Ero sivun ”Sodankäynnin historia” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
p Käyttäjän 81.209.44.66 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän 37.33.232.90 tekemään versioon. |
|||
| (48 välissä olevaa versiota 28 käyttäjän tekeminä ei näytetä) | |||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Sodankäynnin historia''' käsittelee [[sodankäynti|sodankäynnin]] kehitystä ja historiaa. Laajempi yläkäsite, joka käsittelee sotien, taisteluiden, armeijoiden ja aseiden historiaa, on [[sotahistoria]]. |
'''Sodankäynnin historia''' käsittelee [[sodankäynti|sodankäynnin]] kehitystä ja historiaa. Laajempi yläkäsite, joka käsittelee sotien, taisteluiden, armeijoiden ja aseiden historiaa, on [[sotahistoria]]. |
||
Sotateoreetikko Carl von |
Sotateoreetikko [[Carl von Clausewitz]]in mukaan ''Sota on väkivaltainen toimi, jonka tarkoituksena on pakottaa vastustaja noudattamaan meidän tahtoamme''.<ref name="Clausewitz">* {{Kirjaviite | Tekijä=Clausewitz, Karl von | Nimeke=Sodankäynnistä | Selite=(Vom Kriege, 1832.) Käsikirjaksi muokanneet ja selittävällä jälkisanalla varustaneet Wolfgang Pickert ja Wilhelm Ritter von Schramm. Suomentanut Heikki Eskelinen |Sivu=15-16| Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Art House | Vuosi=1998 | Tunniste=ISBN 951-884-227-2}}</ref> Yleensä tämä on tarkoittanut alueiden valloitusta,<ref name="Nimetön-rFmk-1">Parker</ref> mutta esimerkiksi Väli-Amerikassa ja Indonesian saaristossa on käyty sotia, joiden tavoitteena oli vankien ottaminen. Koska taistelun tavoitteena ei ollut lyödä vihollisen elävää voimaa, jäi verenvuodatus tällaisessa sodankäynnissä yleensä vähäiseksi.<ref name="Nimetön-rFmk-1"/> Jos maata oli riittävästi, mutta väestöä vähän, yhteiskunnat suosivat rituaalista sodankäyntiä. Välillä kokonaisten armeijoiden kohtalon ratkaisivat yksittäiset valiotaistelijat tai sankarit keskinäisessä kaksintaistelussaan.<ref>Parker, s. 2</ref> |
||
Sodankäynnin historia jaetaan usein historian ajanjaksojen mukaan. |
Sodankäynnin historia jaetaan usein historian ajanjaksojen mukaan. |
||
| Rivi 16: | Rivi 16: | ||
===Uusi maailma=== |
===Uusi maailma=== |
||
Suurimmassa osassa [[Amerikan manner|Amerikkaa]] sodankäynti pysyi teknisesti kivikauden tasolla vuoteen 1492 asti. Ainoastaan Meksikon ylätasangolla pronssiaseita käytettiin merkittävässä määrin sodankäynnissä. Eurooppalaisten tunkeuduttua mantereelle [[intiaanit]] omaksuivat nopeasti tuliaseet ja hevosten käytön sodankäynnissä.<ref |
Suurimmassa osassa [[Amerikan manner|Amerikkaa]] sodankäynti pysyi teknisesti kivikauden tasolla vuoteen 1492 asti. Ainoastaan Meksikon ylätasangolla pronssiaseita käytettiin merkittävässä määrin sodankäynnissä. Eurooppalaisten tunkeuduttua mantereelle [[intiaanit]] omaksuivat nopeasti tuliaseet ja hevosten käytön sodankäynnissä.<ref name="Nimetön-rFmk-1"/> |
||
==Antiikin sodankäynti== |
==Antiikin sodankäynti== |
||
{{Pääartikkeli| [[Antiikin sodankäynti]]}} |
|||
=== Muinaisen Lähi-idän sodankäynti=== |
=== Muinaisen Lähi-idän sodankäynti=== |
||
{{Pääartikkeli| [[Muinaisen Lähi-idän sodankäynti]]}} |
|||
[[Kuva:Standard of Ur - War.jpg|thumb|200px|[[Urin standardi]]ssa on kuvattuna [[Assyria]]n armeijan jalkaväkeä ja [[sotavaunu]]ja. (n. 2500 eaa.)]] |
|||
[[Muinainen Lähi-itä|Muinaisessa Lähi-idässä]] kehittyivät ensimmäiset armeijat, jotka pyrkivät toteuttamaan taisteluissa yhtenäistä suunnitelmallista [[taktiikka]]a. Jalkaväki hallitsi taistelukenttää. Aikaisemmin kehitettyjen yksilöaseiden lisäksi kehitettiin ensimmäinen monimutkainen [[asejärjestelmä]], kun [[sotavaunu]]jen esiaste syntyi noin 3500 eaa. [[Megiddon taistelu (1400-luku eaa.)|Mediggon taistelu]] on historian ensimmäinen taistelu, josta tiedetään suurin piirtein aika ja paikka, sekä osapuolet ja lopputulos. Muinaisessa Lähi-idässä käytiin myös ensimmäiset laajamittaiset piiritykset. |
|||
[[Tiedosto:Standard of Ur - War.jpg|thumb|200px|[[Urin standardi]]ssa on kuvattuna [[Assyria]]n armeijan jalkaväkeä ja [[sotavaunu]]ja. (n. 2500 eaa.)]] |
|||
700-luvulla eaa. Assyriassa otettiin käyttöön ratsuväki, joka alkoi hitaasti syrjäyttää sotavaunuja. Samaan aikaan Assyrian armeija oli ensimmäinen, joka varustettiin täysin rautaisin asein. Assyrialaisilla myös kiinteät suoja-aseet (eli kypärät ja vartalohaarniskat) yleistyivät ja vahvistuivat. Samaan aikaan syntyi kevyt- ja raskas jalkaväki, koska kiinteillä suoja-aseilla oli liian kallista varustaa koko armeija. Assyrian raskas jalkaväki taisteli tiiviissä muodossa. Ilmeisesti assyrialaisilla oli käytössä myös jonkinlainen jalkaväen taktinen yksikkö, joka helpotti raskaan jalkaväen käyttöä taistelussa.<ref>Lappalainen ss. 16-21</ref> |
|||
[[Muinainen Lähi-itä|Muinaisessa Lähi-idässä]] kehittyivät ensimmäiset armeijat, jotka pyrkivät toteuttamaan taisteluissa yhtenäistä suunnitelmallista [[taktiikka]]a. Jalkaväki hallitsi taistelukenttää. Aikaisemmin kehitettyjen yksilöaseiden lisäksi kehitettiin ensimmäinen monimutkainen [[asejärjestelmä]], kun [[sotavaunu]]jen esiaste syntyi noin 3500 eaa.<ref name="Nimetön-rFmk-2">Lappalainen ss. 16-21</ref> Sumerilaisten kaupunkivaltioiden väliset sodat vuosina 3000–2500 eaa. olivat ensimmäiset dokumentoidut sodat.<ref>Sota, s. 8-13</ref> [[Megiddon taistelu (1400-luku eaa.)|Mediggon taistelu]] on historian ensimmäinen taistelu, josta tiedetään suurin piirtein aika ja paikka, sekä osapuolet ja lopputulos. Muinaisessa Lähi-idässä käytiin myös ensimmäiset laajamittaiset piiritykset.<ref name="Nimetön-rFmk-2"/> |
|||
Assyriassa otettiin 700-luvulla eaa. käyttöön ratsuväki, joka alkoi hitaasti syrjäyttää sotavaunuja. Samaan aikaan Assyrian armeija oli ensimmäinen, joka varustettiin täysin rautaisin asein. Assyrialaisilla myös kiinteät suoja-aseet (eli kypärät ja vartalohaarniskat) yleistyivät ja vahvistuivat. Samaan aikaan syntyi kevyt- ja raskas jalkaväki, koska kiinteillä suoja-aseilla oli liian kallista varustaa koko armeija. Assyrian raskas jalkaväki taisteli tiiviissä muodossa. Ilmeisesti assyrialaisilla oli käytössä myös jonkinlainen jalkaväen taktinen yksikkö, joka helpotti raskaan jalkaväen käyttöä taistelussa.<ref name="Nimetön-rFmk-2"/> |
|||
=== Antiikin Kreikan sodankäynti=== |
=== Antiikin Kreikan sodankäynti=== |
||
{{Pääartikkeli| [[Antiikin Kreikan sodankäynti]]}} |
|||
[[Antiikin Kreikka|Antiikin Kreikan]] sodankäynti perustui suoraan Lähi-idän mallille. Raskaan jalkaväen sotilas oli nimeltään [[hopliitti]], ja sen taktisena yksikkönä yleistyi vuoden 750 eaa. paikkeilta lähtien [[falangi]]. Taisteluja valmisteli kevyt jalkaväki, jota oli kuitenkin suhteessa huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin Lähi-idässä. |
|||
Antiikin Kreikassa ei juurikaan käytetty ratsuväkeä, vasta [[Makedonian armeija]]ssa ratsuväki otettiin laajasti käyttöön. Sen sijaan [[Sotavaunut Kreikassa|sotavaunut olivat aluksi laajasti käytössä]], mutta myöhemmin raskas jalkaväki syrjäytti myös yksittäiset sotavaunut. |
[[Antiikin Kreikka|Antiikin Kreikan]] sodankäynti perustui suoraan Lähi-idän mallille. Raskaan jalkaväen sotilas oli nimeltään [[hopliitti]], ja sen taktisena yksikkönä yleistyi vuoden 750 eaa. paikkeilta lähtien [[falangi]]. Taisteluja valmisteli kevyt jalkaväki, jota oli kuitenkin suhteessa huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin Lähi-idässä. Kreikassa ei juurikaan käytetty ratsuväkeä, vasta [[Makedonian armeija]]ssa ratsuväki otettiin laajasti käyttöön. Sen sijaan [[Sotavaunut Kreikassa|sotavaunut olivat aluksi laajasti käytössä]], mutta myöhemmin raskas jalkaväki syrjäytti myös yksittäiset sotavaunut. |
||
Falangi oli |
Falangi oli ongelmallinen: se oli rakenteeltaan niin tiivis, että se pystyi käytännössä liikkumaan ja taistelemaan vain suoraan eteenpäin. Lisäksi se pystyi liikkumaan ainoastaan tasaisessa maastossa, joten Kreikassa suurin osa maastosta oli sille sopimatonta. Taistelun alettua falangia ei pystynyt johtamaan, vaan se toimi lähes itsenäisesti, liikkuen suoraan eteenpäin kohti vihollisen falangia. Falangin rajoitteiden vuoksi taistelut käytiin etupäässä viljapelloilla sadonkorjuuaikana. |
||
[[Makedonian valtakunta|Makedonian]] kuningas [[Filippos II]] uudisti 300-luvulla eaa. [[Makedonian armeija]]a, luoden ammattiarmeijan, joka taisteli ympäri vuoden. Makedonialainen falangi oli vielä kömpelöliikkeisempi ja raskaampi kuin kreikkalaisten. Filippos kehittikin kevyttä jalkaväkeä ja ratsuväkeä, sekä armeijan osien yhteistoimintaa. Sotajoukon eri osilla oli erilaisia taktisia tehtäviä. Ensimmäistä kertaa myös ratsuväelle luotiin taktinen yksikkö. Filippoksen poika [[Aleksanteri Suuri]] peri isänsä luoman armeijan ja valloitti tuntemansa maailman.<ref>Lappalainen ss. 21-29</ref> |
[[Makedonian valtakunta|Makedonian]] kuningas [[Filippos II]] uudisti 300-luvulla eaa. [[Makedonian armeija]]a, luoden ammattiarmeijan, joka taisteli ympäri vuoden. Makedonialainen falangi oli vielä kömpelöliikkeisempi ja raskaampi kuin kreikkalaisten. Filippos kehittikin kevyttä jalkaväkeä ja ratsuväkeä, sekä armeijan osien yhteistoimintaa. Sotajoukon eri osilla oli erilaisia taktisia tehtäviä. Ensimmäistä kertaa myös ratsuväelle luotiin taktinen yksikkö. Filippoksen poika [[Aleksanteri Suuri]] peri isänsä luoman armeijan ja valloitti tuntemansa maailman.<ref>Lappalainen ss. 21-29</ref> |
||
=== Antiikin Rooman sodankäynti=== |
=== Antiikin Rooman sodankäynti=== |
||
{{Pääartikkeli| [[Antiikin Rooman sodankäynti]]}} |
|||
Roomalainen falangi oli aluksi täsmälleen samanlainen kuin kreikkalainenkin. 300-luvulla [[Samnilaissodat|samnilaissotien]] aikana roomalaiset joutuivat vaikeuksiin vuoristoisessa maastossa. Tämän vuoksi kehitettiin [[manipulitaktiikka]], |
Roomalainen falangi oli aluksi täsmälleen samanlainen kuin kreikkalainenkin. 300-luvulla [[Samnilaissodat|samnilaissotien]] aikana roomalaiset joutuivat vaikeuksiin vuoristoisessa maastossa. Tämän vuoksi kehitettiin [[manipulitaktiikka]], jonka manipulifalangi oli paljon joustavampi liikkeissään kuin vanha kreikkalainen malli. Taistelujärjestyksessä oli myös ensimmäistä kertaa taktinen reservi, jota sotapäällikkö saattoi käyttää joustavasti haluamallaan tavalla. Ratsuväkeä roomalaiset väheksyivät ja laiminlöivät sen kehittämistä.<ref>Lappalainen ss. 34-37</ref> |
||
Persialaisten sodankäynti perustui ratsastaviin jousimiehiin.<ref> Sota, s. 12</ref> |
|||
=== Muinaisen Kiinan sodankäynti=== |
=== Muinaisen Kiinan sodankäynti=== |
||
{{Pääartikkeli| [[Muinaisen Kiinan sodankäynti]]}} |
|||
[[Zhou]]-dynastia (1050–256 eaa.) varusti suuren armeijansa rauta-aseilla. Kiinalaiset käyttivät sotavaunuja toisinaan suurina muodostelmina. Noin vuonna 770 eaa. valtakunta hajosi. Koska pirstoutuneilla läänitysalueilla oli rajalliset resurssit aluksi armeijat olivat pieniä. 400-luvulta eaa. alkaen taistelevien valtioiden keskushallinnot kykenivät varustamaan satojatuhansia sotilaita rauta-aseilla. [[Jalkajousi]]a alettiin käyttää piirityksissä ja yksilöaseina. Kiinalaiset ottivat ratsuväen käyttöön vuoden 300 eaa. paikkeilla. Armeijoiden ytimenä pysyi kuitenkin panssaroitu, keihäillä aseistettu jalkaväki, joka taisteli tiiviissä muodossa. Jatkuvien sotien vuoksi kiinalaiset pohtivat korkealaatuisesti sodankäyntiä.<ref>Sota, ss. 48-51</ref> |
|||
==Keskiaikainen sodankäynti== |
==Keskiaikainen sodankäynti== |
||
{{Pääartikkeli| [[Keskiaikainen sodankäynti]]}} |
|||
Vuonna 378 [[Adrianopolin taistelu]]ssa [[Gootit|goottien]] raskas ratsuväki löi roomalaisten jalkaväen ja uusi aikakausi alkoi sodankäynnissä. |
|||
