Ero sivun ”Lounaismurteet” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutos
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Kaksikielisen Turunmaan alueella puhuttava suomi pohjautuu lounais(suomalais)murteisiin.
Ipr1Bot (keskustelu | muokkaukset)
botit
204 356 muokkausta
p Poistetaan vanhentuneita mallineita
 
(35 välissä olevaa versiota 26 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
[[Tiedosto:Lounaismurteet.png|pienoiskuva|Lounaismurteiden levinneisyysalue]]
[[Kuva:Suomen kielen lounaissuomalaismurteet.png|thumb|Lounaissuomalaismurteiden levinneisyysalue (vaaleammalla kaksikielinen alue, jossa suomi vähemmistönä), viivoituksella lounaissuomalaisten välimurteiden alue]]


'''Lounaismurteet''' ovat [[Lounais-Suomi|Lounais-Suomessa]] melko pienellä mutta tiheästi asutulla maantieteellisellä alueella (kolmio [[Vihti]]–[[Turku]]–[[Merikarvia]]) puhuttu murreryhmä.
'''Lounaismurteet''' ovat [[Lounais-Suomi|Lounais-Suomessa]] melko pienellä mutta tiheästi asutulla maantieteellisellä alueella (kolmio [[Vihti]]–[[Turku]]–[[Merikarvia]]) puhuttuja [[Suomen murteet|suomen kielen murteita]].

Vanha kirjasuomi nojasi pitkälti lounaismurteisiin [[Mikael Agricola]]n ajoista lähtien aina 1800-luvulle asti.<ref>Lyytikäinen 2020, s. 15</ref>


==Jako alaryhmiin ja tuntomerkit==
==Jako alaryhmiin ja tuntomerkit==
Lounaismurteilla on runsaasti omaleimaisia piirteitä, ja ne jaetaan useimmiten seitsemään eri alaryhmään, joista kaksi (pohjoisryhmä ja itäryhmä) kuuluu varsinaisiin lounaismurteisiin ja loput viisi (Länsi-Uudenmaan murteet, Someron seudun murteet, Turun ylämaan murteet, Ala-Satakunnan murteet ja Porin seudun murteet) ovat niin sanottuja lounaisia välimurteita.<ref name="alueet">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.internetix.ofw.fi/opinnot/opintojaksot/8kieletkirjallisuus/aidinkieli/murteet/lounais.html | Nimeke =Lounaismurteiden alue | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Internetix | Viitattu = 24.7.2009 | Kieli = }}</ref>
Lounaismurteilla on runsaasti omaleimaisia piirteitä, ja ne jaetaan useimmiten seitsemään eri alaryhmään, joista kaksi (pohjoisryhmä ja itäryhmä) kuuluu varsinaisiin lounaismurteisiin ja loput viisi (Länsi-Uudenmaan murteet, Someron seudun murteet, Turun ylämaan murteet, Ala-Satakunnan murteet ja Porin seudun murteet) ovat niin sanottuja lounaisia välimurteita.<ref name="alueet">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.internetix.ofw.fi/opinnot/opintojaksot/8kieletkirjallisuus/aidinkieli/murteet/lounais.html | Nimeke =Lounaismurteiden alue | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Internetix | Viitattu = 24.7.2009 | Kieli = }}</ref>


