Aluskasvillisuus

Mukulaleinikkiä keväisellä metsänpohjalla.

Aluskasvillisuus on metsän alin kasvillisuuskerros, johon kuuluvat puu- ja pensaskerrosten alapuolella kasvavat varvut, ruohot, sammalet ja jäkälät. Aluskasvillisuus muodostuu kenttä- ja pohjakerroksesta.

Aluskasvillisuudessa on usein kosteampaa kuin latvuskerroksessa, ja varjossa olevan maan lämpötila ei vaihtele yhtä paljon kuin avoimen maan. Tämän vuoksi aluskasvillisuudessa menestyvät monet kosteutta vaativat elämänmuodot, kuten sammalet, saniaiset ja sienet.

Aluskasvillisuus metsätyypeittäin

Eri metsätyyppien aluskasvillisuudessa on huomattavia eroja, joten aluskasvillisuuden lajistolla ja rakenteella on keskeinen merkitys metsätyyppien luokituksessa. Kangasmetsien luokittelun ns. perussarjassa erotetaan mm. kuiva ja karu jäkälätyypin ryhmä (karukkokankaat) sekä huomattavasti rehevämpi käenkaali-mustikkatyypin ryhmä (lehtomaiset kankaat).

Havumetsä

Kuusimetsää ja sen tyypillistä aluskasvillisuutta Keski-Ruotsissa.

Havumetsien aluskasvillisuus on melko vähälajista köyhän ja happaman maaperän sekä viileän ilmaston vuoksi. Tyypillisiä lajeja ovat sammalet ja jäkälät sekä erilaiset ainavihannat varvut, kuten mustikka ja puolukka. Nämä muodostavat usein tiheitä kasvustoja. Sieniäkin esiintyy runsaasti. Havumetsävyöhykkeen eteläosissa (Viro, Keski-Ruotsi, Lohjan seutu) on myös kalkkikiviseutuja, joissa esiintyy tavallista runsaammin eteläisempää kasvillisuutta.

Lehtimetsä

Lauhkean vyöhykkeen lehtimetsissä monet aluskasvit aloittavat kasvunsa aikaisemmin keväällä kuin korkeat puut, mikä johtuu valon paremmasta saatavuudesta. Kesäisin aluskasvillisuus on vähäistä ja ainoastaan varjoa suosivat kortteet, sinivuokot, taponlehti ja saniaiset viihtyvät siellä. Keväisin metsänpohjat täyttyvät karun talven jäljiltä kevätkukkijoista, joita ovat valkovuokko, sinivuokko, kevätesikko, narsissit, käenrieskat, lumikello, näsiä, imikkä, idänsinililja ja keltavuokko.

Katso myös

• Ylilaiduntaminen