[[Vegetius|Vegetiuksen]] 300-luvun lopulla kirjoittama teos Epitoma rei militaris (Sotalaitoksen lyhyt kuvaus) oli keskiajalla ahkerasti kopioitu käsikirjoitus. Monet hänen suosituksistaan olivat luonteenomaisia keskiaikaiselle sodankäynnille.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Goldsworthy, Adrian|Nimeke=Rooman puolesta. Sotilaat, jotka loivat Rooman valtakunnan|Vuosi=2006|Sivu=457|Julkaisija=Ajatus Kirjat|Isbn=951-20-6951-2}}</ref> |
|||
500-luvulla Itä-Roomassa [[Belisarius]] aseisti jalkaväkensä ja ratsuväkensä jousilla. Taistelu pyrittiin ratkaisemaan ainoastaan kaukoaseilla. |
|||
Vuonna 378 [[Adrianopolin taistelu]]ssa [[Gootit|goottien]] raskas ratsuväki löi roomalaisten jalkaväen ja uusi aikakausi alkoi sodankäynnissä. 500-luvulla Itä-Roomassa [[Belisarius]] aseisti jalkaväkensä ja ratsuväkensä jousilla. Taistelu pyrittiin ratkaisemaan ainoastaan kaukoaseilla. |
|||
Länsi-Euroopassa valtaan nousivat [[frankit]], jotka aluksi tukeutuivat ainoastaan jalkaväkeen. Kun tämä armeija kohtasi itäroomalaiset 554 [[Casilinum]]issa olivat he täysin avuttomia nuolisateessa ja armeija tuhoutui. Muiden vastaavien kokemusten jälkeen frankit ottivat käyttöön hevosen ja paksun suojavarustuksen. 500-luvulla myös [[Jalustin (ratsastus)|jalustin]] yleistyi. Frankit liittivät ensimmäisinä ritariarmeijan tekniset edellytykset yhteen luoden tehokkaan sotavoiman. |
|||
Länsi-Euroopassa valtaan nousseet [[frankit]] tukeutuivat aluksi ainoastaan jalkaväkeen. Kun tämä armeija kohtasi itäroomalaiset 554 [[Casilinum]]issa oli se täysin avuton nuolisateessa ja tuhoutui. Muiden vastaavien kokemusten jälkeen frankit ottivat käyttöön hevosen ja paksun suojavarustuksen. 500-luvulla myös [[jalustin]] yleistyi. Frankit liittivät ensimmäisinä ritariarmeijan tekniset edellytykset yhteen luoden tehokkaan sotavoiman. Aluksi kilpi oli ritarien tärkein suojavarustus, mutta myöhemmin haarniskojen kehitys vähensi sen merkitystä. 1000-luvulla otettiin käyttöön kokohaarniska ja 1200-luvulla ratsukin panssaroitiin. Aluksi käytössä oli [[Rengashaarniska|rengas-]] tai [[suomuhaarniska]], mutta keskiajan loppupuolella [[levyhaarniska]] yleistyi. Aseina käytettiin peitsen ja miekan lisäksi erilaista valikoimaa lähitaisteluaseita. |
|||
[[Kuva:Normans Bayeux.jpg|thumb|200px|[[Normannit|Normanniratsuväki]] kohtaa englantilaisen jalkaväen [[Hastingsin taistelu]]ssa. ([[Bayeux'n seinävaate]], 1000-luku)]] |
|||
Aluksi kilpi oli ritarien tärkein suojavarustus, mutta myöhemmin haarniskojen kehitys vähensi sen merkitystä. 1000-luvulla otettiin käyttöön kokohaarniska ja 1200-luvulla ratsukin panssaroitiin. Aluksi käytössä oli [[Rengashaarniska|rengas-]] tai [[suomuhaarniska]], mutta keskiajan loppupuolella [[levyhaarniska]] yleistyi. Aseina käytettiin peitsen ja miekan lisäksi erilaista valikoimaa lähitaisteluaseita. |
|||
[[Tiedosto:Normans Bayeux.jpg|thumb|200px|[[Normannit|Normanniratsuväki]] kohtaa englantilaisen jalkaväen [[Hastingsin taistelu]]ssa. ([[Bayeux'n seinävaate]], 1000-luku)]] |
|||
Raskaan ratsuväen lisäksi ritariarmeijaan kuului kevyttä jalkaväkeä. Ratsuväellä tai jalkaväellä ei ollut taktista yksikköä. Tämän vuoksi taistelukenttää hallitsivat yksittäiset sankariritarit ja kunniakäsitys oli tärkeä. Ritariarmeijan yleistyminen johtui sarjasta virhearvioita ja taktisia virheitä. Raskas jalkaväki pystyi edelleenkin torjumaan useita ratsuväen rynnäköitä. |
|||
Raskaan ratsuväen lisäksi ritariarmeijaan kuului kevyttä jalkaväkeä. Ratsuväellä tai jalkaväellä ei ollut taktista yksikköä ja taistelukenttää hallitsivat yksittäiset sankariritarit ja kunniakäsitys oli tärkeä. Ritariarmeijan yleistyminen johtui sarjasta virhearvioita ja taktisia virheitä. Raskas jalkaväki pystyi edelleenkin torjumaan useita ratsuväen rynnäköitä. |
|||
Vastatoimena ritariarmeijalle kehittyi [[jalkajousi]], joka |
Vastatoimena ritariarmeijalle kehittyi [[jalkajousi]], joka lävisti levyhaarniskan. Britteinsaarilla oli käytössä lähes yhtä hyvä [[pitkäjousi]], joka läpäisi verkko- ja rengashaarniskan. Pitkäjousen etuna oli suurempi tulinopeus jalkajouseen verrattuna. |
||
Ruotsissa, Norjassa, Suomessa ja Sveitsissä ritariarmeija ei yleistynyt, vaan armeija oli nostoväestä luotu kansanarmeija. Tällaiset armeijat olivat kuitenkin avuttomia ritariarmeijaa vastaan, ellei niillä ollut käytössä |
Ruotsissa, Norjassa, Suomessa ja Sveitsissä ritariarmeija ei yleistynyt, vaan armeija oli nostoväestä luotu kansanarmeija. Tällaiset armeijat olivat kuitenkin avuttomia ritariarmeijaa vastaan, ellei niillä ollut käytössä taktista yksikköä.<ref>Lappalainen ss. 46-56</ref> |
||
===Mongolien sodankäynti=== |
===Mongolien sodankäynti=== |
||
Mongoliarmeijassa oli pelkkää ratsuväkeä. Jalkaväki puuttui täysin, mutta armeijassa oli raskasta ja kevyttä ratsuväkeä eri tehtäviä varten. [[Mongolivaltakunta|Mongolien]] voima olikin joustavassa taktiikassa. Mongolit ratkaisivat taistelut reserveillä. Käytössä oli erityiset siipireservit, jotka oli varattu vihollisen saartamiseksi. Sotapäällikkö pystyi johtamaan taistelussa koko armeijaa torvi- ja lippumerkein. |
Mongoliarmeijassa oli pelkkää ratsuväkeä. Jalkaväki puuttui täysin, mutta armeijassa oli raskasta ja kevyttä ratsuväkeä eri tehtäviä varten. [[Mongolivaltakunta|Mongolien]] voima olikin joustavassa taktiikassa. Mongolit ratkaisivat taistelut reserveillä. Käytössä oli erityiset siipireservit, jotka oli varattu vihollisen saartamiseksi. Sotapäällikkö pystyi johtamaan taistelussa koko armeijaa torvi- ja lippumerkein. Mongolien aseina oli kaksi jousta, peitsi, miekka ja nuija. Suojavarusteina oli kypärä ja nahkainen panssari.<ref>Lappalainen ss. 51-52</ref> |
||
Aseina oli kaksi jousta, peitsi, miekka ja nuija. Suojavarusteina oli kypärä ja nahkainen panssari.<ref>Lappalainen ss. 51-52</ref> |
|||
=== Myöhäiskeskiajan sodankäynti=== |
=== Myöhäiskeskiajan sodankäynti=== |
||
{{Pääartikkeli| [[Myöhäiskeskiajan sodankäynti]]}} |
|||
[[ |
[[Tiedosto:Marignano.jpg|thumb|200px|[[Sveitsiläiset palkkasoturit]] kohtaavat ranskalaiset [[Marignanon taistelu]]ssa vuonna 1515.]] |
||
Jalkaväen uusi |
Jalkaväen uusi valtakausi alkoi Sveitsistä keskiajan lopulla. Sveitsiläisten armeija oli pelkästään jalkaväkeä ja heillä oli taktinen yksikkö, [[Gewalthaufen]], joka lopetti ritariarmeijan valtakauden, kun sveitsiläiset löivät 1474–1477 [[Burgundilaissodat|Burgundilaissodissa]] ritariarmeijan useaan kertaan.<ref>Lappalainen ss. 56-58</ref> |
||
Ruuti oli keksitty jo 1000-luvulla Kiinassa. Kiinassa keksintöä käytettiin lähinnä ilotulittamiseen, mutta jo mongoleilla oli 1200-luvulla sotilaallisia sovelluksia. Euroopassa alkeelliset tuliaseet olivat käytössä 1200-luvun lopulla. Aseet kehittyivät nopeasti ja levisivät nopeasti Euroopassa. 1400-luvun lopulla Euroopassa kehitettiin ruudin sekoitussuhde, joka soveltui parhaiten sotilaalliseen käyttöön. Käsiaseiden ensimmäinen aste oli käsikanuuna, jota seurasi [[hakapyssy]]. 1500-luvulla kehitettiin [[musketti]], aluksi [[lunttulukko]]isena, 1600-luvulla [[piilukko]]isena. 1500-luvulla syntyi myös [[pistooli]], jota varten kehitettiin [[rataslukko]].<ref name="Nimetön-rFmk-3">Lappalainen ss. 73-78</ref> |
|||
Jalkaväen taktinen yksikkö lopetti ritariarmeijan valtakauden, kun sveitsiläiset löivät 1474–77 [[Burgundilaissodat|Burgundilaissodissa]] ritariarmeijan useaan kertaan.<ref>Lappalainen ss. 56-58</ref> |
|||
Ruuti oli keksitty jo 1000-luvulla Kiinassa. Kiinassa keksintöä käytettiin lähinnä ilotulittamiseen, mutta jo mongoleilla 1200-luvulla oli sotilaallisia sovelluksia. Euroopassa alkeelliset tuliaseet olivat käytössä 1200-luvun lopulla. Aseet kehittyivät nopeasti ja levisivät nopeasti Euroopassa. 1400-luvun lopulla Euroopassa kehitettiin ruudin sekoitussuhde, joka soveltui parhaiten sotilaalliseen käyttöön. Käsiaseiden ensimmäinen aste oli käsikanuuna, jota seurasi [[hakapyssy]]. 1500-luvulla kehitettiin [[musketti]], aluksi [[lunttulukko]]isena, 1600-luvulla [[piilukko]]isena. 1500-luvulla syntyi myös [[pistooli]], jota varten kehitettiin [[rataslukko]].<ref>Lappalainen ss. 73-78</ref> |
|||
==Uudenajan sodankäynti== |
==Uudenajan sodankäynti== |
||
{{Pääartikkeli| [[Uudenajan sodankäynti]]}} |
|||
Sveitsiläinen taktiikka yleistyi Euroopassa 1500-luvulla. Muotoon lisättiin tuliaseet, aluksi piikkimiehet keskellä ja tuliaseet ympärillä, myöhemmin kehittyi [[espanjalainen neliö]]. 1500-luvun lopulla [[Morits Oranialainen]] kehitti [[Treffen-taktiikka|treffen-taktiikan]], josta kehittyi 1600-luvulla [[linjataktiikka]]. Samaan aikaan keksittiin [[pistin]], joka siirsi piikkimiehet historiaan 1700-luvun alussa. Jalkaväen taistelumenetelmänä oli yleisesti [[kontramarssi]].<ref>Lappalainen ss. 73-78</ref> 1600-luvulla kehitettyä piilukkoista muskettia vastaavat aseet olivat laajasti armeijoiden käytössä aina 1800-luvun puoleen väliin asti.<ref>Lappalainen ss. 97-98</ref> |
|||
Sveitsiläinen taktiikka yleistyi Euroopassa 1500-luvulla. Muotoon lisättiin tuliaseet, aluksi piikkimiehet keskellä ja tuliaseet ympärillä, myöhemmin kehittyi [[espanjalainen neliö]]. 1500-luvun lopulla [[Morits Oranialainen]] kehitti [[Treffen-taktiikka|treffen-taktiikan]], josta kehittyi 1600-luvulla [[linjataktiikka]]. Samaan aikaan keksittiin [[pistin]], joka siirsi piikkimiehet historiaan 1700-luvun alussa. Jalkaväen taistelumenetelmänä oli yleisesti [[kontramarssi]].<ref name="Nimetön-rFmk-3"/> 1600-luvulla kehitettyä piilukkoista muskettia vastaavat aseet olivat laajasti armeijoiden käytössä aina 1800-luvun puoleen väliin asti.<ref>Lappalainen ss. 97-98</ref> |
|||
Ratsuväki menetti merkitystään, vaikka myös se otti tuliaseet käyttöön. Taistelumenetelmänä oli käytössä [[karakolli]].<ref>Lappalainen ss. 73-78</ref> 1600-luvulla karakolli vaihtui ratsuväen rynnäkköön eli atakkiin. Tykkien merkitys kenttätaistelussa kasvoi. 1750-luvulla Preussin kuningas [[Fredrik II Suuri]] kehitti tykistön liikkuvuutta ja loi kokonaan hevosvetoisen tykistön.<ref>Lappalainen ss. 96-107</ref> |
|||
Ratsuväki menetti merkitystään, vaikka myös se otti tuliaseet käyttöön. Taistelumenetelmänä oli käytössä [[karakolli]].<ref name="Nimetön-rFmk-3"/> 1600-luvulla karakolli vaihtui ratsuväen rynnäkköön eli atakkiin. Tykkien merkitys kenttätaistelussa kasvoi. 1750-luvulla Preussin kuningas [[Fredrik II Suuri]] kehitti tykistön liikkuvuutta ja loi kokonaan hevosvetoisen tykistön.<ref>Lappalainen ss. 96-107</ref> |
|||
[[Seitsenvuotinen sota|Seitsenvuotisessa sodassa]] 1750-luvun puolivälissä ilmestyivät [[tarkka-ampuja]]t. |
[[Seitsenvuotinen sota|Seitsenvuotisessa sodassa]] 1750-luvun puolivälissä ilmestyivät [[tarkka-ampuja]]t. Tarkka-ampujien ryhmät valmistelivat taisteluita [[Yhdysvaltain vapaussota|Yhdysvaltain vapaussodassa]], jonka jälkeen eurooppalaiset armeijat kouluttivat vastaavaa kevyttä jalkaväkeä. Kevyt jalkaväki oli kaikkialla kuitenkin vain vakiintuneen linjataktiikan lisäys. |
||
[[Ranskan suuri vallankumous|Ranskan vallankumouksessa]] armeijankin vanha järjestys romuttui. Ammattimainen palkka-armeija vaihtui yleiseen [[asevelvollisuus|asevelvollisuuteen]] ja armeija kasvoi yli 600 000:en mieheen. Samalla syntyi [[kolonnataktiikka]]. |
[[Ranskan suuri vallankumous|Ranskan vallankumouksessa]] armeijankin vanha järjestys romuttui. Ammattimainen palkka-armeija vaihtui yleiseen [[asevelvollisuus|asevelvollisuuteen]] ja armeija kasvoi yli 600 000:en mieheen. Samalla syntyi [[kolonnataktiikka]]. Lisäksi Ranskassa kehitettiin tykkien teollista valmistusta ja niiden tulen merkitys taistelukentällä kasvoi. Syntyi [[divisioona]]jako ja [[esikunta|esikunnat]], kun suurta armeijaa ei voinut komentaa enää yksi mies.<ref>Lappalainen ss. 105-109</ref> |
