Muokataan sivua Sodankäynnin historia

'''Sodankäynnin historia''' käsittelee [[sodankäynti|sodankäynnin]] kehitystä ja historiaa. Laajempi yläkäsite, joka käsittelee sotien, taisteluiden, armeijoiden ja aseiden historiaa, on [[sotahistoria]]. 

Sotateoreetikko [[Carl von Clausewitz]]in mukaan ''Sota on väkivaltainen toimi, jonka tarkoituksena on pakottaa vastustaja noudattamaan meidän tahtoamme''.<ref name="Clausewitz">* {{Kirjaviite | Tekijä=Clausewitz, Karl von | Nimeke=Sodankäynnistä | Selite=(Vom Kriege, 1832.) Käsikirjaksi muokanneet ja selittävällä jälkisanalla varustaneet Wolfgang Pickert ja Wilhelm Ritter von Schramm. Suomentanut Heikki Eskelinen |Sivu=15-16| Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Art House | Vuosi=1998 | Tunniste=ISBN 951-884-227-2}}</ref> Yleensä tämä on tarkoittanut alueiden valloitusta,<ref name="Nimetön-rFmk-1">Parker</ref> mutta esimerkiksi Väli-Amerikassa ja Indonesian saaristossa on käyty sotia, joiden tavoitteena oli vankien ottaminen. Koska taistelun tavoitteena ei ollut lyödä vihollisen elävää voimaa, jäi verenvuodatus tällaisessa sodankäynnissä yleensä vähäiseksi.<ref name="Nimetön-rFmk-1"/> Jos maata oli riittävästi, mutta väestöä vähän, yhteiskunnat suosivat rituaalista sodankäyntiä. Välillä kokonaisten armeijoiden kohtalon ratkaisivat yksittäiset valiotaistelijat tai sankarit keskinäisessä kaksintaistelussaan.<ref>Parker, s. 2</ref>

Sodankäynnin historia jaetaan usein historian ajanjaksojen mukaan.

==Esihistoriallinen sodankäynti==
{{Pääartikkeli| [[Esihistoriallinen sodankäynti]]}}

===Vanha maailma===
Kivikaudella otettiin käyttöön aseina [[keihäs]], [[tikari]], nuija, [[linko]] ja [[jousi (ase)|jousi]]. Nämä aseet pysyivät laajasti käytössä aina myöhäiskeskiajalle asti. Kivikautisista aseista [[kilpi]] jatkaa sitkästi elämäänsä nykypäivänäkin, vaikka välillä se onkin hävinnyt lähes täydellisesti eräistä armeijoista.<ref>Lappalainen, ss. 16–21</ref>

Tiedemiehet eivät ole yksimielisiä siitä, koska sodankäynti alkoi. [[Kalliomaalaus|Luolamaalausten]] tarjoama todistusaineisto on ristiriitaista: esittävätkö kuvat ihmisten välistä väkivaltaa, vai eivät? Osa tutkijoista väittää, että maalauksissa on kuolleita tai kuolevia ihmisiä. Osa taas väittää, että maalaukset esittävät rauhanomaisia ihmisiä.<ref>Keegan, ss.140–144</ref> Ensimmäinen [[Arkeologia|arkeologinen]] todistusaineisto taistelusta on arviolta 14&nbsp;000 vuotta vanhaa ja sijaitsee [[Sudan]]issa kohteessa, joka tunnetaan nimellä [[kalmisto 117]]. Paikalla on 59 luurankoa ja 110 esinettä, joista melkein kaikki näyttävät tappaneen ihmisiä. Paikka saattaa olle ensimmäinen laaja todiste sodankäynnistä, mutta yhtä hyvin se voi olla tulosta pitkän ajanjakson aikana haudatuista ihmisistä tai joukkomurhasta.<ref>Keegan, ss. 146–147</ref>

Joidenkin tutkijoiden mukaan ensimmäinen varma todiste sodankäynnistä löytyy [[Jeriko]]sta vuoden 7&nbsp;000 eaa. paikkeilta. Kaupunki oli ympäröity kallioon louhitulla [[vallihauta|vallihaudalla]] ja yhtenäisellä kivimuurilla. Järjestelmä on tulkittu  organisoitua ja hyvin aseistettua vihollista vastaan suunnitelluksi.<ref>Keegan ss. 149–151</ref> Toisen tulkinnan mukaan kyse on tulvavallista.<ref>Keith Otterbein: ''How War Began''. 2004</ref>

===Uusi maailma===
Suurimmassa osassa [[Amerikan manner|Amerikkaa]] sodankäynti pysyi teknisesti kivikauden tasolla vuoteen 1492 asti. Ainoastaan  Meksikon ylätasangolla pronssiaseita käytettiin merkittävässä määrin sodankäynnissä. Eurooppalaisten tunkeuduttua mantereelle [[intiaanit]] omaksuivat nopeasti tuliaseet ja hevosten käytön sodankäynnissä.<ref name="Nimetön-rFmk-1"/>

==Antiikin sodankäynti==

=== Muinaisen Lähi-idän sodankäynti===

[[Tiedosto:Standard of Ur - War.jpg|thumb|200px|[[Urin standardi]]ssa on kuvattuna [[Assyria]]n armeijan jalkaväkeä ja [[sotavaunu]]ja. (n. 2500 eaa.)]]
[[Muinainen Lähi-itä|Muinaisessa Lähi-idässä]] kehittyivät ensimmäiset armeijat, jotka pyrkivät toteuttamaan taisteluissa yhtenäistä suunnitelmallista [[taktiikka]]a. Jalkaväki hallitsi taistelukenttää. Aikaisemmin kehitettyjen yksilöaseiden lisäksi kehitettiin ensimmäinen monimutkainen [[asejärjestelmä]], kun [[sotavaunu]]jen esiaste syntyi noin 3500 eaa.<ref name="Nimetön-rFmk-2">Lappalainen ss. 16-21</ref> Sumerilaisten kaupunkivaltioiden väliset sodat vuosina 3000–2500 eaa. olivat ensimmäiset dokumentoidut sodat.<ref>Sota, s. 8-13</ref> [[Megiddon taistelu (1400-luku eaa.)|Mediggon taistelu]] on historian ensimmäinen taistelu, josta tiedetään suurin piirtein aika ja paikka, sekä osapuolet ja lopputulos. Muinaisessa Lähi-idässä käytiin myös ensimmäiset laajamittaiset piiritykset.<ref name="Nimetön-rFmk-2"/>