Lounaismurteiden kotoperäinen sanasto on laaja, ja niissä on paljon lainasanoja [[germaaniset kielet|germaanisista kielistä]]. Muista suomen murteista poiketen sananalkuiset konsonanttiyhdistelmät ovat yleisiä, ja niitä esiintyy myös puhtaasti suomenkielisissäkin sanoissa; samoin lähes kaikissa [[onomatopoeettinen|onomatopoeettisissa]] sanoissa (''präiskiä'', ''fletku'', ''krapsuttaa'') on sananalkuinen konsonanttiyhdistelmä. Lounaismurteet ovat ainoa Suomen murreryhmä, jossa soinniton [[f]]-äänne esiintyy natiivina eli kotoperäisenä. Ääntämyksessä on myös muita ainutlaatuisia piirteitä, kuten eräiden vokaalien ääntäminen puolipitkänä (tavallisesti lyhyt) sekä niin sanottu mediaklusiili, puolisoinnillinen, äänne. Alueen tärkeimmät kaupungit ovat [[Turku]], [[Pori]], [[Rauma]], [[Salo]] ja [[Uusikaupunki]], joissa jokaisessa on oma murremuotonsa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.internetix.ofw.fi/opinnot/opintojaksot/8kieletkirjallisuus/aidinkieli/murteet/murrealu.html | Nimeke =Suomen murrealueet | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Internetix | Viitattu = 24.7.2009 | Kieli = }}</ref>
Lounaismurteiden kotoperäinen sanasto on laaja, ja niissä on paljon lainasanoja [[germaaniset kielet|germaanisista kielistä]]. Muista suomen murteista poiketen sananalkuiset konsonanttiyhdistelmät ovat yleisiä, ja niitä esiintyy myös puhtaasti suomenkielisissäkin sanoissa; samoin lähes kaikissa [[onomatopoeettinen|onomatopoeettisissa]] sanoissa (''präiskiä'', ''fletku'', ''krapsuttaa'') on sananalkuinen konsonanttiyhdistelmä. Lounaismurteet ovat ainoa Suomen murreryhmä, jossa soinniton [[f]]-äänne esiintyy natiivina eli kotoperäisenä. Ääntämyksessä on myös muita ainutlaatuisia piirteitä, kuten eräiden vokaalien ääntäminen puolipitkänä (tavallisesti lyhyt) sekä niin sanottu mediaklusiili, puolisoinnillinen, äänne. Alueen tärkeimmät kaupungit ovat [[Turku]], [[Pori]], [[Rauma]], [[Salo]] ja [[Uusikaupunki]], joissa jokaisessa on oma murremuotonsa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.internetix.ofw.fi/opinnot/opintojaksot/8kieletkirjallisuus/aidinkieli/murteet/murrealu.html | Nimeke = Suomen murrealueet | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Internetix | Viitattu = 24.7.2009 | Kieli = | arkisto = https://web.archive.org/web/20070927010509/http://www.internetix.ofw.fi/opinnot/opintojaksot/8kieletkirjallisuus/aidinkieli/murteet/murrealu.html | arkistoitu = 27.9.2007 }}</ref>


===Varsinaiset lounaismurteet===
===Varsinaiset lounaismurteet===
'''Varsinaisilla lounaismurteilla''' on paljon yhteisiä piirteitä [[viron kieli|viron kielen]] kanssa, ja on väitetty, että lounaismurteet olisivat kielellisesti lähempänä viroa kuin muita [[suomen murteet|suomen kielen murteita]], muun muassa painollisen tavun pitkät vokaalit diftongioituivat lopullisesti vasta [[1600-luku|1600-luvulla]], ja joissakin murremuodoissa niitä esiintyy yhä, esimerkiksi ''sää puhu sooppa'' (pro ''suopaa'' tai ''suappa'' "sinä valehtelet"). Lounaismurteet tunnistaa parhaiten ehkä niiden erikoisesta rytmistä, joka johtuu painottomien ja painollisten tavujen välisestä jyrkästä erosta.
Varsinaisilla lounaismurteilla on paljon yhteisiä piirteitä [[viron kieli|viron kielen]] kanssa, ja on väitetty, että lounaismurteet olisivat kielellisesti lähempänä viroa kuin muita [[suomen murteet|suomen kielen murteita]], muun muassa painollisen tavun pitkät vokaalit diftongioituivat lopullisesti vasta 1600-luvulla, ja joissakin murremuodoissa niitä esiintyy yhä, esimerkiksi ''sää puhu sooppa'' (pro ''suopaa'' tai ''suappa'' "sinä valehtelet"). Tutun murteen sijamuodoista useimmat vastaavat viron kielen sijamuotoja, erikoisimpana illatiivin pääte -sse.
Lounaismurteet tunnistaa parhaiten ehkä niiden erikoisesta rytmistä, joka johtuu painottomien ja painollisten tavujen välisestä jyrkästä erosta.