||
==Teollistuneen ajan sodankäynti== |
==Teollistuneen ajan sodankäynti== |
||
{{Pääartikkeli| [[Teollistuneen ajan sodankäynti]]}} |
|||
[[Kuva:13inMortarOnRailcarNearPetersburg.jpg|thumb|200px|Rautatiellä siirrettävä [[mörssäri]] [[Petersburgin piiritys|Petersburgin piirityksessä]] vuonna 1865.]] |
|||
[[Ranskan vallankumoussodat|Ranskan vallankumoussotien]] jälkeen yleinen asevelvollisuus lähes hävisi. [[Krimin sota]] oli viimeinen sota, joka käytiin ammattiarmeijoin. Tämän jälkeen otettiin yleisesti käyttöön asevelvollisuus. Suurvalloista ainoastaan britit säilyttivät palkka-armeijansa ja luopuivat siitä vasta [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]]. Suurten armeijoiden varustamisessa, huoltamisessa ja liikuttelussa tuli avuksi [[teollinen vallankumous]] ja [[höyryvoima]], niin maalla kuin merelläkin. |
|||
[[Tiedosto:13inMortarOnRailcarNearPetersburg.jpg|thumb|200px|Rautatiellä siirrettävä [[mörssäri]] [[Petersburgin piiritys|Petersburgin piirityksessä]] vuonna 1865.]] |
|||
Jalkaväen aseistus kehittyi huimasti 1830-luvulta ensimmäisen maailmansodan loppuun mennessä. Syntyi takaaladattava [[rihla]]ttu [[kivääri]] ja metalli[[hylsy]] mahdollisti makasiinikiväärin. Useissa maissa siirryttiin suoraan suustaladattavasta musketista moderniin makasiinikivääriin. Jalkaväen tulivoiman kehitys huipentui [[konekivääri]]n keksimiseen. |
|||
[[Ranskan vallankumoussodat|Ranskan vallankumoussotien]] jälkeen yleinen asevelvollisuus lähes hävisi. [[Krimin sota]] oli viimeinen sota, joka käytiin ammattiarmeijoin. Tämän jälkeen otettiin yleisesti käyttöön asevelvollisuus. Suurvalloista ainoastaan Britannia säilytti palkka-armeijan ja luopui siitä vasta [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]]. Suurten armeijoiden varustamisessa, huoltamisessa ja liikuttelussa tuli avuksi [[teollinen vallankumous]] ja [[höyryvoima]], niin maalla kuin merelläkin. |
|||
Jalkaväen aseistus kehittyi huimasti 1830-luvulta ensimmäisen maailmansodan loppuun mennessä. Syntyi takaaladattava [[rihla]]ttu [[kivääri]] ja metalli[[hylsy]] mahdollisti [[makasiinikivääri]]n. Useissa maissa siirryttiin suoraan suustaladattavasta musketista moderniin makasiinikivääriin. Jalkaväen tulivoiman kehitys huipentui [[konekivääri]]n keksimiseen. |
|||
Tykeissä otettiin myös käyttöön rihlaus, takaalataus sekä hidastin- ja palautinlaitteet. 1800-luvun loppuun mennessä oli syntynyt tykistö, jolla käytiin ensimmäinen maailmansota. Myös tykistön ampumamenetelmät kehittyivät.<ref>Lappalainen ss. 130-137</ref> |
|||
Tykeissä otettiin käyttöön rihlaus, takaalataus sekä hidastin- ja palautinlaitteet. 1800-luvun loppuun mennessä oli syntynyt tykistö, jolla käytiin ensimmäinen maailmansota. Myös tykistön ampumamenetelmät kehittyivät.<ref>Lappalainen ss. 130-137</ref> |
|||
Lääkehoidon kehittyminen paransi huomattavasti haavoittuneiden selviytymismahdollisuuksia Krimin sodan jälkeen. Armeijat panostivat haavoittuneiden evakuointiin ja hoitoon. [[Sterilointi (mikrobiologia)|Sterilisointi]] ja tehokas [[Anestesia|nukutus]] paransivat leikkaushoitoja. Lisäksi keksittiin [[Röntgenkuvaus|röntgen]] ja [[Veriryhmä|veriryhmien]] ymmärtäminen mahdollisti [[Verensiirto|verensiirrot]].<ref>Boot ss. 300-301</ref> |
|||
==Maailmansotien sodankäynti== |
==Maailmansotien sodankäynti== |
||
{{Pääartikkeli| [[Maailmansotien sodankäynti]]}} |
|||
[[Kuva:British Mark I male tank Somme 25 September 1916.jpg|thumb|200px|Brittien [[panssarivaunu]] [[Mark I (panssarivaunu)|Mark I]] [[Sommen taistelu]]ssa 15. syyskuuta [[1916]]]] |
|||
[[Kuva:Waves of paratroops land in Holland.jpg|thumb|200px|Laskuvarjoilla suoritettu liittoutuneiden maahanlasku [[Operaatio Market Garden]]issa syyskuussa 1944.]] |
|||
Ensimmäisessä maailmansodassa otettiin uusina aseina käyttöön [[Taistelukaasu|kaasu]] ja [[panssarivaunu]]. Armeijat kasvoivat ensimmäistä kertaa miljoonaluokkaan, kun sotaakäyvät maat kutsuivat yhteensä yli 60 miljoonaa miestä palvelukseen. Siirryttiin [[Totaalinen sota|totaaliseen sotaan]], jossa koko [[kansakunta]] kävi sotaa. Vihollinen myös hyökkäsi koko kansakuntaa vastaan; pommitti kaupunkeja ja hyökkäsi muitakin siviilikohteita vastaan. [[Länsirintama (ensimmäinen maailmansota)|Länsirintamalla]] sota juuttui vuosikausiksi paikoilleen, kun armeijat [[kaivautuminen|kaivautuivat]] suojautuakseen kasvaneelta vihollisen asevaikutukselta. Aluksi tyydyttiin yhteen [[puolustuslinja]]an, mutta myöhemmin puolustuksen syvyyttä lisättiin ja syntyi [[puolustusasema]]. [[Asemasota|Asemasodassa]] [[Naamiointi|naamioimisesta]] ja harhauttamisesta tuli välttämätöntä. Sodan aikana jalkaväki siirtyi [[ketjutaktiikka|ketjutaktiikasta]] [[ryhmätaktiikka]]an. [[Käsikranaatti]] palasi jalkaväen aseistukseen ja uusina aseina syntyivät [[Liekinheitin|liekinheittimet]] ja erilaiset [[automaattiase]]et.<ref>Lappalainen ss. 145-160</ref> |
|||
[[Tiedosto:British Mark I male tank Somme 25 September 1916.jpg|thumb|200px|Brittien [[panssarivaunu]] [[Mark I (panssarivaunu)|Mark I]] [[Sommen taistelu]]ssa 15. syyskuuta [[1916]]]] |
|||
[[Toinen maailmansota|Toisessa maailmansodassa]] totaalinen sota laajeni: [[Strateginen ilmapommitus|ilmapommituksista tuli strategisia]] ja merillä siirryttiin rajoittamattomaan [[upotussota]]an. Siviilejä kuoli lähes yhtä paljon kuin sotilaita. Monessa miehitetyssä maassa oli voimakkaita [[Vastarintaliike|vastarintaliikkeitä]], joiden toiminta sitoi ratkaisevasti vihollisen voimia. [[Propaganda]]sota kehittyi ja vihollisen [[radio]]lähetysten (sotilaalliset ja siviili) häirintä ja tiedustelu laajeni. Panssarivaunusta kehittyi itsenäinen [[aselaji]]. [[Panssarintorjuntakanuuna|Panssarintorjuntatykit]] kehittyivät kilpaa panssareiden kanssa ja panssareiden lähitorjuntaan kehitettiin rekyylittömiä [[sinko]]- ja [[rakettiase]]ita. |
|||
[[Tiedosto:Waves of paratroops land in Holland.jpg|thumb|200px|Laskuvarjoilla suoritettu liittoutuneiden maahanlasku [[Operaatio Market Garden]]issa syyskuussa 1944.]] |
|||
Ensimmäisessä maailmansodassa otettiin uusina aseina käyttöön [[Taistelukaasu|kaasu]] ja [[panssarivaunu]]. Armeijat kasvoivat miljoonaluokkaan, kun sotaakäyvät maat kutsuivat yhteensä yli 60 miljoonaa miestä palvelukseen. Siirryttiin [[Totaalinen sota|totaaliseen sotaan]], jossa koko [[kansakunta]] kävi sotaa. Vihollinen hyökkäsi koko kansakuntaa vastaan; pommitti kaupunkeja ja hyökkäsi muitakin siviilikohteita vastaan. [[Länsirintama (ensimmäinen maailmansota)|Länsirintamalla]] sota juuttui vuosikausiksi paikoilleen, kun armeijat [[kaivautuminen|kaivautuivat]] suojautuakseen kasvaneelta asevaikutukselta. Aluksi tyydyttiin yhteen [[puolustuslinja]]an, mutta myöhemmin puolustuksen syvyyttä lisättiin ja syntyi [[puolustusasema]]. [[Asemasota|Asemasodassa]] [[Naamiointi|naamioimisesta]] ja harhauttamisesta tuli välttämätöntä. Sodan aikana jalkaväki siirtyi [[ketjutaktiikka|ketjutaktiikasta]] [[ryhmätaktiikka]]an. [[Käsikranaatti]] palasi jalkaväen aseistukseen ja uusina aseina otettiin käyttöön [[liekinheitin]] ja erilaiset [[automaattiase]]et.<ref>Lappalainen ss. 145-160</ref> |
|||
[[Toinen maailmansota|Toisessa maailmansodassa]] totaalinen sota laajeni: [[Strateginen ilmapommitus|ilmapommituksista tuli strategisia]] ja merillä siirryttiin rajoittamattomaan [[upotussota]]an. Siviilejä kuoli lähes yhtä paljon kuin sotilaita. Monessa miehitetyssä maassa oli voimakkaita [[Vastarintaliike|vastarintaliikkeitä]], joiden toiminta sitoi ratkaisevasti vihollisen voimia. [[Propaganda]]sota kehittyi ja vihollisen [[radio]]lähetysten (sotilaalliset ja siviili) häirintä ja tiedustelu laajeni. Panssarivaunusta kehittyi itsenäinen [[aselaji]]. [[Panssarintorjuntakanuuna|Panssarintorjuntatykit]] kehittyivät kilpaa panssareiden kanssa ja panssareiden lähitorjuntaan kehitettiin rekyylittömiä [[sinko]]- ja [[rakettiase]]ita.<ref name="Nimetön-rFmk-4">Lappalainen ss. 166-182, 199, 211</ref> Panssarivaunut ja muut [[polttomoottori]]käyttöiset ajoneuvot palauttivat liikkeen taistelukentälle.<ref>Boot, s. 295</ref> |
|||
Ilma-aseen taktinen käyttö kehittyi paljon. [[Salamasota|Salamasodassa]] ilmavoimat ja panssariaselaji mursivat yhteistyössä vihollisen puolustuslinjan, ja iskivät pitkälle vihollisen selustaan. |
Ilma-aseen taktinen käyttö kehittyi paljon. [[Salamasota|Salamasodassa]] ilmavoimat ja panssariaselaji mursivat yhteistyössä vihollisen puolustuslinjan, ja iskivät pitkälle vihollisen selustaan. [[Maahanlaskujoukot|maahanlaskujoukkoja]] käytettiin laajasti vihollisen selustassa. Tykistön merkitys säilyi taistelukentällä; ampuma- ja [[tulenjohto]]menetelmät kehittyivät. Samoin [[Kranaatinheitin|kranaatinheittimet]] kehittyivät huimasti ensimmäisen maailmansodan jälkeen. [[Miina|Maamiinoja]] käytettiin laajasti vihollisen panssareita ja jalkaväkeä vastaan. Ilmavaaran kasvaessa naamioimisen ja ilmatorjunnan merkitys kasvoi. Automaattiaseilla pyrittiin aseistamaan yhä suurempi osa armeijasta. Useat sodan ratkaisutaisteluista alkoivat [[Maihinnoususotatoimi|maihinnousulla]]. Yhdysvallat ratkaisi sodan Japania vastaan käyttämällä [[ydinase]]tta.<ref name="Nimetön-rFmk-4"/> [[Antibiootit|Antibiootteja]] alettiin tuottaa teollisesti.<ref>Boot, s. 300-301</ref> |
||
==Sodankäynti toisen maailmansodan jälkeen== |
==Sodankäynti toisen maailmansodan jälkeen== |
||
{{Pääartikkeli| [[Sodankäynti toisen maailmansodan jälkeen]]}} |
|||
Toisen maailmansodan lopulla saksalaiset kehittivät [[Risteilyohjus|risteily-]] ([[V1-ohjus|V1]]) ja [[Ballistinen ohjus|ballistisen]] ([[V2-ohjus|V2]]) ohjuksen. Ballistista ohjusta kehitettiin edelleen sodan jälkeen ja siitä kehittyi strateginen ase: [[mannertenvälinen ohjus]], joka on varustettu [[ydinkärki|ydinkärjellä]]. Risteilyohjusten kehitys pääsi uudelleen vauhtiin 1970-luvulla. Erilaiset ohjukset ovat nykyään kaikkien aselajien käytössä. Kemialliset aseet palasivat käyttöön 1960-luvulla. |
|||
Toisen maailmansodan lopulla saksalaiset kehittivät [[Risteilyohjus|risteily-]] ([[V1-ohjus|V1]]) ja [[Ballistinen ohjus|ballistisen]] ([[V2-ohjus|V2]]) ohjuksen. Ballistista ohjusta kehitettiin edelleen sodan jälkeen ja siitä kehittyi strateginen ase: [[ydinkärki|ydinkärjellä]] varustettu [[mannertenvälinen ohjus]]. Risteilyohjusten kehitys pääsi uudelleen vauhtiin 1970-luvulla. Erilaiset ohjukset ovat nykyään kaikkien aselajien käytössä. Kemialliset aseet palasivat käyttöön 1960-luvulla. |
|||
Panssarivaunun ja panssarintorjunnan kilpajuoksu jatkui toisen maailmansodan jälkeen. Taistelupanssarivaunujen lisäksi syntyi moniin erikoistehtäviin suunnitellut panssarit. Tärkeän roolin saivat [[miehistönkuljetusvaunu]]t. [[Helikopteri]]sta tuli tärkeä ja sitä käytetään erilaisiin tuki- ja taistelutehtäviin. Yksittäisen sotilaan aseeksi vakiintui [[rynnäkkökivääri]]. Maamiinoja ryhdyttiin levittämään koneellisesti.<ref>Lappalainen ss. 206-223</ref> |
|||
Panssarivaunun ja panssarintorjunnan kilpajuoksu jatkui toisen maailmansodan jälkeen. Taistelupanssarivaunujen lisäksi syntyi moniin erikoistehtäviin suunnitellut panssarit. Tärkeän roolin saivat [[miehistönkuljetusvaunu]]t. [[Helikopteri]]sta tuli tärkeä ja sitä käytetään erilaisiin tuki- ja taistelutehtäviin. Yksittäisen sotilaan aseeksi vakiintui [[rynnäkkökivääri]]. Maamiinoja ryhdyttiin levittämään koneellisesti.<ref>Lappalainen ss. 206-223</ref> Helikopterien ja lentokoneiden käyttö joukkojen siirtämiseen teki maihinnousuista tarpeettomia. Armeijoiden koostuminen lähes täysin panssaroiduista joukoista nosti polttoainehuollon vaatimuksia ja tarvetta suojata huoltoyhteyksiä.<ref>Boot, s. 296, 420</ref> |
