. Viernen vastoinkäymisten täyttämän elämän suurin voitto oli valinta Pariisin Notre-Damen katedraalin pääurkuriksi.

Vierne asui levottomat vuodet 1915–1920 Sveitsissä. Hän konsertoi vuosina 1924–1925 kahteen otteeseen Englannissa, missä kantaesitti viidennen urkusinfoniansa Lontoon Westminster Abbeyssa, ja vuonna 1927 hän teki neljän kuukauden kiertueen Yhdysvaltoihin ja Kanadaan.

Vuonna 1898 solmittu avioliitto Arlette Taskinin kanssa kesti vain vajaat kymmenen vuotta. Avioeron jälkeen Viernellä oli kumppanina laulaja Jeanne Montjovet ja Sveitsin ajan jälkeen nuori laulaja Madeleine Richepin. Avioliitosta syntynyt nuorempi poika André kuoli kymmenvuotiaana ja vanhempi poika Jacques kaatui rintamalla vain 17-vuotiaana. Myös hänen Pariisin Notre-Dame-des-Champs-kirkon urkurina toiminut veljensä René Vierne kaatui rintamalla. Toinen veli Édouard kuoli vuonna 1926.

Viernen omien sanojen mukaan Notre-Damen maagiset urut olivat ainoa inspiraation lähde hänen loppuelämänsä aikana. Hän oli lähes sokea, sillä synnynnäisen kaihin lisäksi silmissä oli glaukooma. Myös sydän oireili, mikä aiheutti ennenaikaisen kuoleman. Kuolemakin oli dramaattinen. Kesäkuun 2. päivän konsertin viimeisenä numerona oli Stèle pour un enfant défunt (Lapsen hautakivi) teoksesta Triptyque, ja säveltäjä ryhtyi vielä rekisteröimään urkuja tavanmukaista improvisaatiota varten, kun hän lyyhistyi urkujen koskettimille.

Tuotannosta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viernen tuotanto on pääasiassa urkumusiikkia. 60 opuksesta vain 17 on jotakin muuta. Merkittävimmät urkuteokset ovat myös kuoron sisältävän Juhlamessun (Messe Solennelle) ohella kuusi urkusinfoniaa. Ensimmäinen sinfonia on Notre Damea edeltävältä ajalta ja saanut vaikutteita Widorilta. Se on kuusiosainen, kun muut ovat viisiosaisia. Toinen sinfonia on saanut vaikutteita César Franckin koraaleista. Kolmas sinfonia on intensiivisin, ja sitä esitetään eniten. Neljäs sinfonia on melankolinen, ja Vierne sävelsi sen elämänsä vaikeimpien vuosien aikana. Viides sinfonia ei käsittele musiikillista materiaalia sinfonisesti vaan pikemminkin Wagnerin johtoaiheiden tapaan.

Gargouilles
Chimera

Messuja vai sinfonioita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsin vaihtelevaa ja arvoituksellista musiikkia sisältyy 24 Fantasiakappaleesen (Pièces de Fantaisie), jotka on jaettu neljäksi sarjaksi. Joka sarjan rakenne on sama kuin messun: Entrée - Introït - Offertoire - Élévation - Communion - Sortie. Toisaalta kukin sarja voisi olla pieni urkusinfonia. Säveltäjän ajatus lienee ollut, että harjoitellessaan näitä kappaleita tulevat urkurit saisivat samalla tuntuman messuun.

Kappaleista tunnetuin on kolmannen sarjan päättävä Westminsterin kellot (Carillon de Westminster), jossa Lontoon Big Benin teemaa on muunnettu melodisemmaksi. Notre Damen katedraalin demonisiin veistoksiin liittyy läheisesti neljännen sarjan Syöksykouruja ja epäsikiöitä (Gargouilles et Chimères). Toisen sarjan Virvatulia (Feux follets), kolmannen Aaveita (Fantômes) sekä neljännen Merenneitoja (Naïades) ovat liukuneet kauaksi perinteistä urkumusiikista.

Urkuharmonillakin soitettavaksi sopivat vaatimattomammat 24 vapaan tyylin kappaletta. Näihin sisältyy urkuriveljelle René Viernelle omistettu viehättävä Carillon (de Longpont). Longpont on kunta Aisnen departementissa Villers-Cotterêts'n ja Soissonsin välillä, ja vieraillessaan siellä Vierne ihastui siellä olleen kappelin kellojen sointiin. Hän ei myöhemmin enää tunnistanut sitä, koska yksi kelloista oli vaihdettu.

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urkuteoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Messe solennelle en ut dièse mineur op.16 pour choeur a 4 voix mixtes et 2 orgues
    • Kyrie - Gloria - Sanctus - Benedictus - Agnus Dei
  • Première symphonie en ré mineur op. 14 (1898–99)
    • Prélude - Fugue - Pastorale - Allegro vivace - Andante - Final
  • Deuxième symphonie en mi mineur op. 20 (1902)
    • Allegro - Choral - Scherzo - Cantabile - Final
  • Troisième symphonie en fa dièse mineur op. 28 (1911)
    • Allegro maëstoso - Cantilène - Intermezzo - Adagio - Final
  • Quatrième symphonie en sol mineur op. 32 (1914)
    • Prélude - Allegro - Menuet - Romance - Final
  • Cinquième symphonie en la mineur op. 47 (1923–24)
    • Grave - Allegro - Scherzo - Larghetto - Final
  • Sixième symphonie en si mineur op. 59 (1930)
    • Introduction et Allegro - Aria - Scherzo - Adagio - Final
  • Première suite des Pièces de fantaisie op. 51 (1924)
    • Prélude - Andantino - Caprice - Intermezzo - Requiem aeternam - Marche nuptiale
  • Deuxième suite des Pièces de fantaisie op. 53 (1924)
    • Lamento - Sicilienne - Hymne au soleil - Feux follets - Clair de lune - Toccata
  • Troisième suite des Pièces de fantaisie op. 54 (1925)
    • Dedicace - Impromptu - Étoile du soir - Fantômes - Sur le Rhin - Carillon de Westminster
  • Quatrième suite des Pièces de fantaisie op. 55 (1925)
    • Aubade - Résignation - Cathédrales - Naïades - Gargouilles et chimères - Les cloches de Hinckley
  • 24 pièces en style libre pour orgue ou harmonium, op. 31 (1913)
    • Préambule - Cortège - Complainte - Épitaphe - Prélude - Canon - Méditation - Idylle mélancolique - Madrigal - Rêverie - Divertissement - Canzona - Légende - Scherzetto - Arabesque - Choral - Lied - Marche funèbre - Berceuse - Pastorale - Carillon - Élégie - Épithalame - Postlude
  • Messe basse pour orgue ou harmonium op.30 (1912)
    • Entrée - Introït - Offertoire - Élévation - Communion - Sortie
  • Messe basse pour les défunts pour orgue ou harmonium op.62 (1934)
    • Prélude - Introït - Offertoire - Élévation - Communion - Défilé
  • Triptyque op. 58 (1929–1931)
    • Matines - Communion - Stèle pour un enfant défunt

Muuta musiikkia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Sonaatti viululle ja pianolle, op. 23 (1905–1906)
  • Sinfonia a-molli orkesterille, op. 24 (1907–1908)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Adrian Corleonis: Artist Biography all music guide. Viitattu 7.8.2019.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Taiteenala
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Louis_Vierne&oldid=22454134”