===Lounaiset välimurteet===
===Lounaiset välimurteet===
Monissa murreluokituksissa omaksi, lounaismurteista erilliseksi murreryhmäkseen luetaan '''lounaiset välimurteet'''.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kotus.fi/index.phtml?s=368 | Nimeke =Suomen murrealueet | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Kotimaisten kielten tutkimuskeskus | Viitattu = 24.7.2009 | Kieli = }}</ref> Niitä puhutaan varsinaisten lounaismurteiden ja [[hämäläismurteet|hämäläismurteiden]] väliin jäävällä kapeahkolla vyöhykkeellä (kuvassa vinoviivoituksella), joka ulottuu Vihdistä [[Somero]]n, [[Loimaa]]n, [[Kokemäki|Kokemäen]] ja [[Pori]]n kautta Merikarvialle.<ref name="alueet" /> Näissä läntisen [[Uusimaa|Uudenmaan]], lounaisimman [[Häme]]en, koillisen [[Varsinais-Suomi|Varsinais-Suomen]] ja keskisen [[Satakunta|Satakunnan]] murteissa lounaismurteiden ja hämäläismurteiden piirteet osittain sekoittuvat. Näistä murteista puuttuvat muutamat lounaismurteiden leimallisimmat piirteet, esimerkiksi pitkät vokaalit ovat säilyneet sanan lopussa ja loppuheittoa ei ole.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.geocities.com/isolintu/courses/murterik.doc | Nimeke =Murteiden erikoispiirteet | Tekijä =de Smit, Merlijn | Tiedostomuoto =doc | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Merlijn de Smit | Viitattu = 24.7.2009 | Kieli = }}</ref> Näihin murteisiin kuuluu esimerkiksi [[Lounais-Häme|lounaishämäläinen]] [[Someron murre]] ja suurempien kaupunkien murteista Porin seudun murre.
Monissa murreluokituksissa omaksi, lounaismurteista erilliseksi murreryhmäkseen luetaan '''lounaiset välimurteet'''.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kotus.fi/index.phtml?s=368 | Nimeke = Suomen murrealueet | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Kotimaisten kielten tutkimuskeskus | Viitattu = 24.7.2009 | Kieli = | arkisto = https://web.archive.org/web/20141009024905/http://www.kotus.fi/index.phtml?s=368 | arkistoitu = 9.10.2014 }}</ref> Niitä puhutaan varsinaisten lounaismurteiden ja [[hämäläismurteet|hämäläismurteiden]] väliin jäävällä kapeahkolla vyöhykkeellä (kuvassa vinoviivoituksella), joka ulottuu Vihdistä [[Somero]]n, [[Loimaa]]n, [[Kokemäki|Kokemäen]] ja [[Pori]]n kautta Merikarvialle.<ref name="alueet" /> Näissä läntisen [[Uusimaa|Uudenmaan]], lounaisimman [[Häme]]en, koillisen [[Varsinais-Suomi|Varsinais-Suomen]] ja keskisen [[Satakunta|Satakunnan]] murteissa lounaismurteiden ja hämäläismurteiden piirteet osittain sekoittuvat. Näistä murteista puuttuvat muutamat lounaismurteiden leimallisimmat piirteet, esimerkiksi pitkät vokaalit ovat säilyneet sanan lopussa ja loppuheittoa ei ole.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.geocities.com/isolintu/courses/murterik.doc | Nimeke =Murteiden erikoispiirteet | Tekijä =de Smit, Merlijn | Tiedostomuoto =doc | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Merlijn de Smit | Viitattu = 24.7.2009 | Kieli = }}{{vanhentunut linkki}}</ref> Näihin murteisiin kuuluu esimerkiksi [[Lounais-Häme|lounaishämäläinen]] [[Someron murre]] ja suurempien kaupunkien murteista Porin seudun murre.


