Nagat
| Nagat | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
|
Merkittävät asuinalueet
|
|||||||
| Kielet | Useita eri sinotiibettiläisiä kieliä | ||||||
| Uskonnot | kristinusko | ||||||
Nagat ovat tiibettiläis-burmalainen etninen ryhmä Intian Assamin, Nagalandin, Manipurin ja Arunachal Pradeshin alueilla sekä Myanmarin eli Burman Sagaiangin alueella. Nagat eivät ole yhtenäinen ryhmä, vaan he jakautuvat yli kahteenkymmeneen heimoon ja puhuvat noin kolmeakymmentä eri kieltä[1].
Nimityksestä
Nagat eivät itse mieltäneet itseään nagoiksi ennen 1900-lukua. Termin alkuperä on epäselvä. Sen synnystä on eri teorioita, joiden mukaan sana on johdettu esimerkiksi sanskritin alastonta tarkoittavasta sanasta nagna, hindin vuorta tarkoittavasta sanasta nag tai assamin alastonta tarkoittavasta sanasta naga. Sanalla uskotaan joka tapauksessa olevan indoarjalainen alkuperä. Nimitys tuli nagojen käyttöön brittivallan aikana, ja laajasti sitä alkoivat käyttää järjestöt 1940-luvulta lähtien.[2]
Historia
Nagojen tarkkaa alkuperää ei tiedetä, mutta kielitieteen perusteella on arvioitu heidän muuttaneen nykyisille alueilleen Pohjois-Aasiasta noin 2 000 vuotta sitten. Klaudios Ptolemaios kirjoitti noin vuonna 150 jaa. Intiassa eläneestä kansasta, joita kutsuttiin intialaisissa lähteissä alastomiksi. Tämä on saattanut viitata nagoihin. Assamilaisen historiankirjoituksen mukaan alueen väestö kävi kauppaa useiden eri nagaheimojen kanssa. Nagat myivät esimerkiksi suolaa, yrttejä ja norsunluuta ja ostivat riisiä sekä vaatteita. Toisinaan taas assamilaiset hallitsijat hyökkäsivät nagojen kyliin vaatien näiltä veroja. Assamilaiset eivät kuitenkaan koskaan alistaneet nagoja suoraan valtaansa.[2] Britit aloittivat nagojen alueen valtaamisen 1800-luvulla. Ensimmäinen yritys vallata nagojen alueet vuonna 1832 torjuttiin, mutta vuosien 1835–51 britit tekivät yhteensä kymmenen sotaretkeä nagojen alueelle näiden alistamiseksi. Viimeinen merkittävä nagojen kapina brittejä vastaan kukistettiin vuonna 1878. Brittien vallan aikana nagojen keskuuteen alkoi levitä kristinusko brittiläisten ja amerikkalaisten lähetyssaarnaajien levittämänä. Lukutaidon myötä alkoi kehittyä myös pieni nagojen oppinut yläluokka. Britit pitivät nagojen alueet hallinnollisesti erillään muista Intian alueista ja nagat pyrkivät itse aktiivisesti toimimaan ennemmin brittiläisten kuin intialaisten virkamiesten kanssa. Intian itsenäistyttyä nagat vaativat itsenäisyyttä, mikä johti väkivaltaisuuksiin 1950-luvulla. Itsenäisyyttä ajavat nagat perustivat vaihtoehtoisen Nagamaan hallituksen, mutta mikään maa ei tunnustanut sitä. Vuonna 1963 Intia hyväksyi Nagalandin osavaltion perustamisen, mutta aseelliset yhteenotot jatkuivat silti seuraavaan vuoteen saakka, jolloin osapuolten välille solmittiin rauhansopimus. Väkivaltaisuudet alkoivat kuitenkin uudestaan 1970-luvulla ja väkivaltaisuudet nagojen ja Intian hallituksen välillä jatkuvat edelleen.[3]
Kulttuuri
Nagojen kulttuuria on leimannut heimojen sotaisuus. Kylät rakennettiin vuorille ja ne linnoitettiin vahvasti. Kylän keskeinen paikka on morung, eli nuorten miesten asuntola. Siellä pidettiin esillä vihollisilta voitonmerkeiksi otettuja pääkalloja. Pääasiallinen elinkeino on maanviljely. Viljelyyn käytetään metsäaukioita tai pengerrettyjä peltoja. Viljelyä saatettaan harjoittaa sadekaudella ja kuivana kautena metsästystä. Nagat kasvattavat myös mithan-nimellä tunnettuja pieniä nautoja, joita syödään melkein yksinomaan erityisissä juhlissa. Vain harvat nagayhteisöt pitävät edelleen yllä perinteisiä juhlia ja rituaaleja. Nagat jakautuvat useisiin heimoihin, joita ovat muun muassa khotat, aot, semtat, angamit, rengmat, katšat, tšangit ja konyakit.[4]
Lähteet
- Göran Burenhult: Nykyiset alkuperäiskansat – Ihmisen suku 5. Weldon Owen Pty Limited ja Bra Böcker AB, 1994. ISBN 951-0-18783-6
- Barbara A. West: Encyclopedia of the Peoples of Asia and Oceania. Facts On File, 2009. ISBN 0-8160-7109-8
Viitteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nagat Wikimedia Commonsissa