|||
Yhdysvallat ja Neuvostoliitto kehittivät ja varustivat armeijoitaan [[kylmä sota|kylmän sodan]] aikana eri tavoin. Neuvostoliitto tuotti kymmeniätuhansia kappaleita kaikkia tarvitsemiaan asejärjestelmiä: tykkejä, panssarivaunuja ja jopa suihkuhävittäjiä. Yhdysvallat taas luotti asejärjestelmiensä laadun parantamiseen [[tekniikka|tekniikan]] avulla. Tämä tekninen kehitys teki suuresta osasta vanhoja aseita auttamattomasti vanhentuneita.<ref>Parker, s. 342</ref> |
|||
Yhdysvallat ja Neuvostoliitto kehittivät ja varustivat armeijoitaan [[kylmä sota|kylmän sodan]] aikana eri tavoin. Neuvostoliitto tuotti kymmeniätuhansia kappaleita kaikkia tarvitsemiaan asejärjestelmiä: tykkejä, panssarivaunuja ja jopa suihkuhävittäjiä. Yhdysvallat taas luotti asejärjestelmiensä laadun parantamiseen [[tekniikka|tekniikan]] avulla. Tämä tekninen kehitys teki suuresta osasta vanhoja aseita auttamattomasti vanhentuneita.<ref>Parker, s. 342</ref> 1980-luvulla sensorit ja tietokoneet paransivat ohjausjärjestelmiä ja [[Häiveteknologia|häivetekniikkaa]] alettiin käyttää lentokoneissa ja laivoissa.<ref>Sota, s308</ref> |
|||
Tehokkaasta epätavanomaisesta sodankäynnistä tuli helppoa, kun rynnäkkökivääri levisi kaikkialle maailmaan. Enää ei riittänyt vihollisen lyöminen, vaan piti varmistaa myös sitä tukevan väestön rauhanomaisuus ja ystävällisyys, jos aluetta haluttiin hallita. Avointen yhteiskuntien hallitukset joutuivat vaikeuksiin myös oman väestönsä kanssa käydessään sotaa. Esimerkiksi Ranska oli [[Algerian sota|Algerian sodan]] aikana ilman hallitusta 37 päivää ja vasta armeijan painostuksesta [[Charles de Gaulle]] astui valtaan.<ref>Parker, s. 349</ref> |
|||
Tehokkaasta epätavanomaisesta sodankäynnistä tuli helppoa, kun rynnäkkökivääri levisi kaikkialle maailmaan. Enää ei riittänyt vihollisen lyöminen, vaan piti varmistaa myös sitä tukevan väestön rauhanomaisuus ja ystävällisyys, jos aluetta haluttiin hallita. Avointen yhteiskuntien hallitukset joutuivat vaikeuksiin oman väestönsä kanssa käydessään sotaa, jonka vuoksi miehistötappioita on pyritty minimoinaan.<ref>Parker, s. 349</ref><ref>Sota, s. 309</ref> |
|||
[[Kauppasaarto]]a käytettiin moneen kertaan tehokkaasti erottamaan alueita kansainvälisestä kaupankäynnistä ja [[Maailmantalous|maailmantaloudesta]]. Kauppasaarto saattaa haitata myös maailmantaloutta, kuten tapahtui 1973, kun [[OPEC]] päätti nostaa [[raakaöljy]]n hintaa 250 prosenttia. Toimenpiteen tavoitteena oli estää Israelia saamasta länsimaista tukea [[Jom kippur -sota|Jom kippur -sodan]] aikana. Tavoite jäi saavuttamatta, mutta sivuvaikutukset olivat dramaattiset: alkoi maailmanlaajuinen lama, Opecin jäsenmaiden tulot nousivat ja niiden vaikutusvalta kasvoi kansainvälisessä politiikassa.<ref>Parker, s. 361</ref> |
|||
[[Kauppasaarto]]a käytettiin tehokkaasti erottamaan alueita kansainvälisestä kaupankäynnistä ja [[Maailmantalous|maailmantaloudesta]]. Kauppasaarto saattaa haitata myös maailmantaloutta, kuten tapahtui 1973, kun [[OPEC]] nosti [[raakaöljy]]n hintaa 250 prosenttia.<ref>Parker, s. 361</ref> |
|||
[[Persianlahden sota|Persianlahden sodassa]] Yhdysvallat saattoi käyttää kylmän sodan lopun voimakasta varusteluaan. Yhdysvallat tuhosi Irakin armeijan. Irakin kehittynyt [[ilmapuolustusjärjestelmä]] tuhottiin [[häive]] pommikoneilla, risteilyohjuksilla, [[elektroninen sodankäynti|elektronisella sodankäynnillä]] ja [[Täsmäase|täsmäpommituksilla]] kymmenessä tunnissa. Tämän jälkeen Yhdysvallat saattoi murtaa irakilaisten taistelukyvyn seuraavien viikkojen laajoilla ilmapommituksilla. Teknologiapohjainen sodankäynti voitti suuriin määriin perustuneen Irakin puolustuskyvyn. Persianlahden sota oli ensi kerta kun vihollinen lyötiin pelkällä ilmasodankäynnillä, sillä maajoukot olivat puhtaasti tukeva aselaji.<ref>Parker, ss. 362–363</ref> |
|||
[[Persianlahden sota|Persianlahden sodassa]] Yhdysvallat saattoi käyttää kylmän sodan lopun voimakasta varusteluaan. Yhdysvallat tuhosi Irakin armeijan. Irakin kehittynyt [[ilmapuolustusjärjestelmä]] tuhottiin [[häive]]pommikoneilla, risteilyohjuksilla, [[elektroninen sodankäynti|elektronisella sodankäynnillä]] ja [[Täsmäase|täsmäpommituksilla]] kymmenessä tunnissa. Tämän jälkeen Yhdysvallat mursi irakilaisten taistelukyvyn seuraavien viikkojen laajoilla ilmapommituksilla. Teknologiapohjainen sodankäynti voitti suuriin määriin perustuneen Irakin puolustuskyvyn. Persianlahden sodassa vihollinen lyötiin ensi kerta pelkällä ilmasodankäynnillä, sillä maajoukot olivat puhtaasti tukeva aselaji.<ref>Parker, ss. 362–363</ref> |
|||
==Nykyaikainen sodankäynti== |
==Nykyaikainen sodankäynti== |
||
{{Pääartikkeli| [[Nykyaikainen sodankäynti]]}} |
{{Pääartikkeli| [[Nykyaikainen sodankäynti]]}} |
||
Toisen maailmansodan jälkeen 90 prosenttia sodista on ollut [[sisällissota|sisällissotia]]. Ne on käyty halvoilla [[massatuotanto|massatuotetuilla]] aseilla ja suurin osa kaatuneista |
Toisen maailmansodan jälkeen on käyty useita valtioiden välisiä tavanomaisen sodankäynnin sotia, mutta 90 prosenttia sodista on ollut [[sisällissota|sisällissotia]]. Ne on käyty halvoilla [[massatuotanto|massatuotetuilla]] aseilla ja suurin osa kaatuneista on ollut siviilejä ja kuollut käsiaseisiin. Nykyaikainen teknologiaperusteinen ja laajan logistisen verkon tukema armeija on yhä harvempien sotaa käyvien osapuolten käytössä. Kehitysmaat investoivat tavanomaisen sodankäynnin armeijoiden varustamiseen miljardeja vuodessa. Nykyaikaiset asejärjestelmät ovat kalliita, ja yhteiskunnilta täytyy löytyä poliittista tahtoa puolustusbudjetin ylläpitämiseen. Suurvalloille selvisi jo kylmän sodan aikana, että ilmasodankäynnillä on lähes mahdotonta lyödä [[sissisota]]a käyvää armeijaa.<ref name= "Parker 368-373">Parker, ss. 368–373</ref> Sissisotaa käyvät tukeutuvat viestinnässään nykyään [[Matkapuhelin|kännyköihin]], [[Internet]]iin ja [[Satelliittitelevisio|satelliitti-TV:hen]].<ref>Boot, s. 419</ref> |
||
Nykyaikaiset sisällissodat ovat raakoja, ja ne ovat yleensä jatkuneet toisen osapuolen täydelliseen tappioon saakka. Sotia on onnistuttu keskeyttämään vain ulkopuolisten väliintulijoiden avulla, jotka ovat valvoneet solmittujen sopimusten noudattamista tulitauon jälkeen. Kun väliintulijoiden joukot ovat poistuneet maasta, on keskeytetyn sisällissodan taistelut joskus alkaneet uudelleen. Näin kävi esimerkiksi [[Sri Lankan sisällissota|Sri Lankassa]] ja [[Libanonin sisällissota|Libanonissa]].<ref name= "Parker 368-373"/> |
|||
Nykyaikaiset sisällissodat ovat raakoja, ja ne ovat yleensä jatkuneet toisen osapuolen täydelliseen tappioon saakka. Sotia on onnistuttu keskeyttämään vain ulkopuolisella väliintulolla, jolla on valvottu solmittujen sopimusten noudattamista tulitauon jälkeen. Kun väliintulijoiden joukot ovat poistuneet maasta, on keskeytynyt sisällissota alkanut joskus uudelleen.<ref name= "Parker 368-373"/> |
|||
Toisen maailmansodan jälkeen on lisäksi käyty useita valtioiden välisiä tavanomaisen sodankäynnin sotia. Esimerkiksi [[Intian–Pakistanin sota|Intian–Pakistanin sodat]], [[Arabien–Israelin konflikti|arabien–Israelin sodat]], [[Irakin–Iranin sota]] ja Persianlahden sodat. Kehitysmaat investoivat tavanomaisen sodankäynnin armeijoiden varustamiseen miljardeja vuodessa.<ref name= "Parker 368-373"/> |
|||
Kehittyneillä mailla on käytössään laaja [[satelliittijärjestelmä]]. Se auttaa tiedustelussa ja mahdollistaa maailmanlaajuiset jatkuvat viestiyhteydet. Jos maalla on käytössään tiedustelusatelliittijärjestelmä, on sen strateginen yllättäminen vaikeaa.<ref name= "Parker 368-373"/> Vuonna 2001 kiertoradalla oli 500 satelliittia, joista 100 oli Yhdysvaltain armeijan. Satelliittien liikkeiden tiedustelusta ja salaamisesta on tullut tärkeää. Yksityiset yritykset jakavat ilmaiseksi tai korvauksesta satelliittikuvia. Yhdysvaltain armeijan [[GPS]]-järjestelmä on käytössä ympäri maailmaa, myös vihollisen hyödynnettävissä.<ref name=Boot426/> |
|||
Ydinaseita ei ole käytetty toisen maailmansodan jälkeen. Kylmän sodan päättymisen jälkeen ydinaseet ovat levinneet laajemmalle ja niiden leviäminen saattaa jatkua. On mahdollista, että ydinaseita päätyy tahojen haltuun, jotka ovat halukkaampia käyttämään niitä kuin perinteiset ydiasevaltiot. Ydinaseiden lisäksi aggressiiviset valtiot ovat kehitelleet myös ydinaseita halvempia biologisia ja kemiallisia [[joukkotuhoase]]ita.<ref name= "Parker 368-373"/> |
|||
Ydinaseita ei ole käytetty toisen maailmansodan jälkeen. Kylmän sodan päättymisen jälkeen ydinaseet ovat levinneet laajemmalle ja niiden leviäminen jatkunee. Ydinaseita saattaa päätyä toimijoille, jotka ovat halukkaampia käyttämään niitä kuin perinteiset ydiasevaltiot. Ydinaseiden lisäksi aggressiiviset valtiot ovat kehitelleet ydinaseita halvempia biologisia ja kemiallisia [[joukkotuhoase]]ita.<ref name= "Parker 368-373"/> |
|||
Kehittyneillä mailla on käytössään laaja [[satelliittijärjestelmä]]. Se auttaa tiedustelussa ja mahdollistaa maailmanlaajuiset jatkuvat viestiyhteydet. Jos maalla on käytössään tiedustelusatelliittijärjestelmä, on sen strateginen yllättäminen vaikeaa. Nykyaikaiset asejärjestelmät ovat kalliita, ja länsimaisilla yhteiskunnilta täytyy löytyä poliittista tahtoa puolustusbudjetin ylläpitämiseen. Lisäksi länsimainen yhteiskunta ei välttämättä hyväksy tappioita, vaan hallitus saatetaan pakottaa vetämään armeijan pois konfliktista.<ref name= "Parker 368-373"/> |
|||
Yhdysvallat on käynyt kansainvälisen [[terrorismi]]n torjumiseksi sotaa. Se on iskenyt useisiin maihin.<ref name= "Parker 368-373"/> |
Yhdysvallat on käynyt kansainvälisen [[terrorismi]]n torjumiseksi sotaa. Se on iskenyt useisiin maihin.<ref name= "Parker 368-373"/> |
||
==Piirittämisen historia== |
==Piirittämisen historia== |
||
Ihmiskunnan ensimmäiset kaupungit olivat linnoitettuja. Kivimuurit kasvoivat korkeutta, |
Ihmiskunnan ensimmäiset kaupungit olivat linnoitettuja. Kivimuurit kasvoivat korkeutta, ja piirittäjät kehittivät menetelmiä niiden murtamiseksi tai ylittämiseksi. Jo muinaisessa Lähi-idässä oli käytössä rynnäkkötikkaat, [[piiritystorni]]t ja [[muurinmurtaja]]t. [[Foinikialaiset|Foinikialaisten]] väitetään keksineen erilaiset [[heittokone]]et, jotka varmuudella olivat käytössä 300-luvulla eaa.<ref>Lappalainen ss. 59-63</ref> |
||
Tykkien yleistyminen 1400-luvulla muutti piirityssodankäyntiä. |
Tykkien yleistyminen 1400-luvulla muutti piirityssodankäyntiä. Korkeat muurit osoittautuivat vääräksi malliksi, ja kehitettiin [[tykkitorni (linnoittaminen)|tykkitorni]] ja [[bastionijärjestelmä]]. 1800-luvun lopulla tykkien kantaman kasvu pakotti kehittämään linnoitustaitoa edelleen.<ref>Lappalainen ss. 81-82</ref> |
||
==Merisodankäynnin historia== |
==Merisodankäynnin historia== |
||
{{Pääartikkeli| [[Merisodankäynnin historia]]}} |
|||
[[Kuva:HMS Dreadnought (1906).jpg|thumb|200px|[[HMS Dreadnought (1906)|HMS Dreadnought]]]] |
|||
Sotalaiva kehittyi jo varhain erisuuntaan kuin muut alukset. Jo egyptiläisillä oli 1200-luvulla eaa. käytössä märssykori, runsaasti soutajia, sekä [[keulapuskuri]]. Soutajien määrä oli niin tärkeää, että niitä sijoitettiin aluksi kahteen eri tasoon. Foinikialaisilla oli jo erittäin kehittyneitä sotalaivoja. Kreikkalaiset kehittivät [[Kolmisoutu|kolmisoudun]], eli ''trieerin'', jossa soutajia oli kolmessa tasossa. Kun soutajia tästä vielä lisättiin, laitettiin jokaiseen airoon useampi mies. Taistelussa tavoite oli vihollisen upottaminen keulapuskurilla. |
|||
[[Tiedosto:HMS Dreadnought (1906).jpg|thumb|200px|[[HMS Dreadnought (1906)|HMS Dreadnought]]]] |
|||