== Lounaismurteet kaunokirjallisuudessa ==
== Lounaismurteet kauno- ja tietokirjallisuudessa ==


[[Rauman murre|Rauman murteen]] on kirjalliseen muotoon siirtänyt [[Hj. Nortamo]] teoksissaan. Hänen manttelinperijänään on pidetty kirjailija [[Tauno Koskela]]a. Tämänpäivän tunnetuin 'raumangiälen' käyttäjä on murrekirjailija Hannu Heino.
[[Rauman murre|Rauman murteen]] on kirjalliseen muotoon siirtänyt [[Hj. Nortamo]] teoksissaan. Hänen manttelinperijänään on pidetty kirjailija [[Tauno Koskela]]a. Tämänpäivän tunnetuin 'raumangiälen' käyttäjä on murrekirjailija Hannu Heino.


[[Väinö Linna]]n [[Tuntematon sotilas|Tuntemattoman sotilaan]] hahmoista [[Urho Hietanen|kersantti Hietanen]] puhuu lounaismurretta.
[[Väinö Linna]]n [[Tuntematon sotilas|Tuntemattoman sotilaan]] hahmoista [[Urho Hietanen|kersantti Hietanen]] puhuu lounaismurretta. Kun Linnan [[Sotaromaani_(Tuntemattoman_sotilaan_käsikirjoitus)|alkuperäiseen teokseen]] tehtiin murteentarkistusta, muokkauksen suoritti lounaismurteiden osalta [[Helsingin yliopisto]]n suomen kielen professori [[Lauri Hakulinen]].<ref>Lyytikäinen 2020, s. 33–35</ref>


Murrerunoilija [[Heli Laaksonen]] on julkaissut laajan kokoelman kolumneja ja runoja lounaismurteilla. Tunnetuin näistä teoksista on Laaksosen esikoisrunokirja, ''Pulu uis''.
Murrerunoilija [[Heli Laaksonen]] on julkaissut laajan kokoelman kolumneja ja runoja lounaismurteilla. Tunnetuin näistä teoksista on Laaksosen esikoisrunokirja, ''Pulu uis''.


[[Turun murre|Turun murteella]] on julkaistu kirja ''Kui, sanos Aku'', joka sisältää [[VeePee Lehto|VeePee Lehdon]] kääntämiä [[Carl Barks]]in [[Aku Ankka]]-sarjakuvia.
Turun murteella on julkaistu kirja ''Kui, sanos Aku'', joka sisältää [[VeePee Lehto|VeePee Lehdon]] kääntämiä [[Carl Barks]]in [[Aku Ankka]] -sarjakuvia.

Turun murteen kieliopin ja harjoituskirjan ''Tämmöttös'' julkaisi Turun yliopiston fonetiikan emeritusprofessori [[Kalevi Wiik]] vuonna 2002.


== Murteen piirteitä ==
== Murteen piirteitä ==


* yleiskielen ''[[d]]'':n vastine on joko puolisoinnillinen d (ð) (vrt. englannin ''this'') tai r
* yleiskielen ''[[d]]'':n vastine on joko soinnillinen dentaalinen frikatiivi {{IPA|[ð]}} (vrt. englannin ''this'') tai r
::'''paðas''', '''verel''' (padassa, vedellä)
::'''paðas''', '''verel''' (padassa, vedellä)


