Lupercalia

Lupercalia oli antiikin Roomassa vuosittain 15. helmikuuta vietetty juhla. Lupercalian alkuperä ulottuu mahdollisesti jopa 500-luvulle eaa. Sen vietto jatkui pitkälle kristilliselle ajalle, kunnes paavi Gelasius I määräsi Lupercalian lopetettavaksi vuonna 494. Alkujaan juhla oli puhdistusrituaali, joka myöhemmin sai myös hedelmällisyysrituaalin piirteitä. Keisarikaudella Lupercalian uskonnollinen merkitys jäi taka-alalle ja siitä tuli karnevaalimainen kansanjuhla.

Keskeisessä asemassa juhlassa oli luperci-pappien suorittama riitti, jossa he uhrasivat vuohen Palatium-kukkulan juurella sijaisevassa Lupercal-luolassa, juoksivat ulos kansan keskuuteen ja löivät katsojia uhratun vuohen nahasta repimillään suikaleilla. Luola, jossa uhraus suoritettiin oli sama, jossa susiemo tarun mukaan imetti kaupungin perustajia, Romulusta ja Remusta.

Luperci-papit olivat useimmista muista Rooman papistoista poiketen nuorehkoja, 20–40-vuotiaita miehiä. Vuotuinen riitti oli heidän ainoa virkatehtävänsä. Pappien nimi pohjautuu latinan kielen sanaan lupus, susi. Papit suorittivat rituaalinsa varhempina aikoina alastomia. Ilmeisesti keisari Augustuksen siveyslakien myötä he alkoivat käyttää lannevaatetta.

Lupercaliaa vietettiin perinteisen roomalaisen vuoden lopussa. Vuodenvaihde osui alkujaan helmi-maaliskuun taitteeseen. Juhla sijoittui keskelle vainajille omistettua yhdeksänpäiväistä Parentalia-juhlaa (13. helmikuuta–21. helmikuuta).

Lupercaliassa palvotuksi jumalaksi mainitaan useimmin itaalista alkuperää oleva metsän ja villin luonnon jumala Faunus. Keisariajalla jumala samaistettiin kreikkalaiseen metsänjumala Paniin.

Lähteet

• Alföldi, A.: Die Struktur des voretruskischen Römerstaates. Heidelberg: Carl Winter Universitätsverlag, 1974.
• Holleman A.W.J.: Pope Gelasius I and the Lupercalia. Amsterdam: Adolf M. Hakkert, 1974.
• Ulf, C.: Das römische Lupercalienfest. Darmstadt: Wissenschaftliche Buchgesellschaft, 1982.