Mindoronanoa
| Mindoronanoa | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Nautaeläimet Bovidae |
| Alaheimo: | Naudat Bovinae |
| Suku: | Aasianpuhvelit Bubalus |
| Laji: | mindorensis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Bubalus mindorensis |
|
 Tamaraon levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Mindoronanoa eli tamarao (Bubalus mindorensis)[2] on äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltu aasianpuhvelilaji, jota tavataan ainoastaan Filippiineille kuuluvalla Mindoron saarella. Täysikasvuisia yksilöitä on arveltu olevan enää vain muutamia satoja. Kannat ovat vähentyneet etenkin väestönkasvun ja maatalousalueen leviämisen takia.
Koko ja ulkonäkö
Tamarao on kooltaan pienehkö, mutta ruumiinrakenteeltaan vanttera. Esimerkiksi kesy vesipuhveli on yleensä jonkin verran hintelämpi. Paino on 200–274 ja ruumiin pituus on 220 cm ja säkäkorkeus 95–120 cm. Urokset ja naaraat ovat saman kokoisia. Tamaraoilla on lyhyt, mutta tiheä turkki, joka aikuisilla yksilöillä on harmahtavan musta ja keskenkasvuisilla punertavan ruskea tai harmaa. Punaisuus korostuu etenkin nuorilla vasikoilla. Jalkojen sisäpuolella, silmien yläpuolella, korvien sisäpuolella ja kaulassa on valkoisia kuvioita. Uroksilla ja naarailla on päästä melko suoraan taaksepäin kasvavat vantterat sarvet.[3]
Levinneisyys ja elinympäristö
Tamarao on Filippiineihin kuuluvan Mindoron saaren endeeminen laji. Aikanaan lajia tavattiin koko noin 9 735 km² kokoisella saarella. Sen levinneisyysalue on kuitenkin sittemmin pienentynyt. Vuonna 2015 sen levinneisyysalueen arvioitiin kattavan vain alle 10 000 hehtaaria saaren vuoristoisessa sisäosassa. Pääasialliset kolme kantaa esiintyvät vain suojelluilla alueilla. Joitakin eristäytyneitä ryhmiä on niiden ulkopuolella. Laji on ollut esihistoriallisella ajalla nykyistä laajemmalle levinnyt laji. Tutkijat ovat löytäneet esimerkiksi merkkejä sen esiintymisestä pleistoseenikauden Luzonilla.[1]
Tamaraon nykyisin jäljellä olevat elinympäristöt koskematonta metsää tai alueilla, joilla metsää ja ruohikkoja kasvaa sekaisin. Aiemmin lajia tavattiin koko saarella myös esimerkiksi aukeilla ruohikkoalueilla, tiheissä bambumetsiköissä, soisilla jokilaaksoilla ja metsillä eri korkeuksissa aina 1 800 metrin korkeuksiin saakka.[1]
Elintavat
Jäkikasvunsa kanssa liikkuvia emoja lukuun ottamatta tamaraot viihtyvät yleensä yksin. Muille puhveleille tyypillisesti urokset ja naaraat kohtaavat ajoittain. Nykyiset elintavat saattavat olla tulosta ihmisen toiminnasta.[1] Aikanaan tamaraot olivat suhteellisen kesyjä ja aktiivisia päivin. Nykyisin ne ovat aktiivisia hämärän aikaan ja melko aggressiivisia. Kohtaamiset ihmisten kanssa eivät ole kovin yleisiä, mutta tamaraon luonnetta on kuvailtu nurkkaan ajettuna hurjaksi. Keskenään tamaraot osoittavat aggressiota laskemalla päänsä ja heiluttamalla sitä puolelta toiselle. Varsinaisessa kamppailuissa tamaraot yleensä vain jahtaavat toisiaan. Vesipuhvelien tapaan tamaraot kylpevät usein mudassa.[3]
Tamaraot syövät enimmäkseen ruohoja ja joskus myös bambujen versoja.[1] Tamaraoiden lisääntyessä naaras on tiineenä 276–315 päivää ja saa yhden vasikan. Synnytys tapahtuu yleensä sadekauden jälkeen kesäkuun ja marraskuun välisenä aikana. Vasikat pysyttelevät emonsa luona kaksi- tai nelivuotiaiksi saakka. Ne voivat elää 20–25-vuotiaiksi.[3]
Ihmistä lukuun ottamatta tamaraoilla ei ole Mindorolla lainkaan saalistajia.[3]
Uhat ja suojelu
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on määritellyt tamaraon äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi. Koko kannan kooksi on arvioitu vähintään 430 yksilöä, joista 220–300 täysikasvuisia. 95 % koko kannasta kuuluu yhteen kolmesta pääkannasta Mount Iglit-Bacon kansallispuiston alueella. 1900-luvulla lajin kannat ovat vähentyneet etenkin väestönkasvua seuranneen maatalouden leviämisen takia. Nykyisin pienillä suojelualueilla esiintyvät kannat eivät pääse levittäytymään uusille alueille, vaikka kanta kasvaisikin. Laji on suojeltu lailla Filippiineillä.[1]
Joitakin villejä tamaraoita on vangittu lajin kasvattamiseksi vankeudessa.[1] Tamaraota on kuitenkin pidetty hyvin vaikeana lajina kasvattaa tarhaolosuhteissa.[3] Vuonna 1981 vankeuteen pyydetyistä 21 eläimestä vuonna 2015 elossa oli vain yksi yksilö.[1]
Lähteet
- ↑ a b c d e f g h Boyles, R., Schutz, E. & de Leon, J.: Bubalus mindorensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.3. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Mindoronanoa (tamarao) – Bubalus mindorensis laji.fi Suomen Lajitietokeskus
- ↑ a b c d e José R. Castelló: Bovids of the World : Antelopes, Gazelles, Cattle, Goats, Sheep, and Relatives, s. 604-605. Princeton University Press, 2016. ISBN 978-0-691-16717-6 (englanniksi)