Assyriassa otettiin 700-luvulla eaa. käyttöön ratsuväki, joka alkoi hitaasti syrjäyttää sotavaunuja. Samaan aikaan Assyrian armeija oli ensimmäinen, joka varustettiin täysin rautaisin asein. Assyrialaisilla myös kiinteät suoja-aseet (eli kypärät ja vartalohaarniskat) yleistyivät ja vahvistuivat. Samaan aikaan syntyi kevyt- ja raskas jalkaväki, koska kiinteillä suoja-aseilla oli liian kallista varustaa koko armeija. Assyrian raskas jalkaväki taisteli tiiviissä muodossa. Ilmeisesti assyrialaisilla oli käytössä myös jonkinlainen jalkaväen taktinen yksikkö, joka helpotti raskaan jalkaväen käyttöä taistelussa.<ref name="Nimetön-rFmk-2"/>

=== Antiikin Kreikan sodankäynti===

[[Antiikin Kreikka|Antiikin Kreikan]] sodankäynti perustui suoraan Lähi-idän mallille. Raskaan jalkaväen sotilas oli nimeltään [[hopliitti]], ja sen taktisena yksikkönä yleistyi vuoden 750 eaa. paikkeilta lähtien [[falangi]]. Taisteluja valmisteli kevyt jalkaväki, jota oli kuitenkin suhteessa huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin Lähi-idässä. Kreikassa ei juurikaan käytetty ratsuväkeä, vasta [[Makedonian armeija]]ssa ratsuväki otettiin laajasti käyttöön. Sen sijaan [[Sotavaunut Kreikassa|sotavaunut olivat aluksi laajasti käytössä]], mutta myöhemmin raskas jalkaväki syrjäytti myös yksittäiset sotavaunut.

Falangi oli ongelmallinen: se oli rakenteeltaan niin tiivis, että se pystyi käytännössä liikkumaan ja taistelemaan vain suoraan eteenpäin. Lisäksi se pystyi liikkumaan ainoastaan tasaisessa maastossa, joten Kreikassa suurin osa maastosta oli sille sopimatonta. Taistelun alettua falangia ei pystynyt johtamaan, vaan se toimi lähes itsenäisesti, liikkuen suoraan eteenpäin kohti vihollisen falangia. Falangin rajoitteiden vuoksi taistelut käytiin etupäässä viljapelloilla sadonkorjuuaikana.

[[Makedonian valtakunta|Makedonian]] kuningas [[Filippos II]] uudisti 300-luvulla eaa. [[Makedonian armeija]]a, luoden ammattiarmeijan, joka taisteli ympäri vuoden. Makedonialainen falangi oli vielä kömpelöliikkeisempi ja raskaampi kuin kreikkalaisten. Filippos kehittikin kevyttä jalkaväkeä ja ratsuväkeä, sekä armeijan osien yhteistoimintaa. Sotajoukon eri osilla oli erilaisia taktisia tehtäviä. Ensimmäistä kertaa myös ratsuväelle luotiin taktinen yksikkö. Filippoksen poika [[Aleksanteri Suuri]] peri isänsä luoman armeijan ja valloitti tuntemansa maailman.<ref>Lappalainen ss. 21-29</ref>

=== Antiikin Rooman sodankäynti===

Roomalainen falangi oli aluksi täsmälleen samanlainen kuin kreikkalainenkin. 300-luvulla [[Samnilaissodat|samnilaissotien]] aikana roomalaiset joutuivat vaikeuksiin vuoristoisessa maastossa. Tämän vuoksi kehitettiin [[manipulitaktiikka]], jonka manipulifalangi oli paljon joustavampi liikkeissään kuin vanha kreikkalainen malli. Taistelujärjestyksessä oli myös ensimmäistä kertaa taktinen reservi, jota sotapäällikkö saattoi käyttää joustavasti haluamallaan tavalla. Ratsuväkeä roomalaiset väheksyivät ja laiminlöivät sen kehittämistä.<ref>Lappalainen ss. 34-37</ref>

Persialaisten sodankäynti perustui ratsastaviin jousimiehiin.<ref> Sota, s. 12</ref>

=== Muinaisen Kiinan sodankäynti===

[[Zhou]]-dynastia (1050–256 eaa.) varusti suuren armeijansa rauta-aseilla. Kiinalaiset käyttivät sotavaunuja toisinaan suurina muodostelmina. Noin vuonna 770 eaa. valtakunta hajosi. Koska pirstoutuneilla läänitysalueilla oli rajalliset resurssit aluksi armeijat olivat pieniä. 400-luvulta eaa. alkaen taistelevien valtioiden keskushallinnot kykenivät varustamaan satojatuhansia sotilaita rauta-aseilla. [[Jalkajousi]]a alettiin käyttää piirityksissä ja yksilöaseina. Kiinalaiset ottivat ratsuväen käyttöön vuoden 300 eaa. paikkeilla. Armeijoiden ytimenä pysyi kuitenkin panssaroitu, keihäillä aseistettu jalkaväki, joka taisteli tiiviissä muodossa. Jatkuvien sotien vuoksi kiinalaiset pohtivat korkealaatuisesti sodankäyntiä.<ref>Sota, ss. 48-51</ref>

==Keskiaikainen sodankäynti==

[[Vegetius|Vegetiuksen]] 300-luvun lopulla kirjoittama teos Epitoma rei militaris (Sotalaitoksen lyhyt kuvaus) oli keskiajalla ahkerasti kopioitu käsikirjoitus. Monet hänen suosituksistaan olivat luonteenomaisia keskiaikaiselle sodankäynnille.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Goldsworthy, Adrian|Nimeke=Rooman puolesta. Sotilaat, jotka loivat Rooman valtakunnan|Vuosi=2006|Sivu=457|Julkaisija=Ajatus Kirjat|Isbn=951-20-6951-2}}</ref>

Vuonna 378 [[Adrianopolin taistelu]]ssa [[Gootit|goottien]] raskas ratsuväki löi roomalaisten jalkaväen ja uusi aikakausi alkoi sodankäynnissä. 500-luvulla Itä-Roomassa [[Belisarius]] aseisti jalkaväkensä ja ratsuväkensä jousilla. Taistelu pyrittiin ratkaisemaan ainoastaan kaukoaseilla.