* yleiskielen ''ts'' vastine on joko t, tt tai soinniton ts-[[affrikaatta]] (θ) (vrt. englannin ''thing'') yleiskielen ''metsä'' taipuu
* yleiskielen ''ts'' vastine on joko t, tt tai soinniton dentaalinen frikatiivi {{IPA|[θ]}} (vrt. englannin ''thing''); yleiskielen ''metsä'' taipuu


:: me'''tt'''ä : me'''t'''än (yleisedustus)
:: me'''tt'''ä : me'''t'''än (yleisedustus)
Rivi 35: Rivi 41:
:: me'''&theta;&theta;'''ä : me'''&theta;&theta;'''än (Rauman-Eurajoen seutu)
:: me'''&theta;&theta;'''ä : me'''&theta;&theta;'''än (Rauman-Eurajoen seutu)


* itämerenkantasuomen pitkien vokaalien ee, oo ja öö diftongioitumismuodot ''iä'', ''ua'' ja ''yä''
* Aukeavien diftongien avartuminen: yleiskielen ''ie'', ''uo'' ja ''yö'' edustuvat asuissa ''iä''/''ia'', ''ua'' ja ''yä''
::'''nuar tyämiäs''' pro ''nuori työmies'' (itämerenkantasuomen ''noori töömees'')
::'''nuar tyämiäs''' pro ''nuori työmies''; '''hiakka''' pro ''hiekka''


* i-, u-, ja y-loppuiset [[diftongi]]t ovat määräehdoin supistuneet (redusoituneet):
* i-, u-, ja y-loppuiset [[diftongi]]t ovat määräehdoin supistuneet (redusoituneet):
Rivi 42: Rivi 48:
:: koer(a), naora(a), kööh(ä) pro koira, nauraa, köyhä.
:: koer(a), naora(a), kööh(ä) pro koira, nauraa, köyhä.


* [[loppuheitto]] eli apokopee (sanat, joissa sananloppuinen vokaali kadonnut) joskus kaksitavuisissa, aina useampitavuisissa sanoissa
* [[Loppuheitto]] eli apokopee: lyhyt sananloppuinen vokaali on kadonnut eräistä kaksitavuisista ja kaikista useampitavuisissa sanoissa; koskee myös sananloppuisia vokaaliyhtymiä kuten ''ua'', ''yä'', ''iä''.
::See om '''pitk''' ja '''teräv'''.
::See om '''pitk''' ja '''teräv'''.
⚫
::Mnuu halutta '''assu''' Eorjoel.'' (= asua)


* [[sisäheitto]] eli synkopee (kolmi- tai useampitavuisten sanojen toisen avoimen tavun vokaali kadonnut, jos ensimmäinen tavu pitkä ja kolmas tavu alkaa l, m, n, r tai v)
* [[sisäheitto]] eli synkopee (kolmi- tai useampitavuisten sanojen toisen avoimen tavun vokaali kadonnut, jos ensimmäinen tavu pitkä ja kolmas tavu alkaa l, m, n, r tai v)
Rivi 51: Rivi 58:
* pitkät vokaalit lyhentyvät ensitavua edempänä ja viimeisen tavun klusiilit ja sibiliantit kahdentuvat
* pitkät vokaalit lyhentyvät ensitavua edempänä ja viimeisen tavun klusiilit ja sibiliantit kahdentuvat
::Neep '''puises seippä''' olik korkkiat. (= puiset seipäät)
::Neep '''puises seippä''' olik korkkiat. (= puiset seipäät)

* jälkitavujen ua, yä, ie ja iä jälkimmäinen vokaali kadonnut
⚫
::Mnuu halutta '''assu''' Eorjoel.'' (=asua)


* kaksois-l:n, -m:n, -n:n ja -r:n lyheneminen pitkän vokaalin, diftongin ja painottoman tavun jäljessä
* kaksois-l:n, -m:n, -n:n ja -r:n lyheneminen pitkän vokaalin, diftongin ja painottoman tavun jäljessä
Rivi 98: Rivi 102:


