Ero sivun ”Röntgentutkimus” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutos
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p →‎Varhaishistoria: syntax error
 
(46 välissä olevaa versiota 18 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
[[Tiedosto:Milky Way Galaxy center Chandra.jpg|thumb|300px|[[Chandra-avaruusteleskooppi|Chandra]]-avaruusteleskoopin röntgenkuva Linnunradan keskuksesta.]]
{{Hyvä}}
'''Röntgentutkimus''' tarkoittaa [[röntgensäteily]]n käyttöä esineiden ja elävien eliöiden kuvantamiseksi sekä ilmiöiden ja aineiden mittaamiseksi. Menetelmä perustuu röntgensäteilyn [[absorptio (sähkömagneettinen säteily)|absorbtioon]] tai sähkömagneettisen säteilyn emittoitumiseen röntgensäteilyn vaikutuksesta. Joitain röntgentutkimuksia tehdään mittaamalla suoraan kohteen lähettämää röntgensäteilyä. Joskus myös gammasäteilyllä kuvattuja [[radiografia|radiografisia]] tutkimuksia nimitetään röntgentutkimuksiksi, vaikka fysikaalisesti kyseessä ei ole sama asia. Röntgenkuva on perinteisesti kohteen vaimentaman säteilyn muodostama varjokuva.<ref name="rdiag">{{Kirjaviite | Tekijä = Markku Tapiovaara, Olavi Pukkila, Asko Miettinen | Nimeke =Röntgensäteily diagnostiikassa | Selite = Teoksessa ''Säteilyn käyttö'' (toim. Olavi Pukkila) | Vuosi = 2004 | Sivu = 13–40 | Julkaisupaikka = Hämeenlinna | Julkaisija = Säteilyturvakeskus| Viitattu = 17.1.2011 | www = https://www.stuk.fi/documents/12547/494524/kirja3_1.pdf/a825da96-784a-4868-80a7-3a3d33549257 | Isbn = 951-712-498-8 (painettu), 951-712-505-4 (pdf) }}</ref><ref name="skaala">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.xraylamp.webd.pl/?en_utilization-of-x-rays,28 | Nimeke = Utilization of X-rays | Tekijä = Grzegorz Jezierski | Julkaisu = Collection of X-ray lamps | Ajankohta = 2011 | Julkaisija = Grzegorz Jezierski | Viitattu = 15.6.2011 | Kieli = {{en}} }}</ref> [[Röntgendiffraktio]]ssa kuvan muodostaa tutkittavan kohteen sirontakuvio ja röntgenfluoresenssispektrokopiassa tutkitaan kohteen emittoimaa sähkömagneettista [[spektri]]ä, kun kohdetta säteilytetään röntgensäteillä. [[Röntgentähtitiede|Röntgentähtitieteessä]] kuvataan avaruudesta peräisin olevaa röntgensäteilyä.
[[Kuva:Dental X-Ray.jpg|thumb|right|230px|Hampaiden [[ortopantomografia]]-kuvaus Yhdysvaltain laivaston näyttelemänä.]]
'''Röntgenkuvaus''' (joissain yhteyksissä ''radiografia'') tarkoittaa säteilyn käyttöä esineiden ja elävien eliöiden kuvantamiseksi. Menetelmä perustuu [[röntgensäteily]]n [[absorptio]]on. Joskus myös gammasäteilyllä kuvattuja radiografisia tutkimuksia nimitetään röntgenkuvauksiksi, vaikka fysikaalisesti kyseessä ei ole sama asia. Röntgenkuva on kohteen vaimentaman säteilyn muodostama varjokuva.<ref name="rdiag">{{Kirjaviite | Tekijä = Markku Tapiovaara, Olavi Pukkila, Asko Miettinen | Nimeke =Röntgensäteily diagnostiikassa | Vuosi = 2004 | Luku = 1 | Sivu = 13-40 | Julkaisupaikka = Hämeenlinna | Julkaisija = Karisto Oy:n kirjapaino | Viitattu = 17.1.2011 | Kieli = Suomi}}</ref><ref name="skaala">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.xraylamp.webd.pl/?en_utilization-of-x-rays,28 | Nimeke = Utilization of X-rays | Tekijä = Grzegorz Jezierski | Julkaisu = Collection of X-ray lamps | Ajankohta = 2011 | Julkaisija = Grzegorz Jezierski | Viitattu = 15.6.2011 | Kieli = {{en}}}}</ref>


Röntgenkuvauksen periaatteen keksi [[saksa]]lainen [[Wilhelm Röntgen]].Röntgensäteet saivat poikkeuksellisen innokkaan vastaanoton niin tiedemiesten kuin maallikoiden keskuudessa. Uudesta säteilystä kehitettiin nopeasti lääketieteellisiä sovelluksia.<ref>Kragh, H. s 50.</ref>
Röntgentutkimuksen aloitti [[saksa]]lainen [[Wilhelm Röntgen]] keksiessään röntgensäteilyn. Röntgensäteet saivat poikkeuksellisen innokkaan vastaanoton niin tieteilijöiden kuin maallikoiden keskuudessa. Uudesta säteilystä kehittyi nopeasti [[lääketieteellinen röntgenkuvaus]].<ref name="Kragh, H. s 50">Kragh, H. s 50.</ref> Myös röntgendiffraktio keksittiin pian röntgensäteiden löytymisen jälkeen.


Röntgenkuvaus jaotellaan lääketieteelliseen kuvantamiseen ja teolliseen radiografiaan.<ref name="jako">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.stuk.fi/sateilyn_kaytto/fi_FI/kayttokohteita/ | Nimeke = Säteilyn käyttökohteita | Tekijä = STUK | Ajankohta = 27.4.2009 | Julkaisija = STUK | Viitattu = 31.5.2011}}</ref> Lääketieteellisiä tutkimuksia arvioidaan tehtävän maailmassa noin 5 miljardia tutkimusta vuodessa.<ref name="stat">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20933639 | Nimeke = Radiation-reduction strategies in cardiac computed tomographic angiography | Tekijä = Roobottom C, Mitchell G & Morgan-Hughes G | Ajankohta = 2010 | Julkaisija = Clinical Radiology | Viitattu = 5.6.2011}}</ref> Lääketieteen haaraa, jossa diagnoosin tekeminen perustuu radiografiaan kutsutaan [[radiologia]]ksi.<ref name="radiology">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.radiologyinfo.org/en/careers/index.cfm?pg=understanding | Nimeke = Professions: Understanding Radiology | Tekijä = RSNA & ACR | Julkaisu = EH.Net Encyclopedia | Ajankohta = 2011 | Julkaisija = Radiological Society of North America, Inc. (RSNA) | Viitattu = 15.6.2011 | Kieli = {{en}}}}</ref>
Röntgentutkimus jaotellaan säteilyturvallisuuskeskuksessa lääketieteelliseen kuvantamiseen ja teolliseen radiografiaan.<ref name="jako">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.stuk.fi/sateilyn_kaytto/fi_FI/kayttokohteita/ | Nimeke = Säteilyn käyttökohteita | Ajankohta = 27.4.2009 | Julkaisija = STUK | Viitattu = 31.5.2011}}</ref> Lääketieteellisiä tutkimuksia arvioidaan tehtävän maailmassa noin 5 miljardia tutkimusta vuodessa.<ref name="stat">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20933639 | Nimeke = Radiation-reduction strategies in cardiac computed tomographic angiography | Tekijä = Roobottom C, Mitchell G & Morgan-Hughes G | Ajankohta = 2010 | Julkaisija = Clinical Radiology | Viitattu = 5.6.2011}}</ref>


== Toiminta ==
== Röntgenkuvauksen periaate ==
Röntgentutkimus perustuu lääketieteessä [[sähkömagneettinen säteily|sähkömagneettisen säteilyn]] kykyyn läpäistä eri tavalla raskaita ja kevyitä [[atomi|atomeita]]. [[Lääketiede|Lääketieteellisessä]] kuvauksessa [[rasvakudos]] ja ilmapitoinen [[keuhkokudos]] läpäisevät röntgensäteitä hyvin, ja ne näyttävät röntgenkuvissa tummilta, kun taas esimerkiksi [[luukudos]] absorboi tehokkaasti sähkömagneettista säteilyä eikä laske siitä läpi, jolloin luut näyttävät röntgenkuvissa vaaleilta.<ref name="lääkkir">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.tohtori.fi/?page=4069997&search=r%C3%B6ntgenkuvaus | Nimeke = Termit: radiografia | Ajankohta = | Julkaisija = Tohtori.fi | Viitattu = 12.6.2011}}</ref><ref name="rdiag" />


== Historiaa ==
Röntgenkuvaus perustuu [[sähkömagneettinen säteily|sähkömagneettisen säteilyn]] kykyyn läpäistä eri tavalla raskaita ja kevyitä [[atomi|atomeita]]. [[Lääketiede|Lääketieteellisessä]] kuvauksessa [[rasvakudos]] ja ilmapitoinen [[keuhkokudos]] läpäisevät säteitä hyvin, ja ne näyttävät röntgenkuvissa tummilta, kun taas esimerkiksi [[luukudos]] absorboi (imee) paljon sähkömagneettista säteilyä eikä laske niitä läpi, jolloin luut näyttävät röntgenkuvissa vaaleilta.<ref name="lääkkir">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.tohtori.fi/?page=4069997&search=r%C3%B6ntgenkuvaus | Nimeke = Termit: radiografia | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Tohtori.fi | Viitattu = 12.6.2011}}</ref><ref name="rdiag" />
=== Varhaishistoria ===
[[Tiedosto:Crookes tube xray experiment.jpg|thumb|230px|Varhainen Crooken röntgenkuvausmenetelmä 1800-luvun lopulta.]]
Röntgentutkimuksen periaatteen keksi [[saksa]]lainen [[Wilhelm Röntgen]] vuonna 1895. Hän tajusi, että löytämillään säteillä pystyi valottamaan [[filmi]]n. Hän sai löydöstään maailman ensimmäisen [[Nobelin fysiikanpalkinto|Nobelin fysiikanpalkinnon]] vuonna 1901, mutta suhtautui löytämäänsä säteilyyn vaatimattomasti. Röntgenin löytö aiheutti pienen vallankumouksen fysiikan alalla, ja useat tieteilijät aloittivat sen tutkimisen. Löytö sai poikkeuksellisen innokkaan vastaanoton niin tieteilijöiden kuin maallikoiden keskuudessa.<ref name="Kragh, H. s 50" />


Röntgenin keksintö omaksuttiin hämmästyttävän nopeasti lääketieteeseen. Menetelmää käytettiin ensimmäisen kerran [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]] vain alle kuukausi sen jälkeen, kun Röntgen oli julkaissut säteilystä kertovan artikkelin. Eddie McCarthy sai kunnian olla ensimmäinen potilas, jolla röntgensäteitä käytettiin diagnostiseen tarkoitukseen. McCarthy oli murtanut ranteensa luisteluonnettomuudessa järven jäällä.<ref name="PKS">{{cite journal |last = Spiegel |first = Peter K |title = The first clinical X-ray made in America—100 years
Perinteiset röntgenkuvat ovat kaksiulotteisia, ja siksi kuvattavasta kohteesta tulisi ottaa esimerkiksi lääketieteellisissä kuvauksissa ainakin kaksi kuvaa eri suunnilta, jos se on mahdollista. Esimerkiksi luut saattavat näyttää täysin vahingoittumattomilta toiselta suunnalta ja kuvaus toiselta suunnalta paljastaa murtuman tai virheasennon. Useimmiten toinen kuva kuvataan edestä tai takaa ja toinen sivulta.<ref name="wanha">{{Lehtiviite | Tekijä = Hälmstöm A J | Otsikko = Röntgenkoneen merkityksestä lääketietee palveluksessa | Julkaisu = Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim | Ajankohta = 1909 | Vuosikerta = | Numero = | Sivut = 138 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Kustannus Oy Duodecim | Selite = | Tunniste = | www = http://www.terveysportti.fi/d-htm/articles/1909_5_134-149.pdf | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu =1.7.2011}}</ref><ref name="2d">{{Verkkoviite | Osoite = https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/23144/patiente.pdf?sequence=1 | Nimeke = Patient exposure monitoring and radiation qualities in two-dimensional digital x-ray imaging | Tekijä = Toroi P | Julkaisu = STUK: Julkaisut ja määräykset | Ajankohta = 2009 | Julkaisija = Helsingin yliopisto | Viitattu = 1.7.2011}}</ref>
|journal = American Journal of Roentgenology |volume = 164 |issue = 1 |pages = 241–243 |publisher = American Roentgen Ray Society |location = Leesburg, VA |year = 1995 |viitattu=4.6.2011 |url = http://www.ajronline.org/doi/pdf/10.2214/ajr.164.1.7998549 |issn = 1546-3141}}</ref>


Keksijä [[Thomas Edison]] kiinnostui myös röntgensäteilystä luettuaan Yhdysvalloissa Wilhelm Röntgenin artikkelin. Edison keksi, että [[scheeliitti]] [[fluoresenssi|fluoresoi]] röntgensäteilyä paljon kirkkaammin kuin Röntgenin käyttämä [[platinasyanidi]] Pt(CN)<sub>4</sub><sup>2-</sup>. Havaintonsa pohjalta Edison rakensi maailman ensimmäisen kaupallisen [[läpivalaisu]]laitteen, joka kuitenkin altisti katselijan silmät suoralle säteilylle. Edison melkein menetti näkönsä työskennellessään ahkerasti läpivalaisun kanssa. Lisäksi hänen apulaisensa Clarence Dally sairastui säteilysairauteen ja myöhemmin syöpään oltuaan paljon koekaniinina Edisonin läpivalaisuprojektissa. Kauhistunut Edison lopetti työnsä röntgensäteilyn kanssa näiden henkilökohtaisten menetyksien takia.<ref>{{Lehtiviite | Otsikko = Edison fears the hidden perils of the x-rays.| Julkaisu = New York World | Ajankohta = 3.8.1903 | Vuosikerta = 1 | Numero = | Sivut = | Julkaisupaikka = Durham | Julkaisija = Duke University Rare Book | Selite = | Viitattu = 17.6.2011 | Kieli = {{en}} }}</ref>
== Röntgenkuvauksen historiaa ==
=== Röntgenkuvauksen varhaishistoria ===
[[Kuva:Crookes tube xray experiment.jpg|thumb|right|230px|Varhainen Crooken röntgenkuvausmenetelmä 1800-luvun lopulta.]]
Röntgenkuvauksen periaatteen keksi [[saksa]]lainen [[Wilhelm Röntgen]] vuonna 1895. Hän tajusi, että löytämillään säteillä pystyi valottamaan [[filmi]]n. Hän sai löydöstään maailman ensimmäisen [[Nobelin fysiikanpalkinto|Nobelin fysiikanpalkinnon]] vuonna 1901, mutta suhtautui löytämäänsä säteilyyn vaatimattomasti. Röntgenin löytö aiheutti pienen vallankumouksen fysiikan alalla, ja useat tiedemiehet aloittivat sen tutkimisen. Löytö sai poikkeuksellisen innokkaan vastaanoton niin tiedemiesten kuin maallikoiden keskuudessa.<ref>Kragh, H. s 50.</ref>