Länsi-Euroopassa valtaan nousseet [[frankit]] tukeutuivat aluksi ainoastaan jalkaväkeen. Kun tämä armeija kohtasi itäroomalaiset 554 [[Casilinum]]issa oli se täysin avuton nuolisateessa ja tuhoutui. Muiden vastaavien kokemusten jälkeen frankit ottivat käyttöön hevosen ja paksun suojavarustuksen. 500-luvulla myös [[jalustin]] yleistyi. Frankit liittivät ensimmäisinä ritariarmeijan tekniset edellytykset yhteen luoden tehokkaan sotavoiman. Aluksi kilpi oli ritarien tärkein suojavarustus, mutta myöhemmin haarniskojen kehitys vähensi sen merkitystä. 1000-luvulla otettiin käyttöön kokohaarniska ja 1200-luvulla ratsukin panssaroitiin. Aluksi käytössä oli [[Rengashaarniska|rengas-]] tai [[suomuhaarniska]], mutta keskiajan loppupuolella [[levyhaarniska]] yleistyi. Aseina käytettiin peitsen ja miekan lisäksi erilaista valikoimaa lähitaisteluaseita.

[[Tiedosto:Normans Bayeux.jpg|thumb|200px|[[Normannit|Normanniratsuväki]] kohtaa englantilaisen jalkaväen [[Hastingsin taistelu]]ssa. ([[Bayeux'n seinävaate]], 1000-luku)]] 
Raskaan ratsuväen lisäksi ritariarmeijaan kuului kevyttä jalkaväkeä. Ratsuväellä tai jalkaväellä ei ollut taktista yksikköä ja taistelukenttää hallitsivat yksittäiset sankariritarit ja kunniakäsitys oli tärkeä. Ritariarmeijan yleistyminen johtui sarjasta virhearvioita ja taktisia virheitä. Raskas jalkaväki pystyi edelleenkin torjumaan useita ratsuväen rynnäköitä.

Vastatoimena ritariarmeijalle kehittyi [[jalkajousi]], joka lävisti levyhaarniskan. Britteinsaarilla oli käytössä lähes yhtä hyvä [[pitkäjousi]], joka läpäisi verkko- ja rengashaarniskan. Pitkäjousen etuna oli suurempi tulinopeus jalkajouseen verrattuna.

Ruotsissa, Norjassa, Suomessa ja Sveitsissä ritariarmeija ei yleistynyt, vaan armeija oli nostoväestä luotu kansanarmeija. Tällaiset armeijat olivat kuitenkin avuttomia ritariarmeijaa vastaan, ellei niillä ollut käytössä taktista yksikköä.<ref>Lappalainen ss. 46-56</ref>

===Mongolien sodankäynti===
Mongoliarmeijassa oli pelkkää ratsuväkeä. Jalkaväki puuttui täysin, mutta armeijassa oli raskasta ja kevyttä ratsuväkeä eri tehtäviä varten. [[Mongolivaltakunta|Mongolien]] voima olikin joustavassa taktiikassa. Mongolit ratkaisivat taistelut reserveillä. Käytössä oli erityiset siipireservit, jotka oli varattu vihollisen saartamiseksi. Sotapäällikkö pystyi johtamaan taistelussa koko armeijaa torvi- ja lippumerkein. Mongolien aseina oli kaksi jousta, peitsi, miekka ja nuija. Suojavarusteina oli kypärä ja nahkainen panssari.<ref>Lappalainen ss. 51-52</ref>

=== Myöhäiskeskiajan sodankäynti===

[[Tiedosto:Marignano.jpg|thumb|200px|[[Sveitsiläiset palkkasoturit]] kohtaavat ranskalaiset [[Marignanon taistelu]]ssa vuonna 1515.]]
Jalkaväen uusi valtakausi alkoi Sveitsistä keskiajan lopulla. Sveitsiläisten armeija oli pelkästään jalkaväkeä ja heillä oli taktinen yksikkö, [[Gewalthaufen]], joka lopetti ritariarmeijan valtakauden, kun sveitsiläiset löivät 1474–1477 [[Burgundilaissodat|Burgundilaissodissa]] ritariarmeijan useaan kertaan.<ref>Lappalainen ss. 56-58</ref>

Ruuti oli keksitty jo 1000-luvulla Kiinassa. Kiinassa keksintöä käytettiin lähinnä ilotulittamiseen, mutta jo mongoleilla oli 1200-luvulla sotilaallisia sovelluksia. Euroopassa alkeelliset tuliaseet olivat käytössä 1200-luvun lopulla. Aseet kehittyivät nopeasti ja levisivät nopeasti Euroopassa. 1400-luvun lopulla Euroopassa kehitettiin ruudin sekoitussuhde, joka soveltui parhaiten sotilaalliseen käyttöön. Käsiaseiden ensimmäinen aste oli käsikanuuna, jota seurasi [[hakapyssy]]. 1500-luvulla kehitettiin [[musketti]], aluksi [[lunttulukko]]isena, 1600-luvulla [[piilukko]]isena. 1500-luvulla syntyi myös [[pistooli]], jota varten kehitettiin [[rataslukko]].<ref name="Nimetön-rFmk-3">Lappalainen ss. 73-78</ref>