::'''taloho, kylähä, silmhi'''
::'''taloho, kylähä, silmhi'''

⚫
== Lähteet ==
⚫
{{Viitteet}}


== Kirjallisuutta ==
== Kirjallisuutta ==


* {{Kirjaviite | Tekijä = Lyytikäinen, Erkki | Nimeke = Sehän on murretta! | Vuosi = 2020 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Gaudeamus | Tunniste = | Isbn = 978-952-345-060-8}}
* Wiik, Kalevi: ''Jottan tarttis tehrä – Turun murteen sanakirja''.
* Wiik, Kalevi: ''Jottan tarttis tehrä – Turun murteen sanakirja''.
* Wiik, Kalevi: ''Tämmöttös – Turun murteen kielioppi ja harjoituskirja''.
* Wiik, Kalevi: ''Tämmöttös – Turun murteen kielioppi ja harjoituskirja''.
Rivi 107: Rivi 115:
== Aiheesta muualla ==
== Aiheesta muualla ==


* [http://www-fi.valitutpalat.fi/wwwbin/sanavarasto?serial=4 Paranna Turun murteen taitosi Reijo Mäen avustuksella]
* [http://www-fi.valitutpalat.fi/wwwbin/sanavarasto?serial=4 Paranna Turun murteen taitosi Reijo Mäen avustuksella] {{Wayback|1=http://www-fi.valitutpalat.fi/wwwbin/sanavarasto?serial=4 |päiväys=20050914220833 }}
* [http://turust.fi/naytteilleasettaja/uutissi-turust/ Uutissi Turust]

⚫
== Lähteet ==

⚫
{{Viitteet}}

{{Metatieto}}


{{Suomen murteet}}
[[Luokka:Lounaismurteet|*]]
[[Luokka:Lounaismurteet|*]]

[[de:Südwestfinnische Dialekte]]

Nykyinen versio 14. lokakuuta 2024 kello 23.00

Lounaismurteiden levinneisyysalue

Lounaismurteet ovat Lounais-Suomessa melko pienellä mutta tiheästi asutulla maantieteellisellä alueella (kolmio Vihti–Turku–Merikarvia) puhuttuja suomen kielen murteita.

Vanha kirjasuomi nojasi pitkälti lounaismurteisiin Mikael Agricolan ajoista lähtien aina 1800-luvulle asti.[1]

Jako alaryhmiin ja tuntomerkit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lounaismurteilla on runsaasti omaleimaisia piirteitä, ja ne jaetaan useimmiten seitsemään eri alaryhmään, joista kaksi (pohjoisryhmä ja itäryhmä) kuuluu varsinaisiin lounaismurteisiin ja loput viisi (Länsi-Uudenmaan murteet, Someron seudun murteet, Turun ylämaan murteet, Ala-Satakunnan murteet ja Porin seudun murteet) ovat niin sanottuja lounaisia välimurteita.[2]

Lounaismurteiden kotoperäinen sanasto on laaja, ja niissä on paljon lainasanoja germaanisista kielistä. Muista suomen murteista poiketen sananalkuiset konsonanttiyhdistelmät ovat yleisiä, ja niitä esiintyy myös puhtaasti suomenkielisissäkin sanoissa; samoin lähes kaikissa onomatopoeettisissa sanoissa (präiskiä, fletku, krapsuttaa) on sananalkuinen konsonanttiyhdistelmä. Lounaismurteet ovat ainoa Suomen murreryhmä, jossa soinniton f-äänne esiintyy natiivina eli kotoperäisenä. Ääntämyksessä on myös muita ainutlaatuisia piirteitä, kuten eräiden vokaalien ääntäminen puolipitkänä (tavallisesti lyhyt) sekä niin sanottu mediaklusiili, puolisoinnillinen, äänne. Alueen tärkeimmät kaupungit ovat Turku, Pori, Rauma, Salo ja Uusikaupunki, joissa jokaisessa on oma murremuotonsa.[3]