Roomalaiset ottivat [[puunilaissodat|puunilaissotien]] aikana 200-luvulla eaa. käyttöön [[corvus (ase)|corvuksen]], laskusillan, jota pitkin vihollisen alus saatettiin vallata. Samaan aikaan keksittiin [[entraushaka]]. Viimeisellä vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua roomalaiset sijoittivat sotalaivoihinsa heittokoneita ja taistelutorneja. Tällä tasolla merisodankäynti säilyi 1500-luvun alkuun asti, jolloin alkoi kehittyä tykeillä varustettu purjealus. [[Kaleeri]]en valtakausi päättyi [[Lepanton taistelu]]un vuonna 1571. Vaikka purjealukset yleistyivät muualla, jäivät kaleerit silti käyttöön Välimerellä.<ref>Lappalainen ss. 64-72</ref> |
|||
Sotalaiva kehittyi jo varhain erisuuntaan kuin muut alukset. Egyptiläisillä oli 1200-luvulla eaa. käytössä märssykori, runsaasti soutajia, sekä [[keulapuskuri]]. Soutajien määrä oli tärkeää, joten niitä sijoitettiin aluksi kahteen eri tasoon. Foinikialaisilla oli jo erittäin kehittyneitä sotalaivoja. Kreikkalaiset kehittivät [[Kolmisoutu|kolmisoudun]], eli ''trieerin'', jossa soutajia oli kolmessa tasossa. Kun soutajia tästä vielä lisättiin, laitettiin jokaiseen airoon useampi mies. Taistelussa tavoite oli vihollisen upottaminen keulapuskurilla. |
|||
Roomalaiset ottivat [[puunilaissodat|puunilaissotien]] aikana 200-luvulla eaa. käyttöön [[corvus (ase)|corvuksen]], laskusillan, jota pitkin vihollisen alus voitiin vallata. Samaan aikaan keksittiin [[entraushaka]]. Viimeisellä vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua roomalaiset sijoittivat sotalaivoihinsa heittokoneita ja taistelutorneja. Tällä tasolla merisodankäynti säilyi 1500-luvun alkuun asti, jolloin alkoi kehittyä tykeillä varustettu purjealus. [[Kaleeri]]en valtakausi päättyi [[Lepanton taistelu]]un vuonna 1571. Vaikka purjealukset yleistyivät muualla, jäivät kaleerit silti käyttöön Välimerellä.<ref>Lappalainen ss. 64-72</ref> |
|||
Ensimmäiset tykit asennettiin laivoihin jo 1300-luvulla, mutta käänteen suuriin sotalaivoihin teki tykkiportin keksiminen noin vuoden 1500 paikkeilla. Syntyi suuri [[Linjalaiva (sodankäynti)|linjalaiva]], jossa oli useampia tykkikansia. Purjeilla varustettu suuri puinen sotalaiva hallitsi maailmanmeriä 1800-luvun puoleen väliin asti. Siitä teki vanhanaikaisen 1837 käyttöön otettu ranskalaisen [[Henri Joseph Paixhans]]in vuonna 1824 keksimä tykinammus, joka läpäisi puisen laivan laidan ja räjähti sisällä. Vastatoimena aloitettiin laivojen panssarointi.<ref>{{kirjaviite | Tekijä=Black, Jeremy | Vuosi=1998 | Nimeke=War and the World | Selite=Military Power and the Fate of Continents 1450–2000|Sivu =167| Julkaisija=Yale University Press, New Haven ja Lontoo | Tunniste=ISBN 0-300-07202-3}}</ref> 1800-luvulla myös höyryvoima ja [[potkuri]] yleistyivät sotalaivoissa. Laivatykistö kehittyi: 1900-luvun vaihteessa kantama oli 6 kilometriä, ensimmäisessä maailmansodassa 15 kilometriä ja toisessa maailmansodassa 30 kilometriä. Vuonna 1906 valmistui brittien [[HMS Dreadnought (1906)|Dreadnought]], jonka mukaan nimettiin vastaavien taistelulaivojen koko luokka. 1860 keksittiin itsekulkeva [[torpedo]]. [[Sukellusvene]] kehitettiin käytännölliseksi 1890-luvun lopulla. [[Merimiina]]t kehittyivät merkittäväksi aseeksi ensimmäiseen maailmansotaan mennessä.<ref>Lappalainen ss. 116-123, 134-143</ref> |
|||
Ensimmäiset tykit asennettiin laivoihin jo 1300-luvulla, mutta käänteen suuriin sotalaivoihin teki tykkiportin keksiminen noin vuoden 1500 paikkeilla. Syntyi suuri [[Linjalaiva (sodankäynti)|linjalaiva]], jossa oli useampia tykkikansia. Purjeilla varustettu suuri puinen sotalaiva hallitsi maailmanmeriä 1800-luvun puoleen väliin asti. Siitä teki vanhanaikaisen 1837 käyttöön otettu ranskalaisen [[Henri Joseph Paixhans]]in keksimä tykinammus, joka läpäisi puisen laivan laidan ja räjähti sisällä. Vastatoimena aloitettiin laivojen panssarointi.<ref>{{kirjaviite | Tekijä=Black, Jeremy | Vuosi=1998 | Nimeke=War and the World | Selite=Military Power and the Fate of Continents 1450–2000|Sivu =167| Julkaisija=Yale University Press, New Haven ja Lontoo | Tunniste=ISBN 0-300-07202-3}}</ref> 1800-luvulla höyryvoima ja [[potkuri]] yleistyivät sotalaivoissa. Laivatykistö kehittyi: 1900-luvun vaihteessa kantama oli 6 kilometriä, ensimmäisessä maailmansodassa 15 kilometriä ja toisessa maailmansodassa 30 kilometriä. Vuonna 1906 valmistui Britannian ''[[HMS Dreadnought (1906)|Dreadnought]]'', jonka mukaan nimettiin vastaavien taistelulaivojen koko luokka. 1860 keksittiin itsekulkeva [[torpedo]]. [[Sukellusvene]] kehitettiin käytännölliseksi 1890-luvun lopulla. [[Merimiina]]t kehittyivät merkittäväksi aseeksi ensimmäiseen maailmansotaan mennessä.<ref>Lappalainen ss. 116-123, 134-143</ref> |
|||
Toisessa maailmansodassa lentokoneesta tuli ylivoimainen ase merellä. [[Lentotukialus|Lentotukialuksista]] tuli tärkeitä ja lentokoneilla torjuttiin menestyksekkäästi sukellusveneitä. Sukellusveneitä vastaan käytettiin [[Syvyyspommi|syvyyspommeja]], tutkaa ja [[kaikuluotain]]ta. Vastatoimien epäonnistuessa sukellusveneet aiheuttivat vakavan uhan kauppa- ja sotalaivoille.<ref>Boot, s. 297</ref> |
|||
Kylmän sodan aikana kehittyivät ydinkäyttöiset sukellusveneet ja lentotukialukset. 1960-luvulta lähtien sukellusveneisiin sijoitettiin mannertenvälisiä ohjuksia. Risteilyohjuksia on ammuttu laivoista ja sukellusveneistä 1970-luvulta lähtien. Laivoja vastaan käytetään erilaisia [[Meritorjuntaohjus|ohjuksia]], jotka ovat levinneet laajalle.<ref>Boot, ss. 421-424</ref> |
|||
==Ilmasodankäynnin historia== |
==Ilmasodankäynnin historia== |
||
{{Pääartikkeli| [[Ilmasodankäynnin historia]]}} |
{{Pääartikkeli| [[Ilmasodankäynnin historia]]}} |
||
[[Kuumailmapallo]]a käytettiin laajasti tiedusteluun jo 1800-luvulla. [[Wrightin veljekset|Wrightin veljesten]] [[lentokone]] lensi vuonna 1903.<ref> Lappalainen s.143 </ref> Ensi kerran lentokoneesta pommitettiin maakohteita [[Italian–Turkin sota|Italian–Turkin sodassa]]. [[Lentokone ensimmäisessä maailmansodassa|Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä lentokoneita]] käytettiin pääasiassa tiedusteluun. Pian alkoivat lentokoneiden väliset ilmataistelut ja koneita alettiin varustaa erilaisilla konekivääreillä. Koneita käytettiin laajasti myös vihollisen maakohteita vastaan ja niillä pyrittiin saavuttamaan [[ilmaherruus]]. Saksa, Ranska ja Britannia rakensivat sodanaikana 50 000-60 000 konetta, eli yhteensä lähes kaksisataatuhatta konetta.<ref> Lappalainen s.144 </ref> |
|||
[[Kuumailmapallo]]a käytettiin laajasti tiedusteluun jo 1800-luvulla ja 1852 keksittiin [[ilmalaiva]]. [[Ferdinand von Zeppelin]]in jäykkä ilmalaiva lensi ensi kerran vuonna 1900 ja [[Wrightin veljekset|Wrightin veljesten]] [[lentokone]] lensi vuonna 1903. Molempien mahdollisuudet sodankäynnissä havaittiin heti. Ilmalaivan merkitys jäi kuitenkin kaksikosta vähäisemmäksi ja ne vedettiin palveluksesta vuonna 1916.<ref> Lappalainen s.143 </ref> Lentokoneiden kehitykseen kuitenkin panostettiin Wrightin veljesten ensimmäisen moottoroidun lentokoneen jälkeen. [[Ranska]] ja [[Saksa]] perustivat vuonna 1910 omat ilmavoimansa ja kaksi vuotta myöhemmin seurasi [[Yhdistynyt kuningaskunta|Iso-Britannia]].<ref name="TKHistoria">Rendsmark s. 40</ref> |
|||
Toisessa maailmansodassa lentokoneiden taktinen käyttö kehittyi. Ilmapommituksista tuli strategisia ja niitä suoritettiin niin päivällä kuin yölläkin. Ilmavoimat tavoittelivat ehdotonta [[ilmaherruus|ilmaherruutta]]. [[Tutka]] otettiin käyttöön johtamisessa.<ref>Lappalainen ss. 182-189</ref> Lentokoneiden aseina oli konekiväärit ja tykit, sodan lopulla myös raketit.<ref name="Nimetön-rFmk-5">Boot, ss. 297-298</ref> |
|||
Ensi kerran lentokoneesta pommitettiin maakohteita [[Italian–Turkin sota|Italian–Turkin sodassa]]. [[Lentokone ensimmäisessä maailmansodassa|Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä lentokoneita]] käytettiin pääasiassa tiedusteluun, joka oli arvokasta maajoukoille. Aluksi vastapuolen lentäjät tervehtivät toisiaan toverillisesti ilmassa, mutta pian vedettiin esiin pistoolit ja revolverit.<ref> Lappalainen s.144 </ref> Pian koneita alettiin varustaa erilaisilla konekivääreillä. Tästä koitui aluksi kuitenkin vakavia ongelmia, koska konekiväärin ampumat luodit pystyivät rikkomaan oman lentokoneen potkurin ja siipien päälle asennetussa konekiväärissä oli myös omat haittansa.<ref name="TKHistoria" /> |
|||
Vuonna 1944 Englannissa ja Saksassa otettiin käyttöön [[suihkulentokone]], jonka kehitys kiihtyi sodan jälkeen.<ref>Lappalainen s. 213</ref> Helikoptereita on käytetty laajasti sotatoimissa 1950-luvulta lähtien.<ref name="Nimetön-rFmk-5"/> Suihkukoneet nousivat tärkeään rooliin Korean sodassa.<ref>Sota, s.317</ref> Lentokoneiden väliset ilmataistelut ovat harvinaistuneet 1970-luvulta lähtien. Yhdysvalloilla on [[häive]]lentokoneita, joita ei havaita tutkalla. [[Täsmäase|Täsmäpommituksissa]] tarvitaan vähemmän ja pienempiä pommeja (ja ohjuksia) kuin mattopommituksissa. Yksi nykyaikainen pommikone voi tuhota yhden lennon aikana 80 kohdetta ja korvaa siten tuhansia toisen maailmansodan pommikoneita.<ref name=Boot421/> |
|||
Saksalaisten kehitettyä järjestelmän, joka tahdisti luodit koneen potkurin kanssa, he pääsivät selkeästi niskan päälle. Tahdistimella varustetut Fokker Eindecker -lentokoneet pudottivat [[Ympärysvallat|ympärysvaltojen]] koneita alas niin tehokkaasti, että tilannetta alettiin kutsua Fokker-vitsaukseksi. Lopulta myös ranskalaiset ja britit saivat keksinnön käsiinsä ja varustivat koneensa tahdistimilla.<ref>Rendsmark s. 42</ref> Koneita käytettiin laajasti myös vihollisen maakohteita vastaan ja niillä pyrittiin saavuttamaan [[ilmaherruus]]. Saksa, Ranska ja Britannia rakensivat sodanaikana 50 000-60 000 konetta, eli yhteensä lähes kaksisataatuhatta konetta.<ref> Lappalainen s.144 </ref> |
|||
Nykyaikaisen lentokoneen isoin uhka on [[Ilmatorjuntaohjus|maastalaukaistavat ohjukset]], joita vastaan on tehokkaita vastatoimia. Olaltalaukaistavat ohjukset ovat levinneet laajalle ja niitä on myös valtiottomilla toimijoilla. Ne uhkaavat erityisesti helikoptereita sekä nousevia ja laskeutuvia lentokoneita ja rajoittavat lentokoneiden lentämistä matalalla. [[Miehittämätön lentokone|miehittämättömät lentokoneet]] suorittavat erilaisia taistelu- ja tiedustelutehtäviä.<ref name=Boot421>Boot, ss. 421-426</ref> |
|||
Ensimmäisen ilmatorjuntatykin kehittivät saksalaiset vuonna 1870, kun he halusivat ampua piiritetystä Pariisista pakenevia kuumailmapalloja.<ref> Hogg, s.186 </ref> |
|||
[[Ilmatankkaus]] on kasvattanut lentokoneiden toimintasädettä ja tehokkuutta. Isoilla rahtikoneilla siirretään joukkoja nopeasti ympäri maailmaa. Erikoistuneilla lentokoneilla [[AWACS|johdetaan sodankäyntiä, tiedustellaan ja käydään elektronista sotaa]].<ref name=Boot421/> |
|||
Toisessa maailmansodassa lentokoneiden taktinen käyttö kehittyi. Ilmapommituksista tuli strategisia ja niitä suoritettiin niin päivällä kuin yölläkin. Ilmavoimat tavoittelivat ehdotonta [[ilmaherruus|ilmaherruutta]]. [[Tutka]] otettiin käyttöön johtamisessa.<ref>Lappalainen ss. 182-189</ref> |
|||
Risteily- ja ballististen ohjusten sekä ydinaiseiden leviämisen takia olemassa olevien [[torjuntaohjus]]ten lisäksi kehitetään jatkuvasti kattavampia [[ohjuspuolustus]]järjestelmiä.<ref name=Boot426>Boot, ss. 426-427</ref> |
|||
Vuonna 1944 Englannissa ja Saksassa otettiin käyttöön [[suihkulentokone]], jonka kehitys kiihtyi sodan jälkeen.<ref>Lappalainen s. 213</ref> |
|||
== Katso myös == |
== Katso myös == |
||
| Rivi 169: | Rivi 166: | ||
==Lähteet== |
==Lähteet== |
||
* {{kirjaviite | Tekijä= |