==Uudenajan sodankäynti==

Sveitsiläinen taktiikka yleistyi Euroopassa 1500-luvulla. Muotoon lisättiin tuliaseet, aluksi piikkimiehet keskellä ja tuliaseet ympärillä, myöhemmin kehittyi [[espanjalainen neliö]]. 1500-luvun lopulla [[Morits Oranialainen]] kehitti [[Treffen-taktiikka|treffen-taktiikan]], josta kehittyi 1600-luvulla [[linjataktiikka]]. Samaan aikaan keksittiin [[pistin]], joka siirsi piikkimiehet historiaan 1700-luvun alussa. Jalkaväen taistelumenetelmänä oli yleisesti [[kontramarssi]].<ref name="Nimetön-rFmk-3"/> 1600-luvulla kehitettyä piilukkoista muskettia vastaavat aseet olivat laajasti armeijoiden käytössä aina 1800-luvun puoleen väliin asti.<ref>Lappalainen ss. 97-98</ref>

Ratsuväki menetti merkitystään, vaikka myös se otti tuliaseet käyttöön. Taistelumenetelmänä oli käytössä [[karakolli]].<ref name="Nimetön-rFmk-3"/> 1600-luvulla karakolli vaihtui ratsuväen rynnäkköön eli atakkiin. Tykkien merkitys kenttätaistelussa kasvoi. 1750-luvulla Preussin kuningas [[Fredrik II Suuri]] kehitti tykistön liikkuvuutta ja loi kokonaan hevosvetoisen tykistön.<ref>Lappalainen ss. 96-107</ref>

[[Seitsenvuotinen sota|Seitsenvuotisessa sodassa]] 1750-luvun puolivälissä ilmestyivät [[tarkka-ampuja]]t. Tarkka-ampujien ryhmät valmistelivat taisteluita [[Yhdysvaltain vapaussota|Yhdysvaltain vapaussodassa]], jonka jälkeen eurooppalaiset armeijat kouluttivat vastaavaa kevyttä jalkaväkeä. Kevyt jalkaväki oli kaikkialla kuitenkin vain vakiintuneen linjataktiikan lisäys.

[[Ranskan suuri vallankumous|Ranskan vallankumouksessa]] armeijankin vanha järjestys romuttui. Ammattimainen palkka-armeija vaihtui yleiseen [[asevelvollisuus|asevelvollisuuteen]] ja armeija kasvoi yli 600 000:en mieheen. Samalla syntyi [[kolonnataktiikka]]. Lisäksi Ranskassa kehitettiin tykkien teollista valmistusta ja niiden tulen merkitys taistelukentällä kasvoi. Syntyi [[divisioona]]jako ja [[esikunta|esikunnat]], kun suurta armeijaa ei voinut komentaa enää yksi mies.<ref>Lappalainen ss. 105-109</ref>

==Teollistuneen ajan sodankäynti==

[[Tiedosto:13inMortarOnRailcarNearPetersburg.jpg|thumb|200px|Rautatiellä siirrettävä [[mörssäri]] [[Petersburgin piiritys|Petersburgin piirityksessä]] vuonna 1865.]]
[[Ranskan vallankumoussodat|Ranskan vallankumoussotien]] jälkeen yleinen asevelvollisuus lähes hävisi. [[Krimin sota]] oli viimeinen sota, joka käytiin ammattiarmeijoin. Tämän jälkeen otettiin yleisesti käyttöön asevelvollisuus. Suurvalloista ainoastaan Britannia säilytti palkka-armeijan ja luopui siitä vasta [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]]. Suurten armeijoiden varustamisessa, huoltamisessa ja liikuttelussa tuli avuksi [[teollinen vallankumous]] ja [[höyryvoima]], niin maalla kuin merelläkin.

Jalkaväen aseistus kehittyi huimasti 1830-luvulta ensimmäisen maailmansodan loppuun mennessä. Syntyi takaaladattava [[rihla]]ttu [[kivääri]] ja metalli[[hylsy]] mahdollisti [[makasiinikivääri]]n. Useissa maissa siirryttiin suoraan suustaladattavasta musketista moderniin makasiinikivääriin. Jalkaväen tulivoiman kehitys huipentui [[konekivääri]]n keksimiseen.

Tykeissä otettiin käyttöön rihlaus, takaalataus sekä hidastin- ja palautinlaitteet. 1800-luvun loppuun mennessä oli syntynyt tykistö, jolla käytiin ensimmäinen maailmansota. Myös tykistön ampumamenetelmät kehittyivät.<ref>Lappalainen ss. 130-137</ref>

Lääkehoidon kehittyminen paransi huomattavasti haavoittuneiden selviytymismahdollisuuksia Krimin sodan jälkeen. Armeijat panostivat haavoittuneiden evakuointiin ja hoitoon. [[Sterilointi (mikrobiologia)|Sterilisointi]] ja tehokas [[Anestesia|nukutus]] paransivat leikkaushoitoja. Lisäksi keksittiin [[Röntgenkuvaus|röntgen]] ja [[Veriryhmä|veriryhmien]] ymmärtäminen mahdollisti [[Verensiirto|verensiirrot]].<ref>Boot ss. 300-301</ref>