Varsinaiset lounaismurteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsinaisilla lounaismurteilla on paljon yhteisiä piirteitä viron kielen kanssa, ja on väitetty, että lounaismurteet olisivat kielellisesti lähempänä viroa kuin muita suomen kielen murteita, muun muassa painollisen tavun pitkät vokaalit diftongioituivat lopullisesti vasta 1600-luvulla, ja joissakin murremuodoissa niitä esiintyy yhä, esimerkiksi sää puhu sooppa (pro suopaa tai suappa "sinä valehtelet"). Tutun murteen sijamuodoista useimmat vastaavat viron kielen sijamuotoja, erikoisimpana illatiivin pääte -sse.

Lounaismurteet tunnistaa parhaiten ehkä niiden erikoisesta rytmistä, joka johtuu painottomien ja painollisten tavujen välisestä jyrkästä erosta.

Lounaiset välimurteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monissa murreluokituksissa omaksi, lounaismurteista erilliseksi murreryhmäkseen luetaan lounaiset välimurteet.[4] Niitä puhutaan varsinaisten lounaismurteiden ja hämäläismurteiden väliin jäävällä kapeahkolla vyöhykkeellä (kuvassa vinoviivoituksella), joka ulottuu Vihdistä Someron, Loimaan, Kokemäen ja Porin kautta Merikarvialle.[2] Näissä läntisen Uudenmaan, lounaisimman Hämeen, koillisen Varsinais-Suomen ja keskisen Satakunnan murteissa lounaismurteiden ja hämäläismurteiden piirteet osittain sekoittuvat. Näistä murteista puuttuvat muutamat lounaismurteiden leimallisimmat piirteet, esimerkiksi pitkät vokaalit ovat säilyneet sanan lopussa ja loppuheittoa ei ole.[5] Näihin murteisiin kuuluu esimerkiksi lounaishämäläinen Someron murre ja suurempien kaupunkien murteista Porin seudun murre.

Lounaismurteet kauno- ja tietokirjallisuudessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rauman murteen on kirjalliseen muotoon siirtänyt Hj. Nortamo teoksissaan. Hänen manttelinperijänään on pidetty kirjailija Tauno Koskelaa. Tämänpäivän tunnetuin 'raumangiälen' käyttäjä on murrekirjailija Hannu Heino.

Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan hahmoista kersantti Hietanen puhuu lounaismurretta. Kun Linnan alkuperäiseen teokseen tehtiin murteentarkistusta, muokkauksen suoritti lounaismurteiden osalta Helsingin yliopiston suomen kielen professori Lauri Hakulinen.[6]

Murrerunoilija Heli Laaksonen on julkaissut laajan kokoelman kolumneja ja runoja lounaismurteilla. Tunnetuin näistä teoksista on Laaksosen esikoisrunokirja, Pulu uis.

Turun murteella on julkaistu kirja Kui, sanos Aku, joka sisältää VeePee Lehdon kääntämiä Carl Barksin Aku Ankka -sarjakuvia.

Turun murteen kieliopin ja harjoituskirjan Tämmöttös julkaisi Turun yliopiston fonetiikan emeritusprofessori Kalevi Wiik vuonna 2002.