* {{kirjaviite | Tekijä=Boot, Max| Vuosi=2006 | Nimeke= War Made New| Julkaisija=Gotham books | Tunniste=ISBN 1-592-40222-4}} |
||
* {{kirjaviite | Tekijä=Keegan, John| Vuosi=2005 | Nimeke= Sodankäynnin historia| Selite=(Alkuteos: A History of Warfare) suomentanut Suistola, Jouni| Julkaisupaikka=Helsinki| Julkaisija= Ajatuskirjat | Tunniste=ISBN 951-20-6967-9}} |
* {{kirjaviite | Tekijä=Keegan, John| Vuosi=2005 | Nimeke= Sodankäynnin historia| Selite=(Alkuteos: A History of Warfare) suomentanut Suistola, Jouni| Julkaisupaikka=Helsinki| Julkaisija= Ajatuskirjat | Tunniste=ISBN 951-20-6967-9}} |
||
* {{kirjaviite | Tekijä=Lappalainen, Jussi T. | Vuosi=1988 | Nimeke=Aseet ja taistelut | Selite=Sotataidon kolme vuosituhatta | Julkaisupaikka=Helsinki| Julkaisija= Otava | Tunniste=ISBN 951-1-10479-9}} |
* {{kirjaviite | Tekijä=Lappalainen, Jussi T. | Vuosi=1988 | Nimeke=Aseet ja taistelut | Selite=Sotataidon kolme vuosituhatta | Julkaisupaikka=Helsinki| Julkaisija= Otava | Tunniste=ISBN 951-1-10479-9}} |
||
* {{Lehtiviite | Tekijä = Morten Rendsmark | Otsikko = Amatöörit ilmassa| Julkaisu = Tieteen kuvalehti, Historia| Ajankohta = | Vuosikerta = 2 | Numero = 1| Sivut = 38-43| Julkaisupaikka = | Julkaisija = Bonnier Publications Oy| Selite= | Tunniste= ISSN 0806-5209 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 12.8.2008 | Kieli = | Lopetusmerkki = }} |
|||
*{{Kirjaviite | Tekijä=Parker, Geoffrey (toim.) | Nimeke=The Cambridge Illustrated History of Warfare|Selite=The Triumph of the West| Julkaisija=Cambridge University Press| Vuosi=1995| Tunniste=ISBN 0-521-44073-4}} |
*{{Kirjaviite | Tekijä=Parker, Geoffrey (toim.) | Nimeke=The Cambridge Illustrated History of Warfare|Selite=The Triumph of the West| Julkaisija=Cambridge University Press| Vuosi=1995| Tunniste=ISBN 0-521-44073-4}} |
||
* {{kirjaviite |Nimeke=Sota|Selite=sodan historia muinaisesta Egyptistä Irakiin|Vuosi=2010|Julkaisija=Readme.fi|Tunniste=ISBN 978-952-220-245-1}} |
|||
* {{Kirjaviite | Tekijä=Clausewitz, Karl von | Nimeke=Sodankäynnistä | Selite=(Vom Kriege, 1832.) Käsikirjaksi muokanneeet ja selittävällä jälkisanalla varustaneet Wolfgang Pickert ja Wilhelm Ritter von Schramm. Suomentanut Heikki Eskelinen | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Art House | Vuosi=1998 | Tunniste=ISBN 951-884-227-2}} |
|||
=== Lähdeviitteet === |
=== Lähdeviitteet === |
||
{{viitteet|Sarakkeet}} |
{{viitteet|Sarakkeet}} |
||
== Aiheesta muualla == |
|||
{{Commonscat-rivi|Military history}} |
|||
{{Sota}} |
{{Sota}} |
||
[[Luokka:Sotahistoria|*]] |
[[Luokka:Sotahistoria|*]] |
||
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]] |
|||
[[ar:تاريخ عسكري]] |
|||
[[id:Sejarah militer]] |
|||
[[ms:Sejarah ketenteraan]] |
|||
[[ca:Història militar]] |
|||
[[da:Militærhistorie]] |
|||
[[de:Militärgeschichte]] |
|||
[[en:Military history]] |
|||
[[es:Historia militar]] |
|||
[[fr:Histoire militaire]] |
|||
[[ko:전쟁의 역사]] |
|||
[[hi:सैनिक इतिहास]] |
|||
[[hr:Vojna povijest]] |
|||
[[it:Storia militare]] |
|||
[[he:היסטוריה צבאית]] |
|||
[[ka:სამხედრო ისტორია]] |
|||
[[nl:Militaire geschiedenis]] |
|||
[[ja:軍事史]] |
|||
[[no:Militærhistorie]] |
|||
[[pl:Historia wojskowości]] |
|||
[[pt:História militar]] |
|||
[[ru:Военная история]] |
|||
[[simple:Military history]] |
|||
[[sl:Vojna zgodovina]] |
|||
[[sv:Militärhistoria]] |
|||
[[th:ประวัติศาสตร์การทหาร]] |
|||
[[tr:Askerî tarih]] |
|||
[[uk:Військова історія]] |
|||
[[zh:軍事史]] |
|||
Nykyinen versio 12. helmikuuta 2024 kello 10.11
Sodankäynnin historia käsittelee sodankäynnin kehitystä ja historiaa. Laajempi yläkäsite, joka käsittelee sotien, taisteluiden, armeijoiden ja aseiden historiaa, on sotahistoria.
Sotateoreetikko Carl von Clausewitzin mukaan Sota on väkivaltainen toimi, jonka tarkoituksena on pakottaa vastustaja noudattamaan meidän tahtoamme.[1] Yleensä tämä on tarkoittanut alueiden valloitusta,[2] mutta esimerkiksi Väli-Amerikassa ja Indonesian saaristossa on käyty sotia, joiden tavoitteena oli vankien ottaminen. Koska taistelun tavoitteena ei ollut lyödä vihollisen elävää voimaa, jäi verenvuodatus tällaisessa sodankäynnissä yleensä vähäiseksi.[2] Jos maata oli riittävästi, mutta väestöä vähän, yhteiskunnat suosivat rituaalista sodankäyntiä. Välillä kokonaisten armeijoiden kohtalon ratkaisivat yksittäiset valiotaistelijat tai sankarit keskinäisessä kaksintaistelussaan.[3]
Sodankäynnin historia jaetaan usein historian ajanjaksojen mukaan.
Esihistoriallinen sodankäynti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Esihistoriallinen sodankäynti
Vanha maailma
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kivikaudella otettiin käyttöön aseina keihäs, tikari, nuija, linko ja jousi. Nämä aseet pysyivät laajasti käytössä aina myöhäiskeskiajalle asti. Kivikautisista aseista kilpi jatkaa sitkästi elämäänsä nykypäivänäkin, vaikka välillä se onkin hävinnyt lähes täydellisesti eräistä armeijoista.[4]
Tiedemiehet eivät ole yksimielisiä siitä, koska sodankäynti alkoi. Luolamaalausten tarjoama todistusaineisto on ristiriitaista: esittävätkö kuvat ihmisten välistä väkivaltaa, vai eivät? Osa tutkijoista väittää, että maalauksissa on kuolleita tai kuolevia ihmisiä. Osa taas väittää, että maalaukset esittävät rauhanomaisia ihmisiä.[5] Ensimmäinen arkeologinen todistusaineisto taistelusta on arviolta 14 000 vuotta vanhaa ja sijaitsee Sudanissa kohteessa, joka tunnetaan nimellä kalmisto 117. Paikalla on 59 luurankoa ja 110 esinettä, joista melkein kaikki näyttävät tappaneen ihmisiä. Paikka saattaa olle ensimmäinen laaja todiste sodankäynnistä, mutta yhtä hyvin se voi olla tulosta pitkän ajanjakson aikana haudatuista ihmisistä tai joukkomurhasta.[6]
Joidenkin tutkijoiden mukaan ensimmäinen varma todiste sodankäynnistä löytyy Jerikosta vuoden 7 000 eaa. paikkeilta. Kaupunki oli ympäröity kallioon louhitulla vallihaudalla ja yhtenäisellä kivimuurilla. Järjestelmä on tulkittu organisoitua ja hyvin aseistettua vihollista vastaan suunnitelluksi.[7] Toisen tulkinnan mukaan kyse on tulvavallista.[8]
Uusi maailma
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suurimmassa osassa Amerikkaa sodankäynti pysyi teknisesti kivikauden tasolla vuoteen 1492 asti. Ainoastaan Meksikon ylätasangolla pronssiaseita käytettiin merkittävässä määrin sodankäynnissä. Eurooppalaisten tunkeuduttua mantereelle intiaanit omaksuivat nopeasti tuliaseet ja hevosten käytön sodankäynnissä.[2]
Antiikin sodankäynti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Muinaisen Lähi-idän sodankäynti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muinaisessa Lähi-idässä kehittyivät ensimmäiset armeijat, jotka pyrkivät toteuttamaan taisteluissa yhtenäistä suunnitelmallista taktiikkaa. Jalkaväki hallitsi taistelukenttää. Aikaisemmin kehitettyjen yksilöaseiden lisäksi kehitettiin ensimmäinen monimutkainen asejärjestelmä, kun sotavaunujen esiaste syntyi noin 3500 eaa.[9] Sumerilaisten kaupunkivaltioiden väliset sodat vuosina 3000–2500 eaa. olivat ensimmäiset dokumentoidut sodat.[10] Mediggon taistelu on historian ensimmäinen taistelu, josta tiedetään suurin piirtein aika ja paikka, sekä osapuolet ja lopputulos. Muinaisessa Lähi-idässä käytiin myös ensimmäiset laajamittaiset piiritykset.[9]
Assyriassa otettiin 700-luvulla eaa. käyttöön ratsuväki, joka alkoi hitaasti syrjäyttää sotavaunuja. Samaan aikaan Assyrian armeija oli ensimmäinen, joka varustettiin täysin rautaisin asein. Assyrialaisilla myös kiinteät suoja-aseet (eli kypärät ja vartalohaarniskat) yleistyivät ja vahvistuivat. Samaan aikaan syntyi kevyt- ja raskas jalkaväki, koska kiinteillä suoja-aseilla oli liian kallista varustaa koko armeija. Assyrian raskas jalkaväki taisteli tiiviissä muodossa. Ilmeisesti assyrialaisilla oli käytössä myös jonkinlainen jalkaväen taktinen yksikkö, joka helpotti raskaan jalkaväen käyttöä taistelussa.[9]
Antiikin Kreikan sodankäynti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Antiikin Kreikan sodankäynti perustui suoraan Lähi-idän mallille. Raskaan jalkaväen sotilas oli nimeltään hopliitti, ja sen taktisena yksikkönä yleistyi vuoden 750 eaa. paikkeilta lähtien falangi. Taisteluja valmisteli kevyt jalkaväki, jota oli kuitenkin suhteessa huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin Lähi-idässä. Kreikassa ei juurikaan käytetty ratsuväkeä, vasta Makedonian armeijassa ratsuväki otettiin laajasti käyttöön. Sen sijaan sotavaunut olivat aluksi laajasti käytössä, mutta myöhemmin raskas jalkaväki syrjäytti myös yksittäiset sotavaunut.
Falangi oli ongelmallinen: se oli rakenteeltaan niin tiivis, että se pystyi käytännössä liikkumaan ja taistelemaan vain suoraan eteenpäin. Lisäksi se pystyi liikkumaan ainoastaan tasaisessa maastossa, joten Kreikassa suurin osa maastosta oli sille sopimatonta. Taistelun alettua falangia ei pystynyt johtamaan, vaan se toimi lähes itsenäisesti, liikkuen suoraan eteenpäin kohti vihollisen falangia. Falangin rajoitteiden vuoksi taistelut käytiin etupäässä viljapelloilla sadonkorjuuaikana.
Makedonian kuningas Filippos II uudisti 300-luvulla eaa. Makedonian armeijaa, luoden ammattiarmeijan, joka taisteli ympäri vuoden. Makedonialainen falangi oli vielä kömpelöliikkeisempi ja raskaampi kuin kreikkalaisten. Filippos kehittikin kevyttä jalkaväkeä ja ratsuväkeä, sekä armeijan osien yhteistoimintaa. Sotajoukon eri osilla oli erilaisia taktisia tehtäviä. Ensimmäistä kertaa myös ratsuväelle luotiin taktinen yksikkö. Filippoksen poika Aleksanteri Suuri peri isänsä luoman armeijan ja valloitti tuntemansa maailman.[11]
Antiikin Rooman sodankäynti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Roomalainen falangi oli aluksi täsmälleen samanlainen kuin kreikkalainenkin. 300-luvulla samnilaissotien aikana roomalaiset joutuivat vaikeuksiin vuoristoisessa maastossa. Tämän vuoksi kehitettiin manipulitaktiikka, jonka manipulifalangi oli paljon joustavampi liikkeissään kuin vanha kreikkalainen malli. Taistelujärjestyksessä oli myös ensimmäistä kertaa taktinen reservi, jota sotapäällikkö saattoi käyttää joustavasti haluamallaan tavalla. Ratsuväkeä roomalaiset väheksyivät ja laiminlöivät sen kehittämistä.[12]
Persialaisten sodankäynti perustui ratsastaviin jousimiehiin.[13]
Muinaisen Kiinan sodankäynti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Zhou-dynastia (1050–256 eaa.) varusti suuren armeijansa rauta-aseilla. Kiinalaiset käyttivät sotavaunuja toisinaan suurina muodostelmina. Noin vuonna 770 eaa. valtakunta hajosi. Koska pirstoutuneilla läänitysalueilla oli rajalliset resurssit aluksi armeijat olivat pieniä. 400-luvulta eaa. alkaen taistelevien valtioiden keskushallinnot kykenivät varustamaan satojatuhansia sotilaita rauta-aseilla. Jalkajousia alettiin käyttää piirityksissä ja yksilöaseina. Kiinalaiset ottivat ratsuväen käyttöön vuoden 300 eaa. paikkeilla. Armeijoiden ytimenä pysyi kuitenkin panssaroitu, keihäillä aseistettu jalkaväki, joka taisteli tiiviissä muodossa. Jatkuvien sotien vuoksi kiinalaiset pohtivat korkealaatuisesti sodankäyntiä.[14]
Keskiaikainen sodankäynti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vegetiuksen 300-luvun lopulla kirjoittama teos Epitoma rei militaris (Sotalaitoksen lyhyt kuvaus) oli keskiajalla ahkerasti kopioitu käsikirjoitus. Monet hänen suosituksistaan olivat luonteenomaisia keskiaikaiselle sodankäynnille.[15]
Vuonna 378 Adrianopolin taistelussa goottien raskas ratsuväki löi roomalaisten jalkaväen ja uusi aikakausi alkoi sodankäynnissä. 500-luvulla Itä-Roomassa Belisarius aseisti jalkaväkensä ja ratsuväkensä jousilla. Taistelu pyrittiin ratkaisemaan ainoastaan kaukoaseilla.