==Maailmansotien sodankäynti==

[[Tiedosto:British Mark I male tank Somme 25 September 1916.jpg|thumb|200px|Brittien [[panssarivaunu]] [[Mark I (panssarivaunu)|Mark I]] [[Sommen taistelu]]ssa 15. syyskuuta [[1916]]]]
[[Tiedosto:Waves of paratroops land in Holland.jpg|thumb|200px|Laskuvarjoilla suoritettu liittoutuneiden maahanlasku [[Operaatio Market Garden]]issa syyskuussa 1944.]] 
Ensimmäisessä maailmansodassa otettiin uusina aseina käyttöön [[Taistelukaasu|kaasu]] ja [[panssarivaunu]]. Armeijat kasvoivat miljoonaluokkaan, kun sotaakäyvät maat kutsuivat yhteensä yli 60 miljoonaa miestä palvelukseen. Siirryttiin [[Totaalinen sota|totaaliseen sotaan]], jossa koko [[kansakunta]] kävi sotaa. Vihollinen hyökkäsi koko kansakuntaa vastaan; pommitti kaupunkeja ja hyökkäsi muitakin siviilikohteita vastaan. [[Länsirintama (ensimmäinen maailmansota)|Länsirintamalla]] sota juuttui vuosikausiksi paikoilleen, kun armeijat [[kaivautuminen|kaivautuivat]] suojautuakseen kasvaneelta asevaikutukselta. Aluksi tyydyttiin yhteen [[puolustuslinja]]an, mutta myöhemmin puolustuksen syvyyttä lisättiin ja syntyi [[puolustusasema]]. [[Asemasota|Asemasodassa]] [[Naamiointi|naamioimisesta]] ja harhauttamisesta tuli välttämätöntä. Sodan aikana jalkaväki siirtyi [[ketjutaktiikka|ketjutaktiikasta]] [[ryhmätaktiikka]]an. [[Käsikranaatti]] palasi jalkaväen aseistukseen ja uusina aseina otettiin käyttöön [[liekinheitin]] ja erilaiset [[automaattiase]]et.<ref>Lappalainen ss. 145-160</ref>

[[Toinen maailmansota|Toisessa maailmansodassa]] totaalinen sota laajeni: [[Strateginen ilmapommitus|ilmapommituksista tuli strategisia]] ja merillä siirryttiin rajoittamattomaan [[upotussota]]an. Siviilejä kuoli lähes yhtä paljon kuin sotilaita. Monessa miehitetyssä maassa oli voimakkaita [[Vastarintaliike|vastarintaliikkeitä]], joiden toiminta sitoi ratkaisevasti vihollisen voimia. [[Propaganda]]sota kehittyi ja vihollisen [[radio]]lähetysten (sotilaalliset ja siviili) häirintä ja tiedustelu laajeni. Panssarivaunusta kehittyi itsenäinen [[aselaji]]. [[Panssarintorjuntakanuuna|Panssarintorjuntatykit]] kehittyivät kilpaa panssareiden kanssa ja panssareiden lähitorjuntaan kehitettiin rekyylittömiä [[sinko]]- ja [[rakettiase]]ita.<ref name="Nimetön-rFmk-4">Lappalainen ss. 166-182, 199, 211</ref> Panssarivaunut ja muut [[polttomoottori]]käyttöiset ajoneuvot palauttivat liikkeen taistelukentälle.<ref>Boot, s. 295</ref>

Ilma-aseen taktinen käyttö kehittyi paljon. [[Salamasota|Salamasodassa]] ilmavoimat ja panssariaselaji mursivat yhteistyössä vihollisen puolustuslinjan, ja iskivät pitkälle vihollisen selustaan. [[Maahanlaskujoukot|maahanlaskujoukkoja]] käytettiin laajasti vihollisen selustassa. Tykistön merkitys säilyi taistelukentällä; ampuma- ja [[tulenjohto]]menetelmät kehittyivät. Samoin [[Kranaatinheitin|kranaatinheittimet]] kehittyivät huimasti ensimmäisen maailmansodan jälkeen. [[Miina|Maamiinoja]] käytettiin laajasti vihollisen panssareita ja jalkaväkeä vastaan. Ilmavaaran kasvaessa naamioimisen ja ilmatorjunnan merkitys kasvoi. Automaattiaseilla pyrittiin aseistamaan yhä suurempi osa armeijasta. Useat sodan ratkaisutaisteluista alkoivat [[Maihinnoususotatoimi|maihinnousulla]]. Yhdysvallat ratkaisi sodan Japania vastaan käyttämällä [[ydinase]]tta.<ref name="Nimetön-rFmk-4"/> [[Antibiootit|Antibiootteja]] alettiin tuottaa teollisesti.<ref>Boot, s. 300-301</ref>

==Sodankäynti toisen maailmansodan jälkeen==

Toisen maailmansodan lopulla saksalaiset kehittivät [[Risteilyohjus|risteily-]] ([[V1-ohjus|V1]]) ja [[Ballistinen ohjus|ballistisen]] ([[V2-ohjus|V2]]) ohjuksen. Ballistista ohjusta kehitettiin edelleen sodan jälkeen ja siitä kehittyi strateginen ase: [[ydinkärki|ydinkärjellä]] varustettu [[mannertenvälinen ohjus]]. Risteilyohjusten kehitys pääsi uudelleen vauhtiin 1970-luvulla. Erilaiset ohjukset ovat nykyään kaikkien aselajien käytössä. Kemialliset aseet palasivat käyttöön 1960-luvulla. 

Panssarivaunun ja panssarintorjunnan kilpajuoksu jatkui toisen maailmansodan jälkeen. Taistelupanssarivaunujen lisäksi syntyi moniin erikoistehtäviin suunnitellut panssarit. Tärkeän roolin saivat [[miehistönkuljetusvaunu]]t. [[Helikopteri]]sta tuli tärkeä ja sitä käytetään erilaisiin tuki- ja taistelutehtäviin. Yksittäisen sotilaan aseeksi vakiintui [[rynnäkkökivääri]]. Maamiinoja ryhdyttiin levittämään koneellisesti.<ref>Lappalainen ss. 206-223</ref> Helikopterien ja lentokoneiden käyttö joukkojen siirtämiseen teki maihinnousuista tarpeettomia. Armeijoiden koostuminen lähes täysin panssaroiduista joukoista nosti polttoainehuollon vaatimuksia ja tarvetta suojata huoltoyhteyksiä.<ref>Boot, s. 296, 420</ref>