Murteen piirteitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • yleiskielen d:n vastine on joko soinnillinen dentaalinen frikatiivi [ð] (vrt. englannin this) tai r
paðas, verel (padassa, vedellä)
  • yleiskielen ts vastine on joko t, tt tai soinniton dentaalinen frikatiivi [θ] (vrt. englannin thing); yleiskielen metsä taipuu
mettä : metän (yleisedustus)
mettä : mettän (välimurteiden pohjoisosassa)
meθθä : meθθän (Rauman-Eurajoen seutu)
  • Aukeavien diftongien avartuminen: yleiskielen ie, uo ja yö edustuvat asuissa iä/ia, ua ja yä
nuar tyämiäs pro nuori työmies; hiakka pro hiekka
  • i-, u-, ja y-loppuiset diftongit ovat määräehdoin supistuneet (redusoituneet):
koer(a), naora(a), kööh(ä) pro koira, nauraa, köyhä.
  • Loppuheitto eli apokopee: lyhyt sananloppuinen vokaali on kadonnut eräistä kaksitavuisista ja kaikista useampitavuisissa sanoissa; koskee myös sananloppuisia vokaaliyhtymiä kuten ua, yä, iä.
See om pitk ja teräv.
Mnuu halutta assu Eorjoel. (= asua)
  • sisäheitto eli synkopee (kolmi- tai useampitavuisten sanojen toisen avoimen tavun vokaali kadonnut, jos ensimmäinen tavu pitkä ja kolmas tavu alkaa l, m, n, r tai v)
Mnää ole suamlane.
Tänäp olis pernoi ja affni ruakan
  • pitkät vokaalit lyhentyvät ensitavua edempänä ja viimeisen tavun klusiilit ja sibiliantit kahdentuvat
Neep puises seippä olik korkkiat. (= puiset seipäät)
  • kaksois-l:n, -m:n, -n:n ja -r:n lyheneminen pitkän vokaalin, diftongin ja painottoman tavun jäljessä
käänetti pro käännettiin
kualu pro kuollut
kiäretti pro kierrettiin
  • yleiskielen ea- ja eä-loppuiset nominit saavat uudet muodot
Talo o kauhian korkki. (= korkea; myös kauhian korkja ja kauhian korkia käyvät)
  • imperfektissä tunnus -s(i)
Hän istus. (=istui)
  • sananalkuiset konsonanttiyhdistelmät yleisiä, varsinkin klusiili +l tai r
Lopet nys se protkottamine (=valitus) ja menk klappama (= pesemään pyykkiä)
  • f-äänne yleinen
affen, kaffe, faneri, föli jne.
märjä halvo (märät halot)
  • Heikko aste usein yleiskielen i-loppuisen diftongin edellä
iðäne[n] pro itäinen
kellane[n] pro keltainen
  • Toisen tavun vokaalin piteneminen puolipitkäksi, jos ensitavu on lyhyt
Mää asùn Turùs pro Minä asun Turussa
  • Pitkät vokaalit sanan ensimmäisen tavun jälkeen harvinaisia sekä konsonanttien k, p, t ja s erikoisgeminaatio
ihmissi pro ihmisiä
kotti pro kotiin
  • Monikon genetiivi -tte (vrt. vironkielen de/te)
kissatte pro kissojen
autotte pro autojen
  • Rauman seuduilla myös tavujenvälinen h
taloho, kylähä, silmhi

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Lyytikäinen 2020, s. 15
  2. ↑ a b Lounaismurteiden alue Internetix. Viitattu 24.7.2009.
  3. ↑ Suomen murrealueet Internetix. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 24.7.2009.
  4. ↑ Suomen murrealueet Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Arkistoitu 9.10.2014. Viitattu 24.7.2009.
  5. ↑ de Smit, Merlijn: Murteiden erikoispiirteet (doc) Merlijn de Smit. Viitattu 24.7.2009.[vanhentunut linkki]
  6. ↑ Lyytikäinen 2020, s. 33–35

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lyytikäinen, Erkki: Sehän on murretta!. Helsinki: Gaudeamus, 2020. ISBN 978-952-345-060-8
  • Wiik, Kalevi: Jottan tarttis tehrä – Turun murteen sanakirja.
  • Wiik, Kalevi: Tämmöttös – Turun murteen kielioppi ja harjoituskirja.
  • Barks, Carl: Kui, sanos Aku – Kaikkest paremppi Ankka-jutui Turu murttel. Turu murttel kääntäny Veepee Lehto.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lounaismurteet&oldid=22710143”