Länsi-Euroopassa valtaan nousseet frankit tukeutuivat aluksi ainoastaan jalkaväkeen. Kun tämä armeija kohtasi itäroomalaiset 554 Casilinumissa oli se täysin avuton nuolisateessa ja tuhoutui. Muiden vastaavien kokemusten jälkeen frankit ottivat käyttöön hevosen ja paksun suojavarustuksen. 500-luvulla myös jalustin yleistyi. Frankit liittivät ensimmäisinä ritariarmeijan tekniset edellytykset yhteen luoden tehokkaan sotavoiman. Aluksi kilpi oli ritarien tärkein suojavarustus, mutta myöhemmin haarniskojen kehitys vähensi sen merkitystä. 1000-luvulla otettiin käyttöön kokohaarniska ja 1200-luvulla ratsukin panssaroitiin. Aluksi käytössä oli rengas- tai suomuhaarniska, mutta keskiajan loppupuolella levyhaarniska yleistyi. Aseina käytettiin peitsen ja miekan lisäksi erilaista valikoimaa lähitaisteluaseita.
Raskaan ratsuväen lisäksi ritariarmeijaan kuului kevyttä jalkaväkeä. Ratsuväellä tai jalkaväellä ei ollut taktista yksikköä ja taistelukenttää hallitsivat yksittäiset sankariritarit ja kunniakäsitys oli tärkeä. Ritariarmeijan yleistyminen johtui sarjasta virhearvioita ja taktisia virheitä. Raskas jalkaväki pystyi edelleenkin torjumaan useita ratsuväen rynnäköitä.
Vastatoimena ritariarmeijalle kehittyi jalkajousi, joka lävisti levyhaarniskan. Britteinsaarilla oli käytössä lähes yhtä hyvä pitkäjousi, joka läpäisi verkko- ja rengashaarniskan. Pitkäjousen etuna oli suurempi tulinopeus jalkajouseen verrattuna.
Ruotsissa, Norjassa, Suomessa ja Sveitsissä ritariarmeija ei yleistynyt, vaan armeija oli nostoväestä luotu kansanarmeija. Tällaiset armeijat olivat kuitenkin avuttomia ritariarmeijaa vastaan, ellei niillä ollut käytössä taktista yksikköä.[16]
Mongolien sodankäynti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mongoliarmeijassa oli pelkkää ratsuväkeä. Jalkaväki puuttui täysin, mutta armeijassa oli raskasta ja kevyttä ratsuväkeä eri tehtäviä varten. Mongolien voima olikin joustavassa taktiikassa. Mongolit ratkaisivat taistelut reserveillä. Käytössä oli erityiset siipireservit, jotka oli varattu vihollisen saartamiseksi. Sotapäällikkö pystyi johtamaan taistelussa koko armeijaa torvi- ja lippumerkein. Mongolien aseina oli kaksi jousta, peitsi, miekka ja nuija. Suojavarusteina oli kypärä ja nahkainen panssari.[17]
Myöhäiskeskiajan sodankäynti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jalkaväen uusi valtakausi alkoi Sveitsistä keskiajan lopulla. Sveitsiläisten armeija oli pelkästään jalkaväkeä ja heillä oli taktinen yksikkö, Gewalthaufen, joka lopetti ritariarmeijan valtakauden, kun sveitsiläiset löivät 1474–1477 Burgundilaissodissa ritariarmeijan useaan kertaan.[18]
Ruuti oli keksitty jo 1000-luvulla Kiinassa. Kiinassa keksintöä käytettiin lähinnä ilotulittamiseen, mutta jo mongoleilla oli 1200-luvulla sotilaallisia sovelluksia. Euroopassa alkeelliset tuliaseet olivat käytössä 1200-luvun lopulla. Aseet kehittyivät nopeasti ja levisivät nopeasti Euroopassa. 1400-luvun lopulla Euroopassa kehitettiin ruudin sekoitussuhde, joka soveltui parhaiten sotilaalliseen käyttöön. Käsiaseiden ensimmäinen aste oli käsikanuuna, jota seurasi hakapyssy. 1500-luvulla kehitettiin musketti, aluksi lunttulukkoisena, 1600-luvulla piilukkoisena. 1500-luvulla syntyi myös pistooli, jota varten kehitettiin rataslukko.[19]
Uudenajan sodankäynti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sveitsiläinen taktiikka yleistyi Euroopassa 1500-luvulla. Muotoon lisättiin tuliaseet, aluksi piikkimiehet keskellä ja tuliaseet ympärillä, myöhemmin kehittyi espanjalainen neliö. 1500-luvun lopulla Morits Oranialainen kehitti treffen-taktiikan, josta kehittyi 1600-luvulla linjataktiikka. Samaan aikaan keksittiin pistin, joka siirsi piikkimiehet historiaan 1700-luvun alussa. Jalkaväen taistelumenetelmänä oli yleisesti kontramarssi.[19] 1600-luvulla kehitettyä piilukkoista muskettia vastaavat aseet olivat laajasti armeijoiden käytössä aina 1800-luvun puoleen väliin asti.[20]
Ratsuväki menetti merkitystään, vaikka myös se otti tuliaseet käyttöön. Taistelumenetelmänä oli käytössä karakolli.[19] 1600-luvulla karakolli vaihtui ratsuväen rynnäkköön eli atakkiin. Tykkien merkitys kenttätaistelussa kasvoi. 1750-luvulla Preussin kuningas Fredrik II Suuri kehitti tykistön liikkuvuutta ja loi kokonaan hevosvetoisen tykistön.[21]
Seitsenvuotisessa sodassa 1750-luvun puolivälissä ilmestyivät tarkka-ampujat. Tarkka-ampujien ryhmät valmistelivat taisteluita Yhdysvaltain vapaussodassa, jonka jälkeen eurooppalaiset armeijat kouluttivat vastaavaa kevyttä jalkaväkeä. Kevyt jalkaväki oli kaikkialla kuitenkin vain vakiintuneen linjataktiikan lisäys.
Ranskan vallankumouksessa armeijankin vanha järjestys romuttui. Ammattimainen palkka-armeija vaihtui yleiseen asevelvollisuuteen ja armeija kasvoi yli 600 000:en mieheen. Samalla syntyi kolonnataktiikka. Lisäksi Ranskassa kehitettiin tykkien teollista valmistusta ja niiden tulen merkitys taistelukentällä kasvoi. Syntyi divisioonajako ja esikunnat, kun suurta armeijaa ei voinut komentaa enää yksi mies.[22]
Teollistuneen ajan sodankäynti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ranskan vallankumoussotien jälkeen yleinen asevelvollisuus lähes hävisi. Krimin sota oli viimeinen sota, joka käytiin ammattiarmeijoin. Tämän jälkeen otettiin yleisesti käyttöön asevelvollisuus. Suurvalloista ainoastaan Britannia säilytti palkka-armeijan ja luopui siitä vasta ensimmäisessä maailmansodassa. Suurten armeijoiden varustamisessa, huoltamisessa ja liikuttelussa tuli avuksi teollinen vallankumous ja höyryvoima, niin maalla kuin merelläkin.
Jalkaväen aseistus kehittyi huimasti 1830-luvulta ensimmäisen maailmansodan loppuun mennessä. Syntyi takaaladattava rihlattu kivääri ja metallihylsy mahdollisti makasiinikiväärin. Useissa maissa siirryttiin suoraan suustaladattavasta musketista moderniin makasiinikivääriin. Jalkaväen tulivoiman kehitys huipentui konekiväärin keksimiseen.
Tykeissä otettiin käyttöön rihlaus, takaalataus sekä hidastin- ja palautinlaitteet. 1800-luvun loppuun mennessä oli syntynyt tykistö, jolla käytiin ensimmäinen maailmansota. Myös tykistön ampumamenetelmät kehittyivät.[23]
Lääkehoidon kehittyminen paransi huomattavasti haavoittuneiden selviytymismahdollisuuksia Krimin sodan jälkeen. Armeijat panostivat haavoittuneiden evakuointiin ja hoitoon. Sterilisointi ja tehokas nukutus paransivat leikkaushoitoja. Lisäksi keksittiin röntgen ja veriryhmien ymmärtäminen mahdollisti verensiirrot.[24]
Maailmansotien sodankäynti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäisessä maailmansodassa otettiin uusina aseina käyttöön kaasu ja panssarivaunu. Armeijat kasvoivat miljoonaluokkaan, kun sotaakäyvät maat kutsuivat yhteensä yli 60 miljoonaa miestä palvelukseen. Siirryttiin totaaliseen sotaan, jossa koko kansakunta kävi sotaa. Vihollinen hyökkäsi koko kansakuntaa vastaan; pommitti kaupunkeja ja hyökkäsi muitakin siviilikohteita vastaan. Länsirintamalla sota juuttui vuosikausiksi paikoilleen, kun armeijat kaivautuivat suojautuakseen kasvaneelta asevaikutukselta. Aluksi tyydyttiin yhteen puolustuslinjaan, mutta myöhemmin puolustuksen syvyyttä lisättiin ja syntyi puolustusasema. Asemasodassa naamioimisesta ja harhauttamisesta tuli välttämätöntä. Sodan aikana jalkaväki siirtyi ketjutaktiikasta ryhmätaktiikkaan. Käsikranaatti palasi jalkaväen aseistukseen ja uusina aseina otettiin käyttöön liekinheitin ja erilaiset automaattiaseet.[25]
Toisessa maailmansodassa totaalinen sota laajeni: ilmapommituksista tuli strategisia ja merillä siirryttiin rajoittamattomaan upotussotaan. Siviilejä kuoli lähes yhtä paljon kuin sotilaita. Monessa miehitetyssä maassa oli voimakkaita vastarintaliikkeitä, joiden toiminta sitoi ratkaisevasti vihollisen voimia. Propagandasota kehittyi ja vihollisen radiolähetysten (sotilaalliset ja siviili) häirintä ja tiedustelu laajeni. Panssarivaunusta kehittyi itsenäinen aselaji. Panssarintorjuntatykit kehittyivät kilpaa panssareiden kanssa ja panssareiden lähitorjuntaan kehitettiin rekyylittömiä sinko- ja rakettiaseita.[26] Panssarivaunut ja muut polttomoottorikäyttöiset ajoneuvot palauttivat liikkeen taistelukentälle.[27]
Ilma-aseen taktinen käyttö kehittyi paljon. Salamasodassa ilmavoimat ja panssariaselaji mursivat yhteistyössä vihollisen puolustuslinjan, ja iskivät pitkälle vihollisen selustaan. maahanlaskujoukkoja käytettiin laajasti vihollisen selustassa. Tykistön merkitys säilyi taistelukentällä; ampuma- ja tulenjohtomenetelmät kehittyivät. Samoin kranaatinheittimet kehittyivät huimasti ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Maamiinoja käytettiin laajasti vihollisen panssareita ja jalkaväkeä vastaan. Ilmavaaran kasvaessa naamioimisen ja ilmatorjunnan merkitys kasvoi. Automaattiaseilla pyrittiin aseistamaan yhä suurempi osa armeijasta. Useat sodan ratkaisutaisteluista alkoivat maihinnousulla. Yhdysvallat ratkaisi sodan Japania vastaan käyttämällä ydinasetta.[26] Antibiootteja alettiin tuottaa teollisesti.[28]
Sodankäynti toisen maailmansodan jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toisen maailmansodan lopulla saksalaiset kehittivät risteily- (V1) ja ballistisen (V2) ohjuksen. Ballistista ohjusta kehitettiin edelleen sodan jälkeen ja siitä kehittyi strateginen ase: ydinkärjellä varustettu mannertenvälinen ohjus. Risteilyohjusten kehitys pääsi uudelleen vauhtiin 1970-luvulla. Erilaiset ohjukset ovat nykyään kaikkien aselajien käytössä. Kemialliset aseet palasivat käyttöön 1960-luvulla.