Yhdysvallat ja Neuvostoliitto kehittivät ja varustivat armeijoitaan [[kylmä sota|kylmän sodan]] aikana eri tavoin. Neuvostoliitto tuotti kymmeniätuhansia kappaleita kaikkia tarvitsemiaan asejärjestelmiä: tykkejä, panssarivaunuja ja jopa suihkuhävittäjiä. Yhdysvallat taas luotti asejärjestelmiensä laadun parantamiseen [[tekniikka|tekniikan]] avulla. Tämä tekninen kehitys teki suuresta osasta vanhoja aseita auttamattomasti vanhentuneita.<ref>Parker, s. 342</ref> 1980-luvulla sensorit ja tietokoneet paransivat ohjausjärjestelmiä ja [[Häiveteknologia|häivetekniikkaa]] alettiin käyttää lentokoneissa ja laivoissa.<ref>Sota, s308</ref>

Tehokkaasta epätavanomaisesta sodankäynnistä tuli helppoa, kun rynnäkkökivääri levisi kaikkialle maailmaan. Enää ei riittänyt vihollisen lyöminen, vaan piti varmistaa myös sitä tukevan väestön rauhanomaisuus ja ystävällisyys, jos aluetta haluttiin hallita. Avointen yhteiskuntien hallitukset joutuivat vaikeuksiin oman väestönsä kanssa käydessään sotaa, jonka vuoksi miehistötappioita on pyritty minimoinaan.<ref>Parker, s. 349</ref><ref>Sota, s. 309</ref>

[[Kauppasaarto]]a käytettiin tehokkaasti erottamaan alueita kansainvälisestä kaupankäynnistä ja [[Maailmantalous|maailmantaloudesta]]. Kauppasaarto saattaa haitata myös maailmantaloutta, kuten tapahtui 1973, kun [[OPEC]] nosti [[raakaöljy]]n hintaa 250 prosenttia.<ref>Parker, s. 361</ref>

[[Persianlahden sota|Persianlahden sodassa]] Yhdysvallat saattoi käyttää kylmän sodan lopun voimakasta varusteluaan. Yhdysvallat tuhosi Irakin armeijan. Irakin kehittynyt [[ilmapuolustusjärjestelmä]] tuhottiin [[häive]]pommikoneilla, risteilyohjuksilla, [[elektroninen sodankäynti|elektronisella sodankäynnillä]] ja [[Täsmäase|täsmäpommituksilla]] kymmenessä tunnissa. Tämän jälkeen Yhdysvallat mursi irakilaisten taistelukyvyn seuraavien viikkojen laajoilla ilmapommituksilla. Teknologiapohjainen sodankäynti voitti suuriin määriin perustuneen Irakin puolustuskyvyn. Persianlahden sodassa vihollinen lyötiin ensi kerta pelkällä ilmasodankäynnillä, sillä maajoukot olivat puhtaasti tukeva aselaji.<ref>Parker, ss. 362–363</ref>

==Nykyaikainen sodankäynti==
{{Pääartikkeli| [[Nykyaikainen sodankäynti]]}}
Toisen maailmansodan jälkeen on käyty useita valtioiden välisiä tavanomaisen sodankäynnin sotia, mutta 90 prosenttia sodista on ollut [[sisällissota|sisällissotia]]. Ne on käyty halvoilla [[massatuotanto|massatuotetuilla]] aseilla ja suurin osa kaatuneista on ollut siviilejä ja kuollut käsiaseisiin. Nykyaikainen teknologiaperusteinen ja laajan logistisen verkon tukema armeija on yhä harvempien sotaa käyvien osapuolten käytössä. Kehitysmaat investoivat tavanomaisen sodankäynnin armeijoiden varustamiseen miljardeja vuodessa. Nykyaikaiset asejärjestelmät ovat kalliita, ja yhteiskunnilta täytyy löytyä poliittista tahtoa puolustusbudjetin ylläpitämiseen. Suurvalloille selvisi jo kylmän sodan aikana, että ilmasodankäynnillä on lähes mahdotonta lyödä [[sissisota]]a käyvää armeijaa.<ref name= "Parker 368-373">Parker, ss. 368–373</ref> Sissisotaa käyvät tukeutuvat viestinnässään nykyään [[Matkapuhelin|kännyköihin]], [[Internet]]iin ja [[Satelliittitelevisio|satelliitti-TV:hen]].<ref>Boot, s. 419</ref>

Nykyaikaiset sisällissodat ovat raakoja, ja ne ovat yleensä jatkuneet toisen osapuolen täydelliseen tappioon saakka. Sotia on onnistuttu keskeyttämään vain ulkopuolisella väliintulolla, jolla on valvottu solmittujen sopimusten noudattamista tulitauon jälkeen. Kun väliintulijoiden joukot ovat poistuneet maasta, on keskeytynyt sisällissota alkanut joskus uudelleen.<ref name= "Parker 368-373"/>

Kehittyneillä mailla on käytössään laaja [[satelliittijärjestelmä]]. Se auttaa tiedustelussa ja mahdollistaa maailmanlaajuiset jatkuvat viestiyhteydet. Jos maalla on käytössään tiedustelusatelliittijärjestelmä, on sen strateginen yllättäminen vaikeaa.<ref name= "Parker 368-373"/> Vuonna 2001 kiertoradalla oli 500 satelliittia, joista 100 oli Yhdysvaltain armeijan. Satelliittien liikkeiden tiedustelusta ja salaamisesta on tullut tärkeää. Yksityiset yritykset jakavat ilmaiseksi tai korvauksesta satelliittikuvia. Yhdysvaltain armeijan [[GPS]]-järjestelmä on käytössä ympäri maailmaa, myös vihollisen hyödynnettävissä.<ref name=Boot426/>

Ydinaseita ei ole käytetty toisen maailmansodan jälkeen. Kylmän sodan päättymisen jälkeen ydinaseet ovat levinneet laajemmalle ja niiden leviäminen jatkunee. Ydinaseita saattaa päätyä toimijoille, jotka ovat halukkaampia käyttämään niitä kuin perinteiset ydiasevaltiot. Ydinaseiden lisäksi aggressiiviset valtiot ovat kehitelleet ydinaseita halvempia biologisia ja kemiallisia [[joukkotuhoase]]ita.<ref name= "Parker 368-373"/>