Vuonna 1912 Walter Friedrich ja Paul Knipping toteuttivat yhteistyönä ensimmäisen röntgendiffraktiotutkimuksen. Röntgendiffraktiokuvauksia alettiin nopeasti käyttää apuvälineenä kemian, geologian, metallurgian ja biologian tutkimisessa. Röntgendiffraktio perustui [[Max von Laue]]n oivallukseen, että röntgensäteilyn [[aallonpituus]] on [[Kiteinen aine|kiteen]] ionien atomitason etäisyyksien suuruusluokkaa ja täten röntgensäteet diffraktoituvat kiteistä.<ref name="Kragh, H. s 49">Kragh, H. s 49.</ref>
Röntgenin keksintö omaksuttiin hämmästyttävän nopeasti lääketieteeseen. Menetelmää käytettiin ensimmäisen kerran [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]] vain alle kuukausi sen jälkeen, kun Röntgen oli julkaissut säteilystä kertovan artikkelin. Eddie McCarthy sai kunnian olla ensimmäinen potilas, jolla röntgensäteitä käytettiin diagnostiseen tarkoitukseen. McCarthy oli murtanut ranteensa luisteluonnettomuudessa järven jäällä.<ref name = PKS>{{cite journal |last = Spiegel |first = Peter K |title = The first clinical X-ray made in America—100 years
|journal = American Journal of Roentgenology |volume = 164 |issue = 1 |pages = 241–243 |publisher = American Roentgen Ray Society |location = Leesburg, VA |year = 1995 | viitattu:4.6.2011 |url = http://www.ajronline.org/cgi/reprint/164/1/241.pdf |issn = 1546-3141}}</ref>


=== Moderni röntgentutkimus ===
Keksijä [[Thomas Edison]] kiinnostui myös röntgensäteilystä luettuaan Yhdysvalloissa Wilhelm Röntgenin artikkelin. Thomas Edison keksi, että [[scheeliitti]]
Röntgenkuvauksen kehittyessä ensimmäisen maailmansodan jälkeen alalle alkoi kehittyä jo aiemmin kehitetyn läpivalaisun lisäksi muita erikoistuvia tekniikoita, kuten [[varjoaine]]kuvaukset [[barium]]- tai [[jodi]]varjoaineen kanssa. Ensimmäisiä leikekuvauksia ja myöhemmin kolmiulotteisia kuvauksia tarjosivat tomografiatekniikat. [[Tietokonekerroskuvaus]]ten avulla päästään nykyisin lähes patologisen näytteen tarkkuuteen joissain keuhkojen sairauksissa. Ruotsalaisen [[radiologi]]n, [[Sven Ivar Seldinger]]in vuonna 1953 kuvaama katetriröntgenkuvaus erikoistui nykyiseksi [[angiografia|verisuonten varjoainekuvaukse]]ksi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2549003/pdf/bmj00583-0008.pdf | Nimeke = 100 years of X rays | Tekijä = Daniel Nolan| Ajankohta = 11.3.1995 | Julkaisija = British Medical Journal | Viitattu = 5.6.2011}}</ref>
fluerisoi röntgensäteilyä paljon kirkkaammin kuin Röntgenin käyttämä [[platinasyanidi]] Pt(CN)<sub>4</sub><sup>2-</sup>. Havaintonsa pohjalta Edison rakensi maailman ensimmäisen kaupallisen [[läpivalaisu]]laitteen, joka kuitenkin altisti katselijan silmät suoralle säteilylle. Edison menetti melkein näkönsä työskennellessään ahkerasti läpivalaisun kanssa. Lisäksi hänen apulaisensa [[Clarence Dally]] sairastui säteilysairauteen ja myöhemmin syöpään oltuaan innokkaana koekaniinina Edisonin läpivalaisuprojektissa. Kauhistunut Edison lopetti työnsä röntgensäteilyn kanssa näiden henkilökohtaisten menetyksien takia.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = | Otsikko = Edison fears the hidden perils of the x-rays.| Julkaisu = New York World | Ajankohta = 3.8.1903 | Vuosikerta = 1 | Numero = | Sivut = | Julkaisupaikka = Durham | Julkaisija = Duke University Rare Book | Selite = | Viitattu = 17.6.2011 | Kieli = {{en}}}}</ref>


1900-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa suurimmat muutokset lääketieteellisessä röntgentutkimuksessa ovat tapahtuneet ilmaisintekniikassa ja digitaalisen radiografian tietokoneiden ohjelmistoissa. Parannukset ovat mahdollistaneet entistä nopeammat kuvaukset, pienemmät potilasannokset ja paremman kuvanlaadun. Nykyisin on suurimmaksi osaksi siirrytty röntgenfilmien käytöstä digitaaliseen kuvantamiseen. Ensimmäinen filmitön järjestelmä oli kuvalevyjärjestelmä CR-kaseteille (Computed radiography). Järjestelmässä kuva muodostuu filmin sijaan uudelleenkäytettävälle kuvauslevylle, joka luetaan CR-luentakoneella optisesti. Tuorein menetelmä röntgenkuvauksessa on suoradigitaalinen järjestelmä (Direct radiography, DR). DR-järjestelmissä kuvalevyilmaisin siirtää kuvan suoraan tietokoneelle ihmissilmän katseltavaksi.<ref name =CR>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ndt.net/article/wcndt2004/pdf/radiography/367_deprins.pdf | Nimeke = Computed radiography in NDT applications | Tekijä = Deprins E. | Tiedostomuoto = pdf | Julkaisu = e-Journal of NDT | Ajankohta = 2004 | Julkaisupaikka = Belgia | Julkaisija = GE Inspection Tecnologies | Viitattu = 17.6.2011 | Kieli = {{en}} }}</ref><ref name =DR>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ndt.net/article/mendt2005/pdf/08.pdf | Nimeke = Digital applications of radiography | Tekijä = Ramesh, J. | Tiedostomuoto = pdf | Julkaisu = e-Journal of NDT | Ajankohta = 2005 | Julkaisupaikka = Qatar | Julkaisija = Qatargas Operation Company | Viitattu = 17.6.2011 | Kieli = {{en}} }}</ref>
Ensimmäisen röntgenavusteisen leikkauksen suoritti [[John Hall-Edwards]] [[Yhdistynyt kuningaskunta|Isossa-Britannia]]ssa vuonna 1896. Hall-Edwards oli varhaisia röntgensäteilyn tutkijoita. Hänen vasen kätensä jouduttiin [[amputaatio|amputoimaan]] liiallisesta röntgensäteilystä aiheutuneen tulehduksen takia. Hall-Edwards toimi silti vielä 20 vuotta röntgenosaston päällikkönä Britanniassa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.birmingham.gov.uk/xray | Nimeke = Major John Hall-Edwards | Tekijä = Birmingham City Council | Ajankohta = | Julkaisija = Birmingham City Council | Viitattu = 2.6.2011}}</ref>

Vuonna 1912 Walter Friedrich ja Paul Knipping toteuttivat yhteistyönä ensimmäisen [[röntgendiffraktio]]tutkimuksen. Röntgendiffraktiokuvauksia alettiin nopeasti käyttää apuvälineenä kemian, geologian, metallurgian ja biologian tutkimisessa. Röntgendiffraktio perustui Max von Lauen oivallukseen, että röntgensäteilyn hilavakio on [[Kiteinen aine|kiteen]] ionien atomitason etäisyyksien suuruusluokkaa ja täten röntgensäteet diffraktoituvat kiteistä.<ref>Kragh, H. s 49.</ref>

[[Kuva:Marie_Curie_-_Mobile_X-Ray-Unit.jpg‎|thumb|left|230px|[[Marie Curie]] ajaa röntgenlaitteella varustettua autoa ensimmäisessä maailmansodassa.]]

=== Ensimmäinen maailmansota ===
Röntgenlaitteiden kehitys nopeutui, kun [[ensimmäinen maailmansota]] syttyi Euroopassa vuonna 1914. Kehitystä ohjasi erityisesti tarve kehittää röntgenlaitteita, joita on helppo liikutella rintamalla ja sairaaloissa. Myös liikkuvien osien määrää pyrittiin vähentämään, jotta laitteet olisivat kestävämpiä ja helpommin korjattavissa. Sota lisäsi myös laadullisen tarpeen lisäksi röntgenlaitteiden määrällistä tarvetta, jolloin röntgenlaitteistoja alettiin valmistaa ensimmäistä kertaa massatuotannolla.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.umw.edu/hisa/resources/Student%20Projects/Amy%20Miller%20--%20X-Ray/students.mwc.edu/_amill4gn/XRAY/PAGES/milit.html | Nimeke = The Military and the X-Ray | Tekijä = Miller, A & McClurken, J | Ajankohta = 2003 | Julkaisija = Mary Washington College | Viitattu = 5.6.2011}}</ref>

=== Moderni röntgenkuvaus ===
Röntgenkuvauksen kehittyessä ensimmäisen maailmansodan jälkeen alalle alkoi kehittyä jo aiemmin kehitetyn läpivalaisun lisäksi muita erikoistuvia [[modaliteetti|modaliteetteja]] eli tekniikoita, kuten [[varjoaine]]kuvaukset [[barium]]- tai [[jodi]]varjoaineen kanssa. Ensimmäisiä leikekuvauksia ja myöhemmin kolmiulotteisia kuvauksia tarjosi tomografiatekniikat. [[Tietokonetomografia]] kuvauksien avulla päästään nykyisin lähes patologisen näytteen tarkkuuteen joissain keuhkojen sairauksissa. Ruotsalaisen [[radiologi]]n, [[Sven Ivar Seldinger]]in vuonna 1953 kuvaama katetriröntgenkuvaus erikoistui nykyiseksi [[angiografia]]ksi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2549003/pdf/bmj00583-0008.pdf | Nimeke = 100 years of X rays | Tekijä = Daniel Nolan| Ajankohta = 11.3.1995 | Julkaisija = British Medical Journal | Viitattu = 5.6.2011}}</ref>

1900-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa suurimmat muutokset perinteisessä röntgenkuvauksessa ovat tapahtuneet ilmaisintekniikassa ja digitaalisen radiografian tietokoneiden ohjelmistoissa. Parannukset ovat mahdollistaneet entistä nopeammat kuvaukset, pienemmät potilasannokset ja paremman kuvanlaadun. Nykyisin on suurimmaksi osaksi siirrytty röntgenfilmien käytöstä digitaaliseen kuvantamiseen. Ensimmäinen filmitön järjestelmä oli kuvalevyjärjestelmä CR-kaseteille (Computed radiography). Järjestelmässä kuva muodostuu filmin sijaan uudelleenkäytettävälle kuvauslevylle, joka luetaan CR-luentakoneella optisesti. Tuorein menetelmä röntgenkuvauksessa on suoradigitaalinen järjestelmä (Direct radiography, DR). DR-järjestelmissä kuvalevyilmaisin siirtää kuvan suoraan tietokoneelle ihmissilmän katseltavaksi.<ref name =CR>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ndt.net/article/wcndt2004/pdf/radiography/367_deprins.pdf | Nimeke = Computed radiography in NDT applications | Tekijä = Deprins E | Tiedostomuoto = pdf | Julkaisu = e-Journal of NDT | Ajankohta = 2004 | Julkaisupaikka = Belgia | Julkaisija = GE Inspection Tecnologies | Viitattu = 17.6.2011 | Kieli = {{en}}}}</ref><ref name =DR>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ndt.net/article/mendt2005/pdf/08.pdf | Nimeke = Digital applications of radiography | Tekijä = Ramesh, J | Tiedostomuoto = pdf | Julkaisu = e-Journal of NDT | Ajankohta = 2005 | Julkaisupaikka = Qatar | Julkaisija = Qatargas Operation Company | Viitattu = 17.6.2011 | Kieli = {{en}}}}</ref>


== Röntgentutkimuksien jako ==
== Röntgentutkimuksien jako ==


=== Säteilyn käyttö lääketieteessä ===
=== Säteilyn käyttö lääketieteessä ===
[[Kuva:02-01-Infiltrat pa.png|thumb|right|200px|Thorax- eli keuhkokuva]]
[[Tiedosto:02-01-Infiltrat pa.png|thumb|200px|Thorax- eli keuhkokuva]]
{{Pääartikkeli|[[Lääketieteellinen röntgenkuvaus]]}}
==== Terveydenhuolto ====
==== Terveydenhuolto ====


Suomessa tehdään vuosittain noin 3,9 miljoonaa röntgentutkimusta ja lisäksi noin 1,3 miljoonaa tavanomaista hammaskuvausta ja lähes 200&nbsp;000 hampaiden panoraamakuvausta. Maailmassa tehdään yhteensä arvioiden mukaan ainakin 5 miljardia röntgentutkimusta vuodessa. Molemmissa luvuissa on otettu huomioon kaikki [[radiologia|säteilytutkimukset]], ei pelkästään perinteiset röntgenkuvaukset. Eniten tehdään keuhkojen ja luuston röntgentutkimuksia. Hammaskuvia otetaan myös paljon, mutta annos potilasta kohden on pieni. Eniten säteilyä saadaan muista tutkimuksista kuin perinteisistä röntgenkuvauksista. [[Angiografia]]tutkimuksista ja erilaisista hoitotoimenpiteistä, kuten tukkeutuneen verisuonen avauksesta voi koitua suuri annos potilaalle. Niistä aiheutuva annos voi olla jopa satoja millisievertejä tutkimusta kohti. Myös [[tietokonetomografia]]tutkimuksissa annos voi olla suuri.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.stuk.fi/sateilyn_kaytto/terveydenhuolto/rontgen/fi_FI/index/ | Nimeke = Röntgentutkimukset | Tekijä = STUK | Ajankohta = 8.9.2010 | Julkaisija = STUK | Viitattu = 17.1.2011}}</ref><ref name="stat" />
Suomessa tehdään vuosittain noin 3,9 miljoonaa röntgentutkimusta ja lisäksi noin 1,3 miljoonaa tavanomaista hammaskuvausta ja lähes 200&nbsp;000 hampaiden panoraamakuvausta. Maailmassa tehdään yhteensä arvioiden mukaan ainakin 5 miljardia röntgentutkimusta vuodessa. Molemmissa luvuissa on otettu huomioon kaikki [[radiologia|säteilytutkimukset]], ei pelkästään perinteiset röntgenkuvaukset. Eniten tehdään keuhkojen ja luuston röntgentutkimuksia. Hammaskuvia otetaan myös paljon, mutta annos potilasta kohden on pieni. Eniten säteilyä saadaan muista tutkimuksista kuin perinteisistä röntgenkuvauksista: [[Angiografia]]tutkimuksista ja erilaisista hoitotoimenpiteistä, kuten tukkeutuneen verisuonen avauksesta voi koitua suuri annos potilaalle. Niistä aiheutuva annos voi olla jopa satoja millisievertejä tutkimusta kohti. Myös [[tietokonetomografia]]tutkimuksissa annos voi olla suuri.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.stuk.fi/sateilyn_kaytto/terveydenhuolto/rontgen/fi_FI/index/ | Nimeke = Röntgentutkimukset | Ajankohta = 8.9.2010 | Julkaisija = STUK | Viitattu = 17.1.2011}}</ref><ref name="stat" />