Panssarivaunun ja panssarintorjunnan kilpajuoksu jatkui toisen maailmansodan jälkeen. Taistelupanssarivaunujen lisäksi syntyi moniin erikoistehtäviin suunnitellut panssarit. Tärkeän roolin saivat miehistönkuljetusvaunut. Helikopterista tuli tärkeä ja sitä käytetään erilaisiin tuki- ja taistelutehtäviin. Yksittäisen sotilaan aseeksi vakiintui rynnäkkökivääri. Maamiinoja ryhdyttiin levittämään koneellisesti.[29] Helikopterien ja lentokoneiden käyttö joukkojen siirtämiseen teki maihinnousuista tarpeettomia. Armeijoiden koostuminen lähes täysin panssaroiduista joukoista nosti polttoainehuollon vaatimuksia ja tarvetta suojata huoltoyhteyksiä.[30]
Yhdysvallat ja Neuvostoliitto kehittivät ja varustivat armeijoitaan kylmän sodan aikana eri tavoin. Neuvostoliitto tuotti kymmeniätuhansia kappaleita kaikkia tarvitsemiaan asejärjestelmiä: tykkejä, panssarivaunuja ja jopa suihkuhävittäjiä. Yhdysvallat taas luotti asejärjestelmiensä laadun parantamiseen tekniikan avulla. Tämä tekninen kehitys teki suuresta osasta vanhoja aseita auttamattomasti vanhentuneita.[31] 1980-luvulla sensorit ja tietokoneet paransivat ohjausjärjestelmiä ja häivetekniikkaa alettiin käyttää lentokoneissa ja laivoissa.[32]
Tehokkaasta epätavanomaisesta sodankäynnistä tuli helppoa, kun rynnäkkökivääri levisi kaikkialle maailmaan. Enää ei riittänyt vihollisen lyöminen, vaan piti varmistaa myös sitä tukevan väestön rauhanomaisuus ja ystävällisyys, jos aluetta haluttiin hallita. Avointen yhteiskuntien hallitukset joutuivat vaikeuksiin oman väestönsä kanssa käydessään sotaa, jonka vuoksi miehistötappioita on pyritty minimoinaan.[33][34]
Kauppasaartoa käytettiin tehokkaasti erottamaan alueita kansainvälisestä kaupankäynnistä ja maailmantaloudesta. Kauppasaarto saattaa haitata myös maailmantaloutta, kuten tapahtui 1973, kun OPEC nosti raakaöljyn hintaa 250 prosenttia.[35]
Persianlahden sodassa Yhdysvallat saattoi käyttää kylmän sodan lopun voimakasta varusteluaan. Yhdysvallat tuhosi Irakin armeijan. Irakin kehittynyt ilmapuolustusjärjestelmä tuhottiin häivepommikoneilla, risteilyohjuksilla, elektronisella sodankäynnillä ja täsmäpommituksilla kymmenessä tunnissa. Tämän jälkeen Yhdysvallat mursi irakilaisten taistelukyvyn seuraavien viikkojen laajoilla ilmapommituksilla. Teknologiapohjainen sodankäynti voitti suuriin määriin perustuneen Irakin puolustuskyvyn. Persianlahden sodassa vihollinen lyötiin ensi kerta pelkällä ilmasodankäynnillä, sillä maajoukot olivat puhtaasti tukeva aselaji.[36]
Nykyaikainen sodankäynti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Nykyaikainen sodankäynti
Toisen maailmansodan jälkeen on käyty useita valtioiden välisiä tavanomaisen sodankäynnin sotia, mutta 90 prosenttia sodista on ollut sisällissotia. Ne on käyty halvoilla massatuotetuilla aseilla ja suurin osa kaatuneista on ollut siviilejä ja kuollut käsiaseisiin. Nykyaikainen teknologiaperusteinen ja laajan logistisen verkon tukema armeija on yhä harvempien sotaa käyvien osapuolten käytössä. Kehitysmaat investoivat tavanomaisen sodankäynnin armeijoiden varustamiseen miljardeja vuodessa. Nykyaikaiset asejärjestelmät ovat kalliita, ja yhteiskunnilta täytyy löytyä poliittista tahtoa puolustusbudjetin ylläpitämiseen. Suurvalloille selvisi jo kylmän sodan aikana, että ilmasodankäynnillä on lähes mahdotonta lyödä sissisotaa käyvää armeijaa.[37] Sissisotaa käyvät tukeutuvat viestinnässään nykyään kännyköihin, Internetiin ja satelliitti-TV:hen.[38]
Nykyaikaiset sisällissodat ovat raakoja, ja ne ovat yleensä jatkuneet toisen osapuolen täydelliseen tappioon saakka. Sotia on onnistuttu keskeyttämään vain ulkopuolisella väliintulolla, jolla on valvottu solmittujen sopimusten noudattamista tulitauon jälkeen. Kun väliintulijoiden joukot ovat poistuneet maasta, on keskeytynyt sisällissota alkanut joskus uudelleen.[37]
Kehittyneillä mailla on käytössään laaja satelliittijärjestelmä. Se auttaa tiedustelussa ja mahdollistaa maailmanlaajuiset jatkuvat viestiyhteydet. Jos maalla on käytössään tiedustelusatelliittijärjestelmä, on sen strateginen yllättäminen vaikeaa.[37] Vuonna 2001 kiertoradalla oli 500 satelliittia, joista 100 oli Yhdysvaltain armeijan. Satelliittien liikkeiden tiedustelusta ja salaamisesta on tullut tärkeää. Yksityiset yritykset jakavat ilmaiseksi tai korvauksesta satelliittikuvia. Yhdysvaltain armeijan GPS-järjestelmä on käytössä ympäri maailmaa, myös vihollisen hyödynnettävissä.[39]
Ydinaseita ei ole käytetty toisen maailmansodan jälkeen. Kylmän sodan päättymisen jälkeen ydinaseet ovat levinneet laajemmalle ja niiden leviäminen jatkunee. Ydinaseita saattaa päätyä toimijoille, jotka ovat halukkaampia käyttämään niitä kuin perinteiset ydiasevaltiot. Ydinaseiden lisäksi aggressiiviset valtiot ovat kehitelleet ydinaseita halvempia biologisia ja kemiallisia joukkotuhoaseita.[37]
Yhdysvallat on käynyt kansainvälisen terrorismin torjumiseksi sotaa. Se on iskenyt useisiin maihin.[37]
Piirittämisen historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ihmiskunnan ensimmäiset kaupungit olivat linnoitettuja. Kivimuurit kasvoivat korkeutta, ja piirittäjät kehittivät menetelmiä niiden murtamiseksi tai ylittämiseksi. Jo muinaisessa Lähi-idässä oli käytössä rynnäkkötikkaat, piiritystornit ja muurinmurtajat. Foinikialaisten väitetään keksineen erilaiset heittokoneet, jotka varmuudella olivat käytössä 300-luvulla eaa.[40]
Tykkien yleistyminen 1400-luvulla muutti piirityssodankäyntiä. Korkeat muurit osoittautuivat vääräksi malliksi, ja kehitettiin tykkitorni ja bastionijärjestelmä. 1800-luvun lopulla tykkien kantaman kasvu pakotti kehittämään linnoitustaitoa edelleen.[41]
Merisodankäynnin historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Sotalaiva kehittyi jo varhain erisuuntaan kuin muut alukset. Egyptiläisillä oli 1200-luvulla eaa. käytössä märssykori, runsaasti soutajia, sekä keulapuskuri. Soutajien määrä oli tärkeää, joten niitä sijoitettiin aluksi kahteen eri tasoon. Foinikialaisilla oli jo erittäin kehittyneitä sotalaivoja. Kreikkalaiset kehittivät kolmisoudun, eli trieerin, jossa soutajia oli kolmessa tasossa. Kun soutajia tästä vielä lisättiin, laitettiin jokaiseen airoon useampi mies. Taistelussa tavoite oli vihollisen upottaminen keulapuskurilla.
Roomalaiset ottivat puunilaissotien aikana 200-luvulla eaa. käyttöön corvuksen, laskusillan, jota pitkin vihollisen alus voitiin vallata. Samaan aikaan keksittiin entraushaka. Viimeisellä vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua roomalaiset sijoittivat sotalaivoihinsa heittokoneita ja taistelutorneja. Tällä tasolla merisodankäynti säilyi 1500-luvun alkuun asti, jolloin alkoi kehittyä tykeillä varustettu purjealus. Kaleerien valtakausi päättyi Lepanton taisteluun vuonna 1571. Vaikka purjealukset yleistyivät muualla, jäivät kaleerit silti käyttöön Välimerellä.[42]
Ensimmäiset tykit asennettiin laivoihin jo 1300-luvulla, mutta käänteen suuriin sotalaivoihin teki tykkiportin keksiminen noin vuoden 1500 paikkeilla. Syntyi suuri linjalaiva, jossa oli useampia tykkikansia. Purjeilla varustettu suuri puinen sotalaiva hallitsi maailmanmeriä 1800-luvun puoleen väliin asti. Siitä teki vanhanaikaisen 1837 käyttöön otettu ranskalaisen Henri Joseph Paixhansin keksimä tykinammus, joka läpäisi puisen laivan laidan ja räjähti sisällä. Vastatoimena aloitettiin laivojen panssarointi.[43] 1800-luvulla höyryvoima ja potkuri yleistyivät sotalaivoissa. Laivatykistö kehittyi: 1900-luvun vaihteessa kantama oli 6 kilometriä, ensimmäisessä maailmansodassa 15 kilometriä ja toisessa maailmansodassa 30 kilometriä. Vuonna 1906 valmistui Britannian Dreadnought, jonka mukaan nimettiin vastaavien taistelulaivojen koko luokka. 1860 keksittiin itsekulkeva torpedo. Sukellusvene kehitettiin käytännölliseksi 1890-luvun lopulla. Merimiinat kehittyivät merkittäväksi aseeksi ensimmäiseen maailmansotaan mennessä.[44]
Toisessa maailmansodassa lentokoneesta tuli ylivoimainen ase merellä. Lentotukialuksista tuli tärkeitä ja lentokoneilla torjuttiin menestyksekkäästi sukellusveneitä. Sukellusveneitä vastaan käytettiin syvyyspommeja, tutkaa ja kaikuluotainta. Vastatoimien epäonnistuessa sukellusveneet aiheuttivat vakavan uhan kauppa- ja sotalaivoille.[45]
Kylmän sodan aikana kehittyivät ydinkäyttöiset sukellusveneet ja lentotukialukset. 1960-luvulta lähtien sukellusveneisiin sijoitettiin mannertenvälisiä ohjuksia. Risteilyohjuksia on ammuttu laivoista ja sukellusveneistä 1970-luvulta lähtien. Laivoja vastaan käytetään erilaisia ohjuksia, jotka ovat levinneet laajalle.[46]
Ilmasodankäynnin historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Ilmasodankäynnin historia
Kuumailmapalloa käytettiin laajasti tiedusteluun jo 1800-luvulla. Wrightin veljesten lentokone lensi vuonna 1903.[47] Ensi kerran lentokoneesta pommitettiin maakohteita Italian–Turkin sodassa. Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä lentokoneita käytettiin pääasiassa tiedusteluun. Pian alkoivat lentokoneiden väliset ilmataistelut ja koneita alettiin varustaa erilaisilla konekivääreillä. Koneita käytettiin laajasti myös vihollisen maakohteita vastaan ja niillä pyrittiin saavuttamaan ilmaherruus. Saksa, Ranska ja Britannia rakensivat sodanaikana 50 000-60 000 konetta, eli yhteensä lähes kaksisataatuhatta konetta.[48]
Toisessa maailmansodassa lentokoneiden taktinen käyttö kehittyi. Ilmapommituksista tuli strategisia ja niitä suoritettiin niin päivällä kuin yölläkin. Ilmavoimat tavoittelivat ehdotonta ilmaherruutta. Tutka otettiin käyttöön johtamisessa.[49] Lentokoneiden aseina oli konekiväärit ja tykit, sodan lopulla myös raketit.[50]
Vuonna 1944 Englannissa ja Saksassa otettiin käyttöön suihkulentokone, jonka kehitys kiihtyi sodan jälkeen.[51] Helikoptereita on käytetty laajasti sotatoimissa 1950-luvulta lähtien.[50] Suihkukoneet nousivat tärkeään rooliin Korean sodassa.[52] Lentokoneiden väliset ilmataistelut ovat harvinaistuneet 1970-luvulta lähtien. Yhdysvalloilla on häivelentokoneita, joita ei havaita tutkalla. Täsmäpommituksissa tarvitaan vähemmän ja pienempiä pommeja (ja ohjuksia) kuin mattopommituksissa. Yksi nykyaikainen pommikone voi tuhota yhden lennon aikana 80 kohdetta ja korvaa siten tuhansia toisen maailmansodan pommikoneita.[53]
Nykyaikaisen lentokoneen isoin uhka on maastalaukaistavat ohjukset, joita vastaan on tehokkaita vastatoimia. Olaltalaukaistavat ohjukset ovat levinneet laajalle ja niitä on myös valtiottomilla toimijoilla. Ne uhkaavat erityisesti helikoptereita sekä nousevia ja laskeutuvia lentokoneita ja rajoittavat lentokoneiden lentämistä matalalla. miehittämättömät lentokoneet suorittavat erilaisia taistelu- ja tiedustelutehtäviä.[53]
Ilmatankkaus on kasvattanut lentokoneiden toimintasädettä ja tehokkuutta. Isoilla rahtikoneilla siirretään joukkoja nopeasti ympäri maailmaa. Erikoistuneilla lentokoneilla johdetaan sodankäyntiä, tiedustellaan ja käydään elektronista sotaa.[53]
Risteily- ja ballististen ohjusten sekä ydinaiseiden leviämisen takia olemassa olevien torjuntaohjusten lisäksi kehitetään jatkuvasti kattavampia ohjuspuolustusjärjestelmiä.[39]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Boot, Max: War Made New. Gotham books, 2006. ISBN 1-592-40222-4.
- Keegan, John: Sodankäynnin historia. (Alkuteos: A History of Warfare) suomentanut Suistola, Jouni. Helsinki: Ajatuskirjat, 2005. ISBN 951-20-6967-9.
- Lappalainen, Jussi T.: Aseet ja taistelut. Sotataidon kolme vuosituhatta. Helsinki: Otava, 1988. ISBN 951-1-10479-9.
- Parker, Geoffrey (toim.): The Cambridge Illustrated History of Warfare. The Triumph of the West. Cambridge University Press, 1995. ISBN 0-521-44073-4.
- Sota. sodan historia muinaisesta Egyptistä Irakiin. Readme.fi, 2010. ISBN 978-952-220-245-1.
Lähdeviitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ * Clausewitz, Karl von: Sodankäynnistä, s. 15-16. (Vom Kriege, 1832.) Käsikirjaksi muokanneet ja selittävällä jälkisanalla varustaneet Wolfgang Pickert ja Wilhelm Ritter von Schramm. Suomentanut Heikki Eskelinen. Helsinki: Art House, 1998. ISBN 951-884-227-2.
- ↑ a b c Parker
- ↑ Parker, s. 2
- ↑ Lappalainen, ss. 16–21
- ↑ Keegan, ss.140–144
- ↑ Keegan, ss. 146–147
- ↑ Keegan ss. 149–151
- ↑ Keith Otterbein: How War Began. 2004
- ↑ a b c Lappalainen ss. 16-21
- ↑ Sota, s. 8-13
- ↑ Lappalainen ss. 21-29
- ↑ Lappalainen ss. 34-37
- ↑ Sota, s. 12
- ↑ Sota, ss. 48-51
- ↑ Goldsworthy, Adrian: Rooman puolesta. Sotilaat, jotka loivat Rooman valtakunnan, s. 457. Ajatus Kirjat, 2006. ISBN 951-20-6951-2.
- ↑ Lappalainen ss. 46-56
- ↑ Lappalainen ss. 51-52
- ↑ Lappalainen ss. 56-58
- ↑ a b c Lappalainen ss. 73-78
- ↑ Lappalainen ss. 97-98
- ↑ Lappalainen ss. 96-107
- ↑ Lappalainen ss. 105-109
- ↑ Lappalainen ss. 130-137
- ↑ Boot ss. 300-301
- ↑ Lappalainen ss. 145-160
- ↑ a b Lappalainen ss. 166-182, 199, 211
- ↑ Boot, s. 295
- ↑ Boot, s. 300-301
- ↑ Lappalainen ss. 206-223
- ↑ Boot, s. 296, 420
- ↑ Parker, s. 342
- ↑ Sota, s308
- ↑ Parker, s. 349
- ↑ Sota, s. 309
- ↑ Parker, s. 361
- ↑ Parker, ss. 362–363
- ↑ a b c d e Parker, ss. 368–373
- ↑ Boot, s. 419
- ↑ a b Boot, ss. 426-427
- ↑ Lappalainen ss. 59-63
- ↑ Lappalainen ss. 81-82
- ↑ Lappalainen ss. 64-72
- ↑ Black, Jeremy: War and the World, s. 167. Military Power and the Fate of Continents 1450–2000. Yale University Press, New Haven ja Lontoo, 1998. ISBN 0-300-07202-3.
- ↑ Lappalainen ss. 116-123, 134-143
- ↑ Boot, s. 297
- ↑ Boot, ss. 421-424
- ↑ Lappalainen s.143
- ↑ Lappalainen s.144
- ↑ Lappalainen ss. 182-189
- ↑ a b Boot, ss. 297-298
- ↑ Lappalainen s. 213
- ↑ Sota, s.317
- ↑ a b c Boot, ss. 421-426
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sodankäynnin historia Wikimedia Commonsissa
.svg){kind=icon}
| Aikakaudet | Sotatoimialueet | Aseet | Sodankäynnin tasot | Taistelevat aselajit | Tukevat aselajit | Luetteloita | Yleistä |