Yhdysvallat on käynyt kansainvälisen [[terrorismi]]n torjumiseksi sotaa. Se on iskenyt useisiin maihin.<ref name= "Parker 368-373"/>

==Piirittämisen historia==
Ihmiskunnan ensimmäiset kaupungit olivat linnoitettuja. Kivimuurit kasvoivat korkeutta, ja piirittäjät kehittivät menetelmiä niiden murtamiseksi tai ylittämiseksi. Jo muinaisessa Lähi-idässä oli käytössä rynnäkkötikkaat, [[piiritystorni]]t ja [[muurinmurtaja]]t. [[Foinikialaiset|Foinikialaisten]] väitetään keksineen erilaiset [[heittokone]]et, jotka varmuudella olivat käytössä 300-luvulla eaa.<ref>Lappalainen ss. 59-63</ref> 

Tykkien yleistyminen 1400-luvulla muutti piirityssodankäyntiä. Korkeat muurit osoittautuivat vääräksi malliksi, ja kehitettiin [[tykkitorni (linnoittaminen)|tykkitorni]] ja [[bastionijärjestelmä]]. 1800-luvun lopulla tykkien kantaman kasvu pakotti kehittämään linnoitustaitoa edelleen.<ref>Lappalainen ss. 81-82</ref>

==Merisodankäynnin historia==

[[Tiedosto:HMS Dreadnought (1906).jpg|thumb|200px|[[HMS Dreadnought (1906)|HMS Dreadnought]]]]
Sotalaiva kehittyi jo varhain erisuuntaan kuin muut alukset. Egyptiläisillä oli 1200-luvulla eaa. käytössä märssykori, runsaasti soutajia, sekä [[keulapuskuri]]. Soutajien määrä oli tärkeää, joten niitä sijoitettiin aluksi kahteen eri tasoon. Foinikialaisilla oli jo erittäin kehittyneitä sotalaivoja. Kreikkalaiset kehittivät [[Kolmisoutu|kolmisoudun]], eli ''trieerin'', jossa soutajia oli kolmessa tasossa. Kun soutajia tästä vielä lisättiin, laitettiin jokaiseen airoon useampi mies. Taistelussa tavoite oli vihollisen upottaminen keulapuskurilla.

Roomalaiset ottivat [[puunilaissodat|puunilaissotien]] aikana 200-luvulla eaa. käyttöön [[corvus (ase)|corvuksen]], laskusillan, jota pitkin vihollisen alus voitiin vallata. Samaan aikaan keksittiin [[entraushaka]]. Viimeisellä vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua roomalaiset sijoittivat sotalaivoihinsa heittokoneita ja taistelutorneja. Tällä tasolla merisodankäynti säilyi 1500-luvun alkuun asti, jolloin alkoi kehittyä tykeillä varustettu purjealus. [[Kaleeri]]en valtakausi päättyi [[Lepanton taistelu]]un vuonna 1571. Vaikka purjealukset yleistyivät muualla, jäivät kaleerit silti käyttöön Välimerellä.<ref>Lappalainen ss. 64-72</ref>

Ensimmäiset tykit asennettiin laivoihin jo 1300-luvulla, mutta käänteen suuriin sotalaivoihin teki tykkiportin keksiminen noin vuoden 1500 paikkeilla. Syntyi suuri [[Linjalaiva (sodankäynti)|linjalaiva]], jossa oli useampia tykkikansia. Purjeilla varustettu suuri puinen sotalaiva hallitsi maailmanmeriä 1800-luvun puoleen väliin asti. Siitä teki vanhanaikaisen 1837 käyttöön otettu ranskalaisen [[Henri Joseph Paixhans]]in keksimä tykinammus, joka läpäisi puisen laivan laidan ja räjähti sisällä. Vastatoimena aloitettiin laivojen panssarointi.<ref>{{kirjaviite | Tekijä=Black, Jeremy | Vuosi=1998 | Nimeke=War and the World | Selite=Military Power and the Fate of Continents 1450–2000|Sivu =167| Julkaisija=Yale University Press, New Haven ja Lontoo | Tunniste=ISBN 0-300-07202-3}}</ref> 1800-luvulla höyryvoima ja [[potkuri]] yleistyivät sotalaivoissa. Laivatykistö kehittyi: 1900-luvun vaihteessa kantama oli 6 kilometriä, ensimmäisessä maailmansodassa 15 kilometriä ja toisessa maailmansodassa 30 kilometriä. Vuonna 1906 valmistui Britannian ''[[HMS Dreadnought (1906)|Dreadnought]]'', jonka mukaan nimettiin vastaavien taistelulaivojen koko luokka. 1860 keksittiin itsekulkeva [[torpedo]]. [[Sukellusvene]] kehitettiin käytännölliseksi 1890-luvun lopulla. [[Merimiina]]t kehittyivät merkittäväksi aseeksi ensimmäiseen maailmansotaan mennessä.<ref>Lappalainen ss. 116-123, 134-143</ref>

Toisessa maailmansodassa lentokoneesta tuli ylivoimainen ase merellä. [[Lentotukialus|Lentotukialuksista]] tuli tärkeitä ja lentokoneilla torjuttiin menestyksekkäästi sukellusveneitä. Sukellusveneitä vastaan käytettiin [[Syvyyspommi|syvyyspommeja]], tutkaa ja [[kaikuluotain]]ta. Vastatoimien epäonnistuessa sukellusveneet aiheuttivat vakavan uhan kauppa- ja sotalaivoille.<ref>Boot, s. 297</ref>

Kylmän sodan aikana kehittyivät ydinkäyttöiset sukellusveneet ja lentotukialukset. 1960-luvulta lähtien sukellusveneisiin sijoitettiin mannertenvälisiä ohjuksia. Risteilyohjuksia on ammuttu laivoista ja sukellusveneistä 1970-luvulta lähtien. Laivoja vastaan käytetään erilaisia ohjuksia, jotka ovat levinneet laajalle.<ref>Boot, ss. 421-424</ref>