Röntgensäteilyn käyttö lääketieteellisessä diagnostiikassa perustuu röntgensäteilyn kykyyn läpäistä kehon kudoksia, mutta myös siihen, että säteily vaimenee kudoksissa niiden alkuainekoostumuksesta ja tiheydestä riippuvalla tavalla. Röntgenkuvauksen kaksiulotteisuuden takia kuvattavasta kohteesta tulisi ottaa ainakin kaksi kuvaa eri suunnilta, jos se on kuvauksesta riippuen mahdollista. Esimerkiksi luut saattavat näyttää täysin vahingoittumattomilta toiselta suunnalta ja toiselta suunnalta kuvattaessa paljastuu sitten murtuma tai virheasento. Yleensä kuvataan etu- tai takakuva ja sitten sivukuva.<ref name="rdiag" /><ref name="wanha" /> Joskus kuvataan myös viisto- tai erikoisprojektioita. [[Mammografia]]ssa otetaan usein ylä-ala suunnan kuvan lisäksi sivukuvan sijasta ensisijaisesti viistoprojektio<ref>Möller E & Reif E. s. 288</ref>, kuten myös jalkaterän<ref>Möller E & Reif E s. 208</ref> ja kämmenen luiden kuvauksissa<ref>Möller E & Reif E. s. 134</ref>. Yleisiä erikoisprojektioita ovat ranteen [[ranneluu|veneluun]] kuvaukset<ref>Möller E & Reif E. s. 144-148</ref> ja lannerangan taivutuskuvat<ref>Möller E & Reif E. s. 62</ref>.
Röntgensäteilyn käyttö lääketieteellisessä diagnostiikassa perustuu röntgensäteilyn kykyyn läpäistä kehon kudoksia, mutta myös siihen, että säteily vaimenee kudoksissa niiden alkuainekoostumuksesta ja tiheydestä riippuvalla tavalla. Röntgenkuvauksen kaksiulotteisuuden takia kuvattavasta kohteesta tulisi ottaa ainakin kaksi kuvaa eri suunnilta, jos se on kuvauksesta riippuen mahdollista. Esimerkiksi luut saattavat näyttää täysin vahingoittumattomilta toiselta suunnalta ja toiselta suunnalta kuvattaessa paljastuu sitten murtuma tai virheasento. Yleensä kuvataan etu- tai takakuva ja sitten sivukuva.<ref name="rdiag" /><ref name="wanha">{{Lehtiviite | Tekijä = Hälmstöm, A. J. | Otsikko = Röntgenkoneen merkityksestä lääketietee palveluksessa | Julkaisu = Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim | Ajankohta = 1909 | Sivut = 138 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Duodecim | www = http://www.terveysportti.fi/d-htm/articles/1909_5_134-149.pdf | Viitattu =1.7.2011}}</ref> Joskus kuvataan myös viisto- tai erikoisprojektioita. [[Mammografia]]ssa otetaan usein ylä-ala suunnan kuvan lisäksi sivukuvan sijasta ensisijaisesti viistoprojektio<ref>Möller E & Reif E. s. 288</ref>, kuten myös jalkaterän<ref>Möller E & Reif E s. 208</ref> ja kämmenen luiden kuvauksissa<ref>Möller E & Reif E. s. 134</ref>. Yleisiä erikoisprojektioita ovat ranteen [[ranneluu|veneluun]] kuvaukset<ref>Möller E & Reif E. s. 144–148</ref> ja lannerangan taivutuskuvat<ref>Möller E & Reif E. s. 62</ref>.


Lääketieteelliseen röntgenlaitteistoon kuuluu röntgengeneraattorin ja -putken lisäksi telineet, joiden avulla röntgenputki ja kuvareseptori pidetään paikallaan ja potilas saadaan aseteltua tutkimusta varten. Laitteiston telineet voivat olla erilliset tai ne voivat muodostaa kiinteän kokonaisuuden.<ref name="rdiag" /> [[Mammografia]]tutkimuksissa kuvattava kohde eli rintarauhanen litistetään kuvausta varten kahden levyn väliin. Kuvan tarkkuus ja kontrasti paranevat, kun teline litistää rinnan on ohueksi ja tasaisemmaksi lähemmäksi ilmaisintekniikkaa tai filmiä.<ref name="mamm">{{Verkkoviite | Tekijä =Marko Lamminen | Nimeke =Mammografia | Osoite =http://www.sry.fi/index.php?81 | Ajankohta =4.11.1999 | Julkaisija =Suomen Radiologiyhdistys | Viitattu = 25.9.2011 | Kieli = }}</ref> [[gammakuvaus|Isotooppikuvantamisessa]] ei tuoteta säteilyä potilaan ulkopuolelta tavallisesta röntgenkuvauksesta poiketen, vaan potilaaseen viedään radioaktiivisia [[isotooppi|isotooppeja]], joita kuvataan gammakameralla. Kuvauksesta riippuen [[radiolääke]] annetaan joko suonensisäisesti, hengitysteitse tai suun kautta nautittuna.<ref name=isotop>{{Verkkoviite | Osoite = http://interactive.snm.org/docs/whatisnucmed.pdf | Nimeke = What is Nucreal Medicine? | Tekijä = SNM | Ajankohta = | Julkaisija = SNM | Viitattu = 31.5.2011}}</ref>
Lääketieteelliseen röntgenlaitteistoon kuuluu generaattorin ja [[röntgenputki|röntgenputken]] lisäksi telineet, joiden avulla röntgenputki ja kuvareseptori pidetään paikallaan ja potilas saadaan aseteltua tutkimusta varten. Laitteiston telineet voivat olla erilliset tai ne voivat muodostaa kiinteän kokonaisuuden.<ref name="rdiag" /> [[Mammografia]]tutkimuksissa kuvattava kohde eli rintarauhanen litistetään kuvausta varten kahden levyn väliin. Kuvan tarkkuus ja kontrasti paranevat, kun teline litistää rinnan on ohueksi ja tasaisemmaksi lähemmäksi ilmaisintekniikkaa tai filmiä.<ref name="mamm">{{Verkkoviite | Tekijä =Marko Lamminen | Nimeke =Mammografia | Osoite =http://www.sry.fi/index.php?81 | Ajankohta =4.11.1999 | Julkaisija =Suomen Radiologiyhdistys | Viitattu = 25.9.2011 | Kieli = }}</ref> [[Gammakuvaus|Isotooppikuvantamisessa]] potilasta ei säteilytetä ulkopuolelta kuten tavallisessa röntgenkuvauksessa, vaan potilaaseen viedään radioaktiivista [[isotooppia]], jonka lähettämää säteilyä kuvataan gammakameralla. Kuvauksesta riippuen [[radiolääke]] annetaan joko suonensisäisesti, hengitysteitse tai suun kautta nautittavana.<ref name=isotop>{{Verkkoviite | Osoite = http://interactive.snm.org/docs/whatisnucmed.pdf | Nimeke = What is Nucreal Medicine? | Ajankohta = | Julkaisija = SNM | Viitattu = 31.5.2011 | arkisto = https://web.archive.org/web/20160117015555/http://interactive.snm.org/docs/whatisnucmed.pdf | arkistoitu = 17.1.2016 }}</ref>


[[Image:Clinac.jpg|left|thumb|200px|Lineaarikiihdytin, jonka sivuilla on integroitu röntgenkuvausjärjestelmä.]]
[[Image:Clinac.jpg|left|thumb|200px|Lineaarikiihdytin, jonka sivuilla on integroitu röntgenkuvausjärjestelmä.]]
Röntgenkuvauksia käytetään lääketieteessä myös [[sädehoito|sädehoidon]] apuvälineenä. Sädehoidossa ei käytetä nykyisin röntgenkuvauslaitteita hoitokoneina, vaan korkeaenergisempää säteilyä tuottavia [[lineaarikiihdytin|lineaarikiihdyttimiä]]. Sädehoidossa potilaalle annetaan erittäin suuri sädeannos, joskus jopa 80 [[Gray|Gy]] pitkänä, joskus usean viikon ajanjaksona. Sädehoitoa annetaan vielä yleensä usealta eri suunnalta jokaisella hoitokerralla, joten sädetettävän kohteen paikan varmennus on tärkeää. Hoitokenttiä voidaan varmentaa kuvaamalla potilasta joko hoidonaikaisilla säteillä (Electronical portal imagin, EPI) tai röntgensäteillä (On-board imaging, OBI). EPI kuvaukset eivät ole röntgenkuvausta ja ne ovat laadultaan heikompia, koska niissä säteily on erittäin läpitunkevaa megavoltti-luokkaa (MV). OBI-kuvaukset tehdään lineaarikiihdyttimeen integroidulla röntgenkuvauslaitteella. Hoitokohteen varmennuskuvauksia vertaillaan annossuunnittelukuvauksiin luisien rakenteiden tai röntgenpositiivisien markkereden avulla. Esimerkiksi eturauhasen syövässä hoitokohde voidaan varmentaa eturauhaseen invasiivisesti laitettuihin kultajyviin.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Kahiluoto, A | Otsikko = Kuvantaminen sädehoidossa. Teoksessa P. Wood (toim.) | Julkaisu = Helsinki: Suomen röntgenhoitajaliitto Ry | Ajankohta = 2007 | Sivut = 39}}</ref><ref>{{Verkkoviite | osoite = http://www.varian.com/us/oncology/radiation_oncology/trilogy/on-board_imager.html#.UZnrnqIvU2g | nimeke = On-Board Imager (OBI) – confidence in tumor targeting | tekijä = Varian medical systems | julkaisu = Treatment Delivery Technology | julkaisija = © 1999-2013 Varian Medical Systems, Inc. | viitattu = 20.5.2013 | kieli ={{en}} }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/24669/Rautio_Jussi.pdf?sequence=1 | Nimeke = Kultajyväkohdennuksien osuvuus eturauhasen syövän sädehoidossa | Tekijä = Rautio, J | Tiedostomuoto = PDF |Ajankohta = 2011 | Julkaisija = Verkkokirjasto Theseus | Viitattu = 20.5.2013}}</ref>
Röntgenkuvauksia käytetään lääketieteessä myös [[sädehoito|sädehoidon]] apuvälineenä paikanvarmennukseen. Sädehoidossa ei käytetä nykyisin röntgenhoitoja, vaan [[lineaarikiihdytin|lineaarikiihdyttimillä]] tuotettua korkeaenergiaisempaa säteilyä. Sädehoidossa potilaalle annetaan erittäin suuri sädeannos, joskus jopa 80 [[Gray|Gy]] pitkänä, joskus usean viikon ajanjaksona. Sädehoitoa annetaan vielä yleensä usealta eri suunnalta jokaisella hoitokerralla, joten sädetettävän kohteen paikan varmennus on tärkeää. Hoitokenttiä voidaan varmentaa kuvaamalla potilasta joko hoidonaikaisilla säteillä ({{k-en|Electronic portal imaging}}, EPI) tai röntgensäteillä ({{k-en|On-board imaging}}, OBI). EPI kuvaukset eivät ole röntgenkuvausta ja ne ovat laadultaan heikompia, koska niissä säteily on erittäin läpitunkevaa megavoltti-luokkaa (MV). OBI-kuvaukset tehdään lineaarikiihdyttimeen integroidulla röntgenkuvauslaitteella. Hoitokohteen varmennuskuvauksia vertaillaan annossuunnittelukuvauksiin luisien rakenteiden tai röntgenpositiivisien markkereiden avulla. Esimerkiksi eturauhasen syövässä hoitokohde voidaan varmentaa eturauhaseen invasiivisesti laitettujen kultajyvien perusteella.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Kahiluoto, A. | Otsikko = Kuvantaminen sädehoidossa. Teoksessa P. Wood (toim.) | Julkaisu = Helsinki: Suomen röntgenhoitajaliitto Ry | Ajankohta = 2007 | Sivut = 39}}</ref><ref>{{Verkkoviite | osoite = http://www.varian.com/us/oncology/radiation_oncology/trilogy/on-board_imager.html#.UZnrnqIvU2g | nimeke = On-Board Imager (OBI) – confidence in tumor targeting | julkaisu = Treatment Delivery Technology | Ajankohta = 1999–2013 | julkaisija = Varian Medical Systems, Inc. | viitattu = 20.5.2013 | kieli = {{en}} | arkisto = https://web.archive.org/web/20130621035814/http://www.varian.com/us/oncology/radiation_oncology/trilogy/on-board_imager.html#.UZnrnqIvU2g | arkistoitu = 21.6.2013 }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/24669/Rautio_Jussi.pdf?sequence=1 | Nimeke = Kultajyväkohdennuksien osuvuus eturauhasen syövän sädehoidossa | Tekijä = Rautio, J. | Tiedostomuoto = PDF |Ajankohta = 2011 | Julkaisija = Verkkokirjasto Theseus | Viitattu = 20.5.2013}}</ref>

====Haittavaikutukset====
Säteilyn haittavaikutusten todennäköisyys kasvaa säderasituksen kasvaessa. Potilaan ikä vaikuttaa myös riskiin. Alle 35-vuotiailla on suurempi elinikäinen riski sairastua syöpään röntgentutkimuksesta saamastaan säteilystä. Käytännössä kuitenkin todennäköisyys sairastua syöpäsairauksiin röntgenkuvantamisen takia on pieni. Vuosittain ihminen saa keskimäärin 1,7 millisievertin efektiivisen annoksen säteilyä, josta suurin osa on luonnon omaa taustasäteilyä. Määrä havaittavaan todennäköisyyteen syöpään sairastumiseen on noin 100 mSv.<ref name="SM">{{Lehtiviite | Otsikko = Säteilytutkimuksen muistikortti | Julkaisu = Ppshp | Ajankohta = 2011 | Numero = 2 | Sivut = 1–2 | Julkaisupaikka = Oulu | Julkaisija = Pohjois-Pohjanmaan Sairaanhoitopiirin kuntayhtymä | Viitattu = 20.6.2011 |}}</ref><ref name="annoks">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.stuk.fi/sateilyn_kaytto/terveydenhuolto/rontgen/fi_FI/annoksia/ | Nimeke = Röntgentutkimuksien säteilyannokset | Julkaisu = Säteilyn käyttö terveydenhuollossa | Ajankohta = 8.10.2009 | Julkaisija = STUK | Viitattu = 20.6.2011}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.radiologyinfo.org/en/safety/index.cfm?pg=sfty_xray | Nimeke = Radiation Exposure in X-ray and CT Examinations | Julkaisija = radiologyinfo.org | Viitattu = 20.6.2011 | Kieli = {{en}} }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://users.rcn.com/jkimball.ma.ultranet/BiologyPages/R/Radiation.html | Nimeke = Radiation | Ajankohta = 28. toukokuuta 2011 | Julkaisija = rcn.com | Viitattu = 20.6.2011 | Kieli = {{en}} | arkisto = https://web.archive.org/web/20110622071502/http://users.rcn.com/jkimball.ma.ultranet/BiologyPages/R/Radiation.html | arkistoitu = 22.6.2011 }}</ref>


