Aminoglutetimidi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aminoglutetimidi
Aminoglutetimidi
Systemaattinen (IUPAC) nimi
(RS)-3-(4-aminofenyyli)-3-etyylipiperidiini-2,6-dioni [1]
Tunnisteet
CAS-numero 125-84-8
ATC-koodi L02BG01
PubChem CID 2145
DrugBank APRD00592
Kemialliset tiedot
Kaava C13H16N2O2 
Moolimassa 232,278 g/mol
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 149,5 °C [2]
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus >95 %
Proteiinisitoutuminen 21-25%
Metabolia Hepaattinen
Puoliintumisaika 12,5 tuntia
Ekskreetio Renaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

D(AU) D(US)

Reseptiluokitus


Antotapa Oraalinen

Aminoglutetimidi (C13H16N2O2) on glutaari-imidijohdannaisiin kuuluva lääkeaine, jota käytetään rintasyövän ja eturauhassyövän hoitoon. Sitä voidaan käyttää myös Cushingin oireyhtymän lääkehoitona.

Aminoglutetimidi on optiivisesti aktiivinen. Lääkeaineena tehoaa ainoastaan R-konformaatiossa oleva (±)-R-aminoglutetimidi ja (±)-S-aminoglutetimidi on lääkeaineena tehoton, mutta aiheuttaa R-muodon kaltaisia sivuvaikutuksia. Tämän vuoksi aminoglutetimidin synteesiin on kehitetty tekniikoita, jotka tuottaisivat ainoastaan R-aminoglutetimidia. Lähtöaineina voidaan käyttää esimerkiksi formaldehydiä ja dietyylifenyylioksaloasetaattia, jolloin syntynyt tuote pelkistetään leivinhiivalla ja syntyneestä välituotteesta saadaan muutaman askeleen jälkeen aminoglutetimidia. Toinen vaihtoehto on käyttää lähtöaineina nitrobentseeniä, etyyli-2-klooributyraattia ja 3-bromipropionitriiliä.[3][4]

Vaikutusmekanismi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aminoglutetimidi kehitettiin alun perin antikolvusantiksi epilepsian hoitoon, johon tarkoitukseen se tuotiin vuonna 1957. Sittemmin vuodesta 1967 alkaen sillä alettiin hoitaa rintasyöpää. Yhdiste on niin kutsuttu ensimmäisen sukupolven aromataasientsyymin estäjä, joka estää aromataasientsyymin toimintaa ja sitä kautta vähentää estrogeenihormonien tuotantoa. Syöpien hoidossa aminoglutetimidi on nykyään korvattu pääosin muilla lääkkeillä.[5][6][7]

Yhdiste estää myös kolesterolista pregnenolonia muokkaavaa entsyymiä CYP11A1 ja CYP11B1-entsyymiä ja estää siten kortisolin, estrogeenien ja aldosteronin tuotantoa. Tämän vuoksi sitä on käytetty Cushingin syndrooman hoidossa, mutta nykyään käytetään pääasiassa muita lääkeaineita.[5][6]

Sivuvaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillisimpiä aminoglutetimidin käyttöön liittyviä haittoja ovat ihottuma, huonokuntoisuus ja pahoinvointi. Harvinaisempia ja vakavampia ovat maksan toiminnan vaurioitumiset.[7]

  1. Aminoglutethimide – Substance Summary NCBI. Viitattu 26. marraskuuta 2010.
  2. Physical properties: Aminoglutethimide NLM Viitattu 26.11.2010
  3. Simon M. Bushell, J. Paul Crump, Nicholas J. Lawrence & Guillaume Pineau: The synthesis of (±)-aminoglutethimide via vicarious nucleophilic aromatic substitution of hydrogen. Tetrahedron, 1998, 54. vsk, nro 10, s. 2269-2274. Elsevier. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.11.2010. (englanniksi)
  4. Giovanni Fogliato, Giovanni Fronza, Claudio Fuganti, Piero Grasselli, Stefano Servi: Bakers' yeast-mediated synthesis of (R)-aminoglutethimide. The Journal of Organic Chemistry, 1995, 60. vsk, nro 17, s. 5693–5695. American Chemical Society. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.11.2010. (englanniksi)
  5. a b William D. Figg,Cindy H. Chau,Eric J. Small: Drug Management of Prostate Cancer, s. 94. Springer, 2010. ISBN 978-1-60327-831-7 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.11.2010). (englanniksi)
  6. a b Marcello D. Bronstein: Cushing's Syndrome: Pathophysiology, Diagnosis and Treatment, s. 157. Springer, 2010. ISBN 978-1-60327-448-7 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.11.2010). (englanniksi)
  7. a b Outi Ahokoski & Eeva Salminen: Aromataasinestäjät rintasyövän hoidossa. Duodecim, 1997, 113. vsk, nro 5, s. 401. Duodecim. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.10.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.