==Ilmasodankäynnin historia==
{{Pääartikkeli| [[Ilmasodankäynnin historia]]}}
[[Kuumailmapallo]]a käytettiin laajasti tiedusteluun jo 1800-luvulla. [[Wrightin veljekset|Wrightin veljesten]] [[lentokone]] lensi vuonna 1903.<ref> Lappalainen s.143 </ref> Ensi kerran lentokoneesta pommitettiin maakohteita [[Italian–Turkin sota|Italian–Turkin sodassa]]. [[Lentokone ensimmäisessä maailmansodassa|Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä lentokoneita]] käytettiin pääasiassa tiedusteluun. Pian alkoivat lentokoneiden väliset ilmataistelut ja koneita alettiin varustaa erilaisilla konekivääreillä. Koneita käytettiin laajasti myös vihollisen maakohteita vastaan ja niillä pyrittiin saavuttamaan [[ilmaherruus]]. Saksa, Ranska ja Britannia rakensivat sodanaikana 50 000-60 000 konetta, eli yhteensä lähes kaksisataatuhatta konetta.<ref> Lappalainen s.144 </ref>

Toisessa maailmansodassa lentokoneiden taktinen käyttö kehittyi. Ilmapommituksista tuli strategisia ja niitä suoritettiin niin päivällä kuin yölläkin. Ilmavoimat tavoittelivat ehdotonta [[ilmaherruus|ilmaherruutta]]. [[Tutka]] otettiin käyttöön johtamisessa.<ref>Lappalainen ss. 182-189</ref> Lentokoneiden aseina oli konekiväärit ja tykit, sodan lopulla myös raketit.<ref name="Nimetön-rFmk-5">Boot, ss. 297-298</ref>

Vuonna 1944 Englannissa ja Saksassa otettiin käyttöön [[suihkulentokone]], jonka kehitys kiihtyi sodan jälkeen.<ref>Lappalainen s. 213</ref> Helikoptereita on käytetty laajasti sotatoimissa 1950-luvulta lähtien.<ref name="Nimetön-rFmk-5"/> Suihkukoneet nousivat tärkeään rooliin Korean sodassa.<ref>Sota, s.317</ref> Lentokoneiden väliset ilmataistelut ovat harvinaistuneet 1970-luvulta lähtien. Yhdysvalloilla on [[häive]]lentokoneita, joita ei havaita tutkalla. [[Täsmäase|Täsmäpommituksissa]] tarvitaan vähemmän ja pienempiä pommeja (ja ohjuksia) kuin mattopommituksissa. Yksi nykyaikainen pommikone voi tuhota yhden lennon aikana 80 kohdetta ja korvaa siten tuhansia toisen maailmansodan pommikoneita.<ref name=Boot421/>

Nykyaikaisen lentokoneen isoin uhka on [[Ilmatorjuntaohjus|maastalaukaistavat ohjukset]], joita vastaan on tehokkaita vastatoimia. Olaltalaukaistavat ohjukset ovat levinneet laajalle ja niitä on myös valtiottomilla toimijoilla. Ne uhkaavat erityisesti helikoptereita sekä nousevia ja laskeutuvia lentokoneita ja rajoittavat lentokoneiden lentämistä matalalla. [[Miehittämätön lentokone|miehittämättömät lentokoneet]] suorittavat erilaisia taistelu- ja tiedustelutehtäviä.<ref name=Boot421>Boot, ss. 421-426</ref>

[[Ilmatankkaus]] on kasvattanut lentokoneiden toimintasädettä ja tehokkuutta. Isoilla rahtikoneilla siirretään joukkoja nopeasti ympäri maailmaa. Erikoistuneilla lentokoneilla [[AWACS|johdetaan sodankäyntiä, tiedustellaan ja käydään elektronista sotaa]].<ref name=Boot421/>

Risteily- ja ballististen ohjusten sekä ydinaiseiden leviämisen takia olemassa olevien [[torjuntaohjus]]ten lisäksi kehitetään jatkuvasti kattavampia [[ohjuspuolustus]]järjestelmiä.<ref name=Boot426>Boot, ss. 426-427</ref>

== Katso myös ==
{{teemasivu|Teemasivu:Sotahistoria|Sotahistorian teemasivu}}
* [[Luettelo sodista]]
* [[Luettelo taisteluista]]
* [[Luettelo piirityksistä]]

==Lähteet==
* {{kirjaviite | Tekijä=Boot, Max| Vuosi=2006 | Nimeke= War Made New| Julkaisija=Gotham books | Tunniste=ISBN 1-592-40222-4}}
* {{kirjaviite | Tekijä=Keegan, John| Vuosi=2005 | Nimeke= Sodankäynnin historia| Selite=(Alkuteos: A History of Warfare) suomentanut Suistola, Jouni| Julkaisupaikka=Helsinki| Julkaisija= Ajatuskirjat | Tunniste=ISBN 951-20-6967-9}}
* {{kirjaviite | Tekijä=Lappalainen, Jussi T. | Vuosi=1988 | Nimeke=Aseet ja taistelut | Selite=Sotataidon kolme vuosituhatta | Julkaisupaikka=Helsinki| Julkaisija= Otava | Tunniste=ISBN 951-1-10479-9}}
*{{Kirjaviite | Tekijä=Parker, Geoffrey (toim.) | Nimeke=The Cambridge Illustrated History of Warfare|Selite=The Triumph of the West| Julkaisija=Cambridge University Press| Vuosi=1995| Tunniste=ISBN 0-521-44073-4}}
* {{kirjaviite |Nimeke=Sota|Selite=sodan historia muinaisesta Egyptistä Irakiin|Vuosi=2010|Julkaisija=Readme.fi|Tunniste=ISBN 978-952-220-245-1}}

=== Lähdeviitteet ===
{{viitteet|Sarakkeet}}

== Aiheesta muualla ==
{{Commonscat-rivi|Military history}}

{{Sota}}

[[Luokka:Sotahistoria|*]]
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]]