==== Eläinröntgenkuvaus ====
==== Eläinröntgenkuvaus ====
[[Tiedosto:Artificial hip in dog.JPG|thumb|200px|Koiran vasemmassa (röntgenkuvassa oikealla puolella) lonkkaluussa on [[Proteesi|lonkkaproteesi]]. ]]
Röntgentutkimus on eläinlääketieteen diagnostiikan yleisemmin käytettyjä menetelmiä. Röntgentutkimus on halpa tapa saada eläimestä diagnostista informaatiota ja lisäksi menetelmä ei vaadi leikkausta tai muuta kajoamista eläimen sisälle. Vaikka röntgentutkimus on kivuton, eläin täytyy silti usein rauhoittaa tai nukuttaa kuvauksen onnistumiseksi. Eläinlääketieteessä tehdään maailmanlaajuisesti ihmisten terveydenhuoltoon verrattuna paljon turhia tutkimuksia, joista ei ole mahdollista saada diagnostisesti hyödyllistä tietoa.<ref name=vet>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.merckvetmanual.com/mvm/index.jsp?cfile=htm/bc/150301.htm | Nimeke = Radiography | Julkaisu = The Merck Veterinary Manual | Ajankohta = 7.4.2009 | Julkaisija = Merck Sharp & Dohme Corp., a subsidiary of Merck & Co., Inc. | Viitattu = 17.6.2011 | Kieli = {{en}} }}</ref><ref name=vetmone>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.animalinsides.com/learn/general-imaging/266-evidence.html| Nimeke = Stop wasting money on imaging diagnostics | Julkaisu =The Merck Veterinary Manual | Ajankohta = 7.4.2009 | Julkaisija = Animal Insides, Inc | Viitattu = 30.6.2011 | Kieli = {{en}} }}</ref>


Suomessa tehdään vuosittain yli 100&nbsp;000 eläinröntgentutkimusta. Röntgenkuvan onnistumisen kannalta on tärkeää, että eläin pidetään tutkimuksen aikana liikkumattomana. Kiinnipitäjinä toimivat yleensä henkilökunta tai eläimen saattajat. Uusintakuvauksien tarvetta voidaan vähentää rauhoittamalla eläin tutkimuksen ajaksi. Vaikeiden tutkimusolosuhteiden takia säteilyturvallisuus ei aina toteudu eläinröntgenissä. Tämän vuoksi on tärkeää kiinnittää huomiota henkilökunnan, kiinnipitäjien ja muiden henkilöiden säteilyturvallisuudesta ja käyttää säteilysuojaimia.<ref name=eläin>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.stuk.fi/proinfo/valvonta/elainrontgentutkimukset/fi_FI/elainrontgentutkimukset/ | Nimeke = Eläinröntgentutkimukset | Ajankohta = 7.4.2009 | Julkaisija = STUK | Viitattu = 27.2.2011}}</ref>
[[Kuva:Artificial hip in dog.JPG|thumb|right|200px|Koiran vasemmassa (röntgenkuvassa oikealla puolella) lonkkaluussa on [[Proteesi|lonkkaproteesi]]. ]]
Röntgenkuvaus on eläinlääketieteen diagnostiikan yleisemmin käytettyjä menetelmiä. Röntgenkuvaus on halpa tapa saada eläimestä diagnostista informaatiota ja lisäksi menetelmä ei vaadi leikkausta tai muuta kajoamista eläimen sisälle. Vaikka röntgentutkimus on kivuton, eläin täytyy silti usein rauhoittaa tai nukuttaa kuvauksen onnistumiseksi. Eläinlääketieteessä tehdään maailmanlaajuisesti ihmisten terveydenhuoltoon verrattuna paljon turhia tutkimuksia, joista ei ole mahdollista saada diagnollisesti hyödyllistä tietoa.<ref name=vet>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.merckvetmanual.com/mvm/index.jsp?cfile=htm/bc/150301.htm | Nimeke = Radiography | Tekijä = The Merck Veterinary Manual | Ajankohta = 7.4.2009 | Julkaisija = Merck Sharp & Dohme Corp., a subsidiary of Merck & Co., Inc. | Viitattu = 17.6.2011 | Kieli = {{en}}}}</ref><ref name=vetmone>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.animalinsides.com/learn/general-imaging/266-evidence.html| Nimeke = Stop wasting money on imaging diagnostics | Tekijä = The Merck Veterinary Manual | Ajankohta = 7.4.2009 | Julkaisija = Animal Insides, Inc | Viitattu = 30.6.2011 | Kieli = {{en}}}}</ref>

Suomessa tehdään vuosittain yli 100&nbsp;000 eläinröntgentutkimusta. Röntgenkuvan onnistumisen kannalta on tärkeää, että eläin pidetään tutkimuksen aikana liikkumattomana. Kiinnipitäjinä toimivat yleensä henkilökunta tai eläimen saattajat. Uusintakuvauksien tarvetta voidaan vähentää rauhoittamalla eläin tutkimuksen ajaksi. Vaikeiden tutkimusolosuhteiden takia säteilyturvallisuus ei aina toteudu eläinröntgenissä. Tämän vuoksi on tärkeää kiinnittää huomiota henkilökunnan, kiinnipitäjien ja muiden henkilöiden säteilyturvallisuudesta ja käyttää säteilysuojaimia.<ref name=eläin>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.stuk.fi/proinfo/valvonta/elainrontgentutkimukset/fi_FI/elainrontgentutkimukset/ | Nimeke = Eläinröntgentutkimukset | Tekijä = STUK | Ajankohta = 7.4.2009 | Julkaisija = STUK | Viitattu = 27.2.2011}}</ref>

=== Röntgenkuvauksen sovellukset lääketieteen ulkopuolella ===

[[Kuva:GemX2.png|thumb|left|200px|Teollisuudessa [[NDT|rikkomattomaan aineenkoetukseen]] käytettävä [[röntgenputki|röntgenlaite]].]]


=== Sovellukset lääketieteen ulkopuolella ===
[[Tiedosto:GemX2.png|thumb|left|200px|Teollisuudessa [[NDT|rikkomattomaan aineenkoetukseen]] käytettävä [[röntgenputki|röntgenlaite]].]]
==== Säteilyn käyttö teollisuudessa ja turvallisuusalalla ====
==== Säteilyn käyttö teollisuudessa ja turvallisuusalalla ====
[[Teollisuus|Teollisuudessa]] säteilyä hyödynnetään esimerkiksi materiaalien laadunvalvonnassa, [[säiliö]]iden pinnankorkeuden mittauksessa, [[paperi]]n paksuuden ja koostumuksen seurannassa. Teollisuusprosessien seurantaan käytettävät laitteet koostuvat [[Radioaktiivisuus|radioaktiivista]] ainetta sisältävästä säteilylähteestä ja säteilyä mittaavasta ilmaisimesta.<ref name="teollisr">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.stuk.fi/sateilyn_kaytto/fi_FI/teollisuus/ | Nimeke = Säteilyn käyttö teollisuudessa | Ajankohta = 27.4.2009 | Julkaisija = STUK | Viitattu = 17.1.2011 | Kieli = Suomi}}</ref>


Teollisuusradiografia on ainetta rikkomaton testausmenetelmä, jolla tarkastetaan muun muassa metallirakenteiden ja [[hitsaus]]saumojen virheettömyyttä. Periaate on sama kuin lääketieteellisessä kuvauksessa: Säteily läpäisee tutkittavan kappaleen ja valottaa sen taakse asetetun röntgenfilmin tai ilmaisimen. Radiografialaitteissa käytetään säteilyn synnyttämiseen joko suuritehoista [[röntgenputki|röntgenlaitetta]] tai paksuimmille materiaaleille [[gammasäteily|gammalähdettä]] tai [[lineaarikiihdytin]]tä.<ref name="teollisr" />
[[Teollisuus|Teollisuudessa]] säteilyä hyödynnetään esimerkiksi materiaalien laadunvalvonnassa, [[säiliö]]iden pinnankorkeuden mittauksessa, [[paperi]]n paksuuden ja koostumuksen seurannassa. Teollisuusprosessien seurantaan käytettävät laitteet koostuvat [[Radioaktiivisuus|radioaktiivista]] ainetta sisältävästä säteilylähteestä ja säteilyä mittaavasta ilmaisimesta.<ref name="teollisr">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.stuk.fi/sateilyn_kaytto/fi_FI/teollisuus/ | Nimeke = Säteilyn käyttö teollisuudessa | Tekijä = STUK | Ajankohta = 27.4.2009 | Julkaisija = STUK | Viitattu = 17.1.2011 | Kieli = Suomi}}</ref>


Kaivosteollisuudessa käytetään paljon ''röntgenfluoresenssispektroskopiaksi'' nimettyä kuvantamistekniikkaa. Menetelmässä tutkitaan röntgensäteilyn avulla aineen lähettämää [[karakteristinen säteily|karakteristista säteilyä]]. Karakteristisen säteilyn avullaan näytteen atomit voidaan tunnistaa. Menetelmän etuna on, että sen avulla pystytään tutkimaan suhteellisen suuria näytteitä.<ref name="xrf">{{Verkkoviite | Osoite = http://serc.carleton.edu/research_education/geochemsheets/techniques/XRF.html | Nimeke = X-Ray Fluorescence (XRF) | Tekijä = Karl Wirth, Andy Barth | Julkaisu = Geochemical Instrumentation and Analysis | | Julkaisija = Integrating Research and Education | Viitattu = 21.5.2011 | Kieli = {{en}} }}</ref><ref name="suomixrf">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.sgs.fi/fi-FI/Mining/Analytical-Services/Geochemistry/X-Ray-Fluorescence.aspx | Nimeke = Röntgensädefluoresenssianalysointi | Julkaisu = Analyysipalvelut | Julkaisija =SGS Suomi | Viitattu = 21.5.2013}}</ref>
Teollisuusradiografia on ainetta rikkomaton testausmenetelmä, jolla tarkastetaan muun muassa metallirakenteiden ja [[hitsaus|hitsaussaumojen]] virheettömyyttä. Periaate on sama kuin lääketieteellisessä kuvauksessa: Säteily läpäisee tutkittavan kappaleen ja valottaa sen taakse asetetun röntgenfilmin tai ilmaisimen. Radiografialaitteissa käytetään säteilyn synnyttämiseen joko suuritehoista [[röntgenputki|röntgenlaitetta]] tai paksuimmille materiaaleille [[gammasäteily|gammalähdettä]] tai [[lineaarikiihdytin]]tä.<ref name="teollisr"></ref>


Säteilytyöntekijöistä huonoin turvallisuuskulttuuri vaikuttaisi olevan säteilyn käyttäjillä teollisuusradiografiassa. Syyksi on esitetty säteilyn käytön suhteellisesti vähäisempää valvontaa verrattaessa valvontaan ydinvoimalassa tai sairaalassa työskenteleviin säteilytyöntekijöihin. Myös teollisuudessa käytettävien gammalähteiden käyttöä on osaltaan epäilty turvallisuuskulttuurin heikentäjäksi teollisuusradiografiassa.<ref name="teoltutkim">{{Verkkoviite | Osoite = http://www-pub.iaea.org/MTCD/publications/PDF/P066_scr.pdf | Nimeke = Safety report series n. 13 | Tekijä = Bijun H. ym. | Ajankohta = 1996 | Julkaisija = Radiation protection and safety in industrial radiography | Viitattu = 5.6.2011 | Kieli = Suomi}}</ref>
Kaivosteollisuudessa käytetään paljon röntgenfluoresenssispektroskopiaksi nimettyä kuvantamistekniikkaa. Menetelmässä tutkitaan röntgensäteilyn avulla aineen lähettämää karakteristista säteilyä. Karakteristisen säteilyn avullaan näytteen atomit voidaan tunnistaa. Menetelmän etuna on, että sen avulla pystytään tutkimaan suhteeliseen suuria näytteitä.<ref name="xrf">{{Verkkoviite | Osoite = http://serc.carleton.edu/research_education/geochemsheets/techniques/XRF.html | Nimeke = X-Ray Fluorescence (XRF) | Tekijä = Karl Wirth, Andy Barth | Julkaisu = Geochemical Instrumentation and Analysis | | Julkaisija = Integrating Research and Education | Viitattu = 21.5.2011 | Kieli = {{en}}}}</ref><ref name="suomixrf">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.sgs.fi/fi-FI/Mining/Analytical-Services/Geochemistry/X-Ray-Fluorescence.aspx | Nimeke = RÖNTGENSÄDEFLUORESENSSIANALYSOINTI | Tekijä = SGS | Julkaisu = Analyysipalvelut | Julkaisija =SGS Suomi | Viitattu = 21.5.2013}}</ref>


Tulli käyttää läpivalaisulaitteita tavaraliikenteen tarkistamiseen ajoneuvoista.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.poliisi.fi/poliisi/poliisilehti/periodic.nsf/vwarchivedlist/6EF3E6A3546F7A77C22574D500444924 | Nimeke = Tullin läpivalaisu paljastaa pieniäkin piiloja | Tekijä = Aija Tiainen | Ajankohta = 3/2008 | Julkaisija = Poliisihallinnon tiedotuslehti | Viitattu = 20.5.2013}}</ref> Lentokentille on suunniteltu omia röntgentutkimuslaitteistoja matkatavaroiden tarkistamiseksi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.smithsdetection.com/HI-SCAN_6040aTiX.php | Nimeke = HI-SCAN 6040aTiX | Julkaisu = X-ray inspection | Julkaisija = Smiths Detection organisation | Viitattu = 20.5.2011 | Kieli = {{en}} | arkisto = https://web.archive.org/web/20110713102016/http://www.smithsdetection.com/HI-SCAN_6040aTiX.php | arkistoitu = 13.7.2011 }}</ref>
Säteilytyöntekijöistä huonoimman turvallisuuskulttuurin vaikuttaisi omaavan säteilyn käyttäjät teollisuusradiografiassa. Syyksi on esitetty suhteellisesti pienempää valvontaa säteilyn käytölle, jos verrataan valvontaa ydinvoimalassa tai sairaalassa työskenteleviin säteilytyöntekijöihin. Myös usein teollisuudessa käytettävien gammalähteiden käyttöä on osaltaan epäilty turvallisuuskulttuurin heikentäjäksi teollisuusradiografiassa.<ref name="teoltutkim">{{Verkkoviite | Osoite = http://www-pub.iaea.org/MTCD/publications/PDF/P066_scr.pdf | Nimeke = Safety report series n. 13 | Tekijä = Bijun H- Ym. | Ajankohta = 1996 | Julkaisija = Radiation protection and safety in industrial radiography | Viitattu = 5.6.2011 | Kieli = Suomi}}</ref>


==== Röntgentutkimus luonnontieteissä ja humanistisissa tieteissä ====
Tulli käyttää läpivalaisulaitteita tavaraliikenteen tarkistamiseksi ajoneuvoista<ref>http://www.poliisi.fi/poliisi/poliisilehti/periodic.nsf/vwarchivedlist/6EF3E6A3546F7A77C22574D500444924</ref> Lentokentille on suunniteltu omia röntgenkuvauslaitteistoja matkatavaroiden tarkistamiseksi.<ref>http://www.smithsdetection.com/HI-SCAN_6040aTiX.php</ref>
Röntgenkuvauksilla tutkitaan esimerkiksi taidemaalareiden maalaustekniikoita ja taideteoksien aitoutta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Da+Vincin+maalaustapaa+yritet%C3%A4%C3%A4n+selvitt%C3%A4%C3%A4+r%C3%B6ntgens%C3%A4teill%C3%A4/1135258620853 | Nimeke = Da Vincin maalaustapaa yritetään selvittää röntgensäteillä | Ajankohta = 16.7.2010 | Julkaisija = Helsingin Sanomat | Viitattu = 20.5.2013}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.artexpertswebsite.com/scientific-tests/x-ray-examination.php | Nimeke = X-ray examination | Julkaisija = Art Experts, Inc | Viitattu = 20.5.2013}}</ref>


{{Pääartikkeli|[[Röntgenkristallografia]]}}
==== Röntgenkuvaus luonnontieteissä ja humanistisissa tieteissä ====
Kiteiden koostumusta ja kolmiulotteista rakennetta voidaan tutkia [[röntgendiffraktio]]kuvauksilla, jota kutsutaan röntgenkristallografiaksi. Röntgendiffraktiokuvauksissa röntgenputkesta säteilytetään tutkittavaa näytettä ja ilmaisin rekisteröi tutkittavasta aineesta röntgensäteilyn sirontakuvion. Sirontakuviosta voidaan päätellä tutkittavan näytteen alkuaineet ja molekyylirakenne. Menetelmä on hyödyllinen kemian ja biologian tutkimuksessa.<ref name="xrd">{{Verkkoviite | Osoite = http://serc.carleton.edu/research_education/geochemsheets/techniques/XRD.html | Nimeke = X-ray Powder Diffraction (XRD) | Tekijä = Barbara Dutrow, Christine Clark | Julkaisu = Geochemical Instrumentation and Analysis | Julkaisija = Integrating Research and Education | Viitattu = 21.5.2011 | Kieli = {{en}} }}</ref><ref name="Kragh, H. s 49"/>

Röntgenkuvauksilla tutkitaan esimerkiksi taidemaalareiden maalaustekniikoita ja varmistetaan taideteoksien aitoutta.<ref>http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Da+Vincin+maalaustapaa+yritet%C3%A4%C3%A4n+selvitt%C3%A4%C3%A4+r%C3%B6ntgens%C3%A4teill%C3%A4/1135258620853</ref><ref>http://www.artexpertswebsite.com/scientific-tests/x-ray-examination.php</ref>

Kiteiden koostusmusta ja kolmiulotteista rakennetta voidaan tutkia [[röntgendiffraktio]]kuvauksilla. Röntgendiffraktiokuvauksissa röntgenputkesta säteytetään tutkittavaa näytettä ja ilmaisin rekistöröi tutkittavasta aineesta röntgensäteilyn sirontakuvion. Sirontakuviosta voidaan päätellä tutkittavan näytteen alkuaineet ja molekyylirakenne. Menetelmä on hyödyllinen kemian ja biologian tutkimuksessa.<ref name="xrd">{{Verkkoviite | Osoite = http://serc.carleton.edu/research_education/geochemsheets/techniques/XRD.html | Nimeke = X-ray Powder Diffraction (XRD) | Tekijä = Barbara Dutrow, Christine Clark | Julkaisu = Geochemical Instrumentation and Analysis | Julkaisija = Integrating Research and Education | Viitattu = 21.5.2011 | Kieli = {{en}}}}</ref><ref>Kragh, H. s 49.</ref>


== Röntgenkuvauslaitteisto ==
== Röntgenkuvauslaitteisto ==
Natiivi- eli tavallisen varjoaineettoman projektioröntgenkuvauksen laitteisto koostuu säteilyn lähteen laitteistosta ja röntgenfilmistä tai ilmaisimesta. Röntgenfilmin kehitystä varten tarvitaan lisäksi [[pimiö]] ja digitaalisessa kuvantamisessa tarvitaan digitaalinen kuvankehitys- ja tarkastelulaitteisto. Säteilyn lähteenä röntgentutkimuksissa on tavallisesti röntgenputki. Teollisuudessa lineaarikiihdyttimellä tai gammalähteellä tehtyjä tutkimuksia kutsutaan joskus virheellisesti röntgentutkimuksiksi. Röntgenfluoresenssispektroskopiassa röntgenlaitteiston asettelu poikkeaa tavallisesta röntgenkuvauksesta.<ref name="xrf" /><ref name="what">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.news-medical.net/health/What-is-Radiology.aspx | Nimeke = What is Radiology? | Ajankohta = | Julkaisija = News Medical | Viitattu = 5.6.2011}}</ref><ref name="teollisr" /><ref name="skaala" />

Natiivi- eli tavallisen varjoaineettoman projektioröntgenkuvauksen laitteisto koostuu säteilyn lähteen laitteistosta ja röntgenfilmistä tai ilmaisimesta. Röntgenfilmin kehitystä varten tarvitaan lisäksi [[pimiö]] ja digitaalisessa kuvantamisessa tarvitaan digitaalinen kuvankehitys- ja tarkastelulaitteisto. Säteilyn lähteenä röntgentutkimuksissa on tavallisesti röntgenputki. Teollisuudessa lineaarikiihdyttimellä tai gammalähteellä tehtyjä tutkimuksia kutsutaan joskus virheellisesti röntgentutkimuksiksi. Röntgenfluoresenssispektroskopiassa röntgenlaitteiston asettelu poikkeaa tavallisesta röntgenkuvauksesta.<ref name="xrf" /><ref name="what">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.news-medical.net/health/What-is-Radiology.aspx | Nimeke = What is Radiology? | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = News Medical | Viitattu = 5.6.2011}}</ref><ref name="teollisr" /><ref name="skaala" />


=== Säteilyn tuottaminen===
=== Säteilyn tuottaminen===
[[Kuva:Roentgen-Roehre.svg|thumb|right|230px|Sivuikkunallisen [[röntgenputki|röntgenputken]] rakenne.]]
[[Tiedosto:Roentgen-Roehre.svg|thumb|230px|Sivuikkunallisen [[röntgenputki|röntgenputken]] rakenne. (K) Katodi, (A) Anodi, (C) Jäähdytysjärjestelmä (X) röntgensäteilyä]]

Sivuikkunalliset röntgenputket (side window tube) ovat nykyisin kaikkein yleisempiä röntgenputkia lääketieteellisissä röntgentutkimuksissa. Sivuikkunallisen röntgenputken rakenne koostuu hehkulangasta, josta elektroneja sinkoutuu röntgenputkessa vallitsevassa tyhjiössä anodilautaselle. Putkessa syntyvä röntgensäteily muodostuu suurimmaksi osaksi elektronien jarrutussäteilynä ja anodilautasen materiaalin karakterisena röntgensäteilynä (Characteristic radiation). Anodilautanen on sivuikkunallisessa röntgenputkessa vinossa. Röntgensäteily poistuu anodilautasen kulman ansiosta suurimmaksi osaksi juuri putken kyljessä olevasta ikkunasta.<ref name="putket">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.xraylamp.webd.pl/files/podzial_lamp_rentgenowskich_3%284%29en.pdf | Nimeke = Classification of X-ray tubes | Tekijä = Grzegorz Jezierski | Julkaisu = Collection of X-ray lamps | Ajankohta = 2011 | Julkaisija = Grzegorz Jezierski | Viitattu = 15.6.2011 | Kieli = {{en}} }}</ref><ref name="emissio">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.xraylamp.webd.pl/?en_x-ray-radiation-emission-sources,29 | Nimeke = X-ray radiation emission sources | Tekijä = Grzegorz Jezierski | Julkaisu = Collection of X-ray lamps | Ajankohta = 2011 | Julkaisija = Grzegorz Jezierski | Viitattu = 15.6.2011 | Kieli = {{en}} }}</ref>


Röntgenputki tarvitsee tehokkaan jäähdytysjärjestelmän, sillä vain 1 % elektroneiden liike-energiasta muuttuu röntgensäteilyksi ja loput 99 % suurimmaksi osaksi lämmöksi. Jäähdytyksenjärjestelmän lisäksi kestävyyttä nykyisissä röntgenputkissa lisää pyörivä anodilautanen. Pyörivän anodilautasen ansiosta elektronit eivät pommita samaa kohtaan anodilautasta jatkuvasti, vaan ympyrän muotoista keilaa koko anodilautasen alueelta.<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Basic Radiological Physics | Julkaisija = Jaypee Brothers Medical Publishers | Vuosi = 2001 | Tekijä = Thayalan, K | Luku = 4 | Sivut = 61−63 | ISBN = 81-7179-854-3 | www = http://books.google.fi/books?id=AG3TjiFbjFsC&pg=PA61 | Viitattu = 24.5.2013 | Kieli ={{en}} }}</ref>
Sivuikkunalliset röntgenputket (side window tube) ovat nykyisin kaikkein yleisempiä röntgenputkia röntgentutkimuksissa. Sivuikkunallisen röntgenputken rakenne koostuu hehkulangasta, josta elektroneja sinkoutuu röntgenputkessa vallitsevassa tyhjiössä anodilautaselle. Putkessa syntyvä röntgensäteily muodostuu suurimmaksi osaksi elektronien jarrutussäteilynä ja anodilautasen materiaalin karakterisena röntgensäteilynä (Characteristic radiation). Anodilautanen on sivuikkunallisessa röntgenputkessa vinossa. Röntgensäteily poistuu anodilautasen kulman ansiosta suurimmaksi osaksi juuri putken kyljessä olevasta ikkunasta.<ref name="putket">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.xraylamp.webd.pl/files/podzial_lamp_rentgenowskich_3%284%29en.pdf | Nimeke = Classification of X-ray tubes | Tekijä = Grzegorz Jezierski | Julkaisu = Collection of X-ray lamps | Ajankohta = 2011 | Julkaisija = Grzegorz Jezierski | Viitattu = 15.6.2011 | Kieli = {{en}}}}</ref><ref name="emissio">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.xraylamp.webd.pl/?en_x-ray-radiation-emission-sources,29 | Nimeke = X-ray radiation emission sources | Tekijä = Grzegorz Jezierski | Julkaisu = Collection of X-ray lamps | Ajankohta = 2011 | Julkaisija = Grzegorz Jezierski | Viitattu = 15.6.2011 | Kieli = {{en}}}}</ref>


=== Ilmaisintekniikka ===
=== Ilmaisintekniikka ===
Rivi 95: Rivi 84:
Röntgenkuvauksessa tarvitaan säteilyn lähteen lisäksi jokin laite, johon kuva muodostuu ihmissilmän katseltavaksi. Röntgenkuvia on kuvattu hyvin pian röntgensäteilyn keksimiseen jälkeen filmeille ja menetelmä on edelleen käytössä maailmalla. Menetelmässä säteily osittain absorboituu potilaaseen ja vain läpitunkeutunut säteily valottaa filmin. Sen jälkeen [[röntgenhoitaja]] tai muu säteilytyöntekijä kehittää filmin kemiallisesti ja säteilyn muodostama kuva ilmestyy filmille.<ref name="what" />
Röntgenkuvauksessa tarvitaan säteilyn lähteen lisäksi jokin laite, johon kuva muodostuu ihmissilmän katseltavaksi. Röntgenkuvia on kuvattu hyvin pian röntgensäteilyn keksimiseen jälkeen filmeille ja menetelmä on edelleen käytössä maailmalla. Menetelmässä säteily osittain absorboituu potilaaseen ja vain läpitunkeutunut säteily valottaa filmin. Sen jälkeen [[röntgenhoitaja]] tai muu säteilytyöntekijä kehittää filmin kemiallisesti ja säteilyn muodostama kuva ilmestyy filmille.<ref name="what" />


Nykyään röntgenkuvaus tapahtuu useimmiten digitaalisesti. Kohteen läpäissyt röntgensäteily mitataan erilaisilla ilmaisimilla ja muutetaan sähköisiksi informaatioksi. Näitä digitaalisia tuloksia voidaan käsitellä ja muunnella tietokoneilla ja lukea kuvaruudulta sekä tarvittaessa tulostaa filmille. Pian koko röntgenfilmi on häviämässä, sillä monin paikoin siirrytään kuvien katseluun tietokoneen ruudulta.<ref name="kirj">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=snk04021 | Nimeke = Röntgenkuvat | Tekijä = Mustajoki P & Kaukua J | Julkaisu = Terveyskirjasto | Ajankohta = 2011 | Julkaisija = Kustannus Oy Duodecim | Viitattu = 17.6.2011}}</ref>
Nykyään röntgentutkimus tapahtuu useimmiten digitaalisesti. Kohteen läpäissyt röntgensäteily mitataan erilaisilla ilmaisimilla ja muutetaan sähköiseksi informaatioksi. Näitä digitaalisia tuloksia voidaan käsitellä ja muunnella tietokoneilla ja lukea kuvaruudulta sekä tarvittaessa tulostaa filmille. Pian koko röntgenfilmi on häviämässä, sillä monin paikoin siirrytään kuvien katseluun tietokoneen [[Tietokonenäyttö|monitorilta]].<ref name="kirj">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=snk04021 | Nimeke = Röntgenkuvat | Tekijä = Mustajoki, P. & Kaukua, J. | Julkaisu = Terveyskirjasto | Ajankohta = 2011 | Julkaisija = Duodecim | Viitattu = 17.6.2011 | arkisto = https://web.archive.org/web/20160304094858/http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=snk04021 | arkistoitu = 4.3.2016 }}</ref>


=== Röntgenfluoresenssispektroskopian laitteisto ===
=== Röntgenfluoresenssispektroskopian laitteisto ===
[[Tiedosto:DmwdxrfFlatXtalMonochrom.jpg|thumb|270px|Röntgenfluoresenssispektroskopian laitteiston rakennekuva. Normaalista röntgenkuvaukssesta poiketen kuvattava kohde ei ole röntgenputken ja ilmaisimen välissä. Röntgenputken säteilykeila ja kohteen emittoima sähkömagneettinen säteily on esitetty kuvassa viivoin.]]


Kaivosteollisuudessa ja alkuainemäärityksessä perinteisesti käytetty röntgenfluoresenssispektroskopia (XRF, X-Ray Fluorescence) eroaa laitteistoltaan ja kuvausperiaatteeltaan tavallisesta röntgenkuvauksesta. XRF:ssä tutkittavaan kohdetta säteilytetään röntgensäteillä kuten normaalissa kuvauksessa, mutta ilmaisimet tutkivat kohdeaineen karakteristista säteilyä. Eri [[alkuaine]]iden emittoiman karakteristisen säteilyn spektrit poikkeavat toisistaan, joten alkuaineet voidaan tunnistaa tarkasti.<ref name="xrf" /><ref name="suomixrf" />
[[Kuva:DmwdxrfFlatXtalMonochrom.jpg|thumb|right|230px|Röntgenfluoresenssispektroskopian laitteiston rakennekuva.]]

Kaivosteollisuudessa ja alkuainemäärityksessä perinteisesti käytetty röntgenfluoresenssispektroskopia (XRF, X-Ray Fluorescence) eroaa laitteistoltaan ja kuvausperiaatteeltaan tavallisesta röntgenkuvauksesta. XRF:ssä tutkittavaan kohdettä säteytetään röntgensäteillä kuten normaalissa kuvauksessa, mutta ilmaisimet tutkivat kohdeaineen karakteristista säteilyä. Eri [[alkuaine|alkuaineet]] lähettävät erisuuruista diskreettiä energiaa karakteristisena säteilynä, joten alkuaineet voidaan tunnistaa tarkasti.<ref name="xrf" /><ref name="suomixrf" />


=== Digitaalinen kuvankatselu ja arkistointi röntgentutkimuksissa ===
=== Digitaalinen kuvankatselu ja arkistointi röntgentutkimuksissa ===
Digitaalinen kuvankatselu ja arkistointi ({{k-en|picture archiving and communication systems}}, PACS) sairaaloissa on yleistynyt ja monin paikoin filmeistä on kokonaan luovuttu. Digitaalisuuden etuna on, että kuvankatselu ei ole sidottu fyysiseen paikkaan. Röntgenfilmien sijaan digitaalinen informaatio siirtyy nopeasti paikasta toiseen pitkiäkin välimatkoja. Muun muassa Englannissa ja Suomessa kaavaillaan valtakunnallista PACS-arkistoa. Digitaalisia kuvia on mahdollista tulkita yksityissektorilla jopa eri maassa kuin missä kuvaus on suoritettu. Arvioidaan että PACS järjestelmä luo säästöjä filmiradiologiaan nähden, vaikka aloituskustannukset ovat suuria. Lisäksi etäluenta voi pienentää sairaaloiden ruuhkia.<ref name="digix">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo97154.pdf | Nimeke = Digitaalinen arkistointi muuttaa radiologiaa | Tekijä = Suoranta, H. | Julkaisu = Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim | Ajankohta = 2008 | Julkaisija = Duodecim | Viitattu = 30.6.2011}}</ref>

Digitaalinen kuvankatselu ja arkistointi (picture archiving and communication systems, PACS) on yleistynyt maailmalla ja monin paikoin filmeistä ollaan jo luovuttu. Digitaalisuuden etuna on, että kuvankatselu ei ole sidottu fyysiseen paikkaan. Röntgenfilmien sijaan digitaalinen informaatio siirtyy nopeasti paikasta toiseen pitkiäkin välimatkoja. Muun muassa Englannissa ja Suomessa kaavaillaan valtakunnallista PACS-arkistoa. Digitaalisia kuvia on mahdollista tulkita yksityissektorilla jopa eri maassa kuin kuvaus on suoritettu. Arvioidaan että PACS järjestelmä luo säästöjä filmiradiologiaan nähden, vaikka aloituskustannukset ovat suuria. Lisäksi etäluenta voi pienentää sairaaloiden ruuhkia.<ref name="digix">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo97154.pdf | Nimeke = Digitaalinen arkistointi muuttaa radiologiaa | Tekijä = Suoranta H | Julkaisu = Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim | Ajankohta = 2008 | Julkaisija = Kustannus Oy Duodecim | Viitattu = 30.6.2011}}</ref>

PACS arkistoon tallennetut röntgenkuvat noudattavat nykyisin DICOM-standardia (Digital Imaging and Communications in Medicine). Standardin ansiosta myös muualla, jopa ulkomailla kuvatut tutkimukset ovat helposti siirrettävissä ja katseltavissa muiden sairaaloiden PACS-arkistoissa esimerkiksi [[internet]]verkon välityksellä. Tavallisten röntgenkuvien lisäksi DICOM-standardi mahdollistaa tietokonetomografia, [[magneettikuvaus]] ja [[ultraääni]]tutkimuksien, sekä lääketieteellisten valokuvien arkistoinnin samaan virtuaalisen arkistoon tavallisten röntgenkuvien kanssa.<ref>{{Lehtiviite
| Tekijä = Wiley, G | Otsikko = The Prophet Motive: How PACS Was Developed and Sold | Julkaisu = Imaging Economics | Ajankohta = 2005 | Julkaisija = Allied Media | Viitattu = 20.5.2013 | Kieli = {{en}} }}</ref><ref>{{Lehtiviite
| Tekijä = Reponen, J | Otsikko =Teleradiology - changing radiological service processes from local to regional, international and mobile environment | Julkaisu = Imaging Economics | Julkaisupaikka = Tampere | Ajankohta = 2010 | Sivut = 15-30 Julkaisija = Juvenes Print | Issn = 0355-3221 | Viitattu = 20.5.2013 | Kieli = {{en}} }}</ref>

PACS-järjestelmän ongelma on tietosuoja. Asiaankuulumaton henkilö voi päästä katselemaan kuvia, koska niitä on vaivatonta siirtää paikasta toiseen. Digitaalinen kuvien katselu vaatii myös hyvät kuvankatseluolosuhteet, sillä tietokoneiden monitorien valovoima on pieni filmien katseluun käytettäviin [[valotauluihin]] nähden. Tutkimusten mukaan terveyskeskuslääkäreiden monitorit ja kuvankatseluolosuhteet ovat usein riittämättömiä röntgenkuvien katseluun. Lääkäreiden työasematyöskentelyyn olisi saatavissa parannusta, jos terveyskeskukset panostaisivat riittävän laadukkaiden näyttöjen hankintaan ja työasemien valaistussuunnitteluun ja näyttöjen säännölliseen laadunvalvontaan.<ref name="digix" /><ref name="nayt">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo98675.pdf | Nimeke = Terveyskeskusten työasemanäytöt riittämättömiä röntgendiagnostiikkaan | Tekijä = Liukkonen E, Niinimäki J, Tervonen O ja Nieminen M | Julkaisu = Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim | Ajankohta = 2010 | Julkaisija = Kustannus Oy Duodecim | Viitattu = 30.6.2011}}</ref>

==Röntgentutkimuksien haittavaikutukset==
===Haittavaikutuksien todennäköisyys===
Säteilyn haittavaikutusten todennäköisyys kasvaa säderasituksen kasvaessa. Potilaan ikä vaikuttaa myös riskiin. Alle 35-vuotiailla on suurempi elinikäinen riski sairastua syöpään röntgentutkimuksesta saamastaan säteilystä. Käytännössä kuitenkin todennäköisyys sairastua syöpäsairauksiin röntgenkuvantamisen takia on pieni. Vuosittain ihminen saa keksimäärin 1,7 millisievertin efektiivisen annoksen säteilyä, josta suurin osa on luonnon omaa taustasäteilyä. Määrä havaittavaan todennäköisyyteen syöpään sairastumiseen on noin 100 mSv.<ref name="SM">{{Lehtiviite | Otsikko = Säteilytutkimuksen muistikortti | Julkaisu = Ppshp | Ajankohta = 2011 | Numero = 2 | Sivut = 1-2 | Julkaisupaikka = Oulu | Julkaisija = Pohjois-Pohjanmaan Sairaanhoitopiirin kuntayhtymä | Viitattu = 20.6.2011 |}}</ref><ref name="annoks">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.stuk.fi/sateilyn_kaytto/terveydenhuolto/rontgen/fi_FI/annoksia/ | Nimeke = Röntgentutkimuksien säteilyannokset | Tekijä = STUK | Julkaisu = Säteilyn käyttö terveydenhuollossa | Ajankohta = 8.10.2009 | Julkaisija = STUK | Viitattu = 20.6.2011}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.radiologyinfo.org/en/safety/index.cfm?pg=sfty_xray | Nimeke = Radiation Exposure in X-ray and CT Examinations | Julkaisija = radiologyinfo.org | Viitattu = 20.6.2011 | Kieli = {{en}} }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://users.rcn.com/jkimball.ma.ultranet/BiologyPages/R/Radiation.html | Nimeke = Radiation | Ajankohta = 28. toukokuuta 2011 | Julkaisija = rcn.com | Viitattu = 20.6.2011 | Kieli = {{en}} }}</ref>

===Tutkimuskohtaisia sädeannoksia terveydenhuollossa===

Taulukossa esitetyt tiedot vastaavat STUKin selvityksen mukaan keskimääräistä suomalaisen säteilyaltistusta. Sädeannoksissa voi olla huomattavia paikkakohtaisia eroja. Yli 30 prosentin vaihtelu ei ole harvinaista. Potilaan paksuus vaikuttaa huomattavasti kuvauksessa käytettävään annokseen. Hoikalla potilaalla pienempi sädeannos riittää diagnostisen kuvanlaadun saavuttamiseen. PA-suunta tarkoittaa kuvausta röntgenputki potilaan selän puolella.<ref name="SM" /><ref name="annoks" />

{|class="wikitable"
|-
! Röntgentutkimus<ref name="SM" /><ref name="annoks" />
! Efektiivinen annos ([[Sievert|mSv]])
! Annosta vastaava määrä PA-suunnan keuhkokuvia
! Annosta vastaava aika luonnonsäteilyyn verrattuna
|-
<!-- taulukko alkaa tästä -->
| Tavanomainen hammasröntgenkuvaus || 0,01 || 0,3 ||1 päivä
|-
| Raaja, esim [[polvi]] || 0,01 || 0,3 ||1 päivä
|-
| [[Nenän sivuontelot]] || 0,03 || 1 || 4 päivää
|-
| [[Keuhko]] (PA) || 0,03 || 1 || 4 päivää
|-
| Keuhko (PA- ja sivukuva) || 0,1 || 3 || 12 päivää
|-
| [[Kallo]] (PA- ja sivukuva) || 0,1 || 3 || 12 päivää
|-
| [[Kaularanka]]|| 0,2 || 7 || 24 päivää
|-
| [[Mammografia]]|| 0,3 || 10 || 4 kuukautta
|-
| [[Rintaranka]]|| 1 || 30 || 4 kuukautta
|-
| [[Lantio]]|| 1 || 30 || 4 kuukautta
|-
| [[Lanneranka]]|| 2 || 70 || 8 kuukautta
|-
| [[Vatsa]]n kuvaus|| 2 || 70 || 8 kuukautta
|}


== Lähteet ==
== Lähteet ==
{{Kirjaviite | Tekijä = Möller E & Reif E | Nimeke = Pocket Atlas of Radiographic Positioning | Vuosi = 2009 | Luku = 2-5 | Sivu = 62, 134, 144-148, 228, 288| Selite = | Julkaisupaikka = New York | Julkaisija = Thieme | Tunniste = ISBN 978-3-13-107442-3 | Viitattu = 1.7.2011| Kieli ={{en}}}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Möller E & Reif E | Nimeke = Pocket Atlas of Radiographic Positioning | Vuosi = 2009 | Luku = 2-5 | Sivu = 62, 134, 144–148, 228, 288| Julkaisupaikka = New York | Julkaisija = Thieme | ISBN = 978-3-13-107442-3 | Viitattu = 1.7.2011| Kieli ={{en}}}}
* {{Kirjaviite| Nimeke = Kvanttisukupolvet | Julkaisija = Terra Cognita | Vuosi = 2002 | Tekijä = Helge Kragh | Sivut = 49, 50 | Julkaisupaikka = Helsinki | ISBN = 952-5202-53-4 }}

{{Kirjaviite| Nimeke = Kvanttisukupolvet | Julkaisija = Terra Cognita | Vuosi = 2002 | Tekijä = Helge Kragh | Suomentaja = Jenny ja Arttu Wihuri - säätiö | Sivut = 49, 50 | Julkaisupaikka = Helsinki | Tunniste = ISBN 952-5202-53-4 }}


=== Viitteet ===
=== Viitteet ===
Rivi 166: Rivi 105:


[[Luokka:Radiologia]]
[[Luokka:Radiologia]]
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]]

[[zh-min-nan:Tiān-kong liap-iáⁿ]]
[[de:Röntgen]]
[[en:Radiography]]
[[es:Radiografía]]
[[eu:Erradiografia]]
[[fa:رادیوگرافی]]
[[fr:Radiographie]]
[[it:Radiografia convenzionale]]
[[he:צילום רנטגן]]
[[nl:Röntgenfoto]]
[[ja:X線写真]]
[[nrm:X-raiethie]]
[[pt:Radiografia]]
[[ru:Рентгенография]]
[[uk:Радіографія]]

Nykyinen versio 27. helmikuuta 2024 kello 08.51

Chandra-avaruusteleskoopin röntgenkuva Linnunradan keskuksesta.

Röntgentutkimus tarkoittaa röntgensäteilyn käyttöä esineiden ja elävien eliöiden kuvantamiseksi sekä ilmiöiden ja aineiden mittaamiseksi. Menetelmä perustuu röntgensäteilyn absorbtioon tai sähkömagneettisen säteilyn emittoitumiseen röntgensäteilyn vaikutuksesta. Joitain röntgentutkimuksia tehdään mittaamalla suoraan kohteen lähettämää röntgensäteilyä. Joskus myös gammasäteilyllä kuvattuja radiografisia tutkimuksia nimitetään röntgentutkimuksiksi, vaikka fysikaalisesti kyseessä ei ole sama asia. Röntgenkuva on perinteisesti kohteen vaimentaman säteilyn muodostama varjokuva.[1][2] Röntgendiffraktiossa kuvan muodostaa tutkittavan kohteen sirontakuvio ja röntgenfluoresenssispektrokopiassa tutkitaan kohteen emittoimaa sähkömagneettista spektriä, kun kohdetta säteilytetään röntgensäteillä. Röntgentähtitieteessä kuvataan avaruudesta peräisin olevaa röntgensäteilyä.

Röntgentutkimuksen aloitti saksalainen Wilhelm Röntgen keksiessään röntgensäteilyn. Röntgensäteet saivat poikkeuksellisen innokkaan vastaanoton niin tieteilijöiden kuin maallikoiden keskuudessa. Uudesta säteilystä kehittyi nopeasti lääketieteellinen röntgenkuvaus.[3] Myös röntgendiffraktio keksittiin pian röntgensäteiden löytymisen jälkeen.

Röntgentutkimus jaotellaan säteilyturvallisuuskeskuksessa lääketieteelliseen kuvantamiseen ja teolliseen radiografiaan.[4] Lääketieteellisiä tutkimuksia arvioidaan tehtävän maailmassa noin 5 miljardia tutkimusta vuodessa.[5]

Toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Röntgentutkimus perustuu lääketieteessä sähkömagneettisen säteilyn kykyyn läpäistä eri tavalla raskaita ja kevyitä atomeita. Lääketieteellisessä kuvauksessa rasvakudos ja ilmapitoinen keuhkokudos läpäisevät röntgensäteitä hyvin, ja ne näyttävät röntgenkuvissa tummilta, kun taas esimerkiksi luukudos absorboi tehokkaasti sähkömagneettista säteilyä eikä laske siitä läpi, jolloin luut näyttävät röntgenkuvissa vaaleilta.[6][1]

Historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaishistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhainen Crooken röntgenkuvausmenetelmä 1800-luvun lopulta.

Röntgentutkimuksen periaatteen keksi saksalainen Wilhelm Röntgen vuonna 1895. Hän tajusi, että löytämillään säteillä pystyi valottamaan filmin. Hän sai löydöstään maailman ensimmäisen Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1901, mutta suhtautui löytämäänsä säteilyyn vaatimattomasti. Röntgenin löytö aiheutti pienen vallankumouksen fysiikan alalla, ja useat tieteilijät aloittivat sen tutkimisen. Löytö sai poikkeuksellisen innokkaan vastaanoton niin tieteilijöiden kuin maallikoiden keskuudessa.[3]

Röntgenin keksintö omaksuttiin hämmästyttävän nopeasti lääketieteeseen. Menetelmää käytettiin ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa vain alle kuukausi sen jälkeen, kun Röntgen oli julkaissut säteilystä kertovan artikkelin. Eddie McCarthy sai kunnian olla ensimmäinen potilas, jolla röntgensäteitä käytettiin diagnostiseen tarkoitukseen. McCarthy oli murtanut ranteensa luisteluonnettomuudessa järven jäällä.[7]

Keksijä Thomas Edison kiinnostui myös röntgensäteilystä luettuaan Yhdysvalloissa Wilhelm Röntgenin artikkelin. Edison keksi, että scheeliitti fluoresoi röntgensäteilyä paljon kirkkaammin kuin Röntgenin käyttämä platinasyanidi Pt(CN)42-. Havaintonsa pohjalta Edison rakensi maailman ensimmäisen kaupallisen läpivalaisulaitteen, joka kuitenkin altisti katselijan silmät suoralle säteilylle. Edison melkein menetti näkönsä työskennellessään ahkerasti läpivalaisun kanssa. Lisäksi hänen apulaisensa Clarence Dally sairastui säteilysairauteen ja myöhemmin syöpään oltuaan paljon koekaniinina Edisonin läpivalaisuprojektissa. Kauhistunut Edison lopetti työnsä röntgensäteilyn kanssa näiden henkilökohtaisten menetyksien takia.[8]

Vuonna 1912 Walter Friedrich ja Paul Knipping toteuttivat yhteistyönä ensimmäisen röntgendiffraktiotutkimuksen. Röntgendiffraktiokuvauksia alettiin nopeasti käyttää apuvälineenä kemian, geologian, metallurgian ja biologian tutkimisessa. Röntgendiffraktio perustui Max von Lauen oivallukseen, että röntgensäteilyn aallonpituus on kiteen ionien atomitason etäisyyksien suuruusluokkaa ja täten röntgensäteet diffraktoituvat kiteistä.[9]

Moderni röntgentutkimus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Röntgenkuvauksen kehittyessä ensimmäisen maailmansodan jälkeen alalle alkoi kehittyä jo aiemmin kehitetyn läpivalaisun lisäksi muita erikoistuvia tekniikoita, kuten varjoainekuvaukset barium- tai jodivarjoaineen kanssa. Ensimmäisiä leikekuvauksia ja myöhemmin kolmiulotteisia kuvauksia tarjosivat tomografiatekniikat. Tietokonekerroskuvausten avulla päästään nykyisin lähes patologisen näytteen tarkkuuteen joissain keuhkojen sairauksissa. Ruotsalaisen radiologin, Sven Ivar Seldingerin vuonna 1953 kuvaama katetriröntgenkuvaus erikoistui nykyiseksi verisuonten varjoainekuvaukseksi.[10]

1900-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa suurimmat muutokset lääketieteellisessä röntgentutkimuksessa ovat tapahtuneet ilmaisintekniikassa ja digitaalisen radiografian tietokoneiden ohjelmistoissa. Parannukset ovat mahdollistaneet entistä nopeammat kuvaukset, pienemmät potilasannokset ja paremman kuvanlaadun. Nykyisin on suurimmaksi osaksi siirrytty röntgenfilmien käytöstä digitaaliseen kuvantamiseen. Ensimmäinen filmitön järjestelmä oli kuvalevyjärjestelmä CR-kaseteille (Computed radiography). Järjestelmässä kuva muodostuu filmin sijaan uudelleenkäytettävälle kuvauslevylle, joka luetaan CR-luentakoneella optisesti. Tuorein menetelmä röntgenkuvauksessa on suoradigitaalinen järjestelmä (Direct radiography, DR). DR-järjestelmissä kuvalevyilmaisin siirtää kuvan suoraan tietokoneelle ihmissilmän katseltavaksi.[11][12]

Röntgentutkimuksien jako

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säteilyn käyttö lääketieteessä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Thorax- eli keuhkokuva
Pääartikkeli: Lääketieteellinen röntgenkuvaus

Terveydenhuolto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa tehdään vuosittain noin 3,9 miljoonaa röntgentutkimusta ja lisäksi noin 1,3 miljoonaa tavanomaista hammaskuvausta ja lähes 200 000 hampaiden panoraamakuvausta. Maailmassa tehdään yhteensä arvioiden mukaan ainakin 5 miljardia röntgentutkimusta vuodessa. Molemmissa luvuissa on otettu huomioon kaikki säteilytutkimukset, ei pelkästään perinteiset röntgenkuvaukset. Eniten tehdään keuhkojen ja luuston röntgentutkimuksia. Hammaskuvia otetaan myös paljon, mutta annos potilasta kohden on pieni. Eniten säteilyä saadaan muista tutkimuksista kuin perinteisistä röntgenkuvauksista: Angiografiatutkimuksista ja erilaisista hoitotoimenpiteistä, kuten tukkeutuneen verisuonen avauksesta voi koitua suuri annos potilaalle. Niistä aiheutuva annos voi olla jopa satoja millisievertejä tutkimusta kohti. Myös tietokonetomografiatutkimuksissa annos voi olla suuri.[13][5]

Röntgensäteilyn käyttö lääketieteellisessä diagnostiikassa perustuu röntgensäteilyn kykyyn läpäistä kehon kudoksia, mutta myös siihen, että säteily vaimenee kudoksissa niiden alkuainekoostumuksesta ja tiheydestä riippuvalla tavalla. Röntgenkuvauksen kaksiulotteisuuden takia kuvattavasta kohteesta tulisi ottaa ainakin kaksi kuvaa eri suunnilta, jos se on kuvauksesta riippuen mahdollista. Esimerkiksi luut saattavat näyttää täysin vahingoittumattomilta toiselta suunnalta ja toiselta suunnalta kuvattaessa paljastuu sitten murtuma tai virheasento. Yleensä kuvataan etu- tai takakuva ja sitten sivukuva.[1][14] Joskus kuvataan myös viisto- tai erikoisprojektioita. Mammografiassa otetaan usein ylä-ala suunnan kuvan lisäksi sivukuvan sijasta ensisijaisesti viistoprojektio[15], kuten myös jalkaterän[16] ja kämmenen luiden kuvauksissa[17]. Yleisiä erikoisprojektioita ovat ranteen veneluun kuvaukset[18] ja lannerangan taivutuskuvat[19].

Lääketieteelliseen röntgenlaitteistoon kuuluu generaattorin ja röntgenputken lisäksi telineet, joiden avulla röntgenputki ja kuvareseptori pidetään paikallaan ja potilas saadaan aseteltua tutkimusta varten. Laitteiston telineet voivat olla erilliset tai ne voivat muodostaa kiinteän kokonaisuuden.[1] Mammografiatutkimuksissa kuvattava kohde eli rintarauhanen litistetään kuvausta varten kahden levyn väliin. Kuvan tarkkuus ja kontrasti paranevat, kun teline litistää rinnan on ohueksi ja tasaisemmaksi lähemmäksi ilmaisintekniikkaa tai filmiä.[20] Isotooppikuvantamisessa potilasta ei säteilytetä ulkopuolelta kuten tavallisessa röntgenkuvauksessa, vaan potilaaseen viedään radioaktiivista isotooppia, jonka lähettämää säteilyä kuvataan gammakameralla. Kuvauksesta riippuen radiolääke annetaan joko suonensisäisesti, hengitysteitse tai suun kautta nautittavana.[21]

Lineaarikiihdytin, jonka sivuilla on integroitu röntgenkuvausjärjestelmä.

Röntgenkuvauksia käytetään lääketieteessä myös sädehoidon apuvälineenä paikanvarmennukseen. Sädehoidossa ei käytetä nykyisin röntgenhoitoja, vaan lineaarikiihdyttimillä tuotettua korkeaenergiaisempaa säteilyä. Sädehoidossa potilaalle annetaan erittäin suuri sädeannos, joskus jopa 80 Gy pitkänä, joskus usean viikon ajanjaksona. Sädehoitoa annetaan vielä yleensä usealta eri suunnalta jokaisella hoitokerralla, joten sädetettävän kohteen paikan varmennus on tärkeää. Hoitokenttiä voidaan varmentaa kuvaamalla potilasta joko hoidonaikaisilla säteillä (engl. Electronic portal imaging, EPI) tai röntgensäteillä (engl. On-board imaging, OBI). EPI kuvaukset eivät ole röntgenkuvausta ja ne ovat laadultaan heikompia, koska niissä säteily on erittäin läpitunkevaa megavoltti-luokkaa (MV). OBI-kuvaukset tehdään lineaarikiihdyttimeen integroidulla röntgenkuvauslaitteella. Hoitokohteen varmennuskuvauksia vertaillaan annossuunnittelukuvauksiin luisien rakenteiden tai röntgenpositiivisien markkereiden avulla. Esimerkiksi eturauhasen syövässä hoitokohde voidaan varmentaa eturauhaseen invasiivisesti laitettujen kultajyvien perusteella.[22][23][24]

Haittavaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säteilyn haittavaikutusten todennäköisyys kasvaa säderasituksen kasvaessa. Potilaan ikä vaikuttaa myös riskiin. Alle 35-vuotiailla on suurempi elinikäinen riski sairastua syöpään röntgentutkimuksesta saamastaan säteilystä. Käytännössä kuitenkin todennäköisyys sairastua syöpäsairauksiin röntgenkuvantamisen takia on pieni. Vuosittain ihminen saa keskimäärin 1,7 millisievertin efektiivisen annoksen säteilyä, josta suurin osa on luonnon omaa taustasäteilyä. Määrä havaittavaan todennäköisyyteen syöpään sairastumiseen on noin 100 mSv.[25][26][27][28]

Eläinröntgenkuvaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koiran vasemmassa (röntgenkuvassa oikealla puolella) lonkkaluussa on lonkkaproteesi.

Röntgentutkimus on eläinlääketieteen diagnostiikan yleisemmin käytettyjä menetelmiä. Röntgentutkimus on halpa tapa saada eläimestä diagnostista informaatiota ja lisäksi menetelmä ei vaadi leikkausta tai muuta kajoamista eläimen sisälle. Vaikka röntgentutkimus on kivuton, eläin täytyy silti usein rauhoittaa tai nukuttaa kuvauksen onnistumiseksi. Eläinlääketieteessä tehdään maailmanlaajuisesti ihmisten terveydenhuoltoon verrattuna paljon turhia tutkimuksia, joista ei ole mahdollista saada diagnostisesti hyödyllistä tietoa.[29][30]

Suomessa tehdään vuosittain yli 100 000 eläinröntgentutkimusta. Röntgenkuvan onnistumisen kannalta on tärkeää, että eläin pidetään tutkimuksen aikana liikkumattomana. Kiinnipitäjinä toimivat yleensä henkilökunta tai eläimen saattajat. Uusintakuvauksien tarvetta voidaan vähentää rauhoittamalla eläin tutkimuksen ajaksi. Vaikeiden tutkimusolosuhteiden takia säteilyturvallisuus ei aina toteudu eläinröntgenissä. Tämän vuoksi on tärkeää kiinnittää huomiota henkilökunnan, kiinnipitäjien ja muiden henkilöiden säteilyturvallisuudesta ja käyttää säteilysuojaimia.[31]

Sovellukset lääketieteen ulkopuolella

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teollisuudessa rikkomattomaan aineenkoetukseen käytettävä röntgenlaite.

Säteilyn käyttö teollisuudessa ja turvallisuusalalla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teollisuudessa säteilyä hyödynnetään esimerkiksi materiaalien laadunvalvonnassa, säiliöiden pinnankorkeuden mittauksessa, paperin paksuuden ja koostumuksen seurannassa. Teollisuusprosessien seurantaan käytettävät laitteet koostuvat radioaktiivista ainetta sisältävästä säteilylähteestä ja säteilyä mittaavasta ilmaisimesta.[32]

Teollisuusradiografia on ainetta rikkomaton testausmenetelmä, jolla tarkastetaan muun muassa metallirakenteiden ja hitsaussaumojen virheettömyyttä. Periaate on sama kuin lääketieteellisessä kuvauksessa: Säteily läpäisee tutkittavan kappaleen ja valottaa sen taakse asetetun röntgenfilmin tai ilmaisimen. Radiografialaitteissa käytetään säteilyn synnyttämiseen joko suuritehoista röntgenlaitetta tai paksuimmille materiaaleille gammalähdettä tai lineaarikiihdytintä.[32]

Kaivosteollisuudessa käytetään paljon röntgenfluoresenssispektroskopiaksi nimettyä kuvantamistekniikkaa. Menetelmässä tutkitaan röntgensäteilyn avulla aineen lähettämää karakteristista säteilyä. Karakteristisen säteilyn avullaan näytteen atomit voidaan tunnistaa. Menetelmän etuna on, että sen avulla pystytään tutkimaan suhteellisen suuria näytteitä.[33][34]

Säteilytyöntekijöistä huonoin turvallisuuskulttuuri vaikuttaisi olevan säteilyn käyttäjillä teollisuusradiografiassa. Syyksi on esitetty säteilyn käytön suhteellisesti vähäisempää valvontaa verrattaessa valvontaan ydinvoimalassa tai sairaalassa työskenteleviin säteilytyöntekijöihin. Myös teollisuudessa käytettävien gammalähteiden käyttöä on osaltaan epäilty turvallisuuskulttuurin heikentäjäksi teollisuusradiografiassa.[35]

Tulli käyttää läpivalaisulaitteita tavaraliikenteen tarkistamiseen ajoneuvoista.[36] Lentokentille on suunniteltu omia röntgentutkimuslaitteistoja matkatavaroiden tarkistamiseksi.[37]

Röntgentutkimus luonnontieteissä ja humanistisissa tieteissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Röntgenkuvauksilla tutkitaan esimerkiksi taidemaalareiden maalaustekniikoita ja taideteoksien aitoutta.[38][39]

Pääartikkeli: Röntgenkristallografia

Kiteiden koostumusta ja kolmiulotteista rakennetta voidaan tutkia röntgendiffraktiokuvauksilla, jota kutsutaan röntgenkristallografiaksi. Röntgendiffraktiokuvauksissa röntgenputkesta säteilytetään tutkittavaa näytettä ja ilmaisin rekisteröi tutkittavasta aineesta röntgensäteilyn sirontakuvion. Sirontakuviosta voidaan päätellä tutkittavan näytteen alkuaineet ja molekyylirakenne. Menetelmä on hyödyllinen kemian ja biologian tutkimuksessa.[40][9]

Röntgenkuvauslaitteisto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Natiivi- eli tavallisen varjoaineettoman projektioröntgenkuvauksen laitteisto koostuu säteilyn lähteen laitteistosta ja röntgenfilmistä tai ilmaisimesta. Röntgenfilmin kehitystä varten tarvitaan lisäksi pimiö ja digitaalisessa kuvantamisessa tarvitaan digitaalinen kuvankehitys- ja tarkastelulaitteisto. Säteilyn lähteenä röntgentutkimuksissa on tavallisesti röntgenputki. Teollisuudessa lineaarikiihdyttimellä tai gammalähteellä tehtyjä tutkimuksia kutsutaan joskus virheellisesti röntgentutkimuksiksi. Röntgenfluoresenssispektroskopiassa röntgenlaitteiston asettelu poikkeaa tavallisesta röntgenkuvauksesta.[33][41][32][2]

Säteilyn tuottaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sivuikkunallisen röntgenputken rakenne. (K) Katodi, (A) Anodi, (C) Jäähdytysjärjestelmä (X) röntgensäteilyä

Sivuikkunalliset röntgenputket (side window tube) ovat nykyisin kaikkein yleisempiä röntgenputkia lääketieteellisissä röntgentutkimuksissa. Sivuikkunallisen röntgenputken rakenne koostuu hehkulangasta, josta elektroneja sinkoutuu röntgenputkessa vallitsevassa tyhjiössä anodilautaselle. Putkessa syntyvä röntgensäteily muodostuu suurimmaksi osaksi elektronien jarrutussäteilynä ja anodilautasen materiaalin karakterisena röntgensäteilynä (Characteristic radiation). Anodilautanen on sivuikkunallisessa röntgenputkessa vinossa. Röntgensäteily poistuu anodilautasen kulman ansiosta suurimmaksi osaksi juuri putken kyljessä olevasta ikkunasta.[42][43]

Röntgenputki tarvitsee tehokkaan jäähdytysjärjestelmän, sillä vain 1 % elektroneiden liike-energiasta muuttuu röntgensäteilyksi ja loput 99 % suurimmaksi osaksi lämmöksi. Jäähdytyksenjärjestelmän lisäksi kestävyyttä nykyisissä röntgenputkissa lisää pyörivä anodilautanen. Pyörivän anodilautasen ansiosta elektronit eivät pommita samaa kohtaan anodilautasta jatkuvasti, vaan ympyrän muotoista keilaa koko anodilautasen alueelta.[44]

Ilmaisintekniikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Röntgenkuvauksessa tarvitaan säteilyn lähteen lisäksi jokin laite, johon kuva muodostuu ihmissilmän katseltavaksi. Röntgenkuvia on kuvattu hyvin pian röntgensäteilyn keksimiseen jälkeen filmeille ja menetelmä on edelleen käytössä maailmalla. Menetelmässä säteily osittain absorboituu potilaaseen ja vain läpitunkeutunut säteily valottaa filmin. Sen jälkeen röntgenhoitaja tai muu säteilytyöntekijä kehittää filmin kemiallisesti ja säteilyn muodostama kuva ilmestyy filmille.[41]

Nykyään röntgentutkimus tapahtuu useimmiten digitaalisesti. Kohteen läpäissyt röntgensäteily mitataan erilaisilla ilmaisimilla ja muutetaan sähköiseksi informaatioksi. Näitä digitaalisia tuloksia voidaan käsitellä ja muunnella tietokoneilla ja lukea kuvaruudulta sekä tarvittaessa tulostaa filmille. Pian koko röntgenfilmi on häviämässä, sillä monin paikoin siirrytään kuvien katseluun tietokoneen monitorilta.[45]

Röntgenfluoresenssispektroskopian laitteisto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Röntgenfluoresenssispektroskopian laitteiston rakennekuva. Normaalista röntgenkuvaukssesta poiketen kuvattava kohde ei ole röntgenputken ja ilmaisimen välissä. Röntgenputken säteilykeila ja kohteen emittoima sähkömagneettinen säteily on esitetty kuvassa viivoin.

Kaivosteollisuudessa ja alkuainemäärityksessä perinteisesti käytetty röntgenfluoresenssispektroskopia (XRF, X-Ray Fluorescence) eroaa laitteistoltaan ja kuvausperiaatteeltaan tavallisesta röntgenkuvauksesta. XRF:ssä tutkittavaan kohdetta säteilytetään röntgensäteillä kuten normaalissa kuvauksessa, mutta ilmaisimet tutkivat kohdeaineen karakteristista säteilyä. Eri alkuaineiden emittoiman karakteristisen säteilyn spektrit poikkeavat toisistaan, joten alkuaineet voidaan tunnistaa tarkasti.[33][34]

Digitaalinen kuvankatselu ja arkistointi röntgentutkimuksissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Digitaalinen kuvankatselu ja arkistointi (engl. picture archiving and communication systems, PACS) sairaaloissa on yleistynyt ja monin paikoin filmeistä on kokonaan luovuttu. Digitaalisuuden etuna on, että kuvankatselu ei ole sidottu fyysiseen paikkaan. Röntgenfilmien sijaan digitaalinen informaatio siirtyy nopeasti paikasta toiseen pitkiäkin välimatkoja. Muun muassa Englannissa ja Suomessa kaavaillaan valtakunnallista PACS-arkistoa. Digitaalisia kuvia on mahdollista tulkita yksityissektorilla jopa eri maassa kuin missä kuvaus on suoritettu. Arvioidaan että PACS järjestelmä luo säästöjä filmiradiologiaan nähden, vaikka aloituskustannukset ovat suuria. Lisäksi etäluenta voi pienentää sairaaloiden ruuhkia.[46]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Möller E & Reif E: ”2-5”, Pocket Atlas of Radiographic Positioning, s. 62, 134, 144–148, 228, 288. New York: Thieme, 2009. ISBN 978-3-13-107442-3. (englanniksi)
  • Helge Kragh: Kvanttisukupolvet, s. 49, 50. Helsinki: Terra Cognita, 2002. ISBN 952-5202-53-4.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Markku Tapiovaara, Olavi Pukkila, Asko Miettinen: Röntgensäteily diagnostiikassa, s. 13–40. (Teoksessa Säteilyn käyttö (toim. Olavi Pukkila)) Hämeenlinna: Säteilyturvakeskus, 2004. ISBN 951-712-498-8 (painettu), 951-712-505-4 (pdf). Teoksen verkkoversio (viitattu 17.1.2011).
  2. ↑ a b Grzegorz Jezierski: Utilization of X-rays Collection of X-ray lamps. 2011. Grzegorz Jezierski. Viitattu 15.6.2011. (englanniksi)
  3. ↑ a b Kragh, H. s 50.
  4. ↑ Säteilyn käyttökohteita 27.4.2009. STUK. Viitattu 31.5.2011.
  5. ↑ a b Roobottom C, Mitchell G & Morgan-Hughes G: Radiation-reduction strategies in cardiac computed tomographic angiography 2010. Clinical Radiology. Viitattu 5.6.2011.
  6. ↑ Termit: radiografia Tohtori.fi. Viitattu 12.6.2011.
  7. ↑ Spiegel, Peter K: The first clinical X-ray made in America—100 years. American Journal of Roentgenology, 1995, 164. vsk, nro 1, s. 241–243. Leesburg, VA: American Roentgen Ray Society. ISSN 1546-3141. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.6.2011.
  8. ↑ Edison fears the hidden perils of the x-rays.. New York World, 3.8.1903, 1. vsk. Durham: Duke University Rare Book. (englanniksi)
  9. ↑ a b Kragh, H. s 49.
  10. ↑ Daniel Nolan: 100 years of X rays 11.3.1995. British Medical Journal. Viitattu 5.6.2011.
  11. ↑ Deprins E.: Computed radiography in NDT applications (pdf) e-Journal of NDT. 2004. Belgia: GE Inspection Tecnologies. Viitattu 17.6.2011. (englanniksi)
  12. ↑ Ramesh, J.: Digital applications of radiography (pdf) e-Journal of NDT. 2005. Qatar: Qatargas Operation Company. Viitattu 17.6.2011. (englanniksi)
  13. ↑ Röntgentutkimukset 8.9.2010. STUK. Viitattu 17.1.2011.
  14. ↑ Hälmstöm, A. J.: Röntgenkoneen merkityksestä lääketietee palveluksessa. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 1909, s. 138. Duodecim. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 1.7.2011.
  15. ↑ Möller E & Reif E. s. 288
  16. ↑ Möller E & Reif E s. 208
  17. ↑ Möller E & Reif E. s. 134
  18. ↑ Möller E & Reif E. s. 144–148
  19. ↑ Möller E & Reif E. s. 62
  20. ↑ Marko Lamminen: Mammografia 4.11.1999. Suomen Radiologiyhdistys. Viitattu 25.9.2011.
  21. ↑ What is Nucreal Medicine? SNM. Arkistoitu 17.1.2016. Viitattu 31.5.2011.
  22. ↑ Kahiluoto, A.: Kuvantaminen sädehoidossa. Teoksessa P. Wood (toim.). Helsinki: Suomen röntgenhoitajaliitto Ry, 2007, s. 39.
  23. ↑ On-Board Imager (OBI) – confidence in tumor targeting Treatment Delivery Technology. 1999–2013. Varian Medical Systems, Inc.. Arkistoitu 21.6.2013. Viitattu 20.5.2013. (englanniksi)
  24. ↑ Rautio, J.: Kultajyväkohdennuksien osuvuus eturauhasen syövän sädehoidossa (PDF) 2011. Verkkokirjasto Theseus. Viitattu 20.5.2013.
  25. ↑ Säteilytutkimuksen muistikortti. Ppshp, 2011, nro 2, s. 1–2. Oulu: Pohjois-Pohjanmaan Sairaanhoitopiirin kuntayhtymä.
  26. ↑ Röntgentutkimuksien säteilyannokset Säteilyn käyttö terveydenhuollossa. 8.10.2009. STUK. Viitattu 20.6.2011.
  27. ↑ Radiation Exposure in X-ray and CT Examinations radiologyinfo.org. Viitattu 20.6.2011. (englanniksi)
  28. ↑ Radiation 28. toukokuuta 2011. rcn.com. Arkistoitu 22.6.2011. Viitattu 20.6.2011. (englanniksi)
  29. ↑ Radiography The Merck Veterinary Manual. 7.4.2009. Merck Sharp & Dohme Corp., a subsidiary of Merck & Co., Inc.. Viitattu 17.6.2011. (englanniksi)
  30. ↑ Stop wasting money on imaging diagnostics The Merck Veterinary Manual. 7.4.2009. Animal Insides, Inc. Viitattu 30.6.2011. (englanniksi)
  31. ↑ Eläinröntgentutkimukset 7.4.2009. STUK. Viitattu 27.2.2011.
  32. ↑ a b c Säteilyn käyttö teollisuudessa 27.4.2009. STUK. Viitattu 17.1.2011. Suomi
  33. ↑ a b c Karl Wirth, Andy Barth: X-Ray Fluorescence (XRF) Geochemical Instrumentation and Analysis. Integrating Research and Education. Viitattu 21.5.2011. (englanniksi)
  34. ↑ a b Röntgensädefluoresenssianalysointi Analyysipalvelut. SGS Suomi. Viitattu 21.5.2013.
  35. ↑ Bijun H. ym.: Safety report series n. 13 1996. Radiation protection and safety in industrial radiography. Viitattu 5.6.2011. Suomi
  36. ↑ Aija Tiainen: Tullin läpivalaisu paljastaa pieniäkin piiloja 3/2008. Poliisihallinnon tiedotuslehti. Viitattu 20.5.2013.
  37. ↑ HI-SCAN 6040aTiX X-ray inspection. Smiths Detection organisation. Arkistoitu 13.7.2011. Viitattu 20.5.2011. (englanniksi)
  38. ↑ Da Vincin maalaustapaa yritetään selvittää röntgensäteillä 16.7.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 20.5.2013.
  39. ↑ X-ray examination Art Experts, Inc. Viitattu 20.5.2013.
  40. ↑ Barbara Dutrow, Christine Clark: X-ray Powder Diffraction (XRD) Geochemical Instrumentation and Analysis. Integrating Research and Education. Viitattu 21.5.2011. (englanniksi)
  41. ↑ a b What is Radiology? News Medical. Viitattu 5.6.2011.
  42. ↑ Grzegorz Jezierski: Classification of X-ray tubes Collection of X-ray lamps. 2011. Grzegorz Jezierski. Viitattu 15.6.2011. (englanniksi)
  43. ↑ Grzegorz Jezierski: X-ray radiation emission sources Collection of X-ray lamps. 2011. Grzegorz Jezierski. Viitattu 15.6.2011. (englanniksi)
  44. ↑ Thayalan, K: ”4”, Basic Radiological Physics, s. 61−63. Jaypee Brothers Medical Publishers, 2001. ISBN 81-7179-854-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 24.5.2013). (englanniksi)
  45. ↑ Mustajoki, P. & Kaukua, J.: Röntgenkuvat Terveyskirjasto. 2011. Duodecim. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 17.6.2011.
  46. ↑ Suoranta, H.: Digitaalinen arkistointi muuttaa radiologiaa Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 2008. Duodecim. Viitattu 30.6.2011.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Röntgentutkimus&